Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Julkaistu: 23.2.2015

Opiskelijoiden kulutus on jäänyt jälkeen muiden kulutuksesta

  1. Asuminen, liikkuminen ja syöminen vievät opiskelijoiden rahat
  2. Opiskelijoiden menot alittavat kohtuullisen minimin
  3. Opiskelijoiden tulot eivät riitä menoihin
  4. Julkisten hyvinvointipalvelujen taloudellinen merkitys suuri opiskelijoille
  5. Väliaikaisesti niukat tulot?
  6. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Opiskelijoiden tulot eivät riitä menoihin

Opiskelijatalouksien tulot koostuvat monesta lähteestä. Yleisimmät tulot ovat opintoraha ja palkka, joista opintoraha yhdessä muiden tulonsiirtojen kanssa muodostaa noin puolet tuloista ja palkka toiset puolet (Tilastokeskus 2014 a). Muut tulonsiirrot sisältävät mm. muilta kotitalouksilta saadut tulonsiirrot, jotka ovat opiskelijatalouksilla muita sosioekonomisia ryhmiä yleisempiä. Kulutustutkimuksen mukaan keskimäärin noin 15 prosenttia kotitalouksista sai rahallista tukea toisilta kotitalouksilta; opiskelijatalouksista tukea sai lähes 60 prosenttia. Muilta kotitalouksilta saadun tuen osuus kaikista tuloista jäi kuitenkin opiskelijatalouksillakin melko pieneksi, noin neljään prosenttiin.

Ainoana sosioekonomisista ryhmistä opiskelijatalouksien keskimääräiset käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohden eivät riittäneet kulutusmenoihin vuonna 2012 (kuvio 5). Opiskelijakotitalouksien käytettävissä olevat tulot olivat noin 1 030 euroa kuukaudessa eli hieman yli 85 prosenttia noin 1 210 euron kuukausimenoista pystyttiin rahoittamaan tuloilla. Tulot riittivät menoihin kuitenkin paremmin kuin aiemmin: esimerkiksi vuonna 1990 opiskelijatalouksien tulot kattoivat menoista vain 65 prosenttia (Tilastokeskus 2014 a).

Kuvio 5. Kulutusmenot ja käytettävissä olevat tulot sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2012. Euroa/kulutusyksikkö

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus.

Käytännössä menojen ja tulojen erotus on katettava säästöillä tai velkarahalla. Opintolainat olivat vielä 1990-luvun alussa yleisiä, ja kulutusmenoista suurempi osa katettiin lainarahalla. Kiinnostus opintolainaa kohtaan alkoi vähentyä 1990-luvun alkupuoliskolla, kun opintorahaa korotettiin ja opintolaina muuttui markkinaehtoiseksi. Opintovelallisia oli vuonna 1990 noin 440 000, kun vuodesta 2007 alkaen heitä on ollut alle 300 000 (Kela 2013). Kulutustutkimuksen mukaan opintolainan suhde kulutusmenoihin oli vuosina 1990 ja 1995 reilut 30 prosenttia ja vuodesta 1998 lähtien suhde on ollut noin 15 prosenttia (Tilastokeskus 2014 a).

Aivan viime vuosina opintolainaa ottaneiden määrä on kuitenkin lisääntynyt. Kelan opintoetuustilaston mukaan opintovelallisten korkeakouluopiskelijoiden määrä on kasvanut kymmenyksen sen jälkeen, kun opintolainan valtiontakaus 1.8.2011 alkaen alettiin myöntää opintorahaa saavalle korkeakouluopiskelijalle hakemuksetta (Koski-Pirilä 2013). Opintolainan käyttöön kannustaa myös uusi opintolainahyvitys, joka tarkoittaa, että Kela maksaa osan opintolainasta opiskelijan puolesta, kun opiskelija valmistuu määräajassa. Etuus on voimassa 1.8.2014 tai myöhemmin ensimmäiset opintonsa korkeakoulussa aloittaneille (Kela 2014).

Samalla kun opintolainan ottaminen on yleistynyt, opiskelijoiden työssäkäynti on vähentynyt. Tilastokeskuksen koulutustilastojen mukaan vähintään 18-vuotiaista opiskelijoista töissä kävi noin 54 prosenttia vuonna 2012, joten työssäkäynti on varsin olennainen osa opiskelijoiden toimeentuloa. Uudellamaalla työssäkäyvien opiskelijoiden osuus oli koko maata yleisempää, noin 61 prosenttia. Sekä koko maassa että Uudellamaalla työssäkäyvien opiskelijoiden osuus pieneni kuitenkin usealla prosenttiyksiköllä vuodesta 2011. (Tilastokeskus 2014 b.)

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 23.2.2015