Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2018

Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuoden 2018 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 56,4 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (milj. t CO2-ekv.). Päästöt kasvoivat 2 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Vuoden 1990 päästöihin verrattuna kokonaispäästöt olivat 21 prosenttia pienemmät. Näihin kokonaispäästöihin ei sisällytetä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorin päästöjen ja poistumien summaa eli nettonielua. Sektori on Suomessa nielu, eli sen mukaanotto vähentäisi Suomen kokonaispäästöjä. Maankäytön, maankäytön muutoksien ja metsätalous –sektorin nettonielu vuonna 2018 oli −9,8 milj. t CO2-ekv eli 43 prosenttia pienempi kuin edeltävänä vuonna.

Kuvio 1. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain

Kuvio 1. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain
*Ennakkotieto

Vuoden 2018 kokonaispäästöistä 75 prosenttia oli peräisin energiasektorilta (polttoaineiden käyttö ja haihtumapäästöt). Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektorin (F-kaasut mukaan luettuina) osuus oli 10 prosenttia, maatalouden 12 prosenttia ja jätteiden käsittelyn 3 prosenttia. Päästöistä 81 prosenttia oli hiilidioksidia, 8 prosenttia metaania, 8 prosenttia dityppioksidia (ilokaasua) ja 2 prosenttia F-kaasuja (kuvio 2) hiilidioksidiekvivalentteina ilmaistuista kokonaispäästöistä.

Eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi inventaariossa käyttämällä nk. GWP (global warming potential) – kertoimia. Hiilidioksidille annettu GWP-arvo on 1, ja muiden kasvihuonekaasujen GWP-arvot on määritetty vertaamalla niiden yhden kilogramman päästön aiheuttamaa säteilypakotetta maan pinnalla (W/m2) hiilidioksidin vastaavaan säteilypakotteeseen. Inventaariossa käytetään ilmastosopimuksen raportointiohjeiden mukaisesti IPCC:n neljännessä arviointiraportissa esitettyjä GWP–kertoimia; metaani 25, dityppioksidi 298, F-kaasut kaasusta riippuen noin 12–22 800.

Kuvio 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2018* kaasuittain eri sektoreilla. Kaasujen päästöt on yhteismitallistettu GWP-kertoimia käyttämällä.

Kuvio 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2018* kaasuittain eri sektoreilla. Kaasujen päästöt on yhteismitallistettu GWP-kertoimia käyttämällä.

Ennakkotiedon mukaan energiasektorin päästöt olivat vuonna 2018 42,2 milj. t CO2 ekv. Päästöt kasvoivat 3 prosenttia (1,2 milj. t CO2-ekv.) vuoteen 2017 verrattuna ja olivat 21 prosenttia (11,4 milj. t CO2-ekv.) pienemmät kuin vuonna 1990. Vuonna 2018 energiasektorin päästökauppaan kuuluvat päästöt kasvoivat 5 prosenttia (1,1 milj. t CO2-ekv.) ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt pysyivät edellisvuoden tasolla. Ennakkotiedon mukaan nestemäisten polttoaineiden bio-osuus väheni jonkin verran edellisestä vuodesta ja liikenteen biopolttoaineilla vähennettiin kasvihuonekaasupäästöjä vuonna 2018 arviolta 1,1 miljoonaa tonnia CO2-ekv.

Puupolttoaineilla katettiin yli neljännes Suomen kokonaisenergian kulutuksesta vuonna 2018. Suurin osa puupolttoaineista on metsäteollisuuden jäte- ja sivuvirtoja, kuten mustalipeän ja kuoren polttoa. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöjä ei sisällytetä energiasektorin päästöihin, mutta metaani- ja dityppioksidipäästöt sisällytetään. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöt ilmoitetaan lisätietoina inventaariossa. Metsästä korjattu biomassa raportoidaan hiilivaraston vähentymisenä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla.

Ennakon mukaan teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt vuonna 2018 pysyivät edellisvuoden tasolla, ollen 5,8 milj. t CO2-ekv. Vuoteen 1990 verrattuna nämä päästöt ovat nousseet 8 prosenttia (0,4 milj. t CO2-ekv.). Mineraaliteollisuuden päästöt laskivat 7 prosenttia ja kemianteollisuuden päästöt 4 prosenttia, kun taas metalliteollisuuden päästöt nousivat 9 prosenttia. Mineraaliteollisuuden päästöjen laskun syynä on kalkin tuotannon ja kemianteollisuudessa typpihapon valmistuksen päästöjen lasku edellisvuodesta.

Myös esimerkiksi parafiinivahojen, voiteluaineiden ja fluorattujen tuotteiden käytöstä aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä. Näistä F-kaasujen käytön aiheuttamat päästöt olivat merkittävimmät vuonna 2018 (1,2 milj. t CO2-ekv.). Kyseiset päästöt vähenivät 3 prosenttia vuoteen 2017 verrattuna. F-kaasuilla on korvattu otsonia tuhoavia yhdisteitä monissa kylmä- ja jäähdytyslaitteissa ja niiden päästöt olivat korkeimmillaan vuonna 2013 ollen 27-kertaiset vuoteen 1990 verrattuna. Siirtyminen matalamman GWP-arvon kylmäaineisiin erityisesti ajoneuvojen ilmastointilaitteissa ja kaupan kylmälaitteissa on vaikuttanut F-kaasupäästöjen vähenemiseen viime vuosina.

Ennakkotiedon mukaan maatalouden päästöt vähenivät yhden prosentin edellisvuodesta, ollen 6,5 milj. t CO2-ekv. vuonna 2018. Tämän pienen päästövähennyksen merkittävimpinä syinä olivat pienemmät päästöt niittojäännöksestä eli kasvintähteistä viljelysmailla johtuen huonosta satovuodesta ja pienemmät päästöt kotieläinten ruuansulatuksesta johtuen pienemmistä eläinmääristä. Verrattuna vuoteen 1990 maatalouden päästöt ovat vähentyneet 13 prosenttia. Väkilannoitteiden käytön väheneminen on päästöjen laskun pääasiallinen syy verrattaessa nykypäästötasoa perusvuoteen 1990. Lisäksi päästöjen vähenemiseen on vaikuttanut maatalouden rakennemuutos, josta on seurannut tilojen lukumäärän lasku, tilakoon kasvu ja muutokset kotieläinten määrissä.

Jätesektorin päästöt laskivat edellisvuodesta 2 prosenttia ollen 1,8 milj. t CO2-ekv. vuonna 2018. Jätteiden kaatopaikkasijoitus on vähentynyt merkittävästi viime vuosina jätteiden energiahyödyntämisen yleistyttyä. Edelliseen vuoteen verrattuna vähenivät eniten kotitalousjätteen ja teollisuuden lietteiden kaatopaikkasijoittaminen. Jätesektorin päästöt ovat vähentyneet yli 60 prosenttia vuodesta 1990. Päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi jo vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) edellyttämät toimet, mm. biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitusta on rajoitettu ja kaatopaikkakaasun talteenottoa lisätty tuntuvasti. Uudemman lainsäädännön mukaiset toimet ovat vähentäneet kaatopaikkojen metaanipäästöjä edelleen. Vuoden 2016 kaatopaikkasijoituskiellon jälkeen biohajoavaa yhdyskuntajätettä menee kaatopaikoille enää lähinnä erilaisina muussa jätteenkäsittelyssä hyödyntämättä jääneinä ositteina.

Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla nettohiilinielu pieneni 43 prosenttia verrattuna vuoden 2017 nieluun ollen noin -9,8 milj. t CO2-ekv. LULUCF-sektori koostuu kuudesta maankäyttöluokasta eli metsämaasta, viljelysmaasta, ruohikkoalueista, kosteikoista, rakennetusta alueesta ja muusta maasta (kuvio 3). Metsämaa on sektorin merkittävin nettonielu, eli sen poistumat ilmakehästä ylittävät päästöt. Myös puutuotteet ovat toimineet pääosin hiilen nieluna. Metsämaan hakkuut ja puuston kasvu määrittävät sektorin päästöjen ja poistumien summan eli nettonielun suuruutta, joka vaihtelee vuosittain etenkin hakkuumäärien mukaan. Vuoden 2018 runkopuun hakkuut olivat ennätystasolla, 78,2 miljoonaa kuutiometriä eli 8 prosenttia suuremmat kuin edeltävänä vuonna, mikä näkyi nettonielun pienentymisenä. Metsämaan ulkopuolelta merkittävimmät päästöt tulevat viljelysmaan turvepohjaisilta pelloilta, kun taas muiden maankäyttöluokkien päästöjen osuus LULUCF-sektorin päästöistä ja poistumista on pieni.

Kuvio 3. Kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat maankäyttöluokittain maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorilla 1990–2018*.

Kuvio 3. Kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat maankäyttöluokittain maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorilla 1990–2018*.

Nettonielun laskenta tarkentuu vuosittain myös viimeisintä edeltävien vuosien osalta. Tähän on syynä uuden aineiston, esimerkiksi valtakunnan metsien inventointitiedon, hyödyntäminen mm. pinta-alojen ja puuston kasvun osalta. Uusimman tiedon käyttöönotto pienensi metsämaan puuston biomassan nielua vuodelle 2017 lähes 0,9 milj. t CO2-ekv. verrattuna viimeksi julkistettuun tietoon. Suurin vaikutus oli uusilla puuston kasvuarvioilla, jotka olivat aiemmin käytettyjä pienempiä. Vastaavasti puuston määrä oli aiemmin arvioitua pienempi, mikä vähensi metsämaan maaperän karikevarastoon tulevan hiilen määrää, joten vuoden 2017 maaperän ja karikkeen yhteenlaskettu nielu oli 1,9 milj. t CO2-ekv. pienempi kuin aiemmin julkistettu. Uusien tietojen käyttöönotto laskennassa pienensi myös vuoden 2018 metsämaan poistumien ja päästöjen summaa yhteensä 3,3 milj. t CO2-ekv. verrattuna toukokuussa 2019 julkistettuun pikaennakkotietoon.

LULUCF-nettonielun laskenta on haasteellista monesta eri syystä. Viimeisimpien vuosien nettonieluarvioihin joudutaan tekemään tarkennuksia, kun saadaan uutta tietoa esimerkiksi puuston kasvusta. Puuston vuotuinen kasvuarvio perustuu mitattuun viiden vuoden keskikasvuun, ja näin ollen esimerkiksi vuodelle 2018 ei ole käytettävissä mittauksiin perustuvaa kasvuarviota, vaan kasvulle joudutaan laskemaan arvio edeltävien vuosien kasvuun perustuen. Myös pinta-alamuutosten päivitykset uusimman tiedon mukaisiksi muuttavat viimeisimpien vuosien tuloksia. Lisäksi sektorille tyypillinen suuri ajallinen ja paikallinen vaihtelu maastossa tekee hiilivarastojen muutosten ja kasvihuonekaasupäästöjen laskennasta haasteellista; etenkin maaperän ja karikevaraston päästöt ja poistumat ovat tyypillisesti epävarmempia ja vaikeammin arvioitavissa kaikissa maankäyttöluokissa kuin esimerkiksi tietyn polttoainemäärän käytöstä syntyvät päästöt energiasektorilla.

Nyt julkistetut ennakolliset kokonaispäästöt vuodelle 2018 ovat toukokuussa julkistettuja pikaennakkotietoja 0,2 prosenttia (0,1 milj. t CO2-ekv.) pienemmät. Energiasektorin päästöt vähenivät 0,2 milj. t CO2-ekv. Lisäksi sektorilla teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö on tehty tarkennuksia laskentaan, minkä seurauksena sektorin päästöt laskivat 0,1 milj. t CO2-ekv. Maatalouden ennakolliset päästötiedot ovat 0,2 milj. t CO2-ekv suuremmat kuin pikaennakossa kerrotut.

Tässä julkistuksessa esitettävät vuosien 1990–2018 päästö- ja poistumatiedot ovat Suomen virallisen kasvihuonekaasuinventaarion mukaisia ja laskettu IPCC:n menetelmäohjeilla .

Suomen kansainväliset päästöjen vähentämisvelvoitteet ja niiden toteutumisen seuranta

Suomen EU:n vuoteen 2020 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin sekä Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästövähennysvelvoitteita ja niiden toteutumista kuvataan alla olevissa luvuissa siltä osin, kuin velvoitteiden toteutumisen seuranta perustuu Suomen kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion tietoihin.

EU:n taakanjakopäätöksen päästövähennysvelvoitteiden seuranta

Päästövähennysvelvoitteet

EU:n ilmasto- ja energiapaketti on laaja lainsäädäntökokonaisuus, jonka avulla EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Osana ilmasto- ja energiapakettia hyväksyttiin vuonna 2009 uudistettu Euroopan päästökauppadirektiivi ( 2009/29/EC ) ja nk. taakanjakopäätös ( 406/2009/EC ), jolla säädetään päästökaupan ulkopuolisten toimien päästövähennyksiä. Uusittu päästökauppadirektiivi ja taakanjakopäätös koskevat kautta 2013–2020.

Päästökaupan ulkopuolisille päästöille on määritetty jäsenmaakohtaiset vähennystavoitteet, kun taas päästökauppasektorille on EU-tasolla yhteinen päästövähennystavoite. Päästökauppadirektiivin mukaan päästöoikeuksien määrä EU:ssa alenee vuosittain niin, että vuonna 2020 päästöjen tulee olla 21 prosenttia EU:n päästökauppasektorin vuoden 2005 päästöjä pienemmät. Energiavirasto raportoi päästökauppaan kuuluvien toiminnanharjoittajien päästöt Suomen osalta EU:n komissiolle, joka seuraa vähennysvelvoitteiden täyttymistä.

EU:n energia- ja ilmastopaketin taakanjakopäätös määrittelee päästökauppasektorin ulkopuolisten alojen päästövähennystavoitteet. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt lasketaan vähentämällä kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion kokonaispäästöistä päästökauppasektorin todennetut päästöt. EU:n lentoliikenteen CO2-päästöt ovat olleet EU:n päästökaupan piirissä vuodesta 2012. Lentoliikenteen päästökaupan kattavuus ja laskentatapa poikkeavat inventaarion laskentatavasta. Siksi päästökaupan ulkopuolisten päästöjen laskennassa kokonaispäästöistä vähennetään myös päästökauppaan kuuluvan lentoliikenteen osalta inventaariossa raportoidut kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt.

EU:n taakanjakopäätöksen tavoite on vähentää jäsenmaiden päästökaupan ulkopuolisia päästöjä yhteisesti 10 prosentilla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Jäsenmaakohtaiset tavoitteet vaihtelevat päästöjen vähentämisestä 20 prosentilla päästöjen kasvun rajoittamiseen 20 prosenttiin. Taakanjakopäätöksessä Suomen maakohtainen päästövähennystavoite määriteltiin 16 prosentiksi. Vähennystavoitetta on mukautettu vuonna 2017 ottamalla huomioon vaikutukset, jotka aiheutuivat päästökaupan laajenemisesta vuoden 2013 alussa ja inventaariolaskennassa vuonna 2015 käyttöön otettujen uusien menetelmä- ja raportointiohjeiden käytöstä.

Mikäli päästökaupan ulkopuoliset päästöt ylittävät tavoitepolun, voi taakanjakopäätökseen sisältyviä joustoja käyttää velvoitteen toteuttamiseen. Joustomekanismit sallivat mm. päästökiintiöiden lainaamisen seuraavalta vuodelta ja ylijäävien kiintiöiden siirron seuraavalle vuodelle, kiintiöiden siirtämisen jäsenmaiden välillä ja Kioton pöytäkirjan hankemekanismeista saatujen päästöyksiköiden käytön taakanjakopäätöksessä tarkemmin määritellyillä edellytyksillä ja määriteltyihin rajoihin asti.

Taakanjakopäätöksen velvoitteiden seuranta

EU:n päästökauppaan kuuluvien suomalaisten laitosten osuus Suomen kokonaispäästöistä vuonna 2018 oli noin 47 prosenttia ja kyseiset päästöt (26,2 milj. t CO2-ekv.) olivat noin 4 prosenttia vuoden 2017 päästöjä korkeammat. Päästöjen kasvuun vaikutti maakaasun ja turpeen kulutuksen nousu edellisvuoteen verrattuna. Päästökaupan ulkopuolisten päästöjen osuudeksi saatiin 29,9 milj. t CO2-ekv.

Taulukossa 1 ja kuviossa 4 on esitetty taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku, jonka alapuolella päästökaupan ulkopuolisten toimintojen päästöjen tulee olla kaudella 2013–2020. Taulukossa ja kuviossa on annettu myös arviot päästökaupan ulkopuolisista päästöistä vuosina 2013–2018.

Taulukko 1. Päästökaupan ulkopuolisten päästöjen tavoitepolku kaudelle 2013–2020, vastaavat tarkastetut päästötiedot vuosille 2013–2017 ja vuoden 2018 ennakkotieto sekä ero tavoitepolkuun.

  Milj. tonnia CO2-ekv.
2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020
EU:n taakanjakopäätöksen mukainen tavoitepolku Suomelle 31,8 31,3 30,8 30,3 30,2 29,6 29,1 28,5
Päästökaupan ulkopuoliset päästöt 1) 31,6 30,1 29,9 31,4 30,1 29,9 3) .. ..
Ero tavoitepolkuun 2) -0,2 -1,1 -0,9 1,0 -0,1 0,3 3) .. ..
1) Laskettu kokonaispäästöarvioiden (pl. inventaarion mukaiset kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt) ja energiaviraston julkaisemien päästökaupan päästötietojen erotuksena. Taakanjakopäätöksen velvoitteen seurannassa vuosien 2013–2017 päästöt poikkeavat kasvihuonekaasujen inventaarion viimeisimmistä luvuista, koska kyseisille vuosille EU-velvoitteeseen vaikuttavat päästöluvut on vahvistettu ja kiinnitetty vuosittain EU:n sisäisissä tarkastuksissa, eikä lukuja inventaario- tai päästökauppatietojen tarkentuessa korjata takautuvasti.
2) Ero tavoitepolkuun on ilmaistu negatiivisena lukuna kun toteutuneet päästöt ovat tavoitepolun alapuolella ja positiivisena lukuna kun ne ovat tavoitepolun päästöjä suuremmat.
3) Ennakkotieto

Vuosien 2013–2015 ja 2017 tarkastettujen päästötietojen mukaan Suomen päästökaupan ulkopuoliset päästöt alittivat tavoitepolun, ja Suomi on täyttänyt näitä vuosia koskevat EU:n taakanjakopäätöksen mukaiset velvoitteensa. Vuoden 2016 tarkastetut päästöt ylittivät tavoitepolun 1,0 milj. t CO2-ekv. Vuoden 2018 ennakon mukaiset päästöt ylittivät tavoitepolun 0,3 milj. t CO2-ekv. Vuosien 2013–2015 ja 2017 alituksilla (yhteensä 2,4 milj. t CO2-ekv.) voidaan kompensoida vuosien 2016 ja 2018 tavoitepolun ylitykset (1,4 milj. t CO2-ekv.), joten Suomi täyttää myös vuosia 2016 ja 2018 koskevat velvoitteensa. Vuoden 2018 kohdalla tämä varmistuu ennakkotietojen alkuvuonna 2020 tehtävän inventaariotietojen tarkastuksen jälkeen. Vuoden 2020 EU-tarkastus toteutetaan nk. kattavana tarkastuksena ja sen perusteella määritetään myös Suomen taakanjakosektorin päästövähennyksiä koskeva tavoitepolku vuosilla 2021-2030.

Kuvio 4. Taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt vuosina 2013–2018*

Kuvio 4. Taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt vuosina 2013–2018*

Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella

EU:lla, sen jäsenmailla ja Islannilla on Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella (2013–2020) yhteinen 20 prosentin vähennysvelvoite vuoden 1990 tasosta.

EU on jakanut velvoitteensa EU-tason velvoitteeseen ja jäsenmaakohtaisiin velvoitteisiin. EU-tason velvoite perustuu EU:n päästökauppasektorille sovittuihin velvoitteisiin. Jäsenmaiden velvoitteet kattavat päästökaupan ulkopuoliset päästöt ja Kioton pöytäkirjan artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaisten LULUCF-toimien vaikutuksen velvoitteeseen.

Suomen päästökaupan ulkopuoliset päästöt tulee rajoittaa 240,5 miljoonaan tonniin CO2-ekv. kaudella 2013–2020. Edellä mainittu 240,5 milj. t CO2-ekv. on Suomen sallittu päästömäärä Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella. Sallittu päästömäärä perustuu EU:n taakanjakopäätöksen mukaiseen päästövähennysvelvoitteeseen, mutta vuonna 2017 EU-velvoitteeseen tehtyjä mukautuksia ei oteta huomioon Kioton pöytäkirjan velvoitteessa.

Artiklan 3.3 mukaisista toimista (metsitys, uudelleenmetsitys, metsän hävitys) aiheutuvien päästöjen ja poistumien laskenta mukaan Kioton pöytäkirjan velvoitteeseen oli pakollista Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella ja on sitä myös toisella kaudella. Artiklan 3.4 mukaisten toimien osalta metsänhoidon laskenta on pakollista toisella kaudella ja muiden toimien (maatalousmaan hoito, laidunmaan hoito, uudelleen kasvittaminen, kosteikkojen ojitus ja uudelleenvettäminen) laskenta vapaaehtoista. Suomi ei ole valinnut vapaaehtoisia toimia laskettavaksi mukaan Kioton pöytäkirjan toisen kauden velvoitteeseen.

Kioton pöytäkirjan toisella kaudella metsänhoidon päästöjen/poistumien vaikutusta velvoitteeseen arvioidaan vertaamalla metsänhoidon poistumia tai päästöjä referenssitasoon, jonka suuruus on määritetty maakohtaisesti. Suomen vertailutaso on −20,466 milj. t CO2-ekv./vuosi. Vertailutasoa korjataan teknisesti, jos inventaariolaskennassa on tehty muutoksia. Metsänhoidon vertailutason teknisen korjauksen arvo tällä hetkellä on −10,938 milj. tonnia CO2-ekv. ja korjattu vertailutaso vastaavasti −31,404 milj. tonnia CO2-ekv. Metsänhoidon vertailutason merkittävin tekninen korjaus liittyy puutuotteiden laskentaan ja on suuruudeltaan noin −14,2 milj. tonnia CO2-ekv. Puutuotteisiin on tehty korjaus, koska puutuotteiden laskennan säännöt sovittiin vasta sen jälkeen, kun raportointi, jonka perusteella vertailutaso määritettiin, oli jo tehty YK:n ilmastosopimukselle.

Korjatun vertailutason ylittävät nettopoistumat saa laskea velvoitteen toteuttamisessa hyödyksi enintään 3,5 prosenttiin asti maan vuoden 1990 kokonaispäästöistä pl. LULUCF-sektori kerrottuna kahdeksalla eli velvoitekauden vuosien lukumäärällä. Näin laskettu metsänhoidon kattoluku on Suomelle −19,98 milj. t CO2-ekv. koko velvoitekaudelle. Nykyisen velvoitekauden ensimmäisten viiden vuoden nettopoistumat ovat ylittäneet korjatun vertailutason vuosittain, mutta ennakkotiedon mukaiset vuoden 2018 poistumat jäivät korjattua vertailutasoa pienemmiksi. Ensimmäisten viiden vuoden yhteenlasketut, korjatun vertailutason vuosittain ylittävät poistumat ja vuoden 2018 vertailutason alitus ovat yhteensä −51,0 milj. t CO2-ekv., joista saa laskea siis hyötyä enintään metsänhoidon kattoluvun, −19,98 milj. t CO2-ekv. verran (taulukko 2, kattoluku on ilmoitettu negatiivisena, koska se vaikuttaa toiseen suuntaan kuin päästöt velvoitteen laskennassa).

Tähän astisten eli vuosien 2013–2018 metsänhävityksen, metsityksen ja uudelleenmetsityksen yhteenlaskettujen nettopäästöjen sekä metsänhoidon kattoluvun mukaisen suurimman hyväksi laskettavan metsänhoidon poistumamäärän summa on –1,6 milj. tonnia CO2-ekv., mikä merkitsisi Suomen päästövähennystaakan pienenemistä vastaavalla määrällä. Jos metsänhävityksen, metsityksen ja uudelleenmetsityksen nettopäästöt pysyvät nykytasolla, tilanne kääntyy kuitenkin päinvastaiseksi eli velvoitetta noin viisi miljoonaa tonnia CO2-ekv. kasvattavaksi toisen velvoitekauden lopulla. Arvio on karkea ja perustuu oletukseen, että metsänhävityksen, metsityksen ja uudelleenmetsityksen päästöt eivät muutu merkittävästi vuosien 2013–2018 keskimääräisistä päästöistä ja metsänhoidosta saadaan yllä annetun kattoluvun mukainen kompensaatio.

Kioton pöytäkirjan toisen kauden velvoitteen täyttämisessä voi käyttää myös Kioton pöytäkirjan ensimmäiseltä kaudelta siirrettäviä ylijääneitä sallitun päästömäärän päästöyksiköitä (AAUt) sekä päästömarkkinoilta ja hankemekanismeista hankittuja yksiköitä (AAUt, CERit ja ERUt). Suomen valtion tileillä kyseisiä yksiköitä oli 22.3.2019 ilmastosopimuksen sihteeristölle toimitettujen SEF -taulujen 1) mukaan noin 26,4 milj. t CO2-ekv. Näistä 14,0 milj. t CO2-ekv. on ensimmäiseltä velvoitekaudelta ylijääneitä sallitun päästömäärän AAU-yksiköitä. Päivitetyt luvut vuoden 2019 tilanteesta saadaan ensi vuoden alkupuolella.

Suomen edistymistä Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästöjen rajoitusvelvoitteen toteuttamisessa voi alustavasti arvioida taulukon 2 avulla. Taulukon lukujen perusteella Suomi tulee täyttämään velvoitteensa, mutta joutuu käyttämään tähän Kioton pöytäkirjan joustomekanismeista hankittuja päästöyksiköitä. Kioton pöytäkirjan velvoite ei ole vuosittainen vaan koko velvoitekautta koskeva. Siksi tulevien vuosien (2019–2020) päästötaso tulee vaikuttamaan lopputulokseen.

Taulukko 2. Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden velvoitteen seuranta vuosien 2013-2017 päästötietojen sekä vuoden 2018 ennakkotietojen perusteella.

  tonnia CO2-ekv.
2013 2014 2015 2016 2017 2018 6) Yhteenveto
Suomen sallittu päästömäärä koko velvoitekaudelle 2013-2020             240 544 599
     Kansalliset kokonaispäästöt 62 879 785 58 728 139 55 103 636 58 059 780 55 340 703 56 373 037  
     Päästökauppaan kuuluvat päästöt (pl. lentoliikenteen päästökauppa) 31 496 743 28 770 594 25 486 701 27 244 810 25 152 088 26 222 917  
     Kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt 184 581 185 838 183 294 186 364 194 161 215 524  
Päästökaupan ulkopuoliset päästöt 31 198 461 29 771 707 29 433 641 30 628 606 29 994 453 29 934 596 180 961 464
Päästökaupan ulkopuolisten päästöjen kumulatiivinen osuus sallitusta päästömäärästä 13 % 25 % 38 % 50 % 63 % 75 % 75 %
Artiklan 3.3 toimien eli metsityksen ja uudelleen metsityksen ja metsänhävityksen nettopäästöt 1) 5) 3 707 358 3 437 223 3 121 318 2 928 324 2 705 360 2 527 993 18 427 576
Artiklan 3.4 metsänhoidon päästöt ja poistumat yhteensä -48 033 168 -46 805 627 -41 362 967 -37 887 214 -36 792 497 -28 530 329  
     Metsänhoidon vuosittainen vertailutaso Suomelle -20 466 000 -20 466 000 -20 466 000 -20 466 000 -20 466 000 -20 466 000  
     Metsänhoidon vertailutason tekninen korjaus -10 938 000 -10 938 000 -10 938 000 -10 938 000 -10 938 000 -10 938 000  
     Metsänhoidon päästöt ja poistumat miinus metsänhoidon teknisellä korjauksella korjattu vertailutaso 5) -16 629 168 -15 401 627 -9 958 967 -6 483 214 -5 388 497 2 873 671  
     Metsänhoidon kattoluku 2)             -19 978 041
Arvio metsänhoidon perusteella sallittuun päästömäärään velvoitekauden lopussa lisättävistä yksiköistä             -19 978 041 2)
     Kioton pöytäkirjan ensimmäiseltä kaudelta ylijääneet ja toiselle kaudelle siirrettävissä olevat sallitun päästömäärän yksiköt (AAUt) 3)             -14 018 572 3)
     Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella käytettävissä olevat hankemekanismeista hankitut yksiköt (ERUt ja CERit) 4)             -12 139 441 4)
1) Artiklan 3.3 nettopäästöt vähennetään Suomen sallitusta päästömäärästä toisen velvoitekauden lopussa
2) Metsähoidon kattoluku on -19 978 041 tonnia CO2–ekv. koko velvoitekaudelle. Luku on ilmoitettu negatiivisena, koska se vaikuttaa toiseen suuntaan kuin päästöt velvoitteen laskennassa.
3) Valtion 1. velvoitekauden tileillä 31.12.2018 olleet yksiköt YK:n ilmastosopimukselle 22.3.2019 toimitettujen SEF-taulujen mukaan.
4) Valtion 2. velvoitekauden tileillä olevat yksiköt Ilmastosopimukselle 22.3.2019 toimitettujen SEF-taulujen mukaan.
5) Viimeisimpien vuosien luvut tarkentuvat jatkossa lähtöaineiston päivitysten myötä (mm. puusto, pinta-alat).
6) Ennakkotieto

1) SEF = standard electronic format, päästöyksiköitä koskeva raportointi tehdään SEF-taulukoiden avulla

Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario. Tilastokeskus

Lisätietoja: Pia Forsell 029 551 2937, Päivi Lindh 029 551 3778, Sini Niinistö (LULUCF) 029 551 2954, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Ville Vertanen


Päivitetty 12.12.2019

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6049. 2018, Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2018 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 29.9.2020].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2018/khki_2018_2019-12-12_kat_001_fi.html