Keskustelussa syrjäytymisuhan alla olevista nuorista huomio kiinnittyy usein peruskoulun jälkeistä tutkintoa vailla oleviin nuoriin. Syrjäytymisen ennaltaehkäisyn ja tehokkaan koulutuspolitiikan perustaksi tarvitaan ajantasaista ja luotettavaa tietoa siitä, kuinka paljon tällaisia nuoria väestössä tosiasiassa on.
Väestön koulutusrakennetilasto perustuu Tilastokeskuksen tutkintorekisteriin, jonka perusta on luotu vuoden 1970 väestölaskennassa. Perusdatan päälle on vuosittain lisätty koulutuksen järjestäjiltä ja oppilaitoksilta kerätyt tutkintotiedot. Rekisteri on korkealaatuinen ja kattava Suomessa suoritettujen tutkintojen osalta, mikä mahdollistaa yksityiskohtaisen analyysin.
Rekisteristä puuttuu kuitenkin suuri osa sekä suomalaisten että ulkomaalaisten ulkomailla suorittamista tutkinnoista.
Ulkomaalaisten ja suomalaisten ulkomailla suorittamia tutkintoja päivitetään vuosittain kahdesta lähteestä. Valviralta saadaan tiedot ulkomailla suoritetuista ja Suomessa laillistetuista terveydenhuollon tutkinnoista ja Opetushallitukselta saadaan ulkomailla suoritettujen tutkintojen tunnistamis- ja rinnastamispäätökset.
Päivitysaineistoista saadut tutkintotiedot eivät juurikaan korjaa rekisteriin jo syntynyttä ja jatkuvasti kasvavaa tutkintovajetta. Päivitysaineistot koskevat pääasiassa uusia maahanmuuttajia, painottuvat korkeakoulututkintoihin ja ovat riippuvaisia henkilöiden omista ilmoituksista tutkintoja käsitteleville viranomaisille.
Niihin kansalaisiin, jolla ei ole merkintää tutkintorekisterissä, viitataan tilastotarkasteluissa termillä ”Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa”. Tilastokeskus ei kerää peruskoululaisten tietoja henkilöpohjaisena, joten ensimmäinen mahdollinen tutkintotieto rekisterissä on toisen asteen tutkinto. Termin taustalla on myös oletus siitä, että syntyperäinen suomalainen, jolla ei ole merkintää toisen asteen tutkinnosta, on oppivelvollisuuden myötä suorittanut perusasteen tutkinnon. Ulkomaalaistaustaisista emme kuitenkaan tiedä, onko suoritettuna perusasteen tutkinto vai korkeampi tutkinto.
Globalisaation myötä suomalaiset ovat entistä heterogeenisempiä. Maahanmuuttajien osuus Suomen väestöstä kasvaa, minkä lisäksi suomalaiset opiskelevat ja suorittavat tutkintoja aiempaa enemmän myös ulkomailla. Näistä ulkomailla suoritetuista tutkinnoista ei tule kattavasti tietoa Tilastokeskuksen tutkintorekisteriin. Emme siis voi tarkasti tietää, kuinka moni ilman koulutusta olevista on oikeasti ilman suoritettua tutkintoa.
Väestön koulutustason nousu on Suomessa pysähtynyt, ja aiheesta on käyty aktiivista keskustelua useissa eri yhteyksissä. Tutkintorekisterin alipeittävyys ja aivovuoto eivät selitä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuuden laskua (Kalenius & Karhunen). Tutkintotietojen puutteellisuus vaikuttaa kuitenkin selvästi tarkasteluihin, joissa keskitytään ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa oleviin.
Voimakkainta alipeiton vaikutus on alueilla, joilla asuu paljon maahanmuuttajia. Lisäksi tutkintotietojen puuttuminen heikentää merkittävästi koulutustasoa sellaisissa maakunnissa, joista lähdetään usein ulkomaille opiskelemaan. Ahvenanmaalaiset nuoret suorittavat usein tutkinnon Ruotsissa tai muualla ulkomailla, joten koulutustaso Ahvenanmaalla jää alle todellisen koulutustason. Kaikki ulkomailla opiskelevat eivät tietystikään palaa lähtömaakuntiinsa.
Lähde: Tilastokeskus, koulutustilastot
Eniten perusasteen varassa olevia 20–29-vuotiaita oli Uudellamaalla – joka viides ikäryhmästä. Lukuun (21 %) on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti, sillä Uudellamaalla oli myös eniten ulkomaalaistaustaisia, joiden ulkomailla suorittamista tutkinnoista meillä ei ole tietoa. Uudellamaalla asuvista ulkomaalaistaustaisista nuorista 61 prosentilla ei ollut merkintää tutkinnosta. Tämä tarkoittaa sitä, että 46 prosenttia kaikista Uudellamaalla asuvista perusasteen tutkinnon varassa olevista oli ulkomaalaistaustaisia.
Ahvenanmaalla peräti 75 prosenttia ulkomaalaistaustaisista oli ilman tutkintotietoa. Pienin perusasteen varassa olevien osuus oli Etelä-Pohjanmaalla, jossa 20–29-vuotiaista ilman tutkintoa oli 12 prosenttia. Toisaalta Etelä-Pohjanmaalla ulkomaalaistaustaisten osuus 20–29-vuotiaasta väestöstä oli kaikkein pienin.
Tilastokeskus selvittää parhaillaan, millä keinoilla tutkintorekisterin laatua ja kattavuutta ulkomaisten tutkintojen osalta voidaan parantaa.
Suomalainen työelämä monikulttuuristuu vauhdilla. Maahanmuuttajien osaamista ei silti vielä hyödynnetä riittävästi työelämässä, osoittaa tuore tutkimus.
Alueiden väliset erot väestön koulutustasossa ovat huomattavia. Menestyvien kaupunkiseutujen sisällekin kätkeytyy selvästi kouluttamattomampia alueita. Koulutustaso on kuitenkin noussut vähemmän koulutetuillakin alueilla viime vuosina.
Suomalaisnuoret eivät saavuta vanhempiensa koulutustasoa, ja inhimillinen pääomamme on kääntymässä laskuun. Syynä on koulutustarjonnan supistuminen. Varsinkin miesten tilanne antaa aihetta vakaviin kysymyksiin.
”Onneksi elinaika on pidentynyt, ja meistä on nyt yli 70-vuotiaina elossa vielä yli 70 prosenttia”, kirjoittaa Tilastokeskuksesta eläköitynyt väestöasiantuntija Pekka Myrskylä. Hän peilaa suurten ikäluokkien vaiheita myöhempiin ikäryhmiin ja omaan elämäänsä.
Koronarajoitusten myötä itseohjatusti opiskelleiden osuus yritysten henkilöstöstä kasvoi selvästi vuonna 2020, kertoo viiden vuoden välein julkaistava henkilöstökoulutusta koskeva tutkimus. Korona-aikana koulutukset siirtyivät verkkoon, webinaarit saavuttivat suursuosion ja etäkoulutukset toivat kustannussäästöjä yrityksille.
Suomessa on kansainvälisessä vertailussa hyvin koulutettu väestö, mutta silti koulutustason pysähtyminen – tai suorastaan lasku – huolestuttaa. Mitä tilanteelle on tehtävissä, ja miltä se näyttää tilastojen valossa?
Digitaalisen teknologian harppoen edennyt kehitys on vaikuttanut olennaisesti suomalaislasten ja -nuorten elämään. Älylaitteet, pikaviestimet ja moninaiset sosiaalisen median palvelut tavoittavat päivittäin likipitäen kaikki nuoret. Erityisesti suosiotaan on kasvattanut digitaalinen pelaaminen. Samalla osa lapsista ja nuorista on kuitenkin altistunut mediayhteiskunnan ikäville lieveilmiöille.
Miksi samasta ilmiöstä on kahdet eri luvut? Niin Tilastokeskuksen kuin opetushallinnon tarkasteluille on käyttötarpeensa, mutta ne voivat hämmentää tietojen käyttäjiä.
