Linnuntieltä oikeille teille

  1. Työmatkan pituutta voi mitata monella tavalla
  2. Valtaosa työmatkoista on verraten lyhyitä
  3. Kotiosoitteessa työskentelevistä yli 70 prosenttia on miehiä
  4. Keskimääräiset työmatkat ovat pidentyneet
  5. Kotikunnassaan työskentelevällä voi olla pidempi työmatka kuin naapurikuntaan pendelöivällä
  6. Työmatkan pituus vaihtelee asuinpaikan mukaan
  7. Työmatkat mutkittelevat Järvi-Suomessa
  8. Miehen työmatkakilometri on naisen 820 metriä
  9. Perheelliset ja hyvätuloiset matkaavat pisimpään
  10. Aineiston ongelmia ja jatkotutkimustarpeita
  11. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittajat: Jaana Huhta on suunnittelija ja Topias Pyykkönen yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2013.

Työmatkan pituuden voi laskea monella tavalla. Tilastokeskuksessa työllisten työmatkaa on ryhdytty laskemaan kilometreinä teitä pitkin yhdistämällä työssäkäyntitilaston työllisiä koskeviin tietoihin Liikenneviraston tieverkostotietoja. Uusi tilastoaineisto kertoo, että työmatkan pituus vaihtelee asuinalueen, sukupuolen, toimialan, tulotason ja iän mukaan.

Tilastokeskuksessa on ensimmäistä kertaa laskettu työllisille henkilöille työpaikan ja asuinpaikan väliset etäisyydet teitä pitkin (Piela 2013). Työmatkalaskelmissa on käytetty vuoden 2010 työssäkäyntitilaston rekisteripohjaista kokonaisaineistoa. Jatkossa työmatkojen pituutta koskevat tiedot pyritään päivittämään vuosittain.

Uusissa työmatkalaskelmissa työssäkäyntitilaston rekistereihin on yhdistetty Liikenneviraston vuoden 2013 Digiroad-aineisto, joka kattaa Suomen koko tieverkoston. Mukana ovat sekä yksityiset että yleiset tiet. Laskennassa etsittiin lyhin reitti työllisen kodista tämän työpaikalle tieverkon toiminnallisuusluokan hierarkiaa hyödyntäen. (Vrt. oheinen tietolaatikko.)

Tässä artikkelissa analysoimme työmatkojen pituuksia uuden aineiston valossa. Työmatkalla tarkoitetaan jatkossa, ilman erillistä mainintaa, teitä pitkin laskettuja matkoja. Vertailemme työmatkojen pituutta taustamuuttujien (esim. ikä, sukupuoli) sekä erilaisten alueluokitusten (esim. kaupunki-maaseutu, maakunta) mukaan. Tässä artikkelissa työmatkoiksi mielletään lähinnä päivittäin tai useana päivänä viikossa tehtävät työmatkat.

Teitä pitkin mitatut matkat on laskettu vuosille 2008 ja 2010. Artikkelissamme pääasiallinen tarkasteluvuosi on 2010. Aluevertailuissa on käytetty vuoden 2013 kuntaluokitusta.

Työmatkan pituutta kuvaavana keskilukuna käytämme ensisijaisesti mediaania. Koska suurin osa työmatkoista on verrattain lyhyitä, antavat keskiarvo ja mediaani hyvin erilaisen arvon keskimääräisestä työmatkasta. Lisäksi hajonta voi olla ryhmien sisällä hyvinkin suurta.

Työmatkan pituutta voi mitata monella tavalla

Työmatkan pituutta voidaan mitata monella tavalla. Yksi tapa on laskea, paljonko matkantekoon kuluu aikaa vuorokaudessa. Työmatka-aikoja on tutkittu muun muassa Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksessa, jonka mukaan työllisillä miehillä kului työmatkaan keskimäärin 25 minuuttia vuorokaudessa ja naisilla kolme minuuttia vähemmän (Tilastokeskus, ajankäyttö 2009–2010). Asukasbarometri 2010:n mukaan työmatkojen keskimääräinen kesto oli 22 minuuttia (Strandell 2011).

Aiemmin on ollut mahdollista tarkastella työpaikan ja asuinpaikan välistä etäisyyttä lineaarisesti eli linnuntietä pitkin. Linnuntietä laskettavan työmatkan pituus on määritelty Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston ja ympäristöhallinnon kokoaman yhdyskuntarakenteen seurannan tietojärjestelmän (YKR) pohjalta. Näistä lähteistä yhdistetty tieto työmatkan keskimääräisestä pituudesta on saatavilla Findikaattori-palvelusta (www.findikaattori.fi). Palvelusta löytyy työmatkatietoja vuosilta 1990–2010.

Ympäristökeskus ja ympäristöministeriö ovat puolestaan tutkineet työmatkoja ja etätyötä laajojen haastattelututkimusten avulla (esim. Helminen ym. 2003). Esimerkiksi ympäristöhallinnon ja Tilastokeskuksen toteuttamassa Asukasbarometrissä on tutkittu suomalaisten työmatkatietoja yli 10 000 asukkaan taajamissa (Strandell 2011).

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 9.12.2013