Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Omalla autolla on paljon vapaapäiviä – Miksi yhteiskäyttö ei yleisty?

22.9.2021
Twitterissä: @MattiJKokkonen
Kuva: Risto Wuolle

Suomessa oli vuoden 2020 lopussa liikenne­käytössä autoja 3,2 miljoonaa, näistä henkilöautoja 2,8 miljoonaa. Vähintään yhden auton omisti vuoden 2016 kulutus­tutkimuksen mukaan 1,9 miljoonaa suomalaista kotitaloutta, mikä tarkoittaa noin 73 prosenttia kaikista koti­talouksista.

Autojen omistaminen oli vähäisintä maaseutu–kaupunki-luokituksen sisemmällä kaupunki­alueella, jolla asuu kaksi miljoonaa suomalaista. Sielläkin auton omisti 54 prosenttia koti­talouksista.

Manner-Suomessa henkilöautoilla ajettiin vuoden 2020 aikana keskimäärin 13 600 kilometriä. Se tarkoittaisi varovaisestikin arvioiden sitä, että autot seisovat keskimäärin yli 90 prosenttia vuodesta paikallaan ja käyttämättöminä.

Laskennallisesta vähäisestä käytöstä huolimatta auto halutaan edelleen pääasiassa pysyvästi omaan käyttöön, eikä autojen yhteis­käytöstä ole tullut valtavirtaa.

Yhteiskäyttöautoja ja perinteisempää auton vuokrausta tarjoaa useampi palvelun­tarjoaja Suomen eri kaupungeissa. Tämän lisäksi erilaiset vertais­vuokrauspalvelut antavat yksityis­henkilöille mahdollisuuden jakaa oma auto vuokralle korvausta vastaan.

Vuokrakäytössä oli vuoden 2020 päättyessä 11 000 henkilöautoa ja 3 000 pakettiautoa. Näistä lähes kaikki oli rekisteröity yritys­haltijoille.

Vuokrauskäytössä olevien henkilö- ja pakettiautojen määrä kasvoi tasaisesti vuoteen 2019 asti. Korona­pandemian myötä vuokra­käytössä olleiden henkilö­autojen määrä laski vuoden 2017 tasolle. Pakettiautojen määrä pysyi vuonna 2020 edellisen vuoden tasolla. (Kuvio 1)

Kuvio 1. Liikennekäytössä olevat henkilö- ja pakettiautot, joiden käyttötarkoitus on vuokraus ilman kuljettajaa 2014-2020 (31.12)

 
Kuvio Liikennekäytössä olevista henkilö- ja pakettiautoista, joiden käyttötarkoitus on vuokraus ilman kuljettajaa 2014-2020. Kuvion keskeinen sisältö on kuvattu tekstissä.
Lähde: Moottoriajoneuvokanta, Tilastokeskus

Liikenneviraston julkaisusarjassa vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa kartoitettiin laajasti sekä palvelun­tarjoajien että kuluttajien näkemyksiä yhteiskäyttö­autoilusta ja sen potentiaalista. Tutkimuksesta selviää, että oman auton korvaaminen yhteis­käyttöisillä autoilla ei ole helppoa.

Yhteiskäytölle asetetaan kovia vaatimuksia, jotta omasta autosta oltaisiin valmiita luopumaan. Yhteiskäyttö­auton avulla pitäisi pystyä säästämään rahaa selvästi oman auton käyttöön verrattuna, sen tulisi olla huoletonta ja sen saatavuuden pitäisi olla varmaa. Ympäristösyyt olivat tärkeitä vain 15 prosentille vastaajista.

Käytön esteet liittyvät osin samoihin asioihin. Vastaajat eivät uskoneet, että autoja olisi saatavilla ja että ne olisivat saatavilla riittävän läheltä.

Vastauksissa korostui myös oman auton käytön mahdollistama liikkumisen spontaanius. Kustannusten uskottiin olevan korkeita ja pelättiin mahdollisesta auton vahingoittumisesta aiheutuvia kustannuksia.

Kyselyyn vastanneista autoilijoista jopa 90 prosenttia ei ollut harkinnut autosta luopumista, ja samoista vastaajista 41 prosenttia ei myöskään luopuisi omasta autosta mistään syystä.

Yhteiskäyttöautoja ei ole helppoa sovittaa kyselyn tuloksista tuleviin raameihin. On myös totta, että yhteiskäyttöauto ei ole vastaus kaikkien ihmisten auton käytön tarpeeseen.

Yhteiskäyttöautoja pitäisi olla paljon ja käyttöalueen tulisi olla laaja, jos haluttaisiin, että autojen yhteiskäyttöä edistävät saatavuustekijät saataisiin toteutettua ja esteet saataisiin purettua.

Yhteiskäyttöautoilu haastaakin ennen kaikkea sen varaan jättäytyvän. Liikkuminen vaatii enemmän suunnitelmallisuutta, ja varsinkin varsinaisen käyttöalueen ulkopuolella asuvalta yhteis­käyttöisen auton käyttäjältä vaaditaan viitseliäisyyttä ja vaivaa liikkua itse auton luokse.

Palkintona yhteiskäyttö­autoilusta seuraa ennakoitavammat kustannukset, koska ne rajoittuvat vuokraan ja palvelusta riippuen myös polttoaineeseen. Autot ovat myös usein uusia tai uudehkoja ja sitä myöten siistejä ja turvallisia.

Myös henkilökohtainen hiilijalanjälki voi pienentyä, jos autolla ajetut kilometrit jäävät vain niihin välttämättömiin ja auton valmistukseen käytettyjen materiaalien tuotannosta aiheutuneet päästöt jakautuvat useamman käyttäjän kesken.

 

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen liikennetilastoissa.

 

Lähteitä:

Tietilasto, Tilastokeskus

Moottoriajoneuvokanta, Tilastokeskus

Kulutustutkimus 2016  

Väestörakenne

Henkilöliikennetutkimuksen 2016 tuloksia taulukoina

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
28.9.2023
Joackim Raikamo, Tommi Veistämö

Merkittävimpiä pandemia-ajan yritystukia saaneilla yrityksillä oli muita suurempia vaikeuksia pitää kiinni työntekijöistään. Sen sijaan ravitsemusalalle kohdennetun ravintolatuen vastaanottajilla tilanne on ollut suotuisampi. Tulorekisterin palkansaaja-aineiston yhdistäminen yritystukitilaston yritysaineistoon mahdollistaa tukiohjelmien ja työpaikkojen säilyvyyden välisen yhteyden tarkastelun.

Artikkeli
28.9.2023
Joackim Raikamo, Tommi Veistämö

Jo olemassa olevaa tietovarallisuutta voidaan hyödyntää yhdistämällä yksikköaineistoja – ja näin tuottaa uutta tilastotietoa tiedonantajia kuormittamatta. Esimerkiksi yritystukiaineiston yhdistäminen liikevaihdon suhdannetietoihin paljastaa, että keskeisiin tukiohjelmiin osallistuneista yrityksistä parhaiten pandemia-ajasta selvisivät häiriörahoitusta saaneet. Niillä saattoi kuitenkin olla myös muita paremmat lähtökohdat.

Artikkeli
29.12.2022
Ella Pitkänen

Esittävän taiteen digi­seuraaminen kasvoi pandemia-aikana marginaali-ilmiöstä kulttuuri­harrastamisen henki­reiäksi. Ilmiö herätti tilastoijatkin. Onko teatterin, tanssin ja elävän musiikin seuraaminen kotisohvilta tullut jäädäkseen, vai näivettyykö ilmiö hengiltä, kun kulttuurista voi taas palata nauttimaan paikan päällä?

Artikkeli
17.6.2022
Johanna Lahtela, Marjut Pietiläinen

Korona-ajan arki on vaihdellut sen mukaan, ovatko palkansaajat olleet lähi- vai etätyössä. Kotitöiden ja hoivavastuun jakautuminen näyttää eronneen naisten ja miesten välillä – etenkin perheellisillä. Pandemian alussa etätyö saattoi näyttäytyä auvoisena yhteisenä kotiaikana, mutta kriisin jatkuessa kotityöt ja hoiva nähtiin taakkana ja huonoa omaatuntoa saatettiin kokea joka suuntaan.

tk-icons