Yksittäinen väestöllinen keskipiste ei välttämättä ole erityisen kiinnostava. Monikossa ne kuitenkin kertovat oman tarinansa väestön muuttoliikkeistä ja väestölaskennan kehityksestäkin.
Väestöllisellä keskipisteellä maan tasolla tarkoitetaan ns. Weberin pistettä. Se on piste, joka minimoi etäisyyden muihin pisteisiin. Siitä on lyhin matka kaikkien suomalaisten koteihin.
Väestöllistä keskipistettä voi lähestyä myös muilla, suoraviivaisemmilla menetelmillä. Tilastokeskus esimerkiksi laskee asetusperusteisesti kunnittaiset väestölliset keskipisteet koordinaattien (painotettuna) keskiarvona neliökilometrin väestöruuduilla syrjäisyyslaskentaa varten.
Toisaalta asiaa voi lähestyä ottamalla koordinaattipisteiden mediaanit. Näin saadaan piste, joka jakaa suomalaiset puoliksi pääilmansuunnissa. Tuo piste on pysytellyt karkeasti noin 10 kilometrin päässä Weberin pisteestä. On myös muita tapoja.
Suomen väestöllinen keskipiste siirtyi Hauholle vuonna 1995 ja on pysytellyt siellä. Hauho on sittemmin liitetty Hämeenlinnaan.
Väestöllisillä pisteillä on taipumusta sijaita syrjäisillä alueilla. Nyt piste sijaitsee metsikössä, Mäyränkorventieltä 250 metriä etelään: 61,1023 astetta pohjoista leveyttä ja 24,6662 astetta itäistä pituutta. Sinne se siirtyi noin kilometrin etelään viime vuoden paikasta.
Vuonna 1985 piste sijaitsi Evinsalon saaren lounaiskärjessä. Se kuuluu Pälkäneen kuntaan, kuten Rautajärven kyläkin, jonne on vuonna 1979 pystytetty yksi Weberin pisteen merkkipaaluista. Piste ei kuitenkaan ole voinut perustua vuoden 1979 väestötiedoille vaan esimerkiksi väestölaskentavuoden erillisen välilaskennan 1975 tiedoille. Tilastokeskus ei näitä muistomerkkejä ole kuitenkaan pystytellyt.
Suomessa alettiin hyödyntää rekistereitä vuoden 1980 väestölaskennassa. Rekisterilaskennan peruspilarit olivat käytössä vuoden 1985 laskennassa, ja tästä vuodesta lähtien on kuvaan laskettukin keskipisteiden sijainteja kokonaisaineistoistamme.
Kartassa näkyy, että pisteen siirtymä vuodesta 1995 vuoteen 2000 on huomattavan suuri. Kotikuntalain uudistus vuonna 1994 antoi opiskelijoille oikeuden kirjautua tosiasialliseen asuinkuntaansa eli opiskelukaupunkeihin. Lamanjälkeinen talouskasvu ja tämä aiheuttivat voimakkaamman muuttoliikkeen yliopistokaupunkeihin.
Menneisyyden pisteitä voisi lähestyä hyödyntämällä kuntien tunnettuja asukaslukuja. Näin päästäisiin käsiksi esimerkiksi 1960-luvun voimakkaaseen muuttoliikkeeseen. Vuodesta 1985 piste on kallistunut 3,7 kilometriä länteen siirtyessään 25,2 kilometriä etelämmäksi. Keskipisteen nopeus on nykyisellään ollut noin kilometrin vuodessa.
Piste sijaitsee nyt Kauniaisista suoraan pohjoiseen. Heikentyvä itä ja vahvistuva länsi Turun ja Tampereen vetovoimineen voivat estää pisteen kääntymisen suoraan etelään. Mutta Hauholla tullaan pysymään vielä toistaiseksi.
Kirjoittaja on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.
Aiemmin kommentissa (päivätty 24.4.2020) ollut täydennys blogitekstiin: Väestöllinen keskipiste vuodenvaihteen asuintiedoilla on liikahtanut 1,2 kilometriä etelämmäksi Hämeenlinnan Hauholla. Se löytyy metsiköstä 24,6653 astetta itäistä pituutta ja 61,0917 pohjoista leveyttä (ETRS-TM35FIN-koordinaatteina N: 6775247 ja E: 374106). Edellisellä kerralla piste liikahti noin kilometrin. Onko vauhti kiihtymässä?
Lapsen saaminen oli menneisyydessä usein väistämätön osa elämää, mutta nykyisillä sukupolvilla on mahdollisuus harkita asiaa omakohtaisemmin. Lapset syntyvät nyt toivottuina, usein suunniteltuinakin. Samalla syntyvyyskysymyksessä painavat yhteisön etu ja intressit – eri vuosikymmeninä eri näkökulmista.
Muuttoliike kompensoi tasaisesti pientä syntyneiden määrää. Vuoden 1980 jälkeen on syntynyt 40 ikäluokkaa, jotka ovat runsaan 60 000 hengen suuruisia. Nyt niistä 14 on nettomaahanmuuton ansiosta jo yli 70 000 hengen ikäluokkia.
Vuoden 2021 lopun tiedoin päivitetty pistekartta kertoo paitsi aiempaakin voimakkaammasta hidastumisesta pohjoinen-etelä-suunnassa myös liikahduksesta länteen.
Väestöllisellä keskipisteellä tarkoitetaan pistettä, josta on lyhin etäisyys kaikkiin asuinpisteisiin. Piste suuntaa etelään länteen kallistuen – sen matka etelään on kuitenkin viime mittauksista myös hidastunut.
Työssäkäynnin muutoksia on tilastoitu jo sukupolven ajan. Siinä missä vuonna 1987 kolmekymppiset olivat jo tukevasti työelämässä, nykyisin yhä useampi 30-vuotias on opiskelija. Etenkin päätoimisesti opiskelevien 30-vuotiaiden naisten määrä on kasvanut.
Syntyvyyden pieneneminen on herättänyt viime aikoina laajasti keskustelua. Ilmiö johtuu tällä hetkellä lähes pelkästään suomalaistaustaisten naisten synnytysten vähenemisestä.
Suomen ensimmäinen varsinainen väestönlaskenta, ns. kaupunkilaskenta, suoritettiin vuonna 1870 neljässä kaupungissa: Helsingissä, Turussa, Viipurissa ja Oulussa. Aiemmat väkilukutiedot perustuivat kirkonkirjojen ja henkikirjojen tietoihin.
Suuret 1940-luvun lopulla syntyneet ikäluokat ovat saavuttaneet eläkeiän ja heidän määränsä on vähenemässä. Seuraavan kymmenen vuoden sisällä muilla vuosikymmenillä syntyneitä alkaa olla jo enemmän kuin suuria ikäluokkia.
