Julkaistu: 26.2.2014
Haastatella vai ei, kas siinä pulma
- Asumistapa vaikuttaa tutkimukseen osallistumiseen
- Rakenneuudistuksella laitospalveluista yksilöllisiä palveluja
- Haastattelija ei etukäteen tiedä kykeneekö otokseen valittu osallistumaan haastatteluun
- Avo- ja laitospalvelujen välinen rajanveto on vaikeaa
- Myös vanhusten elinoloista on saatava tietoja
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Avo- ja laitospalvelujen välinen rajanveto on vaikeaa
Lainsäädännössä laitoshoidon määritelmät eivät ole muuttuneet, mutta käytännössä laitos- ja avohoidon raja ei aina ole selvä. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon on perustettu uusia toimintayksiköitä, joista ei aina välittömästi pystytä toteamaan, järjestetäänkö niissä avo- vai laitoshoitoa. Tällöin asia ratkaistaan yksikön koko toiminnan ja siellä olevien henkilöiden saaman hoidon tarpeen arvioinnin perusteella. Sama toimintayksikkö voi tuottaa myös useaa eri palvelua. Esimerkiksi ikäihmisten ympärivuorokautista hoitoa pohtinut työryhmä kertoo raportissaan, että avo- ja laitoshoidon palvelujen sisällössä ei useinkaan ole olennaista eroa, minkä vuoksi mm. asiakasmaksujen määräytyminen eri perustein on hankalaa. (Väyrynen 2013; Sosiaali- ja terveysministeriö 2012; Sosiaali- ja terveysministeriön...).
Jako laitoshoitoon ja avopalveluihin on menettänyt merkitystään myös alan kielenkäytössä. Laitos- ja avopalvelujen sijaan on usein mielekkäämpää jaotella esimerkiksi ympärivuorokautista ja ei-ympärivuorokautista hoivaa sisältäviä palveluja. Tilastoissa erotellaan laitos- ja asumispalvelut; asumispalvelut jakautuvat joko ympärivuorokautista hoivaa sisältäviin ja ei-ympärivuorokautisiin.
Päivitetty 26.2.2014