Eri maiden digitalouksia voidaan vertailla kokeellisten tilastojen pohjalta. Kuinka iso osuus digitaalisilla alustoilla, verkkokaupalla ja muilla digitaalisen talouden toimialoilla on koko kansantaloudessa?
Suomi on edelleen Pohjoismaa digitalisaation pyörteistä huolimatta
Valtiovarainministeriön julkaisi helmikuun alussa raportin ”Talouskasvun edellytykset tulevaisuudessa: Lähtökohdat, suunnat ja ratkaisut”, jossa tarkastellaan Suomen kehitystä suhteessa verrokkimaihin. Vuoteen 2008 asti saavutimme muita Pohjoismaita, mutta finanssikriisin jälkeisinä vuosina kasvu on alhaisemmalla tasolla.
Taloutemme kehitys on siis erkaantunut muista Pohjoismaista, ja perustellusti raportissa esitetäänkin kysymys: ”Onko Suomi enää Pohjoismaa?”
Suomella on kieltämättä omat erikoispiirteet, kun yksittäinen yritys informaatioteknologian kehittäjänä nousi maailman huipulle ja tuli sieltä myös vauhdikkaasti alas. Lopulta nousun keskeiset toiminnot päätyivät luovan tuohon materiaaliksi.
Innovointi oli edellytys, että Nokia nousi ja pysyi alan globaalilla kärkipaikalla. Pohjalla olevaa tutkimus- ja kehitystyötä tehtiin kotimaassa ja ulkomailla, niin omassa organisaatiossa kuin yhteistyökumppaneiden toimesta.
Merkittäviä miljardiluokan yritysostoja tehtiin ulkomailta. Yritysjärjestelyt käsittivät ennen kaikkea aineettomia pääomia, kuten patentteja ja ohjelmistoja.
Markkinoille myytävien tuotteiden tuotanto siirtyi lopulta kansallisten rajojen ulkopuolelle. Koska varsinaista tuotantoa ei ollut, niin toimintoa alettiin kutsua tilastoissa tehtaattomaksi tuotannoksi.
Tietotaito, tuotemerkit, patentit ja lisenssit ovat oleellisia tekijöitä digitalisaatioon nojautuvan yritysten tuotannon arvoketjussa.
Tämän tyyppinen, aineettomaan pääomaan perustuva tehtaaton tuotanto eroaa tavanomaisesta tuotannosta. Alkuinvestoinnit ovat huomattavia, mutta itse tuotanto varsin edullista. Bill Gates tuo hyvin esiin näitä ohjelmistotalouden erityispiirteitä kirja-arvostelussaan ”Capitalism, Without Capital”.
Vuosituhannen vaihteessa Suomeen tilastoituva tuotannon arvonlisä nousi reiluksi vuosikymmeneksi ennen näkemättömälle tasolle. Muilla Pohjoismailla tuotanto on ollut tältä osin perinteisempää, eikä se ole nojannut niin yksittäiseen toimialaan.
Toki vastaavaa aineettomuuteen ja globaaliin tuotantoon siirtymää on tapahtunut myös verrokkimaissa, mutta niissä kehitys on ollut tasaisempaa.
Muutoksen hahmottaminen ei ole ollut helppoa tilastojen avulla. Ohjeistus tällaisen aineettoman varallisuuteen perustuvan tuotannon tilastoinnille on ollut väljää ja antanut sijaa tulkinnoille. Kansallisessa tilastoinnissa on sovellettu olemassa olevia käytänteitä.
Tilastointi on ollut heiluvaa myös kansainvälisten laskentajärjestelmäuudistusten tulkintojen vuoksi. Aluksi tuo ulkomailla tapahtunut tuotanto tilastoitiin palveluihin, mutta myöhemmin luokitus muutettiin lopputuotteiden mukaisesti teollisuuteen.
Digitalisaatio, globalisaatio, hyvinvointi ja ympäristö ovat keskeisiä teemoja kansainvälisten tilinpidon laadinnan ohjeistusten uudistamisessa, joten muutoksia voi olla jatkossakin odotettavissa.
Pohjoismainen hyvinvointimalli yhdistää markkinatalouden ja yhteiskunnalliset turvaverkot. Tilastomittarien heiluminen on varmasti osaltaan hankaloittanut tähän liittyvää päätösten tekoa. Tuloja, palkkoja ja tulonsiirtoja koskevien yhteiskunnallisten sopimusten pohja ei ole ollut paras mahdollinen.
Muuttuvassa ympäristössä on vaara, että rakenteelliset ongelmat syvenevät ja haastavat hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Korkean tuottavuuden tasossa tehdyt ratkaisut voivat tarvita sopeuttamista. Digitaloudessa tarvitaan löylyn kestävyyden lisäksi myös pakkasen kestävyyttä.
Jatkossakin ratkaisut nojautuvat kuitenkin edelleen ihmisiin – nyt ehkä aiempaa enemmän henkisiin kuin fyysisiin tekijöihin. Koneet ja ohjelmistot tulevat meille avuksi, eivät meitä korvaamaan.
Hyvinvointimalli on tarjonnut oivat puitteet inhimillisen pääoman kasvattamiseen ja varjelemiseen. Suomella on omine erikoispiirteineen – ja viime vuosikymmenten pyörteiden jälkeenkin – edelleen kaikki edellytykset pysyä pohjoismaisena hyvinvointivaltiona.
Kirjoittaja työskentelee maksutaseen ja kansantalouden tilinpidon asiantuntijatehtävissä Tilastokeskuksessa.
Lue samasta aiheesta:
Se, että työssä vaaditaan erilaisia taitoja ja että niitä on kehitettävä, ei ole uutisaihe. Iso uutinen ei ole myöskään ollut Euroopan osaamisen teemavuosi 2023. Tämä blogi toivottavasti viitoittaa kuitenkin osaamisen teemassa eteenpäin.
Tutkimus työelämän vaatimista taidoista kertoo eroista sukupuolten ja koulutusasteiden välillä. Digilaitteet hallitsevat kuitenkin jo useimpien työntekoa. Raskasta ruumiillista työtä tekee joka viides, sorminäppäryyttä edellyttävät joka kymmenennen työtehtävät.
Suomen digitaalitalouden osuus arvonlisäyksestä on reilut seitsemän prosenttia. Suomessa on korostunut etenkin digitaalisten palveluiden tuotanto, kertovat ensimmäiset kattavat laskelmat digitaalisesta taloudestamme. Laskelmat ovat vielä luonteeltaan kokeellisia.
YK:n uusi suositus kansantalouden tilinpitojärjestelmäksi valmistuu vuosikymmenen puolivälissä. Tavoitteena on kuvata paremmin yhteiskuntia muuttavia ilmiöitä kuten hyvinvointi ja kestävä kehitys, globalisaatio, digitalisaatio ja sen yhteydessä esimerkiksi krypto-varojen käsittely.
Metalleja louhitaan kasvavia määriä kehittyvän yhteiskunnan tarpeisiin. Maapallo on kuitenkin rajallinen resurssi ja metallit uusiutumaton luonnonvara. Kotitalouksien metallivarastoissa piilee palanen kiertotalouspotentiaalia.
Alamme Suomessa lähestyä kriittistä pistettä, jossa datataloudesta tulee oikeasti merkittävää liiketoimintaa. Mikä sitten tekee menestyvän datapalvelun? Datamenestyjät -kilpailutöissä nousee esiin ainakin kaksi ominaisuutta: visualisointi ja oikeanlainen kysymyksen asettelu.
Avoimen datan potentiaalia uuden digitalouden käyttövoimana ja mahdollistajana on vielä paljolti hyödyntämättä. Myös julkisten virastojen ja laitosten datapalveluiden on tulevaisuudessa oltava entistä ammattimaisempia.