Kausitasoitettu trendi auttaa tulkitsemaan työllisyyden ja työttömyyden vaihteluita

  1. Työllisyyden kausivaihtelut ovat suhteellisen pieniä
  2. Työllisyysasteen kausivaihtelut
  3. Työttömyydessä on työllisyyttä suurempi kausivaihtelu
  4. Työttömyysasteeseen vaikuttaa myös työllisten määrä
  5. Kausi- ja satunnaisvaihtelusta puhdistettu trendi tulkinnan avuksi
  6. Kausivaihtelu ja sen kanssa eläminen

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Työttömyydessä on työllisyyttä suurempi kausivaihtelu

Työvoimatutkimusta on jo kahdenkymmenen vuoden ajan leimannut työttömyyden erittäin suuri kausivaihtelu varsinkin keväisin. 1990-luvun loppupuoliskolla työvoimatutkimus uudistettiin ja yhtenäistettiin EU:n standardien mukaiseksi. Samalla luovuttiin kaikista opiskelijoita koskevista erikoissäännöistä – tästä eteenpäin opiskelijoita alettiin kohdella samalla tavalla kuin muutakin työikäistä väestöä, ja ensisijaisiksi nostettiin Kansainvälisen työjärjestön ILO:n työllisyyden ja työttömyyden määritelmät.

Nämä muutokset aiheuttavat jokakeväisen piikin työvoimatutkimuksen työttömien määrässä, ja sitä työvoimatutkimuksen asiantuntijat joutuvat tiedon käyttäjille selittämään.

Pohjimmiltaan kyse on kahdesta samansuuntaisesta ilmiöstä, jotka koskevat pääasiassa 15–24-vuotiaita nuoria. Oppilaitoksista valmistuvat nuoret alkavat jo aikaisin keväällä hakea ensimmäistä valmistumisen jälkeistä työpaikkaansa tai toissijaisesti mitä tahansa kesätyötä. Opintojaan yhä jatkavat nuoret alkavat viimeistään maaliskuussa etsiä kesätöitä rahoittaakseen opintonsa ja opiskelijaelämänsä. Tällä tavalla siis suuri joukko nuoria tulee samanaikaisesti työmarkkinoille.

Täyttäessään kolme vaadittua työttömyyden ehtoa – ovat työtä vailla, ovat viimeisen neljän viikon aikana aktiivisesti etsineet töitä ja ovat seuraavan kahden viikon aikana valmiita vastaanottamaan tarjotun työn – heidät kirjataan työvoimatutkimuksessa työttömiksi. Yleensä tämä runsaan nuorisotyöttömyyden jakso alkaa huhtikuussa ja jatkuu kesäkuun puolelle. Runsaimmillaan työttömyys on toukokuussa. Heinäkuussa tilanne normalisoituu, kun nuoret ovat saaneet töitä tai ovat siltä kesältä luopuneet työnhausta.

Yleisesti ottaen työttömyyden kausivaihtelu etenee niin, että vuoden alkupuoliskolla työttömyys on jatkuvasti suurempaa kuin vuoden loppupuoliskolla. Heinäkuusta joulukuuhun työttömien määrässä on enää hyvin vähän kausivaihtelua.

Työttömien määrästä uutisoitaessa tulkintavaikeutta lisää se, että samana päivänä julkaistavan työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston luvuissa kausivaihtelu etenee työvoimatutkimuksen kanssa "ristikkäin". Työnvälitystilaston työttömyyden huippukuukausi on heinäkuu, joka Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa on yksi alhaisimman työttömyyden kuukausista.

Taulukko 3. Työvoimatutkimuksen työttömät kuukausittain vuosina 2000–2008.

  2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Keski-
arvo
2000–2008
Tuhansia
Tammikuu 264 248 252 243 241 249 226 195 181 233
Helmikuu 284 248 242 229 229 237 219 197 168 228
Maaliskuu 282 247 243 257 242 219 211 203 180 232
Huhtikuu 283 267 270 272 272 260 225 191 165 245
Toukokuu 322 304 323 306 313 274 275 232 247 288
Kesäkuu 279 256 247 264 241 239 225 209 195 239
Heinäkuu 210 204 212 213 212 197 179 161 144 192
Elokuu 219 206 214 202 209 188 185 162 151 193
Syyskuu 234 223 207 204 183 184 179 168 158 193
Lokakuu 225 214 218 210 203 185 187 164 155 196
Marraskuu 224 226 210 208 207 207 175 161 161 198
Joulukuu 210 208 208 209 195 198 168 158 161 191

Lähde: Työvoimatutkimus. Tilastokeskus.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 13.12.2010