Kestävän hyvinvoinnin mittaamisen vaihtoehdot

  1. Onnellisuudesta ja hyveellisyydestä oman edun tavoitteluun
  2. Teollisen ajan näkökulma
  3. Talous ympäristöhaittojen ja sosiaalisen pahoinvoinnin tuottajana
  4. Onnellisuus ja hyvinvointi politiikan päätavoitteeksi
  5. Hyvinvointivaltiomallin haasteet
  6. Aidon kehityksen indeksin laskenta
  7. Kohti subjektiivisen onnellisuuden mittaamista

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Aidon kehityksen indeksin laskenta

Hyvinvoinnin (hyötyjen) tuottaminen entistä kustannustehokkaammin sekä pienemmin ympäristö- ja sosiaalisin kustannuksin vaatii myös tarkoitukseen sopivien uusien yhteiskunnallisten seurantavälineiden kehittämistä. Niistä tärkeimpiä ovat ihmisten hyvinvointia olosuhteiden kautta kuvaavat rahamääräiset mittarit. Esitetyistä mittareista lupaavin on Aidon kehityksen indikaattori (Genuine Progress Indicator, GPI), joka on uusklassiseen talousteoriaan sisältyvän hyvinvoinnin taloustieteen teorioiden mukainen aggregaatti-indikaattori ja tieteelliseltä perustaltaan kiistaton.

Kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi (Index of Sustainable Economic Welfare, ISEW) on Herman Dalyn ja John B. Cobb Jr:in vuonna 1989 kehittämä kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittari. ISEW ottaa huomioon kuluttajien hyvinvoinnin tasoon vaikuttavat tekijät kattavasti rahamääräisinä. ISEW:n laskennan lähtökohtana toimii yksityinen kulutus, jota painotetaan yhteiskunnan tulonjaon tasaisuutta kuvaavalla Gini-indeksillä siten, että tasaisempi tulonjako tuottaa kulutukselle korkeamman arvon. Painotuksen taustalla on oletus, että tulonjaon tasaisuus lisää yhteiskunnan hyvinvointia.

Yksityistä kulutusta korjataan tämän jälkeen hyvinvointia vähentävien ja sitä lisäävien tekijöiden arvoilla. ISEW pyrkii siis erottamaan taloudellisen toiminnan myönteiset vaikutukset ympäristön ja yhteiskunnan tilaa heikentävistä vaikutuksista, sekä ottamaan huomioon ympäristövaikutusten keston. Indeksissä kestävän hyvinvoinnin erilaiset ulottuvuudet tehdään yhteismitallisiksi ja raha-arvoisiksi erilaisten hinnoittelumenetelmien avulla.

Aivan kaikkia ihmisen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ISEW ei kykene ottamaan huomioon, sillä osaa vaikuttavista tekijöistä on hankala hinnoitella. Erilaisten keinotekoisten hinnoittelumenetelmien avulla mittareihin on kuitenkin jatkossa mahdollista sisällyttää monia tekijöitä, joilla ei ole markkinahintoja.

Aidon kehityksen indikaattori (GPI) on ISEW:n pohjalta jatkokehitetty mittari, jolla halutaan nimensä mukaisesti kuvata maassa tapahtunutta aitoa, todellista kehitystä. Sitä voidaan käyttää talouden kestävyyden ja erityisesti pidemmän aikavälin kehitystrendien kuvaamiseen. Taloudellisesti arvotettuna mittarina se auttaa ympäristöön ja kestävyyteen liittyvien tekijöiden hahmottamisessa osaksi hyvinvointia ja täten edistää sitä koskevaa julkista keskustelua. GPI:n osoittamaa kehitystä on myös helppo verrata muiden taloudellisesti arvotettujen mittareiden tuloksiin, esimerkiksi bkt:hen ja ISEWiin.

Yhteiskunnan aitoa kehitystä kuvaavan GPI:n laskentafilosofia on pitkälti samankaltainen kuin ISEWin. GPI:n lähtökohtana ovat tulonjaolla painotetut yksityiset kulutusmenot, joita korjataan erilaisten hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden taloudellisilla arvoilla. Taloudelliset arvot määräytyvät erilaisten keinotekoisten hinnoittelumenetelmien avulla. GPI ottaa kuitenkin huomioon ISEWistä poikkeavia tekijöitä ja niiden painoarvo on erilainen. GPI kuvaa ympäristötekijöitä monipuolisesti ja kattaa myös yhteiskunnalliset tekijät laaja-alaisesti. Indeksi ei kuitenkaan sisällä suoraan ihmisten kokemaa subjektiivista hyvinvointia tai onnellisuutta kuvaavia tekijöitä, vaan se kuvaa pikemminkin niitä edellytyksiä, jotka ympäröivä yhteiskunta tarjoaa onnellisen elämän saavuttamiseksi.

Tilastokeskuksessa on viime vuosina laskettu Suomelle taloudellista hyvinvointia mittaavat ISEWin ja GPI:n aikasarjat (ks. kuvio 2).

Kuvio 2. Suomen bkt:n, GPI:n ja ISEW:in kehitys vuosina 1945–2009 asukasta kohti vuoden 2000 hinnoin.

Lähde: Hoffrén 2011.

Suomessa hyvinvoinnin ja talouskasvun kehitykset erkanivat toisistaan 1990-luvun alun laman myötä: kun bkt kääntyi jo 1990-luvun alkupuolella takaisin nousevalle kehitysuralleen, jäivät ISEW- ja GPI-mittarit alhaiselle tasolleen. Kun vielä 1970- ja 1980- luvuilla bkt:n kasvulla mitattu talouskasvu kohensi selkeästi ihmisten hyvinvointia, ei talouskasvu ole enää 1990- ja 2000-luvuilla juurikaan edistänyt tavallisen suomalaisen hyvinvointia. GPI:llä mitattu suomalaisten kestävä taloudellinen hyvinvointi on luontoon kasautuvien ympäristöhaittojen vuoksi jopa laskenut.

Usein on esitetty epäilyksiä, ettei yhteen ainoaan mittariin tai lukuun olisi mahdollista pelkistää niin laaja-alaista ja monimutkaisia kokonaisuuksia kuin ihmisten aineellinen ja sosiaalinen hyvinvointi sekä ympäristön kestävä kehitys. Yhtä mittaria koskeva ajattelu on samanlainen kuin bkt:n nykyiseen käyttöön liittyvä. Mittarin tarkoitus on suunnata yhteiskunnallinen huomio, keskustelu ja päätöksenteko yhteiskunnan tavoitteiden kannalta tärkeille alueille. Tämän jälkeen asiantuntijoiden tehtävänä on tutkia, mistä muutokset mittarissa johtuvat ja antaa politiikkasuosituksia päätöksentekijöille.

Tyypillisesti päätöksenteossa joudutaan turvautumaan useiden erikoisalojen tilastotietoihin ja asiantuntijoihin. Esimerkiksi GPI-indikaattoria voidaan käyttää talouspolitiikan apuvälineenä paljolti samaan tapaan kuin bkt:ta. Uutta olisi mahdollisuus asettaa kullekin GPI:n sisältämästä 23 osa-indikaattorista omat tavoitteensa. Näin GPI vahvistaa ajattelumallia, jonka mukaan talouskasvu ei suinkaan ole ainoa ja riittävä hyvinvoinnin edellytys. Se suuntaa päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden huomion uusille alueille ja edistää yhteiskunnan hyvinvoinnin kehittämistä tehostamalla päätöksentekoa ja resurssien käyttöä.

Mari Kiviniemen hallitusohjelman mukaan hallitus käynnistää valmistelun kansainvälisten esimerkkien mukaisesti kehitysindikaattorin käyttöön ottamiseksi bruttokansantuotteen rinnalle lähivuosina (ks. Eeva Hamusen artikkeli tässä lehdessä). Tällaiset indikaattorit kuvaavat talouden kehityksen lisäksi inhimillistä hyvinvointia ja ympäristön tilaa. Mielestäni lupaavin indikaattori tähän tarkoitukseen on GPI, sillä se soveltuu parhaiten myös talouspoliittiseen suunnitteluun, ohjaukseen ja seurantaan.

GPI-mittari mittaa ja seuraa asioita, jotka ovat tärkeitä ihmisten hyvinvoinnin kannalta ja siten tärkeitä edellytyksiä yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnille. GPI-mittarin mukaan ihmisten taloudellisen hyvinvoinnin eli käytettävissä olevien kulutusmahdollisuuksien lisääminen sekä kansantalouden tasapainosta huolehtiminen, työttömyyden ja liikenneonnettomuuksien määrän alentaminen ovat tavoiteltavia asioita.

Uusina asioina tavoitelistalle tulevat korkeakoulutuksen, kotitalous- ja vapaaehtoistyön merkitys hyvinvoinnille sekä kestokulutushyödykkeiden pitkäikäisyys ja liikenneinvestoinnit. Merkittävimmät uudet päämäärät liittyisivät kuitenkin tuotannon aiheuttamien ulkoisvaikutusten määrän pienentämiseen, kun ne voidaan ilmaista rahamääräisinä. Näin tuotannon ja kulutuksen sivutuotteita kuten saasteita ja melua pystyttäisiin pienentämään entistä tehokkaammin. Nykyiseen ympäristöpolitiikkaan verrattuna GPI korostaa luontoon kasautuvien ja pitkävaikutteisten ympäristövaikutusten merkitystä ja pakottaa ottamaan huomioon paitsi kestävän kehityksen vaatimukset myös tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyvinvointiin, kun hyvinvointi tuotettaisiin ekotehokkaasti.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 30.5.2011