Tuotantorakenteen muutos 1975-2006:
Muutoksen tuulet puhaltavat - rakenteet uhmaavat aikaa
- Kitka avuksi muutoksen kuvaamisessa
- Tuotantoon tarvitaan suota, kuokkaa ja Jussia
- Alueiden tuotantorakenteet muuttuvat omaan tahtiinsa
- Tuotantorakennetta tarkastellaan klustereittain
- Klustereiden osuudet yleensä 5-10 prosenttia
- Elintarvikeklusteri toiseksi suurimmasta pienimmäksi
- Myös metsä- ja rakennusklusterien osuudet supistuivat
- Tieto ja viestintä -klusteri suurimmaksi
- Koko maan tuotantorakenne säilynyt vakaana
- Vaihtoehtoisia tapoja vertailla tuotantorakenteen eroja
- Seutukuntia verrataan poikkeamilla koko maan keskiarvosta
- Jämsän, Raahen ja Pohjois-Lapin seudut poikkeavat eniten
- Teollisuusvaltaisia seutuja muissa eniten poikkeavissa
- Turun ja Tampereen seudut lähellä koko maata
- Lohja poikkeus vähän poikkeavien joukossa
- Samankaltaisuus pysyy, poikkeavuus vaihtelee
- Keskittyminen ilmentänyt vahvuuksien hyödyntämistä
- Erikoistuminen ja yksipuolistuminen suurin uhka
- Mielessä riskianalyysit ja rakenteen kehittäminen
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Koko maan tuotantorakenne säilynyt vakaana
Huolimatta muutamien klustereiden osuuksien muutoksista tuotannon rakenne on kuitenkin säilynyt pääosin melko vakaana. Ilman elintarvikeklusterin rajua ja metsäklusterin selvää pudotusta sekä tieto ja viestintä -klusterin huimaa sekä rahoitus- ja yrityspalvelut -klusterin ensimmäisen jakson ripeää nousua koko maan tuotantorakenteen muutokset jäivät vähäisiksi.
Aluetasolla tuotantorakenteen muutokset ovat merkittäviä. Tosin monet, varsinkin suuret ja monipuolisen tuotantorakenteen seutukunnat seuraavat varsin tarkoin koko maan kehitystä, kuten seuraavasta seutukunnittaisesta tarkastelusta käy ilmi.
Päivitetty 8.5.2008