Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Julkaistu: 23.2.2015

Palvelut ovat merkittävä osa kotitalouksien kulutusta

  1. Palvelut runsas puolet yksityisistä menoista
  2. Palvelukulutuksen rakenne on pysynyt melko muuttumattomana
  3. Palvelutarpeet vaihtelevat eri elämänvaiheessa
  4. Opiskelijat, eläkeläiset ja lapsiperheet ovat eniten riippuvaisia arjen palveluista
  5. Yksinasuvien palvelukulutuksessa painottuu vapaa-aika
  6. Tulevaisuuteen varautuminen on osa palvelukulutusta
  7. Kotitalouden elämänvaihe ja taloudelliset mahdollisuudet vaikuttavat palvelukulutukseen
  8. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kotitalouden elämänvaihe ja taloudelliset mahdollisuudet vaikuttavat palvelukulutukseen

Kotitalouksien menot palveluihin ovat kasvaneet keskimääräistä kulutusta nopeammin ainakin 1970-luvulta lähtien ja palvelumenot muodostavat noin puolet kaikista kulutusmenoista. Kotitalouksien yksityisen kulutuksen palveluvaltaistuminen on ollut osittain seurausta asumismeno-osuuden noususta. Muita merkittäviä palvelumenoryhmiä ovat kuljetuspalvelut, ravintola- ja kahvilapalvelut, muut vapaa-ajan palvelut sekä rahoitukseen ja vakuuttamiseen liittyvät palvelut.

Jos palveluiden kulutuksen lisääntymistä arvioidaan vaikkapa sen työllisyysvaikutusten kautta, vaikutusten tulisi kohdistua yleisesti palveluina pidettyjen toimialojen − kaupan, ravintoloiden, kulttuurin − ohella asumiseen liittyville toimialoille sekä erityisesti liikenteen lisääntyessä yksityisten kulkuvälineiden huoltoon ja korjaukseen. Varallisuuden kasvaessa myös vakuutus- ja rahoituspalveluiden kysyntä kasvaa. Työllisyyden kasvussa tämä ei kuitenkaan ilmene. Esimerkiksi vakuutus- ja rahoituspalveluiden työllisyys on alentunut 1990-luvulta lähtien. (Ahokas 2011, 30). Yhtenä syynä tähän on ollut palveluiden digitalisoituminen.

Kulutuksen palveluvaltaistuminen ei ole kaikilta osin vastannut kulutuksen kestävyyden tavoitteeseen. Asuminen, yksityisautoilu sekä matkailu ovat varsin materiaali- ja energiaintensiivisiä kulutuskohteita eikä niihin käytettyjen menojen kasvu ole siten lisännyt kulutuksen ekologisuutta.

Kotitalouksien kannalta tämän artikkelin analyysi ei kerro sitä, ovatko kotitalouksien käyttämät palvelut olleet riittäviä, tarkoituksenmukaisia ja laadultaan toivottuja. Analyysin perusteella voidaan kuitenkin sanoa jotain palvelukulutuksen väestöryhmittäisistä eroista ja erityyppisten palveluiden välttämättömyydestä eri ryhmille. Mitä suurempi kulutusosuus on, sitä välttämättömämpänä − tai vapaa-ajan kulutuksen kyseessä ollessa merkityksellisempänä − kulutusta voidaan pitää. Arjen palveluiden kulutusosuus vaihtelee kotitalouden elämänvaiheen ja sosioekonomisen aseman mukaan 8−13 prosentin välillä, vapaa-ajan palveluiden 5−10 prosentin välillä ja tulevaisuuteen varautumisen palveluiden 3−9 prosentin välillä.

Palveluvaltaisinta (pl. asumispalvelut) kulutus on sosioekonomisista ryhmistä ylempien toimihenkilöiden ja opiskelijoiden talouksissa. Kotitaloustyypeistä palveluvaltaisinta kulutus on kahden huoltajan lapsiperheissä. Näissä kotitalouksissa lähes 30 prosenttia menoista käytettiin palveluihin. Lapsiperheiden palvelukulutuksessa korostuvat arjen palvelut, kun ylempien toimihenkilöiden ja opiskelijoiden menoista suhteellisen suuri osuus kuluu myös vapaa-aikaan. Tulevaisuuteen varautumisen palvelut ovat tärkeimpiä maatalousyrittäjille ja kahden huoltajan lapsiperheille.

Palveluiden kulutusosuus on pienin (20−23 prosenttia) pienituloisissa kotitalouksissa − työttömien, eläkeläisten ja yksinhuoltajien talouksissa. Näissä kotitalouksissa perinteiset elämän välttämättömyydet vievät suuremman kulutusosuuden kuin muissa kotitalouksissa (Tilastokeskus 2013), joten etenkin vapaa-ajan palveluista joudutaan tinkimään. Näissä kotitalouksissa myös palveluihin − jopa arjen palveluihin − käytetään huomattavasti vähemmän rahaa kuin muissa kotitalouksissa.

Vaikka palvelukulutus on riippuvaista kotitalouden elämänvaiheesta, mahdollisuuksiin kuluttaa jopa arjen palveluita vaikuttavat merkittävästi kotitalouksien kulutusresurssit. Tätä kompensoivat jonkin verran julkiset hyvinvointipalvelut, jotka kohdentuvat eri elämänvaiheessa oleville ja pienituloisille kotitalouksille (Tilastokeskus 2014).

Kulutukselle 1990-luvun puolivälin jälkeen on ollut ominaista toisaalta kulutuksen yhdenmukaistuminen, eli kulutusrakenteissa ei ole suuria väestöryhmittäisiä eroja, ja toisaalta kulutuksen eriytyminen. Eriytyminen ilmenee kulutetuissa rahamäärissä, ja näiden väestöryhmittäiset erot ovat kasvaneet. Toteutunut muutos merkitsee kulutuksen laadullisten erojen kasvua. (Ahlqvist & Ylitalo 2009, 67). Sama kehityspiirre on havaittavissa myös palveluiden kulutuksessa.

Tietolaatikko: Palvelumenojen (pl. asuminen) luokitus.


Kotiin ja vaatteisiin liittyvät palvelut
Vaatteiden pesu, valmistus ja vuokraus
Jalkineiden korjaus ja vuokraus
Huonekalujen, kalusteiden ja mattojen korjaus
Kodinkoneiden korjaus ja varaosat
Kotitalouspalvelut
Terveydenhoitopalvelut
Lääkäripalvelut
Hammashoitopalvelut
Tutkimus- ja hoitopalvelut
Sairaala- ja poliklinikkapalvelut
Kuljetuspalvelut
Yksityisajoneuvojen huolto ja korjaus
Muut yksityisajoneuvojen palvelut
Ulkomaanmatkojen matkaliput
Junamatkat Suomessa
Maantiematkat Suomessa
Laiva-, vene- ja lentomatkat Suomessa
Muut ostetut kuljetuspalvelut
Ajoneuvo luontoisetuna
Tietoliikennepalvelut
Postimaksut
Puhelinlaitteiden korjausmaksut ja lisätarvikkeet
Puhelin- ja internetpalvelut ym.
Televisioiden, tietokoneiden ym. korjaus
Muut vapaa-ajan palvelut
Suurten vapaa-ajan välineiden korjaus
Urheiluvälineiden huolto ja korjaus
Urheilu- ja vapaa-ajan palvelut
Kulttuuripalvelut
Rahapelit
Valmismatkat
Ravintolat ja kahvilat

Ravintolat ja kahvilat
Työpaikka- ja opiskelija-ateriat
Majoituspalvelut
Vakuutukset
Irtaimistovakuutukset
Vapaaehtoiset tapaturma- ja sairausvakuutukset
Liikenne- ja matkavakuutukset
Muut palvelut
Pankki- ja taloudelliset palvelut
Muut palvelut
Veroluonteiset maksut
Jäsenmaksut, sakot ja muut tulonsiirtojen luonteiset maksut
Muut kulutusmenojen ulkopuoliset erät
Perus- ja keskiasteen oppilaitokset
Yliopistot ja korkeakoulut
Muut koulutuspalvelut
Kampaamot ja kauneushoitolat
Kellojen ja korujen korjaus
Sosiaalipalvelut

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 23.2.2015