Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Lasten kuolleisuus jatkaa alenemistaan, mutta nuorten kuolleisuudessa on huolestuttavia piirteitä

18.2.2022
Kuva: Rodeo

Vuonna 2020 Suomessa kuoli pikkulapsia ja peruskouluikäisiä vähemmän kuin koskaan tilastohistorian aikana. Myönteinen kehitys ei ulotu kuitenkaan nuoriin, sillä 15–19-vuotiaiden kuolleisuus on kääntynyt jälleen kasvuun. Lapset menehtyvät useimmiten tauteihin, nuorilla yleisimmät kuolinsyyt ovat itsemurha, liikenneonnettomuudet ja myrkytystila.

Suomalaisten elintaso ja terveydentila ovat edelleen kohentuneet viime vuosikymmenten aikana. Tämä näkyy myös vastasyntyneen elinajan­odotteessa, joka vuosien 1990 ja 2020 välillä on kasvanut miehillä yli kahdeksan vuotta ja naisilla noin kuusi vuotta. Myöskään kohta kaksi vuotta kestäneellä koronaviruspandemialla ei ennakkotietojen mukaan ole ollut vuonna 2021 merkittävää vaikutusta elinajanodotteen lyhenemiseen (SVT: Väestön ennakkotilasto).

Erityisesti 1–14-vuotiaan lapsen kuolema on käynyt Suomessa yhä harvinaisemmaksi. Vuonna 2020 Suomessa kuoli 58 lasta, mikä on vähemmän kuin koskaan tilastohistorian aikana. Vielä 1990-luvun alussa tämän ikäisiä lapsia kuoli lähes 200 vuodessa. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen kuolemansyytilastoon. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Menehtyneet lapset ja nuoret 1990–2020
Kuvio 1. Menehtyneet lapset ja nuoret 1990–2020. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Kuolemansyyt

Aineistosta on jätetty pois 0-vuotiaat, koska alle vuoden ikäisinä menehtyneillä yleisimmät kuolinsyyt poikkeavat selvästi muista ikäryhmistä.

Menehtyneiden lasten määrää tarkastellessa pitää muistaa, että lasten määrä on muutenkin vähentynyt Suomessa, kolmen viime vuosikymmenen aikana noin 80 000:lla. Vuonna 2020 Suomen väestöön kuului noin 820 000 iältään 1–14-vuotiasta lasta.

Kuolemantapausten poikkeuksellisuuden ja vähäisen määrän vuoksi menehtyneiden lasten ja nuorten määrissä on suurta vuosittaista vaihtelua. Esimerkiksi Kaakkois-Aasian tsunami aiheutti lisäyksen lasten kuolleisuuteen vuoden 2004 joulukuussa.

Myös 15–19-vuotiaiden nuorten kuolemantapaukset ovat vähentyneet selvästi 1990-luvun alusta. Tuolloin nuoria kuoli yli 200 vuodessa eli hieman enemmän kuin 1–14-vuotiaita lapsia vastaavana ajankohtana.

Vähiten nuoria kuoli vuonna 2016, mutta tämän jälkeen nuorten kuolemantapaukset ovat jälleen lisääntyneet. Vuonna 2020 Suomessa kuoli 119 nuorta eli kaksinkertainen määrä nuorempiin lapsiin verrattuna.

Lasten kuolleisuus puolittunut vuodesta 2000

Kuolleiden määrän lisäksi myös lasten ja nuorten väestömäärään suhteutettu kuolemanriski on pienentynyt vuosi­kymmenten saatossa.

Vuonna 1990 sadastatuhannesta lapsesta menehtyi 22, vuonna 2020 seitsemän. Lasten kuolleisuus onkin pienentynyt kolmasosaan vuoteen 1990 verrattuna ja puolittunut vuodesta 2000. (Kuvio 2.) Lasten kuolleisuus on siis jatkanut pienenemistään aivan viime vuosiin saakka.

Kuvio 2. Lasten ja nuorten kuolleisuus 100 000 samanikäistä kohti 1990–2020
Kuvio 2. Lasten ja nuorten kuolleisuus 100 000 samanikäistä kohti 1990–2020. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Kuolemansyyt

Myös 15–19-vuotiailla nuorilla väestömäärään suhteutettu kuolleisuus on vähentynyt selvästi ­– lähes puoleen vuoden 1990 tasosta – vaikka kuolleisuus onkin kääntynyt jälleen kasvuun viime vuosina.

Nuorten 15–19-vuotiaiden kuolleisuus on lisääntynyt vuodesta 2016 vuoteen 2020 lähes 50 prosenttia. Vuonna 2020 nuorten 15–19-vuotiaiden kuolleisuus oli yli viisinkertaista 1–14-vuotiaiden kuolleisuuteen verrattuna.

Muihin Pohjoismaihin verrattuna 1–14-vuotiaiden suomalaislasten kuolleisuus oli vuonna 2018 samalla tasolla. Sen sijaan 15–19-vuotiaiden suomalaisnuorten kuolleisuus oli vuonna 2018 selvästi suurempi kuin samanikäisten Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa (Eurostat 2021).

Tyttöjen ja poikien välinen ero kuolleisuudessa suurinta 15–19-vuotiaissa

Tyttöjen ja poikien kuolleisuudessa ei ole 2010-luvulla enää niin suurta eroa kuin aiemmin, mutta 1–14-vuotiaiden poikien kuolleisuus oli kuitenkin vuosina 2016–2020 yhä 15 prosenttia suurempi kuin samanikäisten tyttöjen. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. 1–14-vuotiaiden poikien ja tyttöjen kuolleisuus 100 000 samanikäistä kohti 1990–2020
Kuvio 3. 1–14-vuotiaiden poikien ja tyttöjen kuolleisuus 100 000 samanikäistä kohti 1990–2020. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Kuolemansyyt

1–14-vuotiailla sukupuolten väliset ja ikäryhmittäiset erot kuolleisuudessa ovat pieniä: kuolleisuus on pienintä 5–9-vuoden iässä ja suurinta 1–4-vuoden iässä. (Kuvio 4.)

Kuvio 4. Poikien ja tyttöjen kuolleisuus iän mukaan 100 000 samanikäistä kohti 2016–2020
Kuvio 4. Poikien ja tyttöjen kuolleisuus iän mukaan 100 000 samanikäistä kohti 2016–2020. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Kuolemansyyt

Alle 10-vuotiaiden poikien kuolleisuus on jonkin verran suurempi kuin samanikäisillä tytöillä, mutta 10–14-vuotiailla sukupuolten välillä ei ole nähtävissä vastaavaa eroa vuosina 2016–2020.

Sen sijaan 15–19-vuotiaiden nuorten kohdalla tyttöjen ja poikien välinen kuolleisuusero on edelleen selvä. Nuorten poikien kuolleisuus oli vuosina 2016–2020 yli kaksinkertainen samanikäisten tyttöjen kuolleisuuteen verrattuna.

15–19-vuotiaiden tyttöjen kuolleisuus väheni 1990-luvun alussa, mutta sen jälkeen kuolleisuuden aleneminen on nuorilla tytöillä pysähtynyt. Samanikäisten nuorten poikien kuolleisuus on suurista vuosivaihteluista huolimatta pienentynyt 1990-luvun alusta lähtien aina vuoteen 2015 saakka. Samalla nuorten tyttöjen ja poikien kuolleisuusero kaventui.

Vuodesta 2016 lähtien 15–19-vuotiaiden poikien kuolleisuus on kuitenkin kääntynyt jälleen kasvuun, kun sen sijaan tyttöjen kuolleisuudessa ei ole nähtävissä selkeää muutosta. (Kuvio 5.)  

Kuvio 5. 15–19-vuotiaiden poikien ja tyttöjen kuolleisuus 100 000 samanikäistä kohti 1990–2020
Kuvio 5. 15–19-vuotiaiden poikien ja tyttöjen kuolleisuus 100 000 samanikäistä kohti 1990–2020. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Kuolemansyyt

Sukupuolten välisten ja ikäryhmittäisten erojen lisäksi kuolleisuuden on aiemmissa tutkimuksissa havaittu eroavan myös sosiaalisen aseman mukaan. Kaikkien lasten (1–19-vuotiaat) kuolleisuuden on todettu eroavan vanhempien koulutuksen ja tulojen mukaan. Korkeammin koulutettujen ja parempi­tuloisten vanhempien lasten kuolleisuus oli pienempi kuin vähemmän koulutettujen ja heikompi­tuloisten lasten kuolleisuus. (Remes 2014.)

Lasten kuolemista suurin osa aiheutuu taudeista

Vuosina 2016–2020 Suomessa menehtyi 359 iältään 1–14-vuotiasta lasta, yli puolet vähemmän kuin vertailujaksolla 1996–2000. Vielä 1970-luvun alussa yli puolet lasten kuolemista aiheutui tapaturmista ja väkivaltaisista kuolemansyistä. Kun lasten kuolleisuus on vähentynyt, tautien osuus kuolemansyistä on kasvanut. Vastaavasti tapaturmaisten ja väkivaltaisten kuolemansyiden osuus on pienentynyt. (Taulukko 1.)

TAULUKKO 1. 1–14-VUOTIAIDEN KUOLEMANSYYT 1996–2000 JA 2016–2020
Kuolinsyy Kuolleet
1996–2000
Kuolleet
2016–2020
Pojat
2016–2020
Tytöt
2016–2020
  Henkilöä % Henkilöä % Henkilöä Henkilöä
Kaikki kuolleet 761 100 359 100 196 163
Taudit yhteensä 455 60 263 73 136 127
Kasvaimet 136 18 89 25 44 45
Umpieritys-,
ravitsemus- ja
aineenvaihdunta-
sairaudet
51 7 29 8 13 16
Hermoston ja aistimien taudit 47 6 37 10 19 18
Verenkiertoelinten sairaudet 44 6 17 5 13 4
Synnynnäiset
epämuodostumat
ja kromosomi-
poikkeavuudet
96 13 54 15 29 25
Muut taudit ja tuntemattomat 81 11 37 10 18 19
Tapaturmat ja väkivalta yhteensä 303 40 94 26 60 34
Kuljetustapaturmat 135 18 30 8 19 11
Hukkumistapaturmat 69 9 16 4 13 3
Muut tapaturmat
ja ulkoiset syyt
56 7 19 5 11 8
Itsemurhat 18 2 22 6 12 10
Murha, tappo
tai muu tahallinen
pahoinpitely
25 3 7 2 5 2

Lähde: Tilastokeskus, Kuolemansyyt, aikasarjaluokitus

Taudit aiheuttivat vuosina 2016–2020 suurimman osan lasten kuolemista. Lapsista lähes kolme neljäsosaa kuoli tauteihin ja vain yksi neljästä menehtyi tapaturmaisesti ja väkivaltaisesti.

Vaikka tautien osuus kuolinsyissä on kasvanut, menehtyy tauteihin selvästi aiempaa vähemmän lapsia. Monien tautien hoitomuodot ja ennusteet ovat parantuneet viime vuosikymmeninä.

Yleisimmät lapsen kuoleman aiheuttaneet taudit olivat kasvaimet (25 %), synnynnäiset epämuodostumat (15 %) ja hermoston ja aistimien taudit (10 %). Yleisimmät kuolemaan johtaneet syöpätyypit lapsilla olivat aivosyöpä ja leukemia.

Tartuntatauteihin menehtyi keskimäärin vain kaksi lasta vuodessa. Eniten kuolemia aiheutti meningokokki-infektio. Hengityselinten sairauksiin luokiteltuun influenssaan kuoli vuosina 2016–2020 yhteensä viisi lasta.

Nykyisin suomalaiset lapset eivät menehdy tartuntatauteihin samalla tavalla kuin vielä 1970-luvun alussa, jolloin tartuntatauteihin kuoli keskimäärin yli 20 lasta vuodessa.  

Erilaisiin tauteihin poikia kuoli lähestulkoon yhtä paljon kuin tyttöjä.

Lapsiin kohdistuvat henkirikokset yhä harvinaisempia

Joka neljäs menehtyneistä lapsista kuoli tapaturmaisesti tai väkivaltaisesti (yhteensä 94 lasta vuosina 2016–2020). Moni kuolemista tapahtui liikenteessä (30 lasta) ja hukkumisturmissa (16). Poikia menehtyi tapaturmiin liki kaksinkertainen määrä tyttöihin verrattuna vuosina 2016–2020.  Poikia hukkui tyttöjä enemmän, samoin liikenneonnettomuuksissa poikia kuoli tyttöjä enemmän.

Tapaturmaisissa myrkytyksissä tai kaatumisissa ei kuollut yhtään lasta. Tapaturmaisen myrkytyksen voi periaatteessa aiheuttaa mikä tahansa lapselle myrkyllinen vahingollinen aine, esim. lääkkeet, kodin kemikaalit tai torjunta-aineet. Lapsille ei ole tapahtunut myöskään yhtään alkoholin aiheuttamaa alkoholimyrkytystä.   

Erityisesti liikennetapaturmissa ja hukkumistapaturmissa lapsikuolleiden määrät ovat vähentyneet selvästi 1990-luvun lopusta. Sen sijaan lasten itsemurhissa ei näy vastaavaa vähenevää kehityssuuntaa eivätkä ne ole vähentyneet toisin kuin aikuisten itsemurhat. Tyttöjen ja poikien tekemien itsemurhien määrä oli tuoreimmalla tarkastelujaksolla 2016–2020 melkein yhtä suuri.

Yksittäiset lapsiin kohdistuneet väkivaltaiset teot saavat mediassa runsaasti julkisuutta. Henkirikokset ovat onneksi aiempaa harvinaisempia. Vuosina 2016–2020 henkirikoksissa sai surmansa yhteensä seitsemän 1–14-vuotiasta lasta, 1990-luvun lopulla 25 lasta.

Nuorten kuolemantapauksissa kolme neljästä menehtyy tapaturmaisesti tai väkivaltaisesti

15–19-vuotiaita nuoria menehtyi vuosina 2016–2020 yli 500, noin kolmannes vähemmän kuin vuosina 1996–2000. Nuorista – toisin kuin lapsista – suurin osa, peräti kolme neljästä, kuoli tapaturmaisesti tai väkivaltaisesti. (Taulukko 2.)

TAULUKKO 2. 15–19-VUOTIAIDEN KUOLEMANSYYT 1996–2000 JA 2016–2020
Kuolinsyy Kuolleet
1996–2000
Kuolleet
2016–2020
Pojat
2016–2020
Tytöt
2016–2020
  Henkilöä % Henkilöä % Henkilöä Henkilöä
Yhteensä 778 100 530 100 366 164
Taudit yhteensä 209 27 129 24 76 53
Kasvaimet 61 8 29 5 15 14
Umpieritys-,
ravitsemus- ja
aineenvaihdunta-
sairaudet
9 1 20 4 12 8
Muut taudit ja tuntemattomat 139 18 80 15 49 31
Tapaturmat ja
väkivalta yhteensä
566 73 401 76 290 111
Kuljetustapaturmat 214 28 117 22 96 21
Tapaturmaiset myrkytykset 33 4 78 15 53 25
Itsemurhat 239 31 151 28 102 49
Murha, tappo
tai muu tahallinen
pahoinpitely
19 2 14 3 9 5
Muut tapaturmat
ja ulkoiset syyt
61 8 41 8 30 11

Lähde: Tilastokeskus, Kuolemansyyt, aikasarjaluokitus

Ainoastaan neljännes menehtyneistä nuorista kuoli tauteihin. Taudeista yleisimpiä kuolemansyyryhmiä olivat kasvaimet sekä umpieritys-, ravitsemus- ja aineenvaihduntasairaudet. Alkoholiperäiset kuolemat on tässä tarkastelussa luokiteltu tauteihin.

Kuoleman aiheuttaneista tapaturmista yleisimpiä olivat liikennetapaturmat ja myrkytykset. Nuorten kuolemantapauksista useampi kuin joka viides aiheutui liikenteessä.

Nuorten liikennetapaturmiin liittyvät kuolemat ovat onneksi kuitenkin vähentyneet merkittävästi. Vielä 1990-luvun jälkipuoliskolla kuoli yli 200 nuorta kuljetustapaturmissa, kun määrä oli pudonnut vuosina 20162020 lähes puoleen.  

Kuljetustapaturmissa kuolleista nuorista suurin osa, useampi kuin neljä viidestä, oli poikia. Yli puolet heistä oli ollut liikkeellä autolla ja hieman yli kolmannes mopolla tai moottoripyörällä.

Vuosina 2016–2020 henkirikoksen uhrina menehtyi 15–19-vuotiaiden ikäryhmässä kaikkiaan 14 nuorta, mikä on hieman vähemmän kuin vuosina 1996–2000.

Nuorten tapaturmaiset myrkytyskuolemat ovat huolestuttavasti lisääntyneet vuosina 2016–2020 aiempaan verrattuna (kuvio 6). Myrkytyksiin menehtyi yhteensä 78 nuorta – heistä kaksi kolmesta oli poikia. Tapaturmaisiin myrkytyksiin kuoli lähes joka kuudes 15–19-vuotiaana menehtyneistä. Suurin osa nuorten tapaturmaisista myrkytyksistä aiheutuu huumeista ja lääkkeiden väärinkäytöstä.

Kuvio 6.  15–19-vuotiaana itsemurhissa, tapaturmaisissa myrkytyksissä ja liikenneturmissa kuolleet 1990–2020
Kuvio 6.  15–19-vuotiaana itsemurhissa, tapaturmaisissa myrkytyksissä ja liikenneturmissa kuolleet 1990–2020. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Kuolemansyyt

Itsemurhat nuorten yleisin kuolemansyy

Vuosina 2016–2020 useampi kuin joka neljäs 15–19-vuotiaiden nuorten kuolemantapauksista aiheutui itsemurhista. Itsemurhat ovatkin 15–19-vuotiaiden nuorten yleisin kuolemansyy.

Vuosina 2016–2020 itsemurhiin kuoli yhteensä 151 nuorta. Nuorten tekemien itsemurhien määrä ja osuus kuolleista oli kuitenkin pienempi kuin 1990-luvun jälkipuoliskolla, jolloin itsemurhan teki 239 nuorta ja itsemurhien osuus oli lähes kolmannes kaikista kuolemantapauksista.

Nuorten tekemien itsemurhien määrä ei kuitenkaan vuodesta 2016 lähtien näytä vähentyneen. Itsemurhiin kuolleista kaksi kolmasosaa oli poikia. Vuonna 2020 kaikista itsemurhista neljä prosenttia oli 15–19-vuotiaiden nuorten tekemiä.

Nuorten mielenterveysongelmiin suhtauduttava vakavasti ja ennaltaehkäiseviin palveluihin panostettava

Lasten kuolleisuus on jatkanut vähenemistään aina viime vuosiin asti. Suurin osa kuolemista aiheutuu nykyisin ei-tarttuvista taudeista. Tapaturmien ja väkivaltaisten kuolemien osuus on pieni. Niihin kuolleita lapsia oli vajaa sata vuosina 2016–2020, kun heitä oli vuosina 1996–2000 yli 300.

Kehitys on kaikilta osin ollut myönteistä, eikä lasten kuolleisuus poikkea muiden Pohjoismaiden tasosta. Lasten kuolemat ovat kuitenkin kaikki ennenaikaisia. Ennen kaikkea tapaturmaiset sekä väkivaltaiset kuolemat (liikenneturmat, hukkumiset, itsemurhat) ovat kaikki ehkäistävissä olevia.

15–19-vuotiaiden kuolleisuus on vähentynyt 30 vuodessa lähes puoleen. Myönteistä on se, että liikennetapaturmissa kuolee aiempaa vähemmän nuoria.

Sen sijaan nuorten tapaturmaiset myrkytykset ja itsemurhat ovat vuodesta 2016 lähtien huolestuttavasti lisääntyneet. Suomalaisten nuorten tapaturma- ja väkivaltakuolleisuus on Euroopan mittapuun mukaan selvästi keskitasoa korkeampi ja lähes kaksinkertaista Tanskan, Ruotsin ja Norjan samanikäisiin verrattuna. (Eurostat 2021.)

Suomessa 15–19-vuotiaiden poikien tapaturma- ja väkivaltakuolleisuus oli vuonna 2018 Euroopan korkeinta Baltian maiden jälkeen. Myös nuorten tyttöjen tapaturma- ja väkivaltakuolleisuus oli EU-maiden tyttöjen keskitasoa suurempaa.

Itsemurhien osuus kaikista nuorten kuolemista on yli neljännes. Vuosina 2016–2020 nuoria menehtyi itsemurhiin enemmän kuin kuljetustapaturmiin tai tauteihin.

Suomessa korona-aika on vaikuttanut lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä mielenterveyteen haitallisesti. Uusimman Kouluterveyskyselyn mukaan ahdistuneiden ja yksinäiseksi itsensä tuntevien nuorten osuudet olivat keväällä 2021 lisääntyneet verrattuna koronaepidemiaa edeltävään aikaan (THL 2021). Nuorten mielenterveysongelmiin on tärkeää suhtautua vakavasti ja panostaa ennaltaehkäiseviin mielenterveyspalveluihin.

Kirjoittaja on yliaktuaari ja työskentelee Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa Väestö, oikeus ja yhdenvertaisuus -ryhmässä. Artikkeli on osa Lapset Suomessa -artikkelisarjaa, jossa Tilastokeskuksen asiantuntijat kartoittavat suomalaislasten elinoloissa tapahtuneita muutoksia 2010-luvulla.

Mistä apua?

Mieli ry:n kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.

Tilastokeskuksen kuolemansyytilaston tietokantataulukoista löytyy tilastotietoa kuolemansyistä sukupuolen ja iän mukaan. Tietokantataulukoita voi tarkastella myös ruotsiksi ja englanniksi.

Lähteet:

Eurostat (2021). Database-Eurostat (europa.eu).

Kartovaara, Leena (2007). Lasten kuolleisuus. Teoksessa Suomalainen lapsi 2007. Tilastokeskus.

Korpi, Helena (2010). Lapsikuolleisuuden väheneminen ilmentää yhteiskunnan muutosta ja kehitystasoa. Hyvinvointikatsaus 2/2010.

Remes, Hanna (2014). Lasten ja nuorten kuolleisuuserot Suomessa. Hyvinvointikatsaus 1/2014.

Suomen virallinen tilasto: Väestön ennakkotilasto (verkkojulkaisu). Joulukuu 2021. Helsinki: Tilastokeskus (viitattu: 27.1.2022). Saantitapa: http://stat.fi/til/vamuu/2021/12/vamuu_2021_12_2022-01-27_tie_001_fi.html.

Tilastokeskus, Kuolemansyyt.

Tilastokeskus, Väestörakenne.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2021). Lasten ja nuorten hyvinvointi - Koulukysely 2021. Tilastoraportti: 30/2021.

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
18.11.2022
Marjut Pietiläinen

Syntyvyyden lasku on vähentänyt lasten määrää pitkällä aikavälillä merkittävästi. Toisaalta maahanmuutto on jossain määrin paikannut kehitystä – ja samalla moninaistanut Suomen lasten joukkoa. Enemmistö ulkomaalaistaustaisista lapsista on nykyisin Suomessa syntyneitä.

Blogi
1.11.2022
Anna Pärnänen

Lapsia koskevien indikaattorien kartoitus paljasti, että tietoa on valtavasti, mutta se on hajallaan ja siinä on puutteita. Lapsitiedon tuottamiseen ja käytettävyyteen tulee jatkossa panostaa ja kehittää kokonaisuutta laajassa yhteistyössä tiedon tuottajien kanssa.

Artikkeli
1.11.2022
Johanna Lahtela

Lasten hyvinvointia koskevaa tietoa tuotetaan Suomessa paljon, mutta kehitettävää on. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä vähemmän subjektiivista tietoa on saatavissa. Myös haavoittuvassa asemassa olevien lasten hyvinvoinnista on vain vähän tietoa. Lapsilähtöisyys on keskeisessä osassa hyvinvoinnin indikaattoreiden kehittämisessä.

Blogi
9.6.2022
Anna Pärnänen

Suuri määrä eri mittareita kertoo monenlaista tarinaa lasten tilanteesta Suomessa, mutta tieto on hajallaan. Tilastokeskus suunnittelee lapsia ja nuoria koskevaa tietoa kokoavan portaalin – paitsi helpottaakseen tiedon käytettävyyttä myös palvellakseen kansallisen lapsistrategian toteutusta.

Artikkeli
8.6.2022
Kaisa-Mari Okkonen

Lasten elatusmaksujärjestelyt ovat 2010-luvulla harvinaistuneet selvästi aiemmasta. Yhä useammassa eroperheessä lapset asuvat vuoroviikoin vanhempiensa kodeissa ja lasten kulutusmenot jakautuvat tasaisesti ns. lähi- ja etävanhemman kesken. Kotitalouspohjainen tilastointi ei kuitenkaan tavoita tätä ilmiötä kunnolla. Asumisjärjestelyjen parempi huomioiminen tarkentaa kuvaa perheiden tulotasosta. 

Artikkeli
8.6.2022
Kaisa-Mari Okkonen

Lasten ja vanhempien erillään asuminen koskettaa lähes joka kymmenettä kotitaloutta. Noin 240 000 lapsen vanhemmat asuvat eri kotitalouksissa, ja noin 160 000 lasta viettää säännöllisesti aikaa etävanhempansa luona. Kahden kodin lapsista runsas neljännes on tosiasiallisesti vuoroasuvia. Lasten monipaikkainen asuminen haastaa tilastointia, joka ei tunnista vuoroasumisen vaikutuksia kotitalouksien toimeentuloon.

tk-icons