Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle tilastosivulle

2. Vapaaehtoistyöhön osallistuminen, epävirallinen auttaminen ja luottamus

2.1. Vapaaehtoistyöhön osallistuminen melko yleistä

Vapaaehtoistyö on osa kansalaisyhteiskuntaa (Yeung 2002, 12). Vapaaehtoistyötä on tutkimuksissa perinteisesti määritelty palkattomuuden ja vapaaehtoisuuden kautta; kyseessä on palkaton ja pakottamaton toiminta, jota tehdään toisten ihmisten tai yhteisön eduksi (Pessi ja Oravasaari 2010, 9). Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksessa vastaajille esitetyn määritelmän mukaan vapaaehtoistyö voi olla esimerkiksi sihteerinä toimimista, rahan keräämistä, liikunnanohjausta, ystäväpalvelua tai jotain muuta vastaavaa järjestettyä toimintaa. Vuoden 2009 tulosten perusteella vapaaehtoistyöhön osallistuminen on viimeisen kymmenen vuoden aikana pysynyt samana. 10 vuotta täyttäneestä väestöstä vajaa kolmannes (29 %) oli tehnyt vapaaehtoistyötä tutkimusta edeltäneen neljän viikon aikana, ja viimeisen 12 kuukauden aikana lähes 40 prosenttia.

Miehet tekivät vapaaehtoistyötä hieman enemmän kuin naiset, mutta erot olivat vähäisiä. Ikäryhmittäin tarkasteltaessa eniten vapaaehtoistyötä tekivät keski-ikäiset (45–64-vuotiaat). Korkeasti koulutetut tekivät vapaaehtoistyötä matalammin koulutettuja enemmän. Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltaessa maatalousyrittäjillä vapaaehtoistyön tekeminen oli voimakkaasti lisääntynyt, ja he tekivät vapaaehtoistyötä eniten. Myös muut yrittäjät ja ylemmät toimihenkilöt tekivät runsaasti vapaaehtoistyötä. Alueelliset erot eivät olleet suuria, mutta Länsi-Suomessa ja erityisesti maaseudulla osallistuttiin vapaaehtoistyöhön hieman enemmän kuin muualla.

Kuvio 1. Vapaaehtoistyötä neljän viikon aikana tehneiden osuus sukupuolen ja iän mukaan 1999 ja 2009, 10 vuotta täyttäneet, %

Kuvio 1. Vapaaehtoistyötä neljän viikon aikana tehneiden osuus sukupuolen ja iän mukaan 1999 ja 2009, 10 vuotta täyttäneet, %

Kuvio 2. Vapaaehtoistyötä neljän viikon aikana tehneiden osuus koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan 1999 ja 2009, 15 vuotta täyttäneet, %

Kuvio 2. Vapaaehtoistyötä neljän viikon aikana tehneiden osuus koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan 1999 ja 2009, 15 vuotta täyttäneet, %
Kuvio korjattu 21.9.2011.

2.2. Eniten vapaaehtoistyötä tehtiin urheiluseuroissa ja liikuntakerhoissa

Eniten vapaaehtoistyötä tehtiin urheiluseuroissa ja liikuntakerhoissa. Myös asuinalueyhdistyksissä, kylätoimikunnissa tai taloyhtiöissä tehtävä vapaaehtoistyö oli suhteessa muihin vapaaehtoistyön muotoihin suosittua sekä miehillä (8 %) että naisilla (6 %). Yleisesti osallistuttiin myös uskonnollisten yhdistysten ja seurakuntien (4 %) sekä erilaisten harrastusjärjestöjen (5 %) vapaaehtoistyöhön.

Sukupuolella on merkitystä siinä, minkä tyyppiseen vapaaehtoistyöhön osallistutaan. Tässä ei ole tapahtunut muutoksia viimeisen 10 vuoden aikana. Miehet osallistuivat urheiluseurojen ja liikuntakerhojen, asuinalueyhdistysten, kylätoimikuntien ja taloyhtiöiden, luonto- ja ympäristöyhdistysten sekä erilaisten harrastusjärjestöjen vapaaehtoistyöhön enemmän kuin naiset. Naiset taas osallistuivat sosiaali- ja terveysjärjestöjen, uskonnollisten yhdistysten, maa- ja kotitalousalojen neuvontajärjestöihin sekä koulun ja päiväkodin vanhempaintoimintaan enemmän kuin miehet. Pääkkösen (2010, 106) mukaan samantapaisia sukupuolen mukaisia eroja on havaittu myös Kanadassa ja Australiassa.

2.3. Lasten ja nuorten osallistuminen vapaaehtoistyöhön huomattavasti vähentynyt

Vaikka koko väestön tasolla vapaaehtoistyön tekemisessä ei näytä tapahtuneen muutoksia viimeisen 10 vuoden aikana, yksi muutos on selkeä; lasten ja nuorten osalta vapaaehtoistyön tekeminen oli huomattavasti vähentynyt. Kun vielä 10 vuotta sitten lähes kolmannes (28 %) 10–14-vuotiaista osallistui vapaaehtoistyöhön, vuonna 2009 osallistui tämän ikäisistä enää alle viidesosa (19 %). Myös 15–24-vuotiaiden osallistuminen vapaaehtoistyöhön oli vähentynyt. Sen sijaan 65 vuotta täyttäneet tekivät vapaaehtoistyötä enemmän kuin 10 vuotta sitten.

10–14-vuotiaat osallistuivat eniten urheiluseurojen ja liikuntakerhojen parissa tehtävään vapaaehtoistyöhön. Heidän osuutensa on viimeisen 10 vuoden aikana hieman lisääntynyt. Heistä hieman harvempi kuin joka kymmenes osallistui kyseiseen vapaaehtoistyöhön. Urheiluseurojen parissa tehtävään vapaaehtoistyöhön osallistuttiin suunnilleen samalla tavoin kaikissa ikäryhmissä. Ainoastaan 65 vuotta täyttäneet osallistuivat urheiluseurojen parissa tehtävään vapaaehtoistyöhön vähemmän kuin muut ikäryhmät, mutta heidän osuutensa oli viimeisen 10 vuoden aikana eniten lisääntynyt.

Kuvio 3. Vapaaehtoistyötä urheiluseurassa tai liikuntakerhossa neljän viikon aikana tehneiden osuus sukupuolen ja iän mukaan 1999 ja 2009, 10 vuotta täyttäneet, %

Kuvio 3. Vapaaehtoistyötä urheiluseurassa tai liikuntakerhossa neljän viikon aikana tehneiden osuus sukupuolen ja iän mukaan 1999 ja 2009, 10 vuotta täyttäneet, %

Poliittisissa puolueissa ja ammatillisissa yhdistyksissä vapaaehtoistyötä tekivät eniten keski-ikäiset, 45–64-vuotiaat, ja heistäkin vain neljä prosenttia. Muissa ikäryhmissä osallistuneita oli vain noin prosentti. Myös kulttuuri- ja taidejärjestöissä sekä muissa harrastuspiireissä vapaaehtoistyötä tekivät eniten 45–64-vuotiaat. 65 vuotta täyttäneet naiset olivat aktiivisia erityisesti uskonnollisissa yhdistyksissä ja seurakunnissa sekä sosiaali- ja terveysjärjestöissä tehtävässä vapaaehtoistyössä.

Vapaaehtoistyön tekeminen erilaisissa harrastuspiireissä oli lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana kaikissa ikäryhmissä. Myös muiden tutkimustulosten perusteella on nähtävissä, että erilaisiin vapaa-ajan harrastuksiin liittyvät yhdistykset ovat parantaneet asemiaan tarkasteltaessa sekä yhdistysten perustamislukuja että osallistumisaktiivisuutta, samalla kun erilaiset poliittiset ja ammatilliset yhdistykset ovat menettäneet kannatustaan (Siisiäinen & Kankainen 2009, 111, Hanifi 2006, 36).

2.4. Maatalousyrittäjillä paljon vastuu- ja luottamustehtäviä

Vastuu- tai luottamustehtäviä yhdistyksissä tai muualla oli vajaalla viidenneksellä (18 %) 15 vuotta täyttäneistä, miehillä hieman enemmän kuin naisilla. 65 vuotta täyttäneistä vain noin joka kymmenennellä oli vastuu- tai luottamustehtäviä. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneista 29 prosentilla oli vastuu- ja luottamustehtäviä. Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltaessa vastuu- ja luottamustehtäviä oli eniten maatalousyrittäjillä (35 %) ja ylemmillä toimihenkilöillä (29 %).

Kuvio 4. Vastuu- tai luottamustehtävät 1999 ja 2009, 15 vuotta täyttäneet, %

Kuvio 4. Vastuu- tai luottamustehtävät 1999 ja 2009, 15 vuotta täyttäneet, %

2.5. Ystäviä, naapureita ja työtovereita autetaan eniten

Ilman järjestön tukea toista kotitaloutta oli auttanut ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan 59 prosenttia vastaajista tutkimusta edeltäneen neljän viikon aikana. Määrä oli suunnilleen sama kuin 10 vuotta sitten. Miehet ja naiset olivat auttaneet suunnilleen yhtä paljon. Työikäiset (25–64-vuotiaat) olivat auttaneet eniten (65 %). Vaikka 65 vuotta täyttäneet antoivat apua vähemmän kuin muut ikäryhmät, heidän osuutensa oli viimeisen 10 vuoden aikana lisääntynyt. Sen sijaan lapset ja nuoret (10–24-vuotiaat) antoivat apua vähemmän kuin 10 vuotta sitten.

Kuvio 5. Toista kotitaloutta neljän viikon aikana auttaneiden osuus sukupuolen ja iän mukaan 1999 ja 2009, 10 vuotta täyttäneet, %

Kuvio 5. Toista kotitaloutta neljän viikon aikana auttaneiden osuus sukupuolen ja iän mukaan 1999 ja 2009, 10 vuotta täyttäneet, %

Työlliset antoivat epävirallista apua eniten. Vielä 10 vuotta sitten apua antoivat eniten omaa kotitaloutta hoitavat. Ammattiryhmien välillä ei ollut merkittävää eroa, eikä myöskään viimeisen 10 vuoden aikana ole tapahtunut suuria muutoksia. Maatalousyrittäjät antoivat apua enemmän kuin 10 vuotta sitten. Sen sijaan omaa kotitaloutta hoitavien kohdalla avun antajien määrä oli laskenut jyrkästi. Vain eläkkeellä olevat tai pitkäaikaissairaat antoivat apua vähemmän kuin omaa kotitaloutta hoitavat. Kuitenkin eläkkeellä olevilla epävirallinen auttaminen oli lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana.

Kuvio 6. Toista kotitaloutta neljän viikon aikana auttaneiden osuus koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan 1999 ja 2009, 15 vuotta täyttäneet, %

Kuvio 6. Toista kotitaloutta neljän viikon aikana auttaneiden osuus koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan 1999 ja 2009, 15 vuotta täyttäneet, %
Miesten ja naisten antama apu eroaa sisällöltään samankaltaisesti kuin kotitöiden tekeminen yleensäkin. Naiset auttoivat useimmiten lastenhoidossa, ostoksissa, ruoanlaitossa ja siivouksessa. Miehet puolestaan auttoivat korjaus- ja rakennustöissä, kuljetuksissa ja muutoissa sekä ostoksissa ja asioinneissa.

Kuvio 7. Miesten ja naisten antama apu neljän viikon aikana 2009, 10 vuotta täyttäneet, %

Kuvio 7. Miesten ja naisten antama apu neljän viikon aikana 2009, 10 vuotta täyttäneet, %

Se, ketä autettiin, riippui lähinnä auttajien iästä. Useimmin oli autettu ystäviä, työtovereita tai naapureita. Lähes kolmasosa 25–44-vuotiaista oli auttanut omia tai puolison vanhempia. 45–64-vuotiaat auttoivat omia tai puolison vanhempia enemmän kuin 10 vuotta sitten, mikä lienee seurausta väestön ikääntymisestä. Lastenlapsia oli auttanut hieman useampi kuin joka kymmenes 65 vuotta täyttäneistä, eikä tässä ole juuri tapahtunut muutoksia viimeisen 10 vuoden aikana.

2.6. Työttömien ja eläkeläisten kotitaloudet saivat vähemmän apua kuin muut

Lähes puolet (49 %) ajankäyttötutkimukseen vastaajista oli saanut apua kotitalouteensa liittyvissä töissä tuttavalta, sukulaiselta tai naapurilta ajankäyttötutkimusta edeltäneen neljän viikon aikana. Määrä oli sama kuin 10 vuotta sitten. Yleisimmin apua oli saatu lastenhoidossa. Eniten apua olivat saaneet omaa kotitaloutta hoitavat. Työllisten ja työttömien välillä ei juuri ollut eroa avun antamisessa, mutta työttömien kotitaloudet saivat vähemmän apua kuin työllisten. Myös eläkeläisten ja pitkäaikaissairaiden kotitaloudet saivat apua vähemmän kuin kotitaloudet keskimäärin. Korkeasti koulutettujen kotitaloudet saivat enemmän apua kuin vähemmän koulutettujen, ja sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltaessa yrittäjien ja ylempien toimihenkilöiden kotitaloudet saivat apua enemmän kuin työntekijäammateissa toimivien kotitaloudet.

Kuvio 8. Kotitalouden saama epävirallinen apu neljän viikon aikana 2009, %

Kuvio 8. Kotitalouden saama epävirallinen apu neljän viikon aikana 2009, %

Ajankäyttötutkimuksessa kysyttiin myös, oliko vastaajan kotitalouteen ostettu palveluja joltakin yritykseltä, kunnalta tai järjestöltä tutkimusta edeltäneen neljän viikon aikana. 27 prosenttia vastaajista oli ostanut jotakin palvelua kotitalouteensa liittyvään työhön. Eniten palveluja olivat ostaneet korkeasti koulutetut, yrittäjät ja ylemmät toimihenkilöt.

Vaikka lastenhoitoon saatiin apua eniten, vain prosentti vastaajista oli ostanut lastenhoitopalveluja. Eniten lastenhoitopalveluja olivat ostaneet maatalousyrittäjät (7 %). Siivouspalveluja oli ostanut kuusi prosenttia väestöstä, ja 65 vuotta täyttäneistä 12 prosenttia. 65 vuotta täyttäneistä 16 prosenttia oli saanut sukulaiselta tai tuttavalta siivousapua. 65 vuotta täyttäneistä seitsemän prosenttia oli ostanut ruoanlaittopalveluja, ja prosenttiosuus oli sama kuin ruoanlaittoavun saamisessa. Näyttää siltä, että ikääntyneille ostopalvelut tarjoavat sukulaisten tai tuttavien antamalle avulle vaihtoehdon tai täydentävät saatua apua.

Kuvio 9. Apua yksityiseltä henkilöltä neljän viikon aikana saaneiden osuus sukupuolen, koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan 1999 ja 2009, 15 vuotta täyttäneet, %

Kuvio 9. Apua yksityiseltä henkilöltä neljän viikon aikana saaneiden osuus sukupuolen, koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan 1999 ja 2009, 15 vuotta täyttäneet, %

2.7. Ylemmät toimihenkilöt luottivat eniten ihmisiin yleisesti

Tilastollisissa tutkimuksissa luottamus on yksi keskeinen sosiaalisen pääoman indikaattori. Luottamuksen teoriassa erotetaan ihmisten välinen luottamus instituutioiden ja sopimusten luomasta luottavaisuudesta. Ihmisten välinen luottamus erotellaan usein yleistyneeseen eli muihin kuin ennestään tuttuihin henkilöihin kohdistuvaan luottamukseen, sekä erityiseen luottamukseen, joka kohdistuu samaan verkostoon kuuluviin ihmisiin, kuten perheenjäseniin, ystäviin, naapureihin, työtovereihin ja muihin tuttaviin. (Iisakka 2006, 25.)

Ajankäyttötutkimukseen sisältyvät luottamusta mittaavat väittämät mahdollistavat luottamuksen eri muotojen tarkastelemisen. Samoja väittämiä on käytetty myös vuoden 2002 vapaa-aikatutkimuksessa. Yleistynyttä luottamusta kuvaa väittämä ”Yleisesti ottaen ihmisiin voi luottaa”. Koko väestön tasolla 85 prosenttia oli vähintään jokseenkin samaa mieltä kyseisestä väittämästä, ja täysin samaa mieltä oli neljännes. Eniten yleistynyttä luottamusta oli ylemmillä toimihenkilöillä, joista 94 prosenttia oli vähintään jokseenkin samaa mieltä kyseisestä väittämästä, ja täysin samaa mieltä oli lähes kolmannes (30 %).

Erityistä eli omaan lähipiiriin kohdistuvaa luottamusta mitattiin väittämällä ”Luotan useimpiin asuinalueeni ihmisiin”. Koko väestön tasolla 87 prosenttia oli vähintään jokseenkin samaa mieltä kyseisestä väittämästä, ja täysin samaa mieltä oli 40 prosenttia. Miehet luottivat oman asuinalueensa ihmisiin enemmän kuin naiset. Eniten oman asuinalueensa ihmisiin luottivat maatalousyrittäjät ja yleensäkin maaseudulla asuvat ihmiset.

Luottamusta instituutioihin mitattiin väittämällä ”Kaltaisellani ihmisellä ei ole mitään sananvaltaa siihen, mitä valtiovalta tekee”. Koko väestön tasolla 57 prosenttia oli kyseisestä väitteestä vähintään jokseenkin samaa mieltä, ja täysin samaa mieltä oli 28 prosenttia. Instituutioihin ja omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa luottivat eniten nuoret aikuiset (25–44-vuotiaat), korkeasti koulutetut ja ylemmät toimihenkilöt.

2.8. Kansalaisyhteiskunta ja sosiaalinen pääoma

Kansalaisyhteiskuntaa koskevan keskustelun yksi tärkeimpiä käsitteitä on sosiaalinen pääoma. Sille ei ole olemassa yhtenäistä määritelmää, mutta tavallisimmin sen ajatellaan koostuvan sosiaalisista verkostoista, vastavuoroisuuden normeista ja luottamuksesta. Ongelmana on, että sosiaalinen pääoma ei tutkimusten mukaan jakaudu väestössä tasaisesti, vaan kasautuu tietyille ryhmille (Sanaksenaho 2006).

Vapaaehtoistyöhön osallistuminen on Suomessa kansainvälisesti verrattuna korkealla tasolla, ja vapaaehtoistyöhön osallistutaan yhtä yleisesti kuin 10 vuotta sitten. Lasten ja nuorten osallistuminen vapaaehtoistoimintaan on kuitenkin viimeisen 10 vuoden aikana huomattavasti vähentynyt, ja tämä kehityssuunta saattaa asettaa vapaaehtoistyölle haasteita tulevaisuudessa.

Vapaaehtoistyöhön osallistumisen muodot eivät ole viimeisen 10 vuoden aikana oleellisesti muuttuneet. Jo 1980-luvulta lähtien on ollut nähtävissä suuntaus poispäin puoluepoliittisesta ja ammattijärjestöosallistumisesta kohti vapaa-ajan harrastustoimintaa ja erityisesti urheilu- ja liikuntaseuratoimintaa, ja tämä muutos näkyy selvästi myös vapaaehtoistyössä.

Vapaaehtoistyöhön osallistuminen on yhteydessä korkeaan sosioekonomiseen asemaan ja koulutukseen. On kuitenkin huomionarvoista, että vuoden 2009 ajankäyttötutkimuksen mukaan maatalousyrittäjät osallistuivat kaikkein aktiivisimmin vapaaehtoistyöhön, heillä oli eniten vastuu- ja luottamustehtäviä ja he myös luottivat erityisesti oman lähipiirinsä ihmisiin enemmän kuin muut väestöryhmät.

Sosiaalisen pääoman kasautumisesta voi havaita viitteitä myös tarkasteltaessa epävirallista, tuttujen kesken tapahtuvaa auttamista. Nuorimmat ja vanhimmat auttoivat muita vähiten. Työllisten välillä ei ollut suuria eroja avun antamisen suhteen. Kuitenkin korkeasti koulutettujen ja ylempien toimihenkilöiden kotitaloudet saivat eniten apua, kun taas työntekijäammateissa toimivien, työttömien ja eläkkeellä olevien kotitaloudet saivat apua vähiten. Kärjistäen voidaan sanoa, että sukulaisten ja ystävien mahdollisuus auttaa on heikointa siellä missä sitä eniten tarvittaisiin. Toimiva kansalaisyhteiskunta eli järjestöjen kautta tapahtuva vapaaehtoistyö ja epävirallinen, ystävien, sukulaisten ja tuttavien kesken tapahtuva auttamistyö on monin tavoin tärkeää. Se kuitenkin vain täydentää hyvinvointivaltion peruspalveluita, mutta ei voi niitä korvata.

Lähteet:

Hanifi, R. 2006. Sosiaalinen, kulttuurinen ja poliittinen osallistuminen ja luottamus. Teoksessa: Sosiaalinen pääoma Suomessa. Tilastokatsaus. Toim. L. Iisakka. Tilastokeskus, Helsinki.
Iisakka, L. 2006. Sosiaalinen pääoma ja luottamus. Teoksessa: Sosiaalinen pääoma Suomessa. Tilastokatsaus. Toim. L. Iisakka. Tilastokeskus, Helsinki.
Pessi, A.B. —Oravasaari, T. 2010. Kansalaisjärjestötoiminnan ytimessä. Tutkimus RAY:n avustamien sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoistoiminnasta. Avustustoiminnan raportteja 23. RAY, Helsinki.
Pääkkönen, H. 2010. Perheiden aika ja ajankäyttö. Tutkimuksia kokonaistyöajasta, vapaaehtoistyöstä, lapsista ja kiireestä. Tutkimuksia 254. Tilastokeskus, Helsinki.
Sanaksenaho, S. 2006. Eriarvoisuus ja luottamus 2000–luvun taitteen Suomessa. Bourdieulainen näkökulma. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 285, Jyväskylä.
Siisiäinen, M. — Kankainen, T. 2009. Järjestötoiminnan kehitys ja tulevaisuudennäkymät Suomessa. Teoksessa: Suomalaiset osallistujina. Katsaus suomalaisen kansalaisvaikuttamisen tilaan ja tutkimukseen. Oikeusministeriön julkaisuja 2009:5, Helsinki.
Yeung, A.B. 2002. Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa — ihanteita vai todellisuutta? Tutkimus suomalaisten asennoitumisesta ja osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry, Helsinki.


Lähde: Ajankäyttötutkimus 2009, Tilastokeskus

Lisätietoja: Riitta Hanifi (09) 1734 2946, Hannu Pääkkönen (09) 1734 3229, ajankaytto@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 16.9.2011

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Ajankäyttö [verkkojulkaisu].
ISSN=1799-5639. Osallistuminen ja vapaaehtoistyö 2009, 2. Vapaaehtoistyöhön osallistuminen, epävirallinen auttaminen ja luottamus . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.5.2022].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/akay/2009/04/akay_2009_04_2011-09-16_kat_002_fi.html