Runsauden yhteiskunta sijoittaa vapaa-aikaan

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Marko Ylitalo työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 2/2008

Yhdeksänkymmentäluvun ylellisyystuotteista on tullut 2000-luvun välttämättömyystarvikkeita. Kaikille yltäkylläisyyttä ei kuitenkaan ole riittänyt. Erot tulevat esiin etenkin vapaa-ajan kulutuksessa.

______

Vapaa-ajan kulutuksen kasvu kytkeytyy yhteiskunnan modernisaatiokehitykseen ja vaurastumiseen. Kun perustarpeiden tyydyttämiseen riittää yhä pienempi osa tuloista, niin suurempi osa jää käytettäväksi vapaa-ajan kulutukseen. Vaikka suomalaisten kotitalouksien kulttuuririentoihin ja vapaa-aikaan käyttämä rahasumma kasvoi voimakkaasti vuosien 2001 ja 2006 välisenä aikana, pysyi niiden osuus kaikista menoista jokseenkin samansuuruisena.

Suomalaisten kotitalouksien kulttuuriin ja vapaa-aikaan käytetty rahamäärä kasvoi reaalisesti 29 prosenttia vuodesta 2001. Vain vaatemenot kasvoivat suhteellisesti enemmän. Samaan aikaan kotitalouksien yhteenlaskettujen kulutusmenojen muutos kulutusyksikköä kohden oli reaalisesti 17 prosenttia (Kuvio 1). Kulutustutkimuksessa reaalimuutoksella tarkoitetaan muutosta, jossa huomioidaan reaalihintojen ja kotitalouksien kulutusyksikköjen muutokset. Kulutusyksiköillä painotetut tulokset mahdollistavat kooltaan ja ikärakenteeltaan erilaisten kotitalouksien luotettavamman vertailun.

Kuvio 1. Kotitalouksien kulutusmenojen reaalimuutos kulutusyksikköä kohti vuosina 2001-2006

Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus

Kulttuurin ja vapaa-ajan kulutus heijastelee talouden suhdanteita. Noususuhdanteen aikana kotitalouksien vapaa-aikaan käyttämä rahamäärä kasvaa ja laskusuhdanteen aikana käy päinvastoin. Kuten tutkija Visa Heinonen toteaa, 1980-luvulla Suomessa siirryttiin runsauden yhteiskuntaan. Huolimatta talonpoikaisesta kulutusetiikasta, joka kannusti säästäväisyyteen ja kohtuullisuuteen, suomalaiset kotitaloudet oppivat vähitellen nauttimaan kulutuksesta enemmän. Tämä näkyi muun muassa siinä, että lamaa edeltäneen noususuhdanteen aikana kotitalouksien kulttuuriin ja vapaa-aikaan käyttämä rahamäärä kasvoi voimakkaasti (Kuvio 3).

Kulutusjuhlat loppuivat noususuhdannetta seuranneisiin lamavuosiin. Useat kotitaloudet supistivat vapaa-ajan menoja, jotka vähenivät keskimäärin 15 prosenttia. Vaikka kotitaloudet joutuivat lama-aikaan kiristämään kukkaronnyörejä, niin harrastusvälineiden hankintaa ja liikunta- ja vapaa-ajan palveluita pidettiin edelleen tärkeinä. Lottokansa pelasi rahapelejä samassa määrin kuin ennenkin, mutta se mistä tingittiin, oli valmismatkat. Niihin käytetty rahamäärä leikkautui puoleen verrattuna lamaa edeltäneeseen aikaan.

Laman aiheuttaman tilapäisen notkahduksen jälkeen suomalaisten kotitalouksien matka kohti runsastuvaa kulutuksen yhteiskuntaa jatkui. Tutkijat saattoivat havaita, että kotitalouksien kulttuuripalveluihin ja vapaa-aikaan käyttämä rahamäärä kasvoi kulutustutkimuksesta toiseen vuosien 1995 ja 2001 välisenä aikana.

Kulttuuriset ja sosiaaliset tarpeet nousseet perustarpeiden rinnalle

Ajanjaksolla 2001-2006 taloudellinen kehitys oli kotitalouksien kannalta jälleen suotuisa. Tilastokeskuksen tulonjaon kokonaistilastosta ilmenee, että kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohden kasvoivat keskimäärin 15 prosenttia. Osan tästä kotitaloudet sijoittivat vapaa- ajan harrasteisiin ja kulttuuririentoihin. Useita tähän kategoriaan kuuluvia asioita moni piti vielä 1990-luvun lopulla ylellisyytenä. Esimerkiksi matkapuhelin, tietokone ja internet-yhteys olivat kotitalouden toimintojen kannalta ei-välttämättömyyksiä, mutta nykyisin nämä tuotteet ovat useimpien kotitalouksien välttämätöntä arkipäivää.

Tutkija Anu Raijaksen mukaan välttämättömyyksiksi ei enää lueta vain asumismenoja ja siihen liittyvää energiankulutusta, syömistä ja terveydenhoitoa. Perustarpeiden rinnalle on noussut erilaisten kulttuuristen ja sosiaalisten tarpeiden tyydyttäminen.

Vaikka kotitaloudet käyttivätkin kulttuuriin ja vapaa-aikaan aiempaa selvästi enemmän rahaa, on niiden osuus kotitalouden kaikista kulutusmenoista pysynyt tutkimuskerrasta toiseen lähes samana. Vuonna 2006 niiden osuus kotitalouksien kulutusmenoista oli hiukan yli kymmenesosa (11 %), kun vuonna 2001 osuus oli 10 prosenttia (Kuvio 2). Edelleen asuminen, liikenne ja ruoka nielaisevat leijonanosan kotitalouden käytettävissä olevista varoista.

Kuvio 2. Kotitalouksien kulutusmenojen rakenne vuosina 2001 ja 2006, (vuoden 2006 hinnoin EUR/kulutusyksikkö)

Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus

Rajanveto sen välillä, mikä tarkalleen kuuluu vapaa-ajan kulutukseen ja mikä ei, on hankalaa. Olen rajannut tarkastelun koskemaan kulutustutkimuksen pääryhmään "kulttuuri ja vapaa-aika" luettavia menoja. Tähän ryhmään kuuluvat menot koostuvat kotitalouksien viihde-elektroniikkaan, tietojenkäsittelylaitteisiin, harrastusvälineisiin, liikunta- ja vapaa-ajanpalveluihin, kulttuuripalveluihin, rahapeleihin, kirjoihin, lehtiin ja muihin painotuotteisiin sekä valmismatkoihin käyttämistä rahoista. Yhtä lailla mukaan voitaisiin laskea tietoliikenne, johon sisältyvät muun muassa internetin käytöstä aiheutuvat kulut samoin kuin hotelleihin, kahviloihin ja ravintoloihin kuluvat rahat. Vallalla oleva sisustustrendi kehottaisi sisällyttämään vapaa-ajan kulutukseen myös kodin kaluste-, kone- ja tarvikehankintoja.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen runsauden yhteiskunta kulutti kulttuuripalveluihin ja vapaa-aikaan yhä enemmän. Kaikki vapaa-ajan menoihin kuuluvat kulutuserät kasvoivat tarkasteluvälillä 2001-2006 (Kuvio 3). Eniten kasvoivat kotitalouksien menot urheilu- ja vapaa-ajanpalveluihin, joihin käytetty rahamäärä yli kaksinkertaistui. Osa tämän menoryhmän kasvusta selittyy sillä, että vuoden 2006 kulutustutkimuksessa haastateltavilta tiedusteltiin erikseen urheilu- ja liikuntaharrastuksien kurssi- ja kausimaksuista. Tiedot kotitalouksien liikunta- ja urheilumenoista saatiin siten kerättyä aiempaa tarkemmin.

Kuvio 3. Kulttuuri- ja vapaa-aikamenot vuosina 1985 2006 (vuoden 2006 hinnoin, EUR/kulutusyksikkö)

Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus

Eniten rahaa liikunta- ja urheiluharrastuksiin käyttivät kahden aikuisen lapsiperheet sekä yksinhuoltajataloudet, seuraavaksi eniten lapsettomat pariskunnat. Lasten harrastuksiin panostamisen lisäksi näyttää siltä, että suomalaiset ovat valmiita maksamaan myös omista liikuntaharrastuksistaan. Kansallisen aikuisten liikuntatutkimuksen mukaan suhteellisesti eniten harrastajamääräänsä vuosina 2001-2006 kasvattivat kuntosaliharjoittelu, sauvakävely, juoksulenkkeily, uinti, salibandy, voimistelu, jalkapallo, tanssi ja golf. Useimmista näistä lajeista koituu kotitaloudelle monenlaisia kuluja varusteiden, kausimaksujen, lisenssien, vuoromaksujen ja kuukausikorttien muodossa. Vaikka esimerkiksi kuntosaliharjoittelua voi harrastaa useilla paikkakunnilla kunnan tarjoamissa tiloissa, niin suuri osa noin puolesta miljoonasta harrastajasta on suunnannut kaupallisille kuntosaleille.

Sivun alkuun

Viihde-elektroniikkaa yhä kalliimmalla hinnalla

Kotitaloudet panostavat kodin nykytekniikkaan aiempaa selvästi enemmän, modernit audiovisuaaliset laitteet ovat löytäneet tiensä ihmisten olohuoneisiin ja taskuihin. Viihde-elektroniikan hankintaa kiihdytti ajanjaksolle 2001-2006 vaiheittain edennyt televisioverkon digitalisointi.

Vuonna 2006 kotitaloudet käyttivät viihde-elektroniikkaan kulutusyksikköä kohden 40 prosenttia enemmän euroja kuin vuonna 2001 (ks. taulukko). Kirjahyllyyn sijoitettavien stereoyhdistelmien aika näyttää tällä erää olevan ohi, tilastolliselta nimeltään henkilökohtaisten mukana kuljetettavien minilaitteiden eli iPodien aika on koittanut. Vaikka mp3-soittimiin sijoitettu rahamäärä oli edelleen varsin pieni kulutusyksikköä kohden (11 EUR), niin kotitalouksien niihin sijoittama summa kasvoi lähes kolminkertaiseksi edellisestä tutkimuskerrasta.

Kotitalouksiin on rakennettu myös viihdekeskuksia, sillä televisioihin kulutettiin 58 prosenttia enemmän rahaa kuin edellisen kulutustutkimuksen aikaan. Vastaanottimien ostamista kiihdytti taulutelevisioiden yleistyminen tarkasteluvälillä. Dvd-laitteet ja tallentavat digiboxit ovat syrjäyttäneet videonauhurit, joiden kulutus väheni 94 prosenttia viidessä vuodessa. Viihde-elektroniikkaan eniten rahaa käyttivät ylemmät toimihenkilötaloudet ja yrittäjätaloudet (Kuvio 4).

Taulukko. Kulttuuri- ja vapaa-aikamenojen reaalimuutos kulutusyksikköä kohti, %

  1985
-1990
1990
-1994/96
1994/96
-1998
1998
-2001
2001
-2006
Yhteensä 24 -15 11 5 29
Viihde-elektroniikka -22 -24 19 0 40
Tietojenkäsittelylaitteet 83 54 21 8 64
Harrastusvälineet 47 -13 14 15 12
Urheilu- ja vapaa-ajan palvelut 56 -11 -3 0 107
Kulttuuripalvelut 21 -4 6 14 26
Rahapelit 52 14 12 -5 11
Kirjat -18 -13 8 -16 28
Lehdet ja painotuotteet 29 -8 -1 2 14
Valmismatkat 43 -47 30 3 41

Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus

Kuvio 4. Kulttuuri- ja vapaa-aikamenot sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2006 (EUR/kulutusyksikkö)

Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus

Myös tietojenkäsittelylaitteita hankittiin entistä suuremmalla summalla. Kauppa kävi, sillä kotitalouksien tietokonehankintoihin sijoittama rahamäärä kasvoi reaalisesti 64 prosenttia. Yhdeksänkymmentäluvun ylellisyydestä on tullut 2000-luvun välttämättömyys: kotitaloustyypistä riippumatta nykyaikaiset tietojenkäsittelylaitteet kuulunevat jatkossa kotitalouden varustukseen kuten lankapuhelin aiemmin. Vuonna 2007 lähes kolmella neljästä (73 %) kotitaloudesta oli internetin käyttömahdollisuus kotoa käsin.

Viestintämenot olivat kotitalouden tyypistä tai koosta riippumatta kulutusyksikköä kohden samaa suuruusluokkaa. Vain vanhustalouksissa, eli talouksissa joissa jompikumpi on vähintään 65-vuotias, rahaa tietoliikenteeseen käytettiin muita vähemmän. Eniten rahaa tietojenkäsittelylaitteisiin käyttivät opiskelijataloudet kulutusyksikköä kohden (Kuvio 4). Vaikuttaa, että muista asioista ollaan valmiita tinkimään, mutta vuorovaikutus internetin ja matkapuhelimen kautta koetaan tärkeäksi.

Harrastusvälineet vievät suurimman siivun, lähes neljänneksen (24 %), kotitalouksien kulttuuri- ja vapaa-ajan menoista. Kotitalouksiin hankittiin harrastusvälineitä suunnilleen samaan tapaan kuin vuonna 2001, ison osan muodostavat kotitalouteen ostetut lelut ja pelit sekä urheilu-, ulkoilu- ja retkeilyvarusteet. Kotitalouksien reaaliset harrastusvälinemenot kasvoivat 12 prosenttia vuodesta 2001. Jonkinlaisena noususuhdanteen merkkinä voitaneen pitää moottori- ja purjevenehankintoihin kuluneen rahamäärän kasvua. Veneen omistavien kotitalouksien osuus on kuitenkin pysytellyt jokseenkin ennallaan eli noin 15 prosentissa (16 % vuonna 2001).

Sivun alkuun

Matkailuun yhtä paljon kuin edellisellä nousukaudella

Valmismatkoihin kotitaloudet käyttivät selvästi enemmän rahaa kuin edellisen tutkimuksen aikoihin. Pakettimatkojen kulutus kasvoi reaalisesti 41 prosenttia vuodesta 2001. Tilastollinen erikoisuus on se, että lamaa edeltäneen nousukauden aikaan vuonna 1990 kotitaloudet käyttivät eurolleen saman verran rahaa valmismatkoihin kulutusyksikköä kohden kuin vuonna 2006 (Kuvio 3). Valmismatkoilla lomailun yleistyminen lienee siten myös yksi noususuhdanteen ilmiöistä. Eläkeläisillä valmismatkojen osuus vapaa-ajan menoista oli noin viidennes, eniten niihin rahaa käyttivät kuitenkin ylemmät toimihenkilöt.

Myös kulttuuripalveluihin kotitaloudet kuluttivat vuonna 2006 aiempaa enemmän rahaa. Kulttuuripalvelumenot kasvoivat 26 prosenttia vuodesta 2001. Vaikka teatterissa ja konserteissa käynti ei välttämättä ole lisääntynyt, niin todennäköisesti lippujen hinnat ovat nousseet ja tarjonta lisääntynyt. Kun vuonna 2003 olympiastadionilla esiintyneen Bruce Springsteenin konserttiin liput maksoivat 49-69 euroa, niin tulevana kesänä samainen artisti laskuttaa lipusta 69-79 euroa. Musiikkimaailmassa vallalla olevan trendin mukaan levymyynnistä saadut tuotot ovat vähenemään päin ja artistit panostavat enemmän konsertti- ja oheistuotteiden varaan.

Vaikka uudet mediat valtaavat sijaa kodeissa, myös vanhat käyttöliittymät eli kirjat sinnittelevät uutuuksien rinnalla. Kotitalouksien kirjahankinnat lisääntyivät vuosituhannen vaihteen taantuman jälkeen 28 prosenttia. Eniten kirjoja hankkivat ylemmät toimihenkilöt, joiden kirjamenot olivat 172 euroa kulutusyksikköä kohden vuonna 2006. Tämä oli viisi prosenttia heidän yhteenlasketuista vapaa-ajanmenoistaan (Kuvio 4). Suhteellisesti pienimmät kirjamenot olivat työttömillä ja maatalousyrittäjillä, noin parin prosentin luokkaa kaikista kulttuuri- ja vapaa-ajanmenoista. Elinvaiheen mukainen tarkastelu osoittaa kahden vanhemman lapsiperheiden kuluttavan kirjoihin eniten.

Sivun alkuun

Kaikki eivät pääse osallisiksi

Kolikolla on toinen puolensa myös runsauden yhteiskunnassa. Vaikka materiaalinen hyvinvointi on lisääntynyt, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet ja kulutusmahdollisuudet parantuneet, niin lisääntynyt yltäkylläisyys jakautuu epätasaisesti.

Useat tutkimukset ovat viitanneet eriarvoistumisen kasvuun eri väestöryhmien kesken. Myös kulutustutkimuksen tulokset osoittavat kulutusmenojen kasvaneen epätasaisesti eri väestöryhmien kesken vuosina 2001-2006. Erityisen selvästi tämä näkyy, kun vertaillaan kulttuuri- ja vapaa-ajan menojen eroja sosioekonomisten ryhmien välillä: suhteelliset erot eniten ja vähiten vapaa-aikaan kuluttavien ryhmien välillä kasvoivat vuodesta 2001 (Kuvio 5). Sosioekonomisten ryhmien väliset erot vapaa-ajan kulutuksessa olivat suuremmat kuin kaikissa kulutusmenoissa keskimäärin.

Kuvio 5. Kulttuuri- ja vapaa-aikamenot sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 2001 ja 2006 (vuoden 2006 hinnoin, EUR/kulutusyksikkö)

Lähde: Tilastokeskus, Kulutustutkimus

Yrittäjäkotitalouksien kulttuuri- ja vapaa-ajan menot kasvoivat eniten (56 %), ne käyttivät rahaa kulttuuripalveluihin ja vapaa-ajan menoihin lähes yhtä paljon kuin ylemmät toimihenkilötaloudet vuonna 2006. Vaikka ylempien toimihenkilötalouksien suhteellinen vapaa-ajan kulutusasema heikkeni hieman vuodesta 2001, ne käyttivät edelleen yli puolitoistakertaa enemmän rahaa kulttuuripalveluihin ja vapaa-aikaan kulutusyksikköä kohden kuin keskiarvotaloudet.

Maatalousyrittäjien kotitaloudet menestyivät kulutuskilpailussa hyvin, vapaa-ajan menot kasvoivat vuodesta 2001 lähes 40 prosenttia. Tämä johtunee maatalouden rakennemuutoksesta, jossa heikon toimeentuloedellytysten maatiloja on lopetettu, kun jatkajaa ei ole löytynyt. Maatalousyrittäjätalouksien suhteellisen kulutusaseman paranemisen myötä ne muodostavat vapaa-ajan kulutusmenojen keskikastin yhdessä työntekijätalouksien ja alempien toimihenkilötalouksien kanssa. Työntekijätaloudet onnistuivat hieman kohentamaan asemiaan vapaa-ajan kulutuksen suhteen, mutta alemmilla toimihenkilötalouksilla näiden kulutusmenojen kasvu jäi alle keskimääräisen.

Eläkeläisten ja opiskelijoiden suhteelliset asemat kulttuuri- ja vapaa-ajan kulutuksessa lähenivät toisiaan, kun eläkeläisten asema parani ja opiskelijoiden heikkeni. Eläkeläistaloudet käyttivät aiempaa enemmän rahaa erityisesti urheilu- ja vapaa ajanpalveluihin, tietojenkäsittelylaitteisiin sekä valmismatkoihin. Opiskelijataloudet kuluttivat keskimääräistä enemmän urheilu- ja vapaa ajan palveluihin, kulttuuripalveluihin sekä tietojenkäsittelylaitteisiin, mutta esimerkiksi kirjamenot vähenivät 58 prosenttia.

Työttömien kotitalouksilla kulutusmenot kasvoivat ainoastaan neljä prosenttia, minkä seurauksena niiden suhteellinen kulutusasema heikkeni entisestään. Käytettävissä olevat varat menivät elämän välttämättömyyksiin, vapaa-ajan menoihin ei jäänyt aiempaa enemmän ylimääräisiä euroja käytettäviksi. Merkille pantavaa oli kuitenkin tietoliikennemenojen 53 prosentin kasvu näissä talouksissa, kun keskimäärin ne kasvoivat noin neljänneksellä (23 %). Vaikuttaa siltä, että työttömien kotitalouksissa ollaan valmiita nipistämään monesta muusta asiasta, mutta ei sosiaalisesta vuorovaikutuksesta nykyaikaisin välinein.

Sivun alkuun

Onnellisuus ei kasva kulutuksen tahtiin

Vaikka suomalaisten elintaso on noussut huimasti viimeisten vuosikymmenten aikana, onnellisuus ja tyytyväisyys elämään on eri tutkimusten mukaan pysynyt lähes vakiona. Vapaa-ajan kulutuksella voidaan ajatella olevan tärkeä merkitys ihmisen henkilökohtaisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta. Näiden menojen kasvu ei kuitenkaan näytä lisäävän ihmisten hyvinvointia ja tyytyväisyyttä elämään.

Osa vapaa-ajan kulutuksen kohteista muuttuu perustarpeiden kaltaisiksi hyödykkeiksi, joiden olemassaolo koetaan itsestään selväksi. Kun kotitalouden perustarpeet on tyydytetty, hyvinvointi, onnellisuus ja tyytyväisyys elämään näyttääkin runsauden yhteiskunnassa kumpuavan muista elämän osa-alueista, kuten mielekkäästä tekemisestä, ihmissuhteista, terveydestä sekä yhteisön arvonannosta ja oikeudenmukaisuudesta.

Lähteet

Heinonen Visa, Raijas Anu, Hyvönen Kaarina, Leskinen Johanna, Litmala Marjukka, Pantzar Mika, Römer-Paakkanen Tarja, Timonen Päivi (2005) Kuluttajaekonomia - kotitalous ja kulutus. WSOY, Helsinki.

Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006. SLU:n julkaisusarja 4/06. Suomen kuntoliikuntaliitto.

Moisio Pasi, Karvonen Sakari, Simpura Jussi, Heikkilä Matti (toim.) (2008) Suomalaisten hyvinvointi 2008. Stakes, Helsinki.

Parjo Lea, Sirkiä Timo, Viherä Marja-Liisa (2008) Tieto- ja viestintätekniikka arjessa. Haastattelututkimusten tuloksia suomalaisten tietoja viestintätekniikan käytöstä vuonna 2007. Tiede, teknologia ja tietoyhteiskunta Tilastokeskus: Katsauksia 2008/1. Helsinki.

Lisätietoja kulutustutkimuksen internet-sivuilta: http://tilastokeskus.fi/til/ktutk/index.html


Päivitetty 11.8.2008