Julkaistu: 23.9.2004

Muuttoliikkeen vaikutukset pienenevät ja leviävät

Muuttoliikkeen muuttuminen kaupunkien väliseksi vähentää väestön siirtymistä tappiokunnista voittokuntiin. Suuret koulutuskaupungit purkavat nyt ympäristökuntiinsa 1990-luvulla niihin kertynyttä opiskelijaväestöä. Seurauksena on lisää pendelöintiä.

Pekka Myrskylä

Työpaikkakasvu on lamakauden jälkeen keskittynyt suuriin yliopistokaupunkeihin ja niiden ympäryskuntiin: Oulun, Helsingin, Tampereen, Jyväskylän ja Turun vaikutusalueille. Pienempien yliopistokaupunkien, Kuopion, Joensuun, Rovaniemen ja Lappeenrannan seuduilla työpaikkakasvu on ollut hitaampaa. Kotikuntalain muutos vuonna 1994 antoi opiskelijoille oikeuden kirjautua tosiasialliseen asuinkuntaansa eli opiskelukaupunkeihin. Laman jälkeisen työpaikkakasvun ja lakiuudistuksen seurauksena muuttoliike entistä voimakkaammin suuntautui yliopistokaupunkeihin ja kasvatti niiden väkilukuja nopeasti.

Muuttoliikkeen nettovaikutus heilahteli poikkeuksellisen voimakkaasti 1990-luvulla. Vuosikymmen alkoi matalista nettoluvuista, mutta ne moninkertaistuivat uuden kotikuntalain tultua voimaan. Helsingin seutukunnan vuotuinen muuttovoitto nousi 1 000 hengestä lähes 10 000:een. Muutkin suuret yliopistokaupungit saivat suuria muuttovoittoja. Pisimpään voittoja ovat keränneet Jyväskylä, Tampere ja Oulu.

Nettomuuttoluvut kasvoivat kuitenkin vain kolme vuotta, jonka jälkeen ne alkoivat nopeasti pienetä, nopeimmin Helsingissä, jossa nettomuutto painui miinukselle jo vuonna 2002. Samaan aikaan kun Helsingin voitot pienenivät, kasvoivat muun Helsingin seudun muuttovoitot. Niiden kasvu päättyi vuoteen 1999, mutta nettomuutto on edelleenkin plussalla.

Kaksivaiheinen mekanismi

Suurten kaupunkien ja niiden ympärysalueiden käyrissä voi nähdä viitteitä muuttoliikkeen mekanismista. Muun Helsingin seudun huippuvuosi seurasi Helsingin huippua neljä vuotta myöhemmin, eli lähes opiskelijoiden tutkinnon suoritusajan mukaisesti. Muiden suurten yliopistokaupunkien nettomuutto käyttäytyi samaan tapaan, mutta ne ovat pysyneet plussalla pidempään kuin Helsinki. Tällä hetkellä Turku, Tampere, Jyväskylä ja Oulu ovat kääntymässä myös tappiollisiksi, vaikka niiden työpaikkakasvu on edelleen nopeampaa kuin Helsingin.

Viime vuosina varsinkin Oulun, Tampereen, Turun ja Jyväskylän ympäryskunnissa väkiluku on kasvanut edelleen nopeammin kuin itse kaupungeissa. Parhaiten on menestynyt Oulun kaupunki ja muu Oulun seutu, jossa muuttovoittojen lisäksi korkea syntyvyys pitää väkilukuja nopeassa kasvussa. Oulun väkiluku on kymmenessä vuodessa kasvanut 20 prosenttia, Jyväskylän 15, Tampereen 14 ja Helsingin vain 10 prosenttia. Turkukin yltää 9 prosentin kasvullaan miltei Helsingin tasolle. Joensuun ja Kuopion väkiluvut jatkavat hidasta kasvuaan. Näiden kaupunkiseutujen muissa kunnissa hienoinen väestönkasvu käynnistyi uudelleen 2000-luvulla.

Muun Suomen tappio näille yliopistokaupungeille ylitti huippuvuosina 15 000 hengen rajan, nyt se on pudonnut runsaaseen 1000 henkeen. 1990-luvulla muuttoliike lisäsi yliopistokaupunkien ja Helsingin seudun väestöä 120 000 hengellä.

Kuntien välinen nettomuutto 1990-2003

Muuttoliike kaupunkien väliseksi

Muuttoliikkeen vaimeneminen ja muuttuminen enemmän kaupunkien väliseksi vähentää vuosittaista väestösiirtymää tappiokunnista voittokuntiin. Siirtymä on taas 1990-luvun alkuvuosien tasolla eli runsaassa 10 000 hengessä. 1970-luvun huippuvuosina lähenneltiin 50 000 henkeä vuodessa. Myös tappioita kärsineiden kuntien määrä on pudonnut noin 250:een eli sekin 1980-luvun lopun tasolle. 1990-luvun huippuvuosinakin nettosiirtymä pysyi alle 20 000 hengessä eli noin puolessa 1960-1970-lukujen siirtymistä.

Vuosittainen väestösiirtymä tappiokunnista voittokuntiin

Alueiden työpaikkamäärän kehityksessä on suuria eroja ja myöskin kasvuvuodet vaihtelevat. Helsingissä laman jälkeinen kasvu oli nopeinta, ja parhaat kasvuvuodet olivat 1998 ja 2000. Sitten kasvu pysähtyi ja kääntyi laskuksi vuonna 2002. Muun Helsingin seudun kasvu oli laman jälkeen vielä nopeampaa, mutta sekin laantui vuonna 2002. Oulussa, Tampereella ja Jyväskylässä työpaikkojen määrä on kasvanut enemmän kuin Helsingissä. Pisimpään kasvuvaihetta on kestänyt Oulussa ja Tampereella, eikä se ole vieläkään pysähtynyt. Vähenemisvuosia taas on ollut eniten Joensuun ja Kuopion ympärysseuduilla.

Väestö seuraa perässä

Alueiden työpaikkakasvusta seuraa yleensä väkiluvun kasvua. Yliopistokaupungeissa väestön määrä kasvaa siten, että alueille opiskelemaan tulevista suuri osa jää valmistuttuaan myös työhön samalle alueelle. Opiskelun aloitusvaiheessa muutetaan niihin kaupunkeihin, joissa on tarjolla opiskelupaikkoja. Korkeakouluissa ja yliopistoissa aloittavat muuttavat suhteellisesti eniten. Ammatillista koulutusta tarjotaan selvästi useammissa kunnissa, jolloin muuttamistarvettakaan ei ole yhtä usein.

Valmistumisen jälkeen parhaiten työtä kykenevät tarjoamaan suuret aluekeskukset. Osa valmistuneista jää alueelle myös töihin mutta valitsee asuinalueekseen jonkin koulutuskaupungin ympäryskunnan. Sen vuoksi Nurmijärven, Tuusulan, Nokian, Kempeleen ja Kaarinan tapaisissa kunnissa mitataan suurimpia väestön kasvuprosentteja.

Väkiluvun muutos 1993-2003

Pendelöinti kasvaa

Pendelöinti on heijastumaa työpaikkojen keskittymisestä suuriin kaupunkeihin ja niiden ympäryskuntiin. Työelämään siirtyvä ja perheitä perustava väestö asuttaa näiden seutujen ympäryskuntia, jolloin usein tapahtuu niin, ettei työpaikka olekaan asuinkunnassa. Nyt Suomessa on runsaasti kuntia, jotka tuottavat lähinnä asumispalveluja ja jäävät työpaikkakilpailun ulkopuolelle. Kauniaisten työllisistä 76 prosenttia käy työssä asuinkuntansa ulkopuolella, kun Kuusamon työllisistä pendelöi vain 8 prosenttia.

Suurten kaupunkien ympärille on muodostunut sellaisten kuntien vyöhykkeitä, joissa työlliset käyvät vain nukkumassa, työ tehdään muualla. Kymmenen kärkikunnan joukossa on Kauniaisten lisäksi Turun, Oulun, Tampereen ja Maarianhaminan ympäryskuntia. Työpaikkojen suhteen omavaraisimpia ovat Lapin ja Itä-Suomen kunnat sekä rannikon teollisuuskaupungit Raahe ja Vaasa.

Suomessa on vain 76 kuntaa, joissa työpaikkoja on enemmän kuin kunnassa asuvia työllisiä. Näissä kunnissa tarvitaan siis muiden kuntien työvoimaa. Muissa kunnissa työpaikkoja on tarjolla vähemmän kuin työllisiä. Lamakausi pudotti pendelöijien määrän alle 500 000:een, mutta nyt heitä on 726 000, kolmannes kaikista työllisistä.

Yhteensä 58 000 helsinkiläistä lähtee aamuisin töihin muihin kuntiin. Vastavirta muodostuu niistä 152 000 hengestä, jotka tulevat muista kunnista Helsinkiin töihin. Suurin osa pendelöinnistä tapahtuu kaupunkiseutujen sisällä esimerkiksi Helsingin, Espoon ja Vantaan välillä. Samalla tavalla liikutaan Oulun, Tampereen ja Turun seuduilla.

Työntekijöitä omasta ja naapurikunnista

    %     %     %     %
Helsinki yht. 373 312 100 Oulu 66 071 100 Tampere 106 766 100 Turku 92 858 100
  Helsinki 221 254 59,3   Oulu 47 053 71,2   Tampere 74 553 69,8   Turku 60 304 64,9
Pendelöijiä yht. 152 058 100 Pendelöijiä yht 19 018 100 Pendelöijiä yht 32 213 100 Pendelöijiä yht. 32 554 100
  Espoo 43 415 28,6   Haukipudas 3 149 16,6   Kangasala 4 914 15,3   Raisio 5 207 16
  Vantaa 40  144 26,4   Kempele 2 921 15,4   Ylöjärvi 4 736 14,7   Kaarina 5 137 15,8
  Järvenpää 5 499 3,6   Kiiminki 2 775 14,6   Nokia 3 781 11,7   Lieto 3 330 10,2
  Kerava 5  483 3,6   Oulunsalo 1 957 10,3   Pirkkala 3 578 11,1   Naantali 2 340 7,2
  Nurmijärvi 4 994 3,3   Muhos 947 5   Lempäälä 3 558 11   Masku 1 230 3,8
  Tuusula 4 785 3,1   Liminka 828 4,4   Valkeakoski 759 2,4   Parainen 1 228 3,8
  Kirkkonummi 4 143 2,7   Ii 673 3,5   Helsinki 750 2,3   Piikkiö 1 182 3,6
  Porvoo 3  421 2,2   Tyrnävä 557 2,9   Hämeenkyrö 693 2,2   Rusko 943 2,9
  Hyvinkää 3 290 2,2   Ylikiiminki 376 2   Orivesi 570 1,8   Paimio 915 2,8
  Sipoo 3 190 2,1   Raahe 286 1,5   Viiala 543 1,7   Helsinki 715 2,2
  Vihti 2 491 1,6   Helsinki 244 1,3   Toijala 482 1,5   Nousiainen 703 2,2
  Tampere 1 776 1,2   Kajaani 222 1,2   Vesilahti 482 1,5   Mynämäki 628 1,9
  Riihimäki 1  730 1,1   Pudasjärvi 201 1,1   Vammala 347 1,1   Aura 511 1,6
  Lohja 1 674 1,1 Muut yht 3 882 20,4 Muut yht 7 020 21,8   Salo 393 1,2
  Turku 1 566 1                     Vahto 375 1,2
  Kauniainen 1 530 1                     Lemu 314 1
Muut kunnat yht 22 927 15,1                   Muut yht 7 403 22,7

Porvoon, Helsingin, Turun, Tampereen ja Lahden ympärysseuduista muodostuu miltei yhtenäinen työssäkäyntialue. Useassa kunnassa yli puolet työllisistä käy asuinkuntansa ulkopuolella työssä. Vuonna 1989 oli 50 kuntaa, joiden työvoimasta yli puolet käy työssä kotikuntansa ulkopuolella. Vuonna 2002 koko maassa tällaisia kuntia oli jo 107.

Muualla maassa selvät työssäkäyntialueet muodostuvat Rovaniemen, Kemin ja Oulun ympärille, Seinäjoen ja Vaasan seudulle sekä Jyväskylän seudulle. Hieman pienemmät työssäkäyntialueet muodostuvat Joensuun ja Kuopion seuduille. Lappeenranta ja Imatra, Pori ja Rauma sekä Kouvola ja Kotka muodostavat yhdessä työssäkäyntialueita.

Vähäisen työmatkaliikenteen alueet jäävät Etelä- ja Pohjois-Savon väliin, Pohjois-Karjalan itäosiin, Suomenselälle, Kainuuseen ja Lappiin. Suomen kunnista on kolmannes sellaisia, joissa vähintään 75 prosenttia tekee työtä kotikunnassaan. Asuinkunnan ulkopuolella työssäkäynti on vähäisintä kunnissa, jotka sijaitsevat kaukana keskuksista ja joissa maa- ja metsätaloudella on keskimääräistä suurempi merkitys.

Muuttoliikkeen vaikutukset kuntien väkilukuihin ovat tällä hetkellä harvinaisen pieniä, vaikka asuinkuntaa vaihtaneiden kokonaismäärä on pysynyt suurena. Yksi selitys ilmiölle on se, että suuret koulutuskaupungit purkavat nyt ympäristökuntiinsa 1990-luvun aikana niihin kertynyttä opiskelijaväestöä. Esimerkiksi Helsingin tappio on likimain sama kuin muun Helsingin seudun voitto. Myös Tampereen, Oulun, Turun ja Jyväskylän ympärillä olevat kunnat imevät suuren osan kasvustaan omasta keskuskaupungistaan. Muun Suomen yhteenlaskettu menetys on pudonnut lähelle nollaa.


Päivitetty 23.9.2004