Tuotantorakenteen muutos 1975-2006:
Muutoksen tuulet puhaltavat - rakenteet uhmaavat aikaa

  1. Kitka avuksi muutoksen kuvaamisessa
  2. Tuotantoon tarvitaan suota, kuokkaa ja Jussia
  3. Alueiden tuotantorakenteet muuttuvat omaan tahtiinsa
  4. Tuotantorakennetta tarkastellaan klustereittain
  5. Klustereiden osuudet yleensä 5-10 prosenttia
  6. Elintarvikeklusteri toiseksi suurimmasta pienimmäksi
  7. Myös metsä- ja rakennusklusterien osuudet supistuivat
  8. Tieto ja viestintä -klusteri suurimmaksi
  9. Koko maan tuotantorakenne säilynyt vakaana
  10. Vaihtoehtoisia tapoja vertailla tuotantorakenteen eroja
  11. Seutukuntia verrataan poikkeamilla koko maan keskiarvosta
  12. Jämsän, Raahen ja Pohjois-Lapin seudut poikkeavat eniten
  13. Teollisuusvaltaisia seutuja muissa eniten poikkeavissa
  14. Turun ja Tampereen seudut lähellä koko maata
  15. Lohja poikkeus vähän poikkeavien joukossa
  16. Samankaltaisuus pysyy, poikkeavuus vaihtelee
  17. Keskittyminen ilmentänyt vahvuuksien hyödyntämistä
  18. Erikoistuminen ja yksipuolistuminen suurin uhka
  19. Mielessä riskianalyysit ja rakenteen kehittäminen

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Vaihtoehtoisia tapoja vertailla tuotantorakenteen eroja

Seutukuntien tuotantorakenteen samankaltaisuuden tai poikkeavuuden vertailemiseksi on olemassa vaihtoehtoisia tapoja. Yksi käytetty tapa on laskea verrattavan alueen ja vertailualueen toimialaosuuksien erotus tai, kuten tässä, klusteriosuuksien erotus ja käyttää poikkeamien itseisarvoja eroavuuden mittarina. Tilastotieteessä tunnusluku kulkee keskipoikkeaman nimellä. Menetelmä kohtelee yhtä suuria prosenttiosuuksien erotuksia samanarvoisina.

Toinen yleisesti käytetty vertailumenetelmä on suhteellinen. Siinä verrattavan alueen osuus jaetaan vertailualueen osuudella. Vertailulukuna käytetään usein jakolaskun osamäärää (siitä käytetään myös nimeä sijaintiosamäärä). Jos verrattavan ja vertailualueen osuudet ovat täsmälleen samat, osamäärä saa arvon yksi. Verrattavan alueen pienemmät osuuden jäävät ykköstä pienemmiksi ja suuremmat arvot tuottavat yli yhden olevia osamääriä.

Osamäärä voidaan myös kertoa sadalla. Saatu indikaattori kuvaa poikkeaman suhteellista suuruutta koko maan arvoon verrattuna (koko maa = 100). Mikäli vertailussa halutaan korostaa vertailtavien alueiden suhteellisten poikkeamien suuntaa vertailualueeseen verrattuna, poikkeamat voidaan laskea myös prosentteina. Vertailu tuottaa prosenttiluvun, joka kertoo vertailtavan alueen suhteellisen poikkeaman koko maan vertailuarvosta nolla.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 8.5.2008