Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2016

Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Tilastokeskuksen pikaennakkotietojen mukaan vuoden 2016 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 58,8 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (t CO2-ekv.). Päästöt kasvoivat 6 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Vuoden 1990 päästöihin verrattuna kokonaispäästöt olivat 18 prosenttia pienemmät. Kokonaispäästöissä ei ole mukana maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorin päästöjä ja poistumia. Sektori on Suomessa merkittävä nielu, eli sen mukaanotto vähentäisi Suomen kokonaispäästöjä.

Kuvio 1. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain

Kuvio 1. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain

Vuoden 2016 kokonaispäästöistä 75 prosenttia oli peräisin energiasektorilta (polttoaineiden käyttö ja haihtumapäästöt). Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektorin (F-kaasut mukaan luettuina) sekä maatalouden osuus oli 11 prosenttia ja jätteiden käsittelyn 3 prosenttia. Päästöistä 81 prosenttia oli hiilidioksidia, 8 prosenttia metaania, 8 prosenttia dityppioksidia (ilokaasua) ja 3 prosenttia F-kaasuja (kuvio 2).

Eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi inventaariossa käyttämällä nk. GWP (global warming potential) – kertoimia. Hiilidioksidille annettu GWP-arvo on 1, ja muiden kasvihuonekaasujen GWP-kertoimet on määritetty vertaamalla niiden yhden kilogramman päästön aiheuttamaa säteilypakotetta maan pinnalla (W/m2) hiilidioksidin vastaavaan säteilypakotteeseen. Inventaariossa käytetään Ilmastosopimuksen raportointiohjeiden mukaisesti IPCC:n neljännessä arviointiraportissa esitettyjä GWP–kertoimia; metaani 25, dityppioksidi 298, F-kaasut kaasusta riippuen noin 12–22 800.

Kuvio 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen osuudet kaasuittain. Kaasujen päästöt on yhteismitallistettu GWP-kertoimia käyttämällä

Kuvio 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen osuudet kaasuittain. Kaasujen päästöt on yhteismitallistettu GWP-kertoimia käyttämällä

Energiasektorin päästöt olivat vuonna 2016 43,9 milj. t CO2 ekv. Ne olivat 18 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990, mutta kasvoivat 8 prosenttia vuoteen 2015 verrattuna. Suurimpina syinä päästöjen kasvuun olivat hiilen kulutuksen kasvu ja biopolttoaineiden osuuden lasku liikenteen polttoaineissa. Liikenteen päästöt kasvoivat noin 1,2 milj. t CO2 ekv. vuodesta 2015 ja muut energiasektorin päästöt noin 1,9 milj. t CO2 ekv. Nestemäisten polttoaineiden bio-osuuksilla vähennettiin kasvihuonekaasupäästöjä vuonna 2016 arviolta 0,5 milj. t CO2-ekv, kun arvioitu vähenemä kahtena aikaisempana vuotena on ollut noin 1,5 milj. t CO2-ekv. Biopolttoaineiden osuus polttoaineissa on vähentynyt, koska niitä koskevaa jakeluvelvoitetta on toteutettu lainsäädännön antaman mahdollisuuden mukaan etupainotteisesti.

Energiasektorilla päästökauppaan kuuluvat päästöt kasvoivat noin 1,3 milj. t CO2 ekv. (6 prosenttia) vuodesta 2015 ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt kasvoivat noin 1,8 milj. t CO2 ekv. (10 prosenttia). Energiasektorin pikaennakkotietojen laskennassa on käytetty Tilastokeskuksen julkistamaa vuoden 2016 energian kokonaiskulutuksen ennakkotietoa , Energiaviraston päästökauppatietoja, sekä liikennesektorin osuuden laskennassa VTT Oy:n LIPASTO -mallista saatuja ennakkotietoja.

Puupolttoaineilla katettiin yli neljännes Suomen kokonaisenergian kulutuksesta vuonna 2016. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöjä ei sisällytetä energiasektorin päästöihin, mutta metaani- ja dityppioksidipäästöt sisällytetään. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöt ilmoitetaan inventaariossa lisätietoina. Metsästä korjattu biomassa raportoidaan hiilivaraston vähentymisenä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla.

Teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt vuonna 2016 kasvoivat 3 prosenttia verrattuna edellisvuoteen, ollen 6,3 milj. t CO2-ekv. Vuoteen 1990 verrattuna nämä päästöt ovat nousseet 16 prosenttia. Eniten edellisvuodesta nousivat mineraaliteollisuuden (13 prosenttia) ja kemianteollisuuden päästöt (11 prosenttia). Mineraaliteollisuuden päästöjen nousu johtui sementintuotannon päästöjen kasvusta (20 prosenttia) ja kemianteollisuuden päästöjen nousu vedyntuotannon lisääntymisestä (18 prosenttia). F-kaasujen päästöt olivat 1,5 milj. t CO2-ekv, joten ne vähenivät noin 8 prosenttia vuoteen 2015 verrattuna. Suurin syy päästöjen vähenemiseen oli pienentyneet päästöt kaupan ja teollisuuden kylmälaitteiden sektoreilla. F-kaasupäästöt ovat kasvaneet lähes kolmikymmenkertaisiksi ajanjaksolla 1990–2016. F-kaasuilla on korvattu otsonia tuhoavia yhdisteitä monissa kylmä- ja jäähdytyslaitteissa. Kylmä- ja ilmastointilaitteiden osuus F-kaasujen päästöistä on nykyisin yli 90 prosenttia.

Teollisuusprosessien päästökauppaan kuuluvat päästöt kasvoivat noin 0,4 milj. t CO2 ekv. (9 prosenttia) vuodesta 2015, kun taas päästökaupan ulkopuoliset päästöt laskivat noin 0,2 milj. t CO2 ekv. (9 prosenttia).

Pikaennakkotietojen mukaan maatalouden päästöt pysyivät lähes edellisvuoden päästöjen tasolla, ollen 6,5 milj. t CO2-ekv. vuonna 2016 (vähenemää 0,2 prosenttia). Verrattuna vuoteen 1990 maatalouden päästöt ovat vähentyneet 14 prosenttia. Väkilannoitteiden käytön väheneminen on päästöjen laskun pääasiallinen syy verrattaessa nykypäästötasoa perusvuoteen 1990. Lisäksi päästöjen vähenemiseen on vaikuttanut maatalouden rakennemuutos, josta on seurannut tilojen lukumäärän lasku, tilakoon kasvu ja muutokset kotieläinten määrissä. Maidontuotanto on hieman laskenut vuodesta 1990 samalla, kun lypsylehmien määrä on supistunut noin puoleen 2010-luvulle tultaessa. Nautojen ruuansulatuksen päästöt ovat laskeneet nautojen vähenemisen myötä. Maidontuotanto ei ole laskenut samassa suhteessa, koska lehmäkohtainen maidontuotos on tehostunut mm. jalostuksen myötä. Lihantuotanto on laskenut 1990-luvun alusta, ja ruuansulatuksesta peräisin olevat lihantuotannon päästöt ovat vähentyneet nautojen vähentyessä. Viljan viljelyala ja tuotanto ovat hiukan pienentyneet parinkymmenen viime vuoden aikana. Väkilannoitteiden käyttö on samanaikaisesti vähentynyt, mikä on johtanut alentuneisiin dityppioksidipäästöihin huolimatta lisääntyneestä turvemaiden käyttöönotosta viljelyyn.

Jätesektorin päästöt laskivat edellisvuodesta 4 prosenttia ollen 2,0 milj. t CO2-ekv. vuonna 2016. Suurimpana syynä päästöjen vähenemiseen oli yhdyskuntajätteen kaatopaikkasijoituksen vähentyminen jätteenpolton lisääntyessä. Jätesektorin päästöt ovat 56 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain edellyttämät toimet, mm. kaatopaikkojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) mukaiset toimet ovat vähentäneet kaatopaikkojen metaanipäästöjä edelleen. Direktiivin mukaisesti biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitusta on rajoitettu tuntuvasti.

Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla hiilinielu pieneni 8 prosenttia verrattuna vuoden 2015 nieluun ollen noin 23,9 milj. t CO2-ekv. Puuston hiilinielu vaihtelee vuosittain hakkuumäärien mukaan, kun taas hakkuumäärät vaihtelevat kulloisenkin kysynnän mukaan. Nielun pienentyminen johtui teollisuuspuun hakkuista, jotka ennakkotiedon mukaan kasvoivat 2,5 prosenttia verrattuna vuoteen 2015. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna hakkuumäärät pysyivät kuitenkin lähellä vuosien 2013–2015 ennätyksellisen suurta tasoa.

Pikaennakon päästö- ja poistumatietojen laskenta tehdään karkeammalla tasolla kuin varsinainen vuoden 2016 inventaariolaskenta. Päästöt tarkentuvat, kun kaikki laskennassa käytettävät tiedot valmistuvat. Kasvihuonekaasut-tilaston ennakkotiedot julkistetaan joulukuussa 2017 ja viralliset tiedot maalis-huhtikuussa 2018.

Suomen kansainväliset päästöjen vähentämisvelvoitteet ja niiden toteutumisen seuranta

Suomen EU:n vuoteen 2020 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin sekä Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästövähennysvelvoitteita ja niiden toteutumista kuvataan alla olevissa luvuissa siltä osin, kuin velvoitteiden toteutumisen seuranta perustuu Suomen kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion tietoihin.

EU:n päästökauppadirektiivin ja taakanjakopäätöksen päästövähennysvelvoitteiden seuranta

Päästövähennysvelvoitteet

EU:n ilmasto- ja energiapaketti on laaja lainsäädäntökokonaisuus, jonka avulla EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Pakettiin kuuluvat uudistettu Euroopan päästökauppadirektiivi ( 2009/29/EC ) ja nk. taakanjakopäätös ( 406/2009/EC ), jolla säädetään päästökaupan ulkopuolisten toimien päästövähennyksiä. Päästökaupan ulkopuolisille päästöille on määritetty jäsenmaakohtaiset vähennysvelvoitteet, kun taas päästökauppasektorille on EU-tasolla yhteinen päästövähennysvelvoite. Velvoitteet koskevat kautta 2013–2020.

Päästökauppadirektiivin mukaan päästöoikeuksien määrä EU:ssa alenee vuosittain niin, että vuonna 2020 päästöjen tulee olla 21 prosenttia EU:n päästökauppasektorin vuoden 2005 päästöjä pienemmät. Energiavirasto raportoi päästökauppasektorin päästöt EU:n komissiolle, joka seuraa vähennysvelvoitteiden täyttymistä.

EU:n taakanjakopäätöksen tavoite on vähentää jäsenmaiden päästökaupan ulkopuolisia päästöjä yhteisesti 10 prosentilla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Suomen päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden päästöille (mm. polttoaineiden käyttö rakennusten lämmityksessä, kotimaan liikenne pl. lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt, maatalous, jätehuolto ja F-kaasujen eli fluoria sisältävien kasvihuonekaasujen käyttö) on asetettu 16 prosentin vähennysvelvoite vuoden 2005 päästötasosta vuoteen 2020 mennessä. Vuosien 2013–2020 välissä päästöjen on oltava niin kutsutulla tavoitepolulla tai sitä alhaisemmat. Tavoitepolku on lineaarinen ja tavoitteen täyttymistä seurataan vuosittain. Sen alkupiste on vuosien 2008–2010 päästökauppasektorin ulkopuolisten päästöjen keskiarvo ja loppupiste vuoden 2020 päästövähennystavoite.

Päästökauppasektorin ulkopuoliset päästöt lasketaan vähentämällä kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion kokonaispäästöistä päästökauppasektorin todennetut päästöt. EU:n lentoliikenteen CO2-päästöt ovat olleet EU:n päästökaupan piirissä vuodesta 2012. Lentoliikenteen päästökaupan kattavuus ja laskentatapa poikkeavat inventaarion laskentatavasta. Siksi päästökaupan ulkopuolisten päästöjen laskennassa kokonaispäästöistä vähennetään päästökauppaan kuuluvan lentoliikenteen osalta inventaariossa ilmoitetut kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt.

Päästökaupan ulkopuoliset päästöt vuosille 2005 ja 2008–2010 on vahvistettu taakanjakopäästöstä varten vuoden 2012 EU:n sisäisen inventaariotarkastuksen jälkeen ja niiden perusteella on laskettu ja vahvistettu jäsenmaakohtaiset vuosittaiset päästökiintiöt komission täytäntöönpanopäätöksellä ( 2013/162/EU ).

Päästökauppalain soveltamisala laajeni uuden päästökauppakauden alussa vuonna 2013 sen johdosta, että polttolaitoskäsite käsittää nyttemmin polttoaineiden polton kaikenlaisissa laitoksissa, eikä enää pelkästään sähkön- ja lämmöntuotannossa. Lisäksi soveltamisalaan tuli kokonaan uusia toimintoja, kuten esimerkiksi typpihapon, vedyn ja synteesikaasun tuotanto.

Päästökaupan ulkopuolisille päästöille annetun tavoitepolun määrittämisessä on otettu huomioon päästökauppaan vuonna 2013 siirtyneiden päästöjen vaikutus. Tavoitepolun mukaisiin päästökiintiöihin on tehty päästökaupan kattavuuden muutokset erillisellä komission päätöksellä ( 2013/634/EU ). Suomelle tehty korjaus on nostanut päästökaupan ulkopuolisten päästöjen vähennysvelvoitetta.

Vuoden 2012 inventaariolähetyksen perusteella määritetyt päästökiintiöt eivät ota huomioon vuonna 2015 inventaarioiden laadinnassa käyttöön otettujen menetelmä- ja raportointiohjeiden vaikutuksia päästötasoon. EU:n kasvihuonekaasupäästöjen seurantajärjestelmäasetuksen mukaan komissio voi muuttaa jäsenmaan vuotuisia taakanjakopäätöksen mukaisia päästökiintiöitä, mikäli mainittujen ohjeiden aiheuttamat muutokset päästölaskentaan muuttavat taakanjakopäätöksen kannalta oleellisia päästöjä enemmän kuin prosentin. Muutokset tehtäisiin vain vuosille 2017 – 2020. Päätöstä päästökiintiöiden mukautuksista odotetaan lähikuukausina.

Mikäli päästökaupan ulkopuoliset päästöt ylittävät tavoitepolun, voi taakanjakopäätökseen sisältyviä joustoja käyttää velvoitteen toteuttamiseen. Joustomekanismit sallivat mm. päästökiintiöiden lainaamisen seuraavalta vuodelta ja ylijäävien kiintiöiden siirron seuraavalle vuodelle, kiintiöiden siirtämisen jäsenmaiden välillä ja hankemekanismeista saatujen päästöyksiköiden käytön taakanjakopäätöksessä tarkemmin määritellyillä edellytyksillä ja määriteltyihin rajoihin asti.

Taakanjakopäätöksen velvoitteiden seuranta

EU:n päästökauppaan kuuluvien suomalaisten laitosten osuus Suomen kokonaispäästöistä vuonna 2016 oli noin 46 prosenttia ja kyseiset päästöt (27,2 milj. t CO2-ekv.) olivat noin 7 prosenttia vuoden 2015 päästöjä korkeammat. Päästöjen kasvuun vaikutti muun muassa kivihiilen käytön lisääntyminen polttolaitoksilla.

Taulukossa 1 on annettu taakanjakopäätöksen mukaiset Suomen vuosittaiset päästökiintiöt ja niihin tehdyt päästökaupan kattavuuden muutoksista lasketut korjaukset sekä näiden erotuksena saatava tavoitepolku, jonka alapuolella päästökaupan ulkopuolisten toimintojen päästöjen tulee olla kaudella 2013–2020. Taulukossa on annettu myös arviot Suomen päästökaupan ulkopuolisista päästöistä vuosina 2013–2016. Vuoden 2016 päästötieto on alustava ja laskettu Tilastokeskuksen 24.5.2017 julkistaman alustavan kokonaispäästöarvion (pikaennakko) ja Energiavirastolta saatujen päästökaupan päästötietojen mukaan.

Taulukko 1. Suomen päästökaupan ulkopuolisten päästöjen tavoitepolku kaudelle 2013–2020 sekä päästökaupan ulkopuoliset päästöt vuosina 2013-2016 (milj. tonnia CO2-ekv.) 1)

  2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020
Vuosien 2005 ja 2008-10 päästöistä lasketut päästökiintiöt 33,5 33,0 32,5 31,9 31,4 30,9 30,4 29,9
Päästökauppan kattavuuden muutoksista aiheutuva korjaus 1,7 1,7 1,7 1,6 1,6 1,6 1,5 1,5
Suomen tavoitepolku (edellisten rivien erotus) 31,8 31,3 30,8 30,3 29,8 29,3 28,8 28,4
Päästökaupan ulkopuoliset päästöt 2) 31,6 30,1 29,9 31,3 4)        
Ero tavoitepolkuun 3) -0,2 -1,1 -0,9 1,0        
1) Päästökaupan ulkopuoliset päästöt on laskettu inventaarion kokonaispäästöarvioiden (pl. kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt) ja Energiaviraston julkaisemien päästökaupan päästötietojen erotuksena.
2) Taakanjakopäätöksen velvoitteen seurannassa käytetyt luvut perustuvat edellisten vuosien inventaarioiden tarkastettuihin tietoihin, eikä niitä päivitetä takautuvasti. Viimeisimmän julkistuksen luvut saattavat poiketa näistä luvuista.
3) Ero tavoitepolkuun on ilmaistu negatiivisena lukuna kun toteutuneet päästöt ovat tavoitepolun alapuolella ja positiivisena lukuna kun ne ovat tavoitepolun päästöjä suuremmat.
4) Pikaennakkotieto

Vuosien 2013 – 2015 päästötietojen mukaan Suomen päästökaupan ulkopuoliset päästöt alittivat tavoitepolun ja Suomi on täyttänyt näitä vuosia koskevat velvoitteensa. Vuoden 2016 pikaennakkotiedon mukaiset päästöt ylittivät tavoitepolun (taulukko 1, kuvio 3). Vuosien 2013 – 2015 alituksilla (yhteensä 2,2 milj. t CO2-ekv.) voidaan kuitenkin kompensoida vuoden 2016 tavoitepolun ylitys (1,0 milj. t CO2-ekv.), joten Suomi on täyttämässä myös vuotta 2016 koskevan velvoitteensa. Asia varmistuu pikaennakkotietojen tarkentuessa ja vuonna 2018 tehtävän inventaariotarkastuksen jälkeen.

Taakanjakopäätöksen velvoitteen seurannassa vuosien 2013–2015 päästöt saattavat poiketa kasvihuonekaasujen inventaarion viimeisimmistä luvuista, koska kyseisille vuosille EU-velvoitteeseen vaikuttavat päästöluvut on vahvistettu ja kiinnitetty EU:n sisäisissä tarkastuksissa (vihreät pylväät kuviossa 3), eikä lukuja korjata takautuvasti.

Kuvio 3. Taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt vuosina 2013–2016

Kuvio 3. Taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt vuosina 2013–2016

Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella

EU:lla, sen jäsenmailla ja Islannilla on Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella (2013 – 2020) yhteinen 20 prosentin vähennysvelvoite vuoden 1990 tasosta.

EU on jakanut velvoitteensa EU-tason velvoitteeseen ja jäsenmaakohtaisiin velvoitteisiin. EU-tason velvoite perustuu EU:n päästökauppasektorille sovittuihin velvoitteisiin. Jäsenmaiden velvoitteet kattavat päästökaupan ulkopuoliset päästöt ja Kioton pöytäkirjan artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaisten LULUCF-toimien vaikutuksen velvoitteeseen.

Suomen päästökaupan ulkopuoliset päästöt tulee rajoittaa 240,5 miljoonaan tonniin CO2-ekv. kaudella 2013–2020. Edellä mainittu 240,5 miljoonaa tonnia CO2-ekv. on Suomen sallittu päästömäärä Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella. Sallittu päästömäärä on sama kuin päästövähennysvelvoite yllä esitetyn taakanjakopäätöksen alla. Erona EU:n taakanjakopäätökseen on, että Kioton pöytäkirjan velvoite koskee koko velvoitekautta, vuosittaisia päästökiintiöitä ei ole.

Artiklan 3.3 mukaisista toimista (metsitys, uudelleenmetsitys, metsän hävitys) aiheutuvien päästöjen ja poistumien sisällyttäminen Kioton pöytäkirjan velvoitteeseen oli pakollista Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella ja on sitä myös toisella kaudella. Artiklan 3.4 mukaisten toimien osalta metsänhoidon laskenta on pakollista toisella kaudella ja muiden toimien (maatalousmaan hoito, laidunmaan hoito, uudelleen kasvittaminen, kosteikkojen ojitus ja uudelleenvettäminen) laskenta vapaaehtoista. Suomi ei ole valinnut vapaaehtoisia toimia laskettavaksi mukaan Kioton pöytäkirjan toisen kauden velvoitteeseen.

Artiklan 3.3 toimien yhteenlasketut vuotuiset nettopäästöt olivat vuonna 2015 2,9 milj. t CO2-ekv. ja yhteensä 9,6 milj. t CO2-ekv toisen velvoitekauden alusta eli vuosina 2013–2015. Kyseiset päästöt vaikuttavat sellaisenaan Suomen vähennystaakkaan Kioton pöytäkirja toisella kaudella. Artiklan 3.3 mukaisten toimien päästöjä ja poistumia ei ole arvioitu vielä vuodelle 2016.

Artiklan 3.4 mukainen metsänhoidon nielu vuonna 2015 oli −49,3 milj. t CO2-ekv, sisältäen puutuotteet. Puutuotteiden hiilivarastonmuutosten vaikutus metsänhoidon nieluun on merkittävä. Aloitusvuodesta (2013) johtuen puutuotevarastonmuutosten laskenta poikkeaa Ilmastosopimuksen puolella raportoidusta: Kioton pöytäkirjan puolella lasketut poistumat ovat moninkertaiset verrattuna Ilmastosopimukselle raportoituihin (−15,3 milj. t CO2-ekv versus −2,3 milj. t CO2-ekv vuonna 2015). Artiklan 3.4 mukaisten toimien päästöjä ja poistumia ei ole arvioitu vielä vuodelle 2016.

Kioton pöytäkirjan toisella kaudella metsänhoidon päästöjen/poistumien vaikutusta velvoitteeseen arvioidaan vertaamalla metsänhoidon poistumia tai päästöjä vertailutasoon, jonka suuruus on määritetty maakohtaisesti. Suomen vertailutaso on −20,466 milj.t CO2/vuosi. Vertailutasoa korjataan teknisesti, jos inventaariolaskennassa on tehty muutoksia. Metsänhoidon tekninen korjaus on −13,582 milj. t CO2-ekv. ja korjattu vertailutaso vastaavasti −34,048 milj. t CO2-ekv. Metsähoidon vertailutason merkittävin tekninen korjaus liittyy puutuotteiden laskentaan ja on suuruudeltaan noin −13,5 milj. t CO2-ekv. Puutuotteiden laskennan säännöt sovittiin vasta sen jälkeen, kun raportointi, jonka perusteella vertailutaso määritettiin, oli jo tehty YK:n ilmastosopimukselle. Korjatun vertailutason ylittävät poistumat saa laskea velvoitteen toteuttamisessa hyödyksi enintään 3,5 prosenttiin asti maan vuoden 1990 kokonaispäästöistä pl. LULUCF-sektori kerrottuna kahdeksalla eli velvoitekauden vuosien lukumäärällä. Nyt julkaistujen inventaariotietojen mukaan Suomen metsänhoidon kattoluku on −19,98 milj. t CO2-ekv. koko velvoitekaudelle. Nykyisen velvoitekauden ensimmäisten kolmen vuoden yhteenlasketut, korjatun vertailutason vuosittain ylittävät poistumat ovat yhteensä −57,8 milj. t CO2-ekv., joista saa laskea siis hyötyä enintään metsänhoidon kattoluvun, −19,98 milj. t CO2-ekv.verran (taulukko 2, kattoluku on ilmoitettu negatiivisena, koska se vaikuttaa toiseen suuntaan kuin päästöt velvoitteen laskennassa).

Kioton pöytäkirjan toisen kauden velvoitteen täyttämisessä voi käyttää myös Kioton pöytäkirjan ensimmäiseltä kaudelta siirrettäviä päästöyksiköitä ja päästömarkkinoilta hankittuja yksiköitä. Ensimmäiseltä kaudelta Suomi voi siirtää noin 23,7 milj. t CO2-ekv. vastaavan määrän päästöyksiköitä toiselle kaudella, näistä yksiköistä 23,6 milj. t CO2-ekv. on valtion tileillä, loput päästökauppaan osallistuvien toiminnanharjoittajien tileillä (tilanne 31.12.2016). Viime vuoden lopussa Suomen rekisterissä oli lisäksi lähes 1,4 milj. t CO2-ekv. vastaava määrä CER-yksiköitä. Näistä noin 1,3 milj. t CO2-ekv. oli valtion tilillä.

Suomen edistymistä Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästöjen rajoitusvelvoitteen toteuttamisessa voi alustavasti arvioida taulukon 2 avulla. Taulukon lukujen perusteella Suomi tulee täyttämään velvoitteensa. Arviota tehtäessä tulee muistaa, ettei Kioton pöytäkirjan velvoite ole vuosittainen vaan koko velvoitekautta koskeva. Tulevien vuosien (2017–2020) päästötaso tulee vaikuttamaan lopputulokseen. Päästö/poistuma-arviot ja metsänhoidon vertailutason tekninen korjaus tulevat myös tarkentumaan.

Taulukko 2. Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden velvoitteen seuranta vuosien 2013–2016 päästötietojen perusteella (tonnia CO2-ekvivalenttia)

2013 2014 2015 2016 4) Yhteenveto
Suomen sallittu päästömäärä koko velvoitekaudelle         240 544 599
     Kansalliset
     kokonaispäästöt
63 195 337 59 125 790 55 559 213 58 757 779  
     Päästökauppaan
     kuuluvat päästöt (pl.
     lentoliikenteen
     päästökauppa)
31 496 743 28 765 587 25 486 758 27 244 805  
     Kotimaan
     lentoliikenteen CO2-     päästöt
186 663 187 557 185 976 202 858  
Päästökaupan ulkopuoliset päästö t 31 511 931 30 172 646 29 886 479 31 310 116 122 881 171
Päästökaupan ulkopuolisten päästöjen kumulatiivinen osuus sallitusta päästömäärästä 13% 26% 38% 51% 51%
Artiklan 3.3 toimien eli metsityksen ja uudelleen metsityksen ja metsänhävityksen nettopäästöt 1) 3 435 980 3 233 289 2 923 614 .. 5) .. 5)
Artiklan 3.4 metsänhoidon päästöt ja poistumat yhteensä -56 214 409 -54 381 385 -49 312 939 .. 5)  
     Metsänhoidon
     vuosittainen
     vertailutaso
     Suomelle
-20 466 000 -20 466 000 -20 466 000 .. 5)  
     Metsänhoidon
     vertailutason
      tekninen korjaus
-13 582 000 -13 582 000 -13 582 000 .. 5)  
     Metsänhoidon
      päästöt
     ja poistumat miinus      metsänhoidon
     teknisellä
     korjauksella korjattu
    vertailutaso
-22 166 409 -20 333 385 -15 264 939 .. 5)  
     Metsänhoidon
     kattoluku 2)
-19 978 041 ..
Arvio metsänhoidon perusteella sallittuun päästömäärään velvoitekauden lopussa lisättävistä yksiköistä -19 978 041 0 0 0 -19 978 041 2)
     Kioton pöytäkrijan
     ensimmäiseltä      kaudelta  siirrettävät
     yksiköt 3)
        -23 588 923 3)
     Kioton pöytäkirjan
     toisella
     velvoitekaudella
     hankemekanismeista
     hankitut yksiköt3)
        -1 321 187 3)
Arvio Kioton pöytäkirjan 2.velvoitekaudella velvoitteen täyttämiseen käytettävissä olevista edellisen kauden ja hankemekanismeista hankituista päästöyksiköistä         -24 910 110 3)
1) Artiklan 3.3 nettopäästöt vähennetään Suomen sallitusta päästömäärästä toisen velvoitekauden lopussa.
2)  Metsähoidon kattoluku on -19 978 041 t CO2 –ekv. koko velvoitekaudelle. Luku on ilmoitettu negatiivisena, koska se vaikuttaa toiseen suuntaan kuin päästöt velvoitteen laskennassa. Taulukossa annetut arvot kertovat kuinka paljon kattoluvusta on käytettävissä ko. vuodelle.
3) Valtion tileillä 31.12.2016 olleet yksiköt YK:n ilmastosopimukselle 20.3.2017 toimitettujen SEF-taulujen mukaan.
4) Pikaennakkotieto
5) Artiklojen 3.3. ja 3.4 mukaisten toimien päästöjä ja poistumia ei ole vielä arvioitu vuodelle 2016.

Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario. Tilastokeskus

Lisätietoja: Riitta Pipatti 029 551 3543, Pia Forsell 029 551 2937, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Ville Vertanen


Päivitetty 24.5.2017

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6049. 2016, Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2016 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 17.8.2018].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2016/khki_2016_2017-05-24_kat_001_fi.html