Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Tieto vai hyvä tarina?

29.4.2016

Pysähdyin tänään kuuntelemaan radio-ohjelmaa siitä, kuinka ihmiset ovat hämmentyneitä tehdessään valintoja tutkimukseen perustuvan ja erilaisen uskomus­tiedon välillä.

Neuvolassa tarjotaan lapselleni rokotus­ohjelman mukaiset rokotukset. Otanko ne kyselemättä vastaan, vai uskonko väitteisiin rokotusten tarpeettomuudesta tai jopa haitallisuudesta? Luotanko homeopatiaan vai otanko antibiootti­kuurin? Onko luomu­tuotanto aina turvallisin ja eettisin vaihtoehto geeni­muunnellulle ruoalle? Olemmeko me suomalaiset muita rehellisempiä ja ahkerampia, vai olemmeko kansakunta muiden joukossa?

Me puhumme paljon tietoon perustuvasta päätöksen­teosta ja myös odotamme sitä päätöksen­tekijöiltämme, vaikka omat päätöksemme teemme usein hyvinkin tunne­peräisesti. Elämme informaation yltä­kylläisyydessä. Usein on vaikea valita, mitä tarjolla olevaa tietoa käytämme omassa päätöksen­teossamme.

Emme enää välttämättä usko auktoriteetteihin. Pelkkä oppiarvo tai yhteis­kunnallinen asema ei riitä vakuuttamaan meitä siitä, että saamamme informaatio on totta ja järkevin perusta omalle toiminnallemme.

Paitsi informaatio­yhteiskunnassa, elämme myös tarina­yhteiskunnassa. Sosiaalinen media tarjoaa runsaasti tarinoita, ja voimme myös itse osallistua niiden luomiseen. Tunteisiin vetoava tarina muuttuu lopulta faktaksi, kun sitä tarpeeksi usein toistetaan. Tutkittu tieto ja tarina sekoittuvat. Ja vaikka luulemme ajattelevamme rationaalisesti, mieli­piteemme ja päätöksemme perustuvat yhä useammin tarinoihin, joiden tunnemme parhaiten sopivan omaan maailman­kuvaamme.

Voiko tämä olla vaarallista? Mielestäni tiedon ja tarinan rajan hämärtyminen on yksi suurimmista tämän hetken haasteista.

Millaista tarinaa kerromme itsellemme Suomen ja maailman tilasta? Perustuuko tarinamme tutkittuun tietoon, olettamuksiin vai jopa viha­mieliseen tiedon vääristelyyn? Pyritäänkö tarinoilla luomaan oikeutusta erilaisten ryhmien tavoitteiden saavuttamiselle, vai osaammeko viisaasti käyttää tietoa yhteisen hyvän kasvattamiseen?

Tilastokeskus täytti viime vuonna 150 vuotta. Olemme voineet rakentaa yhteis­kuntaamme tutkitun tiedon varaan koko itsenäisyytemme ajan. Suomen menestyminen perustuukin siihen, että olemme arvostaneet tietoa ja olleet valmiita sijoittamaan paljon resursseja tiedon tuottamiseen.

Pelkkä tiedon tuottaminen ei kuitenkaan riitä. Tilasto on valmis vasta, kun se on käytössä. Näin on kaiken tiedon kanssa. Tieto voi olla itseisarvo: on mielen­kiintoista tietää, mutta vasta kun tiedon merkitys on oivallettu ja sitä todella käytetään, se muuttuu osaksi tieto- ja osaamis­varantoamme ja luo pohjaa jatkuvalle kehitykselle.

Elämme suurten haasteiden aikaa. Talous­kehityksemme on ollut useita vuosia epäsuotuisa, väestömme ikääntyy, työttömyys­luvut ovat korkeita, yhteis­kuntamme eriarvoistuu ja maahamme on viime syksystä lähtien tullut ennätys­määrä maahan­muuttajia. Millaista tarinaa nyt kerromme itsellemme? Mihin tarinaan päätöksen­tekomme perustuu? Toivon, että meillä on malttia ja sinnikkyyttä etsiä oikeaa tietoa ja käyttää sitä niin omien mieli­piteidemme kuin myös laajemman päätöksen­teon pohjana.

Suomen itsenäisyyden juhla­vuoden kynnyksellä on hyvä aika pohtia ja käydä avointa yhteis­kunnallista keskustelua siitä, millaiseen ja kenen tuottamaan tietoon tai tarinaan perustuu käsityksemme omasta identiteetistämme, maastamme ja sen tulevaisuudesta.

Onko tarinamme Talvisodan hengestä sama iso­vanhemmillemme, meille, lapsillemme ja lapsen­lapsillemme ja kantaako se meitä myös seuraavat 100 vuotta?

Vai olisiko ehkä jo aika uusille tarinoille, joita voi syntyä esimerkiksi vastauksina ulko­ministeriön viestintä­johtaja Jouni Mölsän esittämiin tärkeisiin kysymyksiin: Mikä Suomi on? Kuka on suomalainen? Kenen sallitaan olevan suomalainen?

Viimeiselle kysymykselle tieto­pohjaa voi hakea vaikkapa tämän foorumin edellisen bloggaajan kirjoituksesta Pääseekö ”maahan­muuttajuudesta” ikinä eroon.  

 

Pirkanmaan ELY-keskuksen ylijohtaja Leena Vestala on Tilasto­keskuksen neuvottelu­kunnan jäsen.

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Blogi
19.5.2021
Tiina Karppinen, Heidi Pirtonen

Kannustamme kuntia ja kuntapäättäjiä seuraamaan omaa materiaalien- ja energiankulutustaan, jätteiden syntyä, suojeltujen luontokohteiden määrää sekä kuntalaisten hyvinvointia. Kiertotalouteen panostava kunta houkuttelee alueelleen myös kiertotalouteen liittyvää liiketoimintaa ja investointeja.

Blogi
28.4.2021
Hannele Orjala

Lapsia koskevaa tietoa on paljon, mutta usein koetaan, että se on sirpaleista ja hajallaan. Tätä puutetta Tilastokeskus paikkaa tuottamalla laajan Tieto&trendit -artikkelisarjan lasten maailmaa avaavista tilastotiedoista. Lapset Suomessa -artikkelisarja nostaa esille yhteiskunnallisesti merkittävän aiheen tuottamalla vuoden ajan analyysia lasten elinoloista noin 30 artikkelin välityksellä.

Artikkeli
26.3.2021
Hanna Jokimäki, Jari Nieminen, Aura Pasila, Jukka Pitkäjärvi, Kaija Ruotsalainen

Rekisterit ovat 1980-luvulta lähtien tehostaneet tilasto­tuotantoa merkittävästi. Viime vuosina monet rekisterin­pitäjät ovat rakentaneet uudenlaisia tieto­varantoja kuten Verohallinnon tulorekisteri. Ne tuovat tilastointiin mahdollisuuksia mutta myös niin paljon työtä, että uusia kustannus­säästöjä ja tuottavuus­loikkia ei ole ainakaan lyhyellä tähtäimellä luvassa – pikemminkin päinvastoin.

Blogi
10.3.2021
Ville Vertanen

Kun halutaan lisätä laadukkaan tilastotiedon käyttöä yhteiskunnassa, tulee tiedon löytämisen olla helppoa. Tilastotoimijoiden kunnianhimoisena tavoitteena on yhden luukun periaate, jossa kaikki virallinen tilastotieto löytyy samasta paikasta.

Blogi
15.2.2021
Miia Huomo

Syrjäisemmilläkin alueilla voi olla suhteessa asukasmäärään paljon yksinasuvia, enemmistö asuu kuitenkin isoissa kaupungeissa. Sen kertoo Paavo, Tilastokeskuksen postinumero­aluetilastot-palvelu. 

tk-icons