Kulttuuri-indikaattorien politiikkaa
- Kulttuuritilastoinnin indikaattorit
- Kulttuurin rahoituksen uudet perustelut
- Indikaattorien voimalla syrjästä esiin
- Tavoitteiden ja mittarien yhteensovittaminen
- Virallisen tilaston kehykset
- Kulttuuri hyvinvointimittaristoon
- Paljon vanhaa mutta jotain uuttakin
- Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Virallisen tilaston kehykset
Demokraattisissa maissa tilastovirastojen tehtävänä on tuottaa puolueetonta ja monikäyttöistä tietoa yhteiskuntakehityksestä. Tilastovirastojen suhtautuminen indikaattoreiden tuottamiseen on kaksijakoista. Toisaalta informaatiotulvan tiivistämisen tarve ymmärretään ja kiteyttämisestä tulee yhä tarpeellisempaa tiedontuotannon markkinoilla kilpailtaessa. Toisaalta indikaattoreihin liittyvät eettiset ongelmat ja poliittiset kytkennät - puhumattakaan lisääntyneestä resurssipulasta - hillitsevät tilastovirastojen innostusta. (Ks. esim. Brüngger 2004.)
Opetusministeriön hankkeessa laadittujen indikaattorien tuli kytkeytyä julkiseen kulttuuripolitiikkaan sekä laajemmin koko valtiokonsernille hallitusohjelmassa ja poikkihallinnollisissa politiikkaohjelmissa asetettuihin tavoitteisiin. Olennainen kriteeri indikaattorien laadinnassa ja valinnassa oli politiikkarelevanssi.
Hankkeen päätyttyä on syytä pohtia, mitkä esitetyistä indikaattoreista sopisivat jatkuvaan kulttuuritilastotuotantoon eli virallisen tilaston osiksi. Sellaisia lienevät kulttuurioloja yleisellä tasolla tarkastelevat indikaattorit. Voitaisiin myös ajatella, että julkisen kulttuuripolitiikan vaikuttavuutta jossakin mitassa kuvattaisiin yleisen yhteiskunnallisen tietotarpeen ja demokratian edistämisen näkökulmasta. Yksittäisten taidelaitosten suoriteindikaattorit ovat virallisen tilaston näkökulmasta selvästi liian erityisiä.
Päivitetty 7.6.2010