Tietoaika: Helmikuu 1998

Sisältö

  • Relander: Sukupolvien perinnöt turvassa
  • Tietoa tiedosta
    Asumismenot painavat kuluttajahintaindeksissä entistä enemmän
  • Hyväänkään mittariin ei saa tuijottaa liikaa
  • Elintarvikkeiden hinnat pysyneet EU-kurissa
  • Säät säätävät myyntiä
  • Mistä muodostuu asunnon hinta kaupungissa?
  • Kuuselan kuviot
    Tilastografiikan isän ihmeelliset elämänkuviot
  • Teemakartta visualisoi ja vertaa
  • Kotimaan katsaus
    Rikosten määrä väheni liikennerikosten myötä
    Työttömyysaste viime vuonna 14,5 %
    Valtion valuuttavelka laskuun
    Teollisuus 10 prosentin kasvussa marraskuussa
    Metsäteollisuustuotteiden vienti lisääntyi 14 prosenttia
    Konkurssien määrä painumassa lamaa edeltäneelle tasolle
    Rakentaminen kallistunut lähes 3 %
    Kuluttajien usko talouteen säilyi vahvana
    Palvelut, teollisuus ja liikenne työllistivät joulukuussa
    Keski-inflaatio 1,2 %
    Vientihinnat laskivat kaksi prosenttia
    vuodesta 1996 vuoteen 1997
  • Ulkomaan sivut
    Kuinka paljon Venäjän tuotanto todella putosi
  • Euroopan unioni
    Vain Puola ylittää jo sosialismin aikojen tuotannon
    Ruotsin inflaatio yli EMU-rajan
    Julkisten menojen kasvu taantui
  • Kansainvälinen katsaus

Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja

Sukupolvien perinnöt turvassa

Kuluvan vuosikymmenen alkupuolella viriteltiin Suomessakin keskustelua sukupolvien perinnöstä. Eikä ihme, olihan kansantalous lamavuosina vararikon partaalla, yritykset tekivät hurjia tappioita, velkaantuminen nousi sietämättömän korkeaksi ja ympäristön pilaantuminen jatkui. Eläkepommikin tikitti yhä äänekkäämmin. Oli ymmärrettävää, että myös nuoret katselivat menoa huolestuneina.

Viime aikoina asiat ovat menneet paremmin. Jos Suomen lama oli kansainvälisen hämmästelyn aihe, sitä on ollut myös taloutemme ja velkaantumisemme nopea korjaantuminen viime vuosina. Nykyinen sukupolvi voi sittenkin selvitä kohtuullisin arvosanoin vastuuvuorostaan. Suuren sukupolvien välisen riitelyn ainekset ovat hyvän talouskehityksen myötä laimentuneet.

Keskeinen huolenaihe vuosikymmenen alussa oli velkaantuminen. Kansantalouden korollinen ulkomainen nettovelka suhteessa kansantuotteeseen on alentunut vuoden 1993 lopun 50 prosentista noin 25 prosenttiin. Suhteessa vientituloihin velka on pudonnut 170 prosentista noin 60 prosenttiin neljässä vuodessa. Nämä luvut ovat jo hyvää kansainvälistä keskitasoa. Viime vuoden suuruisilla vaihtotaseylijäämillä ulkomainen velka tulisi hoidetuksi kokonaan runsaassa puolessa vuosikymmenessä.

Yksittäiset talousyksiköt ovat hoitaneet velkaongelmansa mallikkaasti, ehkäpä valtiota lukuunottamatta.Valtion ongelmat ovat kuitenkin ymmärrettäviä. Kotitalouksien velkaantumisaste on alentunut lähes 30 prosenttiyksikköä 1980-luvun lopun huipustaan, mikä on palauttanut velkaantumisen rahamarkkinoiden vapauttamista edeltäneelle tasolle.

Myös yritysten velkaantuminen on alentunut. Esimerkiksi tehdasteollisuudessa oman pääoman suhde taseeseen on noussut vuoden 1990 30 prosentista 43 prosenttiin vuonna 1995, mikä on jo tuntuvasti korkeampi kuin EU-maissa keskimäärin. Etenkin vientiyritysten taseet ja pääomarakenteet ovat kunnossa talous- ja rahaliiton tarpeita ajatellen.

Julkisyhteisöjen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen näyttää juuri ja juuri vakiintuvan alle 60 prosentin EMU-rajan. Tämäkin on kansainvälistä keskitasoa, johon vain kourallinen muita EU-maita yltää. Lisäksi velan rakenne on nyt terveemmällä pohjalla, kun valuuttavelan osuus on pienentynyt. Korkeasta työttömyydestä huolimatta Suomessa on kyetty alentamaan julkisia alijäämiä nopeammassa tahdissa kuin monessa muussa maassa.

Velkaongelmasta ei siis näytä muodostuvan aivan kohtuutonta rasitetta tuleville sukupolville. Myös kattamatonta eläkevastuuta on kyetty vähin erin pienentämään eläke-etuja karsimalla. Työttömyys on ongelma, mutta sekin on paranemassa.

Huolta kannettiin myös kansantalouden tuotantokoneiston tulonluontikyvyn heikkenemisestä. Pääomakantatilastojen mukaan esimerkiksi kansantalouden kone- ja laitekanta onkin supistunut nettomääräisesti alun toistakymmentä prosenttia vuoden 1990 tasolta. Tämä ei kuitenkaan ole vähentänyt pääoman tulonluontikykyä, koska sekä työn että pääoman tuottavuus ovat voimakkaasti nousseet. Myös väestön koulutustaso on 1990-luvulla noussut kiihtyvällä vauhdilla.

Pitkällä aikavälillä kansallisvarallisuuden markkina-arvojen tilapäisillä heilahteluilla ei juuri ole merkitystä. Asuntojen hinnat ja kantohinnat ovat palautuneet nimellisesti lähelle lamaa edeltänyttä huippuaan ja pörssikurssit ovat noin nelinkertaistuneet vuoden 1992 lopun pohjatasoltaan. Tulevat sukupolvet voivat kohtuullisen levollisin mielin odottaa perintöjään.

Lama toi hengähdystauon luonnonympäristölle. Lisäksi näyttää siltä, että ympäristön tilan paraneminen on myös rakenteellinen ilmiö. Yhteiskunta, yritykset ja kansalaiset ovat muuttaneet käyttäytymistään kestävän kehityksen suuntaan. Tämä näkyy myös ympäristöasenteissa, jotka ovat tulleet realistisemmiksi. Talouden kasvun ja ympäristönsuojelun jyrkkä vastakkainasettelu on selvästi lieventynyt.