Tietoaika:Kesäkuu 1996
Sisältö
- Relander: Mieluummin hyviä tilastoja kuin huonoja ennusteita
- USA:n tilastot Internetissä
- Kuuselan kuviot
Kahden asteikon loukku ja ratkaisu - Valtaosa metsätuloista maaseudulle
- Hotelli- ja ravintolapalvelujen kasvu jatkuu
- Julkisen toiminnan merkitys korostuu lännessä ja idässä
- Kotitalouksien energiankulutus lisääntymässä kolmanneksen vuoteen 2015
- Asunto Oy Suomi
- Väestölaskenta näkyy vain tuloksina
- Kotimaan katsaus
Aluebarometrissä ei investointien kasvua
Teollisuus taas kasvuun
Liian nopeata velan lyhennystä?
Sijoitusrahastojen kasvu pysähtyi
Työvoima hankitaan yhä useammin markkinoiden ulkopuolelta
Tuontihinnat nousussa, vientihinnat laskussa
Helsinki vetää läheltä ja kaukaa
Saksalaiset tulevat taas - Ulkomaan sivut
Hiilidioksidipäästöt vähenivät EU:ssa kolmatta vuotta peräkkäin
EU:n uimarannoista joka kuudes uimakelvoton
Kulutuksen elpymistä aliarvioitu Venäjällä
Turistimatka avaruuteen
100 miljoonaa miinaa odottaa maan sisässä - Kansainvälinen katsaus
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Mieluummin hyviä tilastoja kuin huonoja ennusteita
Suhdanne-ennustajilta edellytetään näinä aikoina vankkaa itseluottamusta. Vaikka ennusteet kerta toisensa jälkeen menevät pieleen, siitä huolimatta tulevaa kehitystä rohjetaan yhä uudestaan ennustaa %-yksikön tarkkuudella vuosiksi eteenpäin. Menneistä ei puhuta eikä usein - ainakaan julkisuudessa - vaivauduta edes analysoimaan, miksi ennusteet ovat epäonnistuneet.Ennustamisen vaikeutumiseen on varmasti useita syitä. Sekä talouden toiminta että toimintaympäristö näyttävät muuttuvan nopeammin kuin ennustajien menetelmät ja kyky ymmärtää näitä muutoksia. Myös talousteoria puhuu ennustamisen vaikeudesta silloin, kun markkinat toimivat täydellisesti. Ennustaja nojaa markkinoiden kitkaan ja epätäydellisyyksiin, joita mm. rahamarkkinoiden vapautuminen on tehokkaasti hävittänyt.
Kotimaiset ennustajat voivat aina vedota kansainvälisten ennusteiden epäonnistumiseen. Viime vuodelle kansainväliset ennustelaitokset 'povasivat' teollisuusmaille ripeää 2,5-3 %:n bkt-kasvua, kun toteutunut jäi vajaaseen 2 %:iin. Tänä vuonna näyttää käyvän samoin; esimerkiksi EU:n komissio pudotti kevään ennusteessaan EU-maiden tämän vuoden bkt-kasvuarvion 1,5 %:iin, kun se vielä viime syksynä ennusti 2,5 %:n kasvua.
Luvut sinänsä eivät ole tärkeitä, oleelisempaa on näkemys kehityksen suunnasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Ennustajien pitkään vaalima käsitys nykyisen taantuman tilapäisyydestä-ja sen liittyminen yksinomaan yritysten varastokäyttäytymiseen - on osoittautunut virheelliseksi. Ainakin Euroopassa myös kotimainen kysyntä on jäänyt ennustettua heikommaksi, minkä taustalla on puolestaan yritysten ja kotitalouksien odotusten tuntuva synkentyminen.
Ekonomistit puhuvat mielellään erilaisten odotustekijöiden roolin korostumisesta mutta käytännössä eivät kuitenkaan näytä uskovan näitä odotuksia peilaaviin barometrikyselyihin. Yritysten ja kuluttajien käyttäytyminen on monestakin syystä muuttunut siten, että historiallisiin aikasarjoihin perustuvat mallit eivät enää välttämättä toimi.
Eräs tällainen talousyksiköiden odotuksiin ja käyttäytymiseen vaikuttava tekijä on nyt kireä finassipolitiikka. Lähes kaikissa teollisuusmaissa on samanaikaisesti leikattu julkisia menoja usean vuoden ajan. Tämän vaikutuksista talouskasvuun ja työllisyyteen ei ole historiallista kokemusta. Näyttääkin siltä, että ennustajat ovat selvästi aliarvioineet kireän finassipolitiikan kielteiset vaikutukset kuluttajien ja yritysten odotuksiin ja sitä kautta yksityisiin kysyntäeriin.
Talouspolitiikan tavoiteasettelun ilmeinen ristiriitaisuus hämmentänee sekin ennustajia. Samanaikaisesti ja kireällä aikataululla pyritään työttömyyden tuntuvaan alentamiseen, julkisen sektorin rahoitustasapainon palauttamiseen sekä pitämään inflaatio alhaisena ja valuutta vakaana. Suhdanne- ja rakenneongelmien yhtäaikainen korjaaminen on vaikeata. Toisaalta rahamarkkinoiden odotusten ja toisaalta reaalipuolen talousyksiköiden odotusten tyydyttäminen samanaikaisesti on nykytilanteessa myös varsin ongelmallista.
Ennustamisen tarvetta vähetää se, että yritykset ja organisaatiot ovat vähitellen mukautumassa epävarmuuteen ja ennustamattomuuteen. Siksi ennustamiseen nyt uhratut panostukset tuntuvat Suomen kokoisessa maassa ylimitoitetulta esimerkiksi siihen nähden, että tilastotuotantoon suunnattu yhteiskunnan panostus on eräiltä osin selvästi riittämätöntä. Luonnollinen lähestymiskulma ennusteiden parantamiseen on panostaa tilastojen ajantasaisuuteen ja luotettavuuteen.