Naisten ja miesten sosiaalinen liikkuvuus

  1. Liikettä kuvataan sosioekonomisen aseman muutoksilla
  2. Työllisten joukko on toimihenkilöistynyt
  3. Toimihenkilöt jättävät työelämän 50-54-vuotiaina harvemmin kuin työntekijät
  4. Toimihenkilöiden liikkuvuudessa on sukupuolieroja
  5. Naisyrittäjillä liikkuvuus on yleistä
  6. Eläkeläisyys säilyy, opiskelu päättyy
  7. Liikettä on, mutta eri suuntiin

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Pekka Myrskylä on kehittämispäällikkö Henkilötilastot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2009.

Miesten ja naisten työelämälähtöinen sosiaalinen liikkuvuus on usein erisuuntaista. Alemmat toimihenkilömiehet siirtyvät naisia useammin ylemmiksi toimihenkilöiksi. Naisyrittäjien sosiaalinen liikkuvuus on runsaampaa kuin miesten. Liikkuvuuden lisääntymisestä huolimatta naiset ovat edelleen johtotehtävissä vähemmistössä.

Suomalaisen hyvinvointivaltion yksi perusperiaate on ollut se, että sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin liikkuminen on mahdollista. Liikkumisella on usein tarkoitettu kotitaustasta ja asuinympäristöstä riippumattomien valintojen mahdollisuutta. Henkilön perhetaustan ei pitäisi rajoittaa opiskelu- ja uramahdollisuuksia, vaikka se usein vieläkin vaikuttaa sekä koulutustasoon että -alaan (Myrskylä 2009).

Toinen sosiaalisen liikkuvuuden muoto on työelämässä eteneminen. Sillä tarkoitetaan yleensä sosiaaliluokasta toiseen, "duunarista johtajaksi" siirtymistä. Uralla etenemisestä on viime vuosina keskusteltu erityisesti sukupuolinäkökulmasta: puhutaan naisjohtajien vähyydestä, uraa estävistä lasikatoista, pätkätyöongelmista ja hyvä veli -verkostoista. Näkökulmana on ollut erityisesti naisten miehiä hankalampi uralla eteneminen. (Ks. esim. Vallan tasa-arvoa... 2009.)

Tässä artikkelissa naisten ja miesten sosiaalista liikkuvuutta työelämässä tarkastellaan sosioekonomisen aseman muutosten avulla. Tarkasteltavana on kolme ryhmää naisia ja miehiä, jotka olivat 25-29-vuotiaita vuosina 1970, 1975 ja 1980. Kiinnostuksen kohteena on se, millaisessa sosioekonomisessa asemassa he olivat hieman alle kolmekymppisinä, ja mikä tilanne on 25 vuotta myöhemmin eli vuosina 1995, 2000 ja 2005. Tuolloin seurattaviin ryhmiin kuuluvat ovat 50-54-vuotiaita eli yleensä työuransa huipulla, mutta eivät vielä suurin joukoin siirtymässä eläkkeelle. Artikkelin tiedot perustuvat väestölaskentojen pitkittäistiedostoihin, joiden avulla samoja henkilöitä voidaan seurata enimmillään 35 vuotta.

Liikettä kuvataan sosioekonomisen aseman muutoksilla

Sosioekonominen asema on tilastollinen tapa jäsentää yhteiskuntaryhmien elinolosuhteita ja niiden muutoksia. Sosioekonomisen aseman luokituksella pyritään muodostamaan sellaisia sosioekonomisia ryhmiä, joiden jäsenet elävät yhteiskunnassa suurin piirtein samantapaisissa asemissa (Käsitteet ja määritelmät 2009). Sosioekonomisen aseman päättelemisessä tarvitaan tietoa muun muassa henkilön pääasiallisesta toiminnasta, ammatista ja ammattiasemasta sekä toimialasta. Niiden perusteella henkilöt luokitellaan yrittäjiin, maatalousyrittäjiin, ylempiin toimihenkilöihin, alempiin toimihenkilöihin, työntekijöihin tai työelämän ulkopuolella oleviin, esimerkiksi eläkeläiseksi, opiskelijaksi, työttömäksi tai omaa kotitaloutta hoitavaksi. Lisäksi toimihenkilöillä ja työntekijöillä on useita alaluokkia.

Sosioekonomisen aseman luokitus ei ole puhtaasti hierarkkinen. Ei voida esimerkiksi sanoa, että yrittäjän yhteiskunnallinen status olisi "korkeampi" kuin alemman toimihenkilön tai että alemman toimihenkilön asema olisi "parempi" kuin työntekijän. - Luokituksessa selvä hierarkiaero on ainoastaan ylempien ja alempien toimihenkilöiden välillä.

Sosioekonomisella asemalla on kuitenkin selvä yhteys hyvinvointiin ja sen edellytyksiin. Esimerkiksi tulotaso on selvästi sidoksissa sosioekonomiseen asemaan siten, että suurituloisimpia ovat ylemmät toimihenkilöt ja yrittäjät, ja alempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden tulot ovat selvästi pienemmät. Myös monet muut asiat kuten terveys, elintavat, eläkeikä tai vaikkapa äänestyskäyttäytyminen (Martikainen 1988) ovat kytköksissä sosioekonomiseen asemaan.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 14.12.2009