Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

4. Velkojen suhteessa varallisuuteen ei suuria muutoksia

Sekä velallisten että asuntovelallisten kotitalouksien osuus koko kotitalousväestöstä on kasvanut parilla prosenttiyksiköllä viimeisen 20 vuoden aikana, mutta toisaalta osuudet ovat hieman matalampia kuin 1980-luvun lopussa (kuvio 12). Keskimääräiset velkasummat taas ovat kasvaneet nopeasti. Velallisten kotitalouksien velkasumman mediaani oli vuonna 2013 lähes kolminkertainen vuoteen 1987 verrattuna. Keskimääräinen asuntovelka on vastaavana ajanjaksona kasvanut tätäkin nopeammin. Asuntovelkojen kasvu oli nopeimmillaan 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Kotitalouksien velat koostuvat asuntovelasta, opintovelasta, elinkeinotoiminnan velasta sekä muista veloista, joihin kuuluvat mm. luottokorttivelka, osamaksuvelka ja kulutusluotot. Asuntovelat ovat selvästi suurin velkaerä. Lähes 70 prosenttia kotitalouksien veloista oli asuntovelkaa vuonna 2013.

Kuvio 12. Velallisten ja asuntovelallisten kotitalouksien osuus kotitalouksista sekä velan ja asuntovelan mediaani vuosina 1987–2013, vuoden 2013 hinnoin

Kuvio 12. Velallisten ja asuntovelallisten kotitalouksien osuus kotitalouksista sekä velan ja asuntovelan mediaani vuosina 1987–2013, vuoden 2013 hinnoin

Keskimääräisten velkasummien kasvu ei kuitenkaan ole ollut merkittävän suurta, kun sitä verrataan kotitalouksien varallisuuskehitykseen. Vuonna 2013 kotitalouksien velkojen määrä oli 19 prosenttia suhteutettuna bruttovarallisuuteen. Vuodesta 2009 suhdeluku on kasvanut yhdellä prosenttiyksiköllä ja 1990-luvun loppuun verrattuna seitsemällä prosenttiyksiköllä. Kun tässä kohtaa huomioidaan se, että velallisten määrä on samanaikaisesti kasvanut, on velallisten kotitalouksien velkojen suhde varallisuuteen kasvanut hyvin maltillisesti.

Keskivertovelallisen velkojen suhde varallisuuteen oli vuonna 2013 samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten ja hieman korkeampi kuin vuonna 1998 (kuvio 13). Asuntovelan suhde varsinaisen asunnon arvoon kasvoi jonkin verran vuosituhannen vaihteen jälkeen. Tunnusluvun mediaani 1) oli 44 prosenttia vuonna 2013. Sen sijaan ns. velkaantumisaste, eli kotitalouden velkojen suhde käytettävissä oleviin tuloihin on kasvanut 2000-luvulla merkittävästi. Lähes puolella velallisista kotitalouksista velkojen määrä oli suurempi kuin kotitalouden vuositulot. Velkaa otetaan siis nykyisin huomattavasti aiempaa enemmän kotitalouden tulotasoon nähden, mutta toisaalta velan takeena olevaa varallisuutta on suunnilleen yhtä paljon kuin aiemminkin.

Kuvio 13. Velallisten kotitalouksien velka suhteessa varallisuuteen ja vuosituloihin sekä asuntovelallisten asuntovelka suhteessa varsinaisen asunnon arvoon vuosina 1987–2013, mediaani

Kuvio 13. Velallisten kotitalouksien velka suhteessa varallisuuteen ja vuosituloihin sekä asuntovelallisten asuntovelka suhteessa varsinaisen asunnon arvoon vuosina 1987–2013, mediaani

Velkaantumista voidaan mitata tunnusluvuilla, jotka kuvaavat niiden kotitalouksien osuutta velkaantuneista kotitalouksista, joiden velkojen suhde varallisuuteen tai vuosituloihin ylittää tietyt raja-arvot. Yleisesti käytetty raja-arvo velkaantumisasteesta on 300 prosenttia, eli suuret velat määritellään niille kotitalouksille, joiden velat ylittävät vuositulot yli kolminkertaisesti. Tällaisia kotitalouksia oli vielä 1990-luvun lopussa vain muutama prosentti velkaantuneista. Vuonna 2013 useammalla kuin joka kuudennella velkaantuneista kotitalouksista velan määrä oli yli kolme kertaa vuosituloja suurempi (kuvio 14).

Sen sijaan jos suuria velkoja mitataan velkojen suhteella kokonaisvarallisuuteen ja asetetaan suurien velkojen raja-arvoksi 75 prosenttia, ei suurien velkojen osuus ole juurikaan lisääntynyt verrattuna 1990-luvun lopun tilanteeseen. Itse asiassa tällä tavalla mitattuna suurien velkojen osuus on jopa hieman pienentynyt viime vuosina. Vuonna 2013 noin joka neljännellä velallisella kotitaloudella velan määrä ylitti 75 prosenttia kotitalouden bruttovarallisuudesta.

Kuvio 14. Kotitaloudet, joilla suuret velat suhteessa tuloihin tai varoihin vuosina 1987–2013, % velallisista kotitalouksista

Kuvio 14. Kotitaloudet, joilla suuret velat suhteessa tuloihin tai varoihin vuosina 1987–2013, % velallisista kotitalouksista

Lapsiperheillä suuret velat suhteessa tuloihin

Kotitalouden elinvaiheen mukaan tarkasteltuna lapsiperheet ovat muita kotitaloustyyppejä velkaantuneempia (kuvio 15). Kaikista lapsiperheistä 86 prosentilla oli velkaa vuonna 2013 ja kahdella kolmasosalla asuntovelkaa. Lapsiperheet olivat ainoa ryhmä, joista yli puolella oli asuntovelkaa, minkä vuoksi mediaanivelka oli tässä ryhmässä myös selvästi muita ryhmiä suurempi. Sekä yhden hengen talouksilla että lapsettomilla pareilla velallisten osuus pienenee iän myötä, tosin alle 35-vuotiaiden ryhmässä asuntovelallisia oli hieman vähemmän kuin 35–64-vuotiaiden ryhmässä. Ikääntyneistä, yli 65-vuotiaista koostuvista yhden ja kahden hengen kotitalouksista suhteellisen harvalla oli velkaa.

Velkaantuneiden lapsiperheiden osuus on viime vuosina hieman kasvanut, kun taas entistä harvemmalla yhden hengen taloudella on velkaa. Lapsettomien parien kohdalla velkaantuneiden osuus on pysynyt ennallaan vuosien 2009 ja 2013 välillä.

Kuvio 15. Velallisten ja asuntovelkaisten kotitalouksien osuus kaikista kotitalouksista kotitaloustyypin mukaan vuonna 2013

Kuvio 15. Velallisten ja asuntovelkaisten kotitalouksien osuus kaikista kotitalouksista kotitaloustyypin mukaan vuonna 2013

Lapsiperheiden velat suhteessa varallisuuteen olivat vuonna 2013 myös suurempia kuin muiden kotitaloustyyppien (kuvio 16). Keskimääräisellä asuntovelallisella lapsiperheellä asuntovelkaa oli yli puolet varsinaisen asunnon arvosta ja velkaa lähes puolet kokonaisvarallisuudesta. Joka toisella velallisella lapsettomalla parilla velan suhde varallisuuteen oli alle 26 prosenttia.

Erityisen suuri ero lapsiperheiden ja muiden kotitalouksien välillä oli velkaantumisasteissa. Lähes joka toisella velallisella lapsiperheellä velan määrä oli yli kaksinkertainen vuosituloihin suhteutettuna. Yhden hengen talouksilla ja lapsettomilla pareilla ikäryhmittäiset erot velkaantuneisuudessa olivat kuitenkin varsin suuret.

Kuvio 16. Velallisten kotitalouksien velka suhteessa varallisuuteen ja vuosituloihin sekä asuntovelallisten asuntovelka suhteessa asunnon arvoon kotitaloustyypin mukaan vuonna 2013

Kuvio 16. Velallisten kotitalouksien velka suhteessa varallisuuteen ja vuosituloihin sekä asuntovelallisten asuntovelka suhteessa asunnon arvoon kotitaloustyypin mukaan vuonna 2013

Nuorilla, alle 35-vuotiailla yhden hengen talouksissa asuvilla oli vuonna 2013 suhteellisen vähän velkaa, mutta myös vähän varallisuutta. Velkaantumisaste oli selvästi pienempi kuin keski-ikäisillä yksin asuvilla, mutta velan suhde kokonaisvarallisuuteen suurempi kuin millään muulla kotitaloustyypillä. Peräti kuudella kymmenestä velallisesta nuoresta yhden hengen taloudesta velan määrä ylitti 75 prosenttia varallisuudesta. Vain joka viidennellä yli 65-vuotiaalla yksin asuvalla oli velkaa, ja heistä vain joka kymmenes oli ylivelkaantunut riippumatta siitä käytetäänkö ylivelkaantumisen mittarina velan suhdetta vuosituloihin vai varallisuuteen.

Kuvio 17. Yhden hengen kotitalouksien velkaantuneisuutta kuvaavia tunnuslukuja ikäryhmittäin vuonna 2013

Kuvio 17. Yhden hengen kotitalouksien velkaantuneisuutta kuvaavia tunnuslukuja ikäryhmittäin vuonna 2013

Lapsettomien parien velkaantuneisuuden ikäprofiili on hyvin samankaltainen kuin yhden hengen talouksien (kuvio 18). Nuorilla oli eniten velkaa suhteessa varallisuuteen, mutta keski-ikäisillä eniten velkaa suhteessa vuosituloihin. Lapsettomista pareista ylivelkaantuneisuus oli suurinta alle 35-vuotiaiden ryhmässä, jossa lähes joka toisella velallisella kotitaloudella velan suhde varallisuuteen ylitti 75 prosenttia. Vaikka lähes joka toisella 35–64-vuotiaalla velkaantuneella lapsettomalla parilla velan määrä ylitti vuositulot, vain 12 prosentilla tämän ryhmän velallisista kotitalouksista velat ylittivät vuositulot vähintään kolminkertaisesti vuonna 2013.

Kuvio 18. Lapsettomien parien velkaantuneisuutta kuvaavia tunnuslukuja ikäryhmittäin vuonna 2013

Kuvio 18. Lapsettomien parien velkaantuneisuutta kuvaavia tunnuslukuja ikäryhmittäin vuonna 2013

Perheet, joissa on nuoria alle seitsemänvuotiaita lapsia, olivat lähes kaikilla mittareilla velkaantunein ryhmä kotitalouden elinvaiheen mukaan mitattuna (kuvio 19). Tästä ryhmästä 90 prosentilla oli velkaa vuonna 2013. Tämän ryhmän velallisista kotitalouksista yli kolmella neljästä velan määrä ylitti vuositulot ja 36 prosentilla velkaantumisaste ylitti suurten velkojen rajana pidettävän 300 prosenttia. Lähes joka toisella asuntovelkaisista lapsiperheistä, jolla on alle kouluikäisiä lapsia, asuntovelan määrä oli yli kaksi kolmasosaa asunnon arvosta.

Perheillä, joiden kaikki lapset olivat vähintään seitsemänvuotiaita, velkojen suhde varallisuuteen oli samaa luokkaa kuin keski-ikäisillä yhden hengen talouksilla, mutta velkojen suhde vuosituloihin selvästi suurempi. Lapsiperheiden suuret velkaantumisasteet verrattuna muihin kotitaloustyyppeihin selittyvät pääasiassa sillä, että lapsiperheillä oli muita ryhmiä useammin ja muita ryhmiä enemmän asuntovelkaa. Näin ollen lapsiperheillä oli myös muita kotitaloustyyppejä enemmän reaalivarallisuutta, ja velan suhde kokonaisvarallisuuteen vain hieman suurempi kuin lapsettomilla kotitalouksilla.

Yli kolminkertaisesti vuosituloihinsa verrattuna velkaantuneiden osuus velallisista oli lapsiperheillä vielä 1990-luvun lopussa hyvin pieni, kolme prosenttia. Osuus oli samalla tasolla kuin lapsettomilla pareilla ja pienempi kuin yksin asuvilla, joista kuudella prosentilla velallisista velan määrä oli yli kolme kertaa suurempi kuin vuositulot. Tämän jälkeen sekä erittäin velkaantuneiden osuudet, että ryhmien väliset erot ovat muuttuneet nopeasti. Velkaantuneista lapsiperheistä 28 prosentilla velan määrä oli vähintään kolminkertainen vuosituloihin verrattuna vuonna 2013. Lapsettomien parien vastaava osuus oli 12 prosenttia ja yhden hengen talouksien 18 prosenttia.

Kuvio 19. Erilaisten lapsiperheiden velkaantuneisuutta kuvaavia tunnuslukuja ikäryhmittäin vuonna 2013

Kuvio 19. Erilaisten lapsiperheiden velkaantuneisuutta kuvaavia tunnuslukuja ikäryhmittäin vuonna 2013

1) Mediaanilla tarkoitetaan tässä lukua, joka saadaan kun lasketaan asuntovelan suhde varsinaisen asunnon arvoon kaikille asuntovelallisille, ja otetaan keskimmäinen arvo, eli arvo jota suurempia ja jota pienempiä arvoja on aineistossa 50 prosenttia.

Lähde: Kotitalouksien varallisuus, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680, Juha Honkkila 029 551 3651, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 1.4.2015

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kotitalouksien varallisuus [verkkojulkaisu].
ISSN=2242-3214. 2013, 4. Velkojen suhteessa varallisuuteen ei suuria muutoksia . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 7.12.2022].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vtutk/2013/vtutk_2013_2015-04-01_kat_004_fi.html