Maahanmuuttajakeskittymiä on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Matti Saari on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2013.

Suomen suurin maahanmuuttajaryhmä venäläiset on myös levittäytynyt laajimmalle alueelle. Muut merkittävät alueelliset maahanmuuttajakeskittymät muodostuvat Virosta, Ruotsista, Myanmarista (ent. Burma) ja entisen Jugoslavian alueelta tulleista. Toiseksi suurimpien maahanmuuttajakeskittymien lähtömaiden kärjessä ovat edellisten lisäksi Somalia, Turkki, Irak, Kiina, Kongon demokraattinen tasavalta ja Latvia.

Kaupunkialueiden on todettu saavan suurimman osan kansainvälisen muuttoliikkeen muuttovoitosta (Saari 2010). Lisäksi maahanmuuttajien on todettu kasautuvan maan sisällä suurimmille kaupunkialueille, ja maaseudun osuus näyttää jäävän vähäiseksi (Sjöblom-Immala 2011; Saari & Sivula 2012).

Maahanmuuttopolitiikkaa on arvosteltu maaseudun unohtamisesta (Saartenoja 2011). Maahanmuuttajien alueellisen jakautumisen tunteminen auttaa myös maahanmuuttopolitiikan suunnittelussa.

Tarkastelen artikkelissani maahanmuuttajien alueellista sijoittumista lähtömaan mukaan ottamalla huomioon maahanmuuttajaryhmien osuuden kaikista maahanmuuttajista. Monissa tutkimuksissa siirtolaisryhmien on todettu keskittyvän niille alueille, joissa on runsaasti muitakin samaan maahanmuuttajaryhmään kuuluvia (esim. Rauhut & Johansson 2011). Tarkastelu antaa mahdollisuuden pohtia, onko maaseudun muuttohyöty todellisuudessa jäänyt niin vähäiseksi kuin on esitetty.

Maahanmuuton motiivit alkavat monipuolistua 1990-luvulla

Sotien jälkeen maahanmuutto Suomeen oli vähäistä aina 1990-luvun alkuun saakka (kuvio 1). Vuonna 1980 Suomessa asui vakinaisesti 12 850 ulkomaan kansalaista ja 9 150 vieraskielistä. Nykyiseen verrattuna pakolaisuus ja työhön liittyvät syyt olivat harvoin muuttomotiiveina. Esimerkiksi vuonna 1987 kaupunkialueet saivat ulkomaalaistaustaisista muuttovoittoa 1 300 ja maaseutu 200 henkeä. Maahanmuuton suhteelliset väestövaikutukset olivat jo noihin aikoihin havaittavissa: ulkomaalaistaustaisten maahanmuuton voitto oli prosentin luokkaa sekä kaupungeissa että maaseudulla. Samaan aikaan suomalaissyntyinen väestö kasvoi kaupunkialueilla lähes puolet hitaammin.

Kuvio 1. Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä maaseudulla ja kaupungeissa vuosina 1983–2012. Promillea

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Kansainvälistymisen ja globalisaation seurauksena vakinaisesti Suomessa asuvia ulkomaan kansalaisia oli vuoden 1990 alussa jo 21 150. Samana vuonna 87,1 prosenttia maahanmuuttajista asui kaupunkialueilla, ja maahanmuuttajat olivat lähtöisin valtaosaltaan korkean tai hyvin korkean kehitystason maista. Suurin ulkomaalaisten osuus oli pääkaupunkiseudulla, 1,2 prosenttia väestöstä. Pääkaupunkiseudun lähikeskuksissa ja yliopistokaupunkiseuduilla osuus oli 0,5 prosenttia. Muilla alueilla haja-asutettua maaseutua lukuun ottamatta maahanmuuttajien osuus oli 0,3–0,4 ja harvaan asutulla maaseudulla 0,2 prosenttia väestöstä. Pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta maahanmuuttajat olivat melko tasaisesti jakautuneet ympäri Suomen.

Vuonna 1991 Suomi koki siihen asti suurimman maahanmuuton ja muuttovoiton somalialaisten ja erityisesti inkeriläisten alkaessa muuttaa Suomeen hajoavasta Neuvostoliitosta. Vuosina 1990–91 Suomeen tulleille yli tuhannelle somalialaiselle ei myönnetty kuin 20 turvapaikkaa. Koska Neuvostoliitto oli luokiteltu pakolaisille turvattomaksi maaksi, ei somaleita kielteisistä turvapaikkapäätöksistä huolimatta voitu palauttaa Neuvostoliittoon. Somalialaisten turvapaikanhakijoiden tulo kuitenkin taittui nopeasti vuoden 1991 jälkeen maahantuloa rajoittavien lakimuutosten johdosta. Myös entisen Jugoslavian kriisi toi 1990-luvun kahden ensimmäisen vuoden jälkeen runsaasti pakolaisia Suomeen. (Leitzinger 2010, 85–99.)

Vuotta 1991 ja aivan vuosikymmenen loppua lukuun ottamatta ulkomaalaistaustaisten muuttovoiton osuus kasvoi samaa tahtia maaseudulla ja kaupunkialueilla.

Sivun alkuun

Maaseutukin alkaa saada muuttovoittoa maahanmuuttajista

Vuosina 1990–2003 maahanmuuttajat keskittyivät yhä enemmän kaupunkialueille. Vuonna 2003 jo 91,4 prosenttia maahanmuuttajista asui kaupunkialueilla, mikä oli 4 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 1989. Pääkaupunkiseudun maahanmuuttajien osuus väestöstä oli 4,9 prosenttia, ja se oli suurempi kuin missään muualla. Maaseudulla maahanmuuttajien osuus jäi yhteen prosenttiin väestöstä.

Vuoden 2004 jälkeen maahanmuuttajien määrä alkoi kasvaa sekä suhteellisesti että absoluuttisesti, kun EU laajeni kymmenellä jäsenvaltiolla ja EU:n työvoiman liikkuvuutta koskevia rajoituksia alettiin karsia. Ulkomaalaistaustaisten nettomaahanmuuton osuus väestöstä ylitti vuonna 2007 vuoden 1991 ennätyksen sekä kaupunkialueilla että maaseudulla, ja sen jälkeenkin osuudet ovat kasvaneet useina vuosina.

Maahanmuutossa on vuoden 2004 jälkeen korostunut työvoiman liikkuvuus, ja maahanmuuton keskittyminen kaupunkialueille on pysähtynyt. Vuonna 2012 maahanmuuttajien osuus oli kaupunkialueilla jopa prosentin pienempi kuin vuonna 2003. Pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajien osuus väestöstä oli edelleen kaksi kertaa niin suuri kuin muilla kaupunkialueilla.

Vuoteen 2012 mennessä erot maahanmuuttajien osuuksissa muilla kaupunkialueilla olivat tasoittuneet, ja kaikilla alueilla paitsi alueellisissa keskuksissa ja pienehköissä keskuksissa maahanmuuttajien osuus väestöstä oli kolmesta neljään prosenttiin. Maaseutuvyöhykkeillä maahanmuuttajien osuus vaihteli yhdestä kahteen prosenttiin, ja osuus oli pienin harvaan asutulla maaseudulla.

Sivun alkuun

Venäläissyntyiset ovat levinneet laajimmalle alueelle

Venäläistaustaisten maahanmuuttajien osuus oli 62 600 henkeä eli 27 prosenttia maahanmuuttajista vuonna 2012. Venäjä on selvästi yleisin lähtömaa sekä venäläissyntyisten väestöosuuden että Venäjältä tulleiden alueellisen levinneisyyden mukaan. Peräti 67 prosentilla alueista Venäjä oli suurin taustamaa (kuvio 2). Venäläisten lisäksi Venäjä-lähtöisiksi on luokiteltu myös entisen Neuvostoliiton alueella syntyneet.

Kuvio 2. Suurimmat maahanmuuttajaryhmät alueittain syntymämaan mukaan vuonna 2012

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Kaakkois-Suomen keskuksessa Lappeenrannan seudulla venäläistaustaisten maahanmuuttajien osuus oli suurin: 67 prosenttia alueen 3 900 maahanmuuttajasta. Kaakkois-Suomen muilla kaupunkialueilla osuus oli keskimäärin 60 prosenttia. Venäjältä lähtöisin olevien osuus oli suurin (12 %) myös Vaasan seudulla, jossa asui 500 venäläistaustaista maahanmuuttajaa.

Virolaiset olivat Suomen toiseksi suurin maahanmuuttajaryhmä. Viro-taustaisten maahanmuuttajien määrä oli 32 800 vuonna 2012. Virolaisenemmistöisten vyöhykkeiden osuus oli kuitenkin vain 7 prosenttia.

Etelä-Hämeen harvaan asutulla maaseudulla virolaissyntyiset olivat enemmistönä. Tällä alueella virolaislähtöisten osuus oli 41 prosenttia. Myös Lounais-Suomen harvaan asutulla maaseudulla ja Etelä-Hämeen taajamamaaseudulla Viro-taustaiset muodostivat suurimman maahanmuuttajaryhmän, jonka osuus oli 30 prosenttia alueen maahanmuuttajista.

Sivun alkuun

Ruotsi yleisin lähtömaa vain Ahvenanmaalla

Ruotsi oli lähtömaa 4 800 henkilöllä vuonna 2012. Vain Ahvenanmaalla Ruotsi oli yleisin maahanmuuttajien lähtömaa: Ruotsi-taustaisia maahanmuuttajia oli 1 400 ja heidän osuutensa 46 prosenttia maahanmuuttajista. Koska Suomen ja Ruotsin väliset muuttovirrat ovat jatkuneet vilkkaana vuosikymmeniä ja koska aikuisten perhetiedot on rekisteröity väestötietojärjestelmään usein puutteellisesti, tilastoissa Ruotsi-taustaisten määrä on todellista selvästi suurempi. Ruotsi-taustaisten maahanmuuttajien vanhemmista ainakin toinen on usein syntyperältään suomalainen.

Entisen Jugoslavian alueelta tulleita oli Suomessa kaikkiaan 8 750 vuonna 2012. Suomessa asuvat entisen Jugoslavian alueella syntyneet ovat Suomessa pääosaltaan bosniahertsegovinalaisia ja kosovolaisia. Vain yhdellä alueella entisen Jugoslavian alueella syntyneet henkilöt olivat suurin ryhmä. Pohjanmaan harvaan asutulla maaseudulla Kosovo- ja Bosnia-Hertsegovina-taustaisia oli 70, noin 24 prosenttia maahanmuuttajista.

Myanmar-taustaisia oli Suomessa yhteensä 1 550 vuonna 2012, ja he ovat hajautuneet ympäri Suomen. Vain yhdellä alueella Lapissa myanmarilaiset olivat suurin maahanmuuttajaryhmä. Kyseisellä alueella heitä oli 130 eli 19 prosenttia kaikista maahanmuuttajista.

Sivun alkuun

Somalialaisia on myös Itä-Suomen harvaanasutuilla alueilla

Edellä esitellyistä lähtömaista neljä (Venäjä, Viro, Ruotsi ja Myanmar) ovat edustettuina myös toiseksi suurimpien alueellisten maahanmuuttajaryhmien joukossa (kuvio 3). Viidellä alueella 45:stä Venäjä oli toiseksi yleisin taustamaa. Esimerkiksi Etelä-Hämeen maaseudun maahanmuuttajista joka neljäs oli Venäjä-taustainen. Viro taas oli toiseksi suurin lähtömaa 40 prosentilla alueista. Lounais- ja Kaakkois-Suomen taajamamaaseudulla, Uudenmaan taajamamaaseudulla sekä pääkaupunkiseudun lähikeskuksissa virolaisia oli toiseksi eniten, noin viidesosa maahanmuuttajista.

Kuvio 3. Toiseksi suurimmat maahanmuuttajaryhmät alueittain syntymämaan mukaan vuonna 2012

Lähde: Tilastokeskus. Väestötilastot.

Ruotsi oli toiseksi suurin taustamaa ainoastaan Lapin maaseudulla, jossa oli 110 ruotsalaistaustaista maahanmuuttajaa eli runsas viidesosa alueen maahanmuuttajista. Myanmarilaiset olivat toiseksi suurin ryhmä Lapin keskuksessa eli Rovaniemellä, jossa Myanmar-taustaisten osuus oli 100 henkilöä eli 7 prosenttia maahanmuuttajista.

Kolmanneksi suurimmat maahanmuuttajakeskittymät toiseksi suurimpien lähtömaiden joukossa muodostivat somalialaiset. Kaiken kaikkiaan Suomessa oli 9 450 somalialaista maahanmuuttajaa vuonna 2012. Kaksi kolmasosaa heistä (6 450) asui pääkaupunkiseudulla, muut somalialaiset olivat hajautuneet eri puolille maata.

Harvaan asutulla alueella osuus voi nousta suureksi, vaikka määrä on pieni. Itä-Suomen harvaan asutulla maaseudulla somalialaisten osuus maahanmuuttajista oli seitsemän prosenttia, mikä merkitsee 220 maahanmuuttajaa. Itä-Suomen toisessa keskuksessa, Joensuun seudulla, somalialaiset olivat toiseksi suurin 190 hengen kokoinen kansallisuusryhmä. Myös Vaasan seudulla somalien osuus maahanmuuttajista oli suuri.

Suomessa asui 5 650 turkkilaista maahanmuuttajaa vuonna 2012. Heitä oli toiseksi eniten kahdella vyöhykkeellä: Pohjois-Pohjanmaan taajamamaaseudulla (40 henkeä; 8 % maahanmuuttajista) ja Kaakkois-Suomen keskuksessa Lappeenrannan seudulla (120 henkeä; 3 % maahanmuuttajista).

Yhdellä alueella toiseksi suurimpia lähtömaita olivat myös Irak (9 %), Latvia, Kiina ja Kongon demokraattinen tasavalta (7 %).

Sivun alkuun

Maahanmuuttajat ovat sirottuneet ympäri Suomen

Maahanmuuttajia on tullut Suomeen 213 maasta. Alueellinen tarkastelu kuitenkin osoittaa, että suurin osa maahanmuuttajista on tullut suhteellisen harvasta lähtömaasta. Kaksi maahanmuuttajaryhmää erottuu joukosta levinneisyytensä vuoksi: Venäjä ja Viro. Ruotsista, Myanmarista ja entisen Jugoslavian alueelta tulleet maahanmuuttajat erottuivat alueellisen keskittyneisyytensä vuoksi.

Kuva muuttuu selvästi, kun tarkasteluun otetaan myös ne maat, joiden osuus alueilla on toiseksi suurin. Tässä tarkastelussa maiden määrä lisääntyy kuudella: Somalia, Turkki, Irak, Kiina, Kongon demokraattinen tasavalta ja Latvia. Samalla käsitys maahanmuuttajien alueellisesta sijoittumisesta saa lisäsävyjä: vaikka pääkaupunkiseutu on suosituin alue, maahanmuuttajia asuu myös maan muissa osissa. Yllättävää on esimerkiksi somalialaisten suurehko osuus maan itäosissa.

 

Artikkelin käsitteitä
Ulkomaalainen ja maahanmuuttaja:
Artikkelissa käytetään sekä ulkomaalaisen että maahanmuuttajan käsitteitä. Niillä tarkoitetaan ulkomailla syntynyttä henkilöä, joka on myös syntyperältään ulkomaalainen. Ulkomaista syntyperää olevan henkilön molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Tällöin esim. suomalaissyntyiset paluumuuttajat Ruotsista eivät ole tarkastelussa mukana.

Maahanmuuttajan tausta:
Ulkomaalaisen (maahanmuuttajan) kansallista taustaa kuvataan syntymämaan eli lähtömaan avulla. Ulkomailla syntyneen kansallisuus on äidin syntymämaa, jos se tunnetaan. Jos vain isän syntymämaa tunnetaan, niin kansallisuus on isän syntymämaa. Jos vanhempien syntymämaasta ei ole tietoa, kansallisuus on henkilön oma syntymämaa. muussa tapauksessa henkilön oma syntymämaa. – Tilastokeskuksen väestörakennetilastossa syntymämaasta käytetään nimitystä taustamaa.

 

Suomen aluejako
Suomi on jaettu suuralueiksi yhdistämällä kaksi-kolme vierekkäistä maakuntaa: Uusimaa, Lounais-Suomi, Etelä-Häme, Kaakkois-Suomi, Keskinen Suomi, Itä-Suomi, Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Lappi ja Ahvenanmaa.
Lappi, Pohjois-Pohjanmaa ja Ahvenanmaa muodostavat oman suuralueensa.

Suuralueiden sisällä alue on jaettu kaupunkialueisiin ja maaseutuun.
Kaupunkialueet ovat kaupunkimaisia kuntia (pl. Kaskinen) tai usean kunnan kaupunkiseutuja väestötilaston kaupunkiseutuluokituksen mukaan. Kaupunkialueista kehittynein ja suurin on valittu suuralueen keskukseksi Antikaisen (2001) kaupunkiverkkotutkimuksen mukaisesti.
Maaseutu on jaettu suuralueen sisällä yleisen maaseudun kolmijakoisen luokituksen mukaisesti kaupungin läheiseen maaseutuun, perusmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun. Kaupungin läheinen maaseutu ja perusmaaseutu on yhdistetty taajamamaaseuduksi.
Kukin suuralue on yleensä jaettu seuraaviin vyöhykkeisiin:
  • keskus
  • muut kaupunkialueet kuin keskus
  • taajamamaaseutu ja
  • harvaan asuttu maaseutu Jos yksittäisessä kunnassa jonkin maahanmuuttajaryhmän osuus maahanmuuttajista on suuri, on koko vyöhyke oheisissa kartoissa (kuviot 2 ja 3) jouduttu joskus merkitsemään kyseisen maahanmuuttajaryhmän alueeksi (alue on samanvärinen).

Sivun alkuun

Lähteet:

Antikainen, Janne 2001. Kaupunkiverkkotutkimus. Aluekeskus- ja kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu 1/01. Helsinki.

Leitzinger, Antero 2010. Mansikkamaan vartijat. Muistelmia ulkomaalaishallinnosta eri vuosikymmeniltä. Maahanmuuttovirasto.

Rauhut, Daniel & Johansson, Mats 2011. The regional settlement patterns of immigrants to Sweden 1967-2005 by age. The population research institute. Finnish yearbook of population research XLVI.

Saari, Matti 2010. Kaupunkialueiden nettomaassamuuton supistuminen ja siihen yhteydessä olleet tekijät 2001–2008. Siirtolaisuus - Migration 1/2010.

Saari, Matti & Sivula, Annukka 2012. Ulkomailla syntyneet ahkeria maassamuuttajia. Tieto & trendit 2/2012.

Saartenoja, Antti 2011. Maaseutu haastaa maahanmuuttajan ja maahanmuuttopolitiikan. Hyvinvointikatsaus 2/2011.

Sjöblom-Immala, Heli 2011. Maahanmuuttajat liikkuvat työn perässä. Hyvinvointikatsaus 2/2011.


Päivitetty 9.12.2013