Vietämme tänään kansainvälistä lukutaitopäivää. Syyskuun alussa käynnistynyt kansainvälinen aikuisten taitotutkimus (PIAAC) tarjoaa mielenkiintoisen tutkimusaineiston aikuisväestömme lukutaidon kehityksen tarkasteluun. Toista kertaa toteutettavan tutkimuksen tavoitteena on haastatella kasvotusten jopa 4 200 Suomessa asuvaa 16–65-vuotiasta aikuista.
- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Hans näki ja näytti maailman
Silmälasit, virttynyt pikkutakki, kuusikymppinen professori, tilastotietoja... Auditorio on täpötäysi, kuuntelemme herkeämättä. Ja katselemme: kädessään miekkosella on vessapaperirullia (sama esitys täällä ja täällä perusteellisempana rullien sijaan kuutioilla).
Kun Hans Rosling taannoisella Suomen-vierailullaan näytti, miksi maailman väkimäärä nousee 10 miljardiin vaikka väestöräjähdys on jo taltutettu, hän otti yleisönsä kuin mestaritaikuri.
Niinpä taiteilijaelämäkertojen ystävänä ahmin vastikään julkaistuja muistelmia Hur jag lärde mig förstå världen (Natur&Kultur, 2017). Minkälainen tie teki Roslingista näkijän, joka sai muutkin näkemään maailman uudella tavalla?
Upeasti kirjoitetuista muistelmista käy ilmi, miten nuori Hans alkaa hahmottaa maailmaa, ja erityisesti köyhyyttä ja kehitystä. ”Uutiset sinänsä eivät vaikuttaneet minuun nuorena vaan vanhempieni selitykset. Äiti kommentoi useimmiten kotimaan ja isä ulkomaan asioita.”
Rosling kiinnostui jo teini-ikäisenä elinolosuhteista ja kyseli isovanhemmilta heidän elämästään. ”Mikään ei ole auttanut minua ymmärtämään nykymaailmaa enemmän kuin rinnastukset aiempien polvien sukulaisteni todellisuuteen.”
Kirjan alku on huikea tarina yhteiskunnan kehityksestä, lukutaidottomasta isoisoäidistä Hans-professoriin neljässä sukupolvessa. ”Näen taustani niin, että markkinoiden, hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan ponnistukset yhdessä nostivat äidinäitini ja äitini kurjuudesta ja asettivat minut hyvinvointivaltion kynnykselle.”
Erityisen vaikuttava on tarina Papa Enriquesta. Toimiessaan mosambikilaisessa sairaalassa Rosling tunnisti asiaksi, jota pystyisi parantamaan, haavojen hoitoon liittyvän hygienian. Infektioita voisi vähentää hoitamalla puhtaat haavat ensin erillään tulehtuneista. Kun nuori lääkäri lähtee viemään uutta toimintatapaa eteenpäin vanhan haavahoitajan kanssa, hänelle selviää ensin ettei Papa Enrique itse asiassa näe enää kovinkaan hyvin.
Tilanne korjaantuu Hansin varalaseilla, ja hän päättää tehdä homman yksinkertaiseksi lapuilla, joiden kanssa lähettäisi potilaita paikattavaksi. Toisissa lukisi PUHDAS HAAVA, toisissa LIKAINEN HAAVA. Kiusaantuneena Papa Enrique saa sanotuksi vielä toisen asian: Hän ei itse asiassa osaa lukea…
…kuten ei juuri kukaan muukaan sairaalan henkilökunnasta. ”Muistan vieläkin sen mentaalisen luukun, joka avautui allani…” Ensimmäisten kuukausien aikana vastikään siirtomaavallasta vapautuneessa maassa Roslingille valkenee hiljalleen, etteivät mitkään parannukset toimintaan käy helposti. ”Olin aloittanut pitkän vaelluksen kohti alikehittyneisyyden monimutkaisuuden ymmärtämistä.”
Rosling laskee tekevänsä töitä sadan lääkärin edestä koti-Ruotsissa – ja tarpeet Mosambikissa ovat satakertaiset. 1/10 000! ”Siispä, tutkinko potilaat sata kertaa nopeammin vai tutkinko yhden potilaan sadasta? Jokaisesta päivästä tuli kompromissi näiden kahden välillä.”
Tekemänsä tilastollisen tutkimuksen pohjalta Rosling suuntaa vähiä resursseja niin, ettei vain koeteta pelastaa kaikin keinoin niitä harvoja lapsia, jotka pääsevät sairaalaan. Pyritään myös vaikuttamaan siihen moninkertaiseen määrään, joka kuolee kotona – lapsiin jotka voisi pelastaa puuttumalla ajoissa.
Toinen erityisen vaikuttava kohta: Rosling, ”evidensbaserad ateist”, päättää ryhtyä tutkijaksi nunna Mama Lucian pitäessä ruokarukousta. Tuntematon epidemia riehuu maaseudulla, Rosling onnistuu keräämään dataa puolelta miljoonalta ihmiseltä ja lopulta päättelemään, mistä on kyse: pohjimmiltaan kuivuudesta ja köyhyydestä, osittain myös mustan pörssin kaupasta ja suunnitelmatalouden puutteista.
Salapoliisitarina on huimaa luettavaa datan voimasta, kirjaimellisesti ruohonjuuritason toimijoiden kuulemisesta (epidemian aiheutti myrkyllinen maniokki) sekä päättelystä, joka tekee nuoresta lääkäristä köyhien todellisuutta ymmärtävän tutkijan.
Kolmas vaikuttava kohtaus: Kouluttamaton nainen Kongon syrjäkylällä pelastaa Roslingin machete-veitsiltä ja väkijoukon raivolta nousemalla Hansin kanssa puulaatikon päälle ja puhumalla kyläläisille tutkimuksen tarpeellisuudesta, jos lapsia halvauttava sairaus halutaan voittaa.
Lisätään noihin kohtiin vielä tilanne, jossa Rosling haastaa Fidel Castron ymmärtämään avointen kysymysten merkityksen, ja hetki Davosissa, kun asiantunteva eliitti vastailee vaihtoehtokysymyksiin maailman tilasta heikommin kuin simpanssit vastaisivat valitsemalla banaaneja.
Ei siis ihme, että tuona iltapäivänä vuosia sitten luvut heräsivät eloon ja auditoriollinen dataintoilijoita kuunteli ruotsalaisprofessorin joka sanaa. Takana oli elettyä elämää: Hans Rosling oli hahmottanut maailmaa ihmiskohtaloiden ja niistä kokonaiskuvaa tiivistävien tilastojen valossa.
Rosling koetti saada ennakkoasenteiden vangit ymmärtämään, että maailma on itse asiassa parempi paikka kuin uutiset kertovat. Tilastot, jotka hän wc-rullineen sai elämään ja puhumaan, osoittivat että suuri osa maailmasta on päässyt viimeisten vuosikymmenien aikana kiinni kehitykseen. Lähes kaikkialla, Saharan eteläpuolista Afrikkaa lukuun ottamatta, tyypillinen lapsiluku perheessä on jo kaksi ja lapset on rokotettu.
Vielä yksi vaikuttava kohta: Piinallisen nöyrästi ymmärtämättömyytensä myöntävä Hans-isä antaa kunnian pojalleen Olalle ja tämän Anna-vaimolle kuuluisista liikkuvista kuplista, jotka kertovat maailman maiden terveys- ja taloushistorian muutamassa minuutissa. ”Koskaan ei tiedä, mitä perhepäivällisestä voi koitua.”
Nuo datan visualisoinnin voimannäytöt tekivät Roslingista maailman valistajan Davosista TED Talkeihin ja miljoonien Youtube-katselukertojen ”edutainerin”.
Rullaesityksessään Rosling kyseli kepeästi, mitä hänen ikäisilleen tapahtuu. ”Me kuolemme.” Hän jatkoi että toivoo kyllä elävänsä vielä 15 vuotta, jotta voi tutkia tilastoja.
Valitettavasti faktapohjaisen maailmankuvan viihdyttävä opettaja menehtyi haimasyöpään vuosi sitten – paljon ennen kuin viesti oli mennyt tarvittavassa määrin perille.
Roslingin perintö elää kuitenkin hänen perustamassaan Gapminder-säätiössä, ja huhtikuussa ilmestyy Factfulness, toinen kirja faktapohjaisesta maailmankuvasta. Siihen ja Roslingin perintöön palataan myöhemmissä kirjoituksissa.
Lue samasta aiheesta:
Heikosti lukevien poikien osuus on kasvanut huolestuttavasti. Pojat ovat kuitenkin enimmäkseen tyytyväisiä elämäänsä.
Kirjojen lukeminen ja pitkien tekstien kirjoittaminen on vähentynyt lapsilla ja nuorilla 2000-luvulla. Toisaalta verkkomedian ja somekanavien käyttö kysyy uudenlaista monilukutaitoa ja tiivistä, epämuodollista ilmaisutapaa. Kodin, koulun ja kirjaston merkitys lasten lukuharrastuksen tukemisessa on edelleen suuri.
Alamme Suomessa lähestyä kriittistä pistettä, jossa datataloudesta tulee oikeasti merkittävää liiketoimintaa. Mikä sitten tekee menestyvän datapalvelun? Datamenestyjät -kilpailutöissä nousee esiin ainakin kaksi ominaisuutta: visualisointi ja oikeanlainen kysymyksen asettelu.
Huomenna, 20. lokakuuta vietetään Euroopan tilastopäivää. Ai ette? En tiennyt minäkään.
Tuoreen kuluttajabarometrin mukaan kuluttajien luottamusindikaattori oli elokuussa 21,5. Pureudu visualisoinnin avulla kuluttajabarometrin tuloksiin alueen, sukupuolen, iän ja väestöryhmän mukaan.
Kun maailma näyttää katastrofialueelta, jossa ei kannata kouluttautua ja suunnitella elämää, mitä antaa koulunsa päättävälle nuorelle?
”Missiota ei yleensä ole esitetty tilastojen ymmärtämisen elementiksi”, kirjoittaa Jussi Melkas. Tilastojen lukutaitoa pitkään itsekin opettanut Tilastokeskuksen ex-tietopalvelujohtaja oivaltaa Hans Roslingin muistelmista, että osatakseen kysyä oikein pitää olla käsitys siitä, mikä maailmassa on tärkeää ja korjattavaa.