Julkaistu: 26.5.2014

Työpaikkaomavaraisuus kuntien tunnuslukuna

  1. Perinteinen ja todellinen työpaikkaomavaraisuus
  2. Suurissa kaupungeissa on korkea työpaikkaomavaraisuusaste
  3. Uudenmaan työpaikoista lähes puolet sijaitsee Helsingissä
  4. Työpaikkaomavaraisuuden kehitys
  5. Yksityisen ja julkisen sektorin vaikutus työpaikkaomavaraisuuteen
  6. Todellinen työpaikkaomavaraisuus eli kotikunnassaan työskentelevät
  7. Väheneekö kuntatason tiedon merkitys?
  8. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Suurissa kaupungeissa on korkea työpaikkaomavaraisuusaste

Vuonna 2011 Manner-Suomen korkeimmat työpaikkaomavaraisuudet olivat Harjavallassa (133,7 prosenttia), Pietarsaaressa (132,7 %) ja Helsingissä (130,8 %). Manner-Suomessa työpaikkaomavaraisuus oli matalin Pornaisissa (42,8 %), Vesilahdella (44,2 %) ja Lemillä (45,9 %). Mikäli tarkasteluun otetaan mukaan Ahvenanmaa, löytyy sekä korkein että matalin arvo sieltä: Maarianhaminan työpaikkaomavaraisuus oli 177,8 prosenttia ja Lemlandin 30,8 prosenttia. (Kartta 1.)

Kartta 1. Työpaikkaomavaraisuus kunnittain vuonna 2011. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus 2011. Työssäkäyntitilasto.

Yli sadan prosentin työpaikkaomavaraisuus oli 67 kunnalla (20,9 %). Sadan prosentin ylittäjissä olivat muut yli 100 000 asukkaan kaupungit paitsi Espoo, jonka työpaikkaomavaraisuus oli 96,5 prosenttia. Yli 50 000 asukkaan kaupungeista sadan prosentin raja ylittyi kaikkialla Kouvolaa (97,0 %) ja Rovaniemeä (99,8 %) lukuun ottamatta. Pienemmistä kunnista yli sadan prosentin työpaikkaomavaraisuus oli muun muuassa Pelkosenniemellä (107,0 %), Kaskisissa (106,2 %) ja Kyyjärvellä (106,8 %).

Alle 60 prosentin työpaikkaomavaraisuus oli 34 kunnassa (14,8 %). Näihin kuntiin kuuluivat useat pienet Ahvenanmaan kunnat sekä monet kaupunkiseutujen reuna-alueiden kunnat tai "kehyskunnat", kuten Sipoo (57,1 %), Mustasaari (54,2 %) ja Masku (54,4 %). Näistä kunnista suuntautuu pendelöintiliikenne voimakkaasti naapurikaupunkeihin.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 26.5.2014