Tilastolive: Suomen ja Kiinan kauppasuhteet

2.2.2023 lähetyksen tekstiversio

Alkutunnuksessa soi musiikki ja teksti Tilastokeskus, Tilastolive. 

Matti Paavonen: Oikein hyvää huomenta ja tervetuloa vuoden ensimmäiseen Tilastoliveen. Tämä on suora lähetys Tilastokeskuksesta Helsingin Kalasatamasta. Tänään puhumme Suomen ja Kiinan kauppasuhteista. Kiina on maailman toiseksi suurin talous ja selvästi maailmankaupan suurin peluri. Kuinka suuri merkitys Kiinalla on Suomen ulkomaankaupassa ja ollaanko me kuinka riippuvaisia kiinalaistuotteista?

Studio on täynnä tämän aiheen parhaita asiantuntijoita. Paikalla on Tullin tilastojohtaja Olli-Pekka Penttilä, Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Eeva Kerola ja Tilastokeskuksen taloustilastojen yliaktuaari Merja Myllymäki. Minä olen Matti Paavonen Tilastokeskuksesta niin ikään, tervetuloa studioon.

Olli-Pekka, Merja ja Eeva: Kiitos.

Matti: Otetaan ensimmäisenä käsittelyyn tavarakauppa. Olli-Pekka, mitä tavaroita Suomi vie Kiinaan ja miten Suomen tavaravienti Kiinaan on kehittynyt?

Olli-Pekka: Suomi vie Kiinaan tavaroita, lähinnä sellu on suurin vientitavara, 1,1 miljardia euroa vuositasolla, noin neljäsosa koko meidän Kiinan viennistä on sellua. Sitten jos otetaan sen sellun lisäksi metallit ja muut raaka-aineet ja raaka-ainevienti on puolet siitä Kiinan viennistä yhteensä. Sitten 28 prosenttia on koneet ja laitteet, siinä on teollisuuden koneet on isompi osa ja sähkökoneet on pienempi. Tässä on muutoksena ollut se, että koneiden ja laitteiden osuus oli 20 vuotta sitten yli 70 prosenttia meidän Kiinan viennistä ja nyt se on enää alle 30 prosenttia. Elikkä me on siirrytty koneiden viennistä raaka-ainevientiin, nyt Kiinaan lähinnä. Ja tosiaan se vienti on nyt kahdessakymmenessä vuodessa kolminkertaistunut 1,2 miljardista neljään miljardiin euroon.

Matti: Eli me viedään Kiinaan raaka-aineita, jotka siellä jalostetaan lopputuotteiksi, jotka viedään kuluttajille ympäri maailmaa tai sitten tietenkin Kiinan omaan kulutukseen.

Olli-Pekka: Kyllä ja koneet ja laitteet toimii osana sitten varmaan jotain muita koneita taikka vaille valmiimpia koneita ja laitteita.

Matti: No mitä tavaroita Suomi tuo Kiinasta ja onko tuonnissa tapahtunut samanlainen kolminkertaistaminen vai jopa enemmän?

Olli-Pekka: Joo tuonnissa taas Kiina on jo noussut viime vuonna meidän kolmanneksi tärkeimmäksi tuonti kauppakumppaniksi, 9 prosenttia meidän tuonnista tulee Kiinasta. Puolet tästä Kiinan tuonnista on koneet ja laitteet. Siinä taas näissä koneissa ja laitteissa niin sähkökoneet ja laitteet on se suuri osa ja sitten vähän pienempi osa on teollisuuden koneet ja laitteet. Ja tosiaan tässä koneet ja laitteet -tuonnissa niin Kiinan osuus on säilynyt samana viimeisen 20 vuotta. Se ei ole muuttunut kuin se rakenne siinä, elikkä niitä on tuotu koko ajan. Tosiaan kun kysyit, niin tuonnin arvo on kuusinkertaistunut, että siinä sitten arvossa mitattuna on tullut iso muutos. Sitten muita tärkeitä on viime vuonna kuljetusvälineet 8 prosenttia, metalli 8 prosenttia ja sitten loput tästä Kiinan tuonnista on erinäisiä valmiita tavaroita, siellä on esimerkiksi valaisimet, huonekalut, vaatteet ja tämän tyyppiset.

Matti: Joo siellä itseasiassa välttämättä kuluttajatuotteet ei ole se ison osan.

Olli-Pekka: Ei kuluttajatuotteet ei ole se isoin osa, mutta tuodaan kyllä näitä kestokulutustavaroita kyllä ihan merkittävästi. Niitähän me emme vie Kiinaan ollenkaan oikeastaan, mutta niitä tosiaan tuodaan sieltä kyllä.

Matti: Tuossa jo sivusit sitä, että Suomi ilmeisesti tuo aika paljon enemmän Kiinasta tavaraa kuin kun vie Kiinaan.

Olli-Pekka: Kyllä. No tosiaan, jos vienti oli sen 4 miljardia, tuonti on nyt 8 miljardia, niin tavarakaupassa on kauppataseessa tosiaan se 4 miljardia. Joka kuukausi tulee 400–500 miljoonaa euroa enemmän tuontia Kiinasta mitä me viedään. Se on tosiaan kasvanut tässä viimeisen 20-vuoden aikana. Silloin, kun Kiina liittyi maailman kauppajärjestöön, silloin tämä oli tasapainossa vielä 2001 meillä tavarakauppa elikkä silloin ei ollut ylijäämä eikä alijäämiä oikeastaan, mutta nyt on sitten tosi iso alijäämä.

Matti: Ja ottaa huomioon, että siellä olisi kuluttajatuotteita enemmistössä, niin suomalaisyritykset on oppinut myös ostamaan Kiinasta omia laitteitaan. Satutko muistamaan, jos Kiinan osuus Suomen tuonnista on vajaa 10 prosenttia onko se eurooppalaisessa mittakaavassa paljon vain vähän? Onko se EU:n keskiarvo esimerkiksi?

Olli-Pekka: No ei Suomi siitä merkittävästi eroa, elikkä kyllä se Kiina on merkittävä koko EU:lle tuontikumppanina siinä mielessä.

Matti: Tuossa sinä puhui tuonnin ja viennin arvosta. Mitä eroa on arvolla ja volyymillä?

Olli-Pekka: No, arvo on ulkomaankauppa tilastossa peruskäsite elikkä tilastoarvo on aina kun julkistukset ovat niistä, sitä tuodaan esille ja sen lisäksi.

Matti: Eli ne ovat euroja.

Olli-Pekka: On euroja aina meillä, kun me julkaisemme tilastoja. Ja sitten jos halutaan määrän muutosta mitataan, niin sitten tarvitaan tämmöisiä indeksejä. Elikkä meillä on Tullina, tehdään yksikköarvoindeksi- ja volyymi-indeksiarvomittausta, arvon muutosta, hintojen muutosta. Ja se nyt ei suoraan ole ihan hintojen muutos, mutta kuitenkin arvonmuutosta. Ja sitten se volyymi-indeksi mittaa sitä määrää vähän, niin kuin mitenkä ne kilot on sitten muuttunut kilomäärät. Myös Tilastokeskus julkaisee näitä viennin ja tuonnin volyymia.

Matti: Eli toisin sanoen, jos kyse on esimerkiksi autoista, niin tuonnin arvo kertoo sen, että kuinka monella miljoonalla eurolla on autoja tuotu ja määrä sitten vähän niin kuin kappalemäärän ja jotain arvo pitää sisällään myös inflaation. No onko volyymi ja arvo kehittynyt eri tavalla, jos puhutaan Kiinan tuonnista tai viennistä?

Olli-Pekka: No kyllä elikkä meillä viennissä se arvomuutos on ollut pienempi mitä se on ollut tuonnissa. Elikkä me ei olla saatu niitä, viedään edullisempaa tavaraa, kuin parikymmentä vuotta sitten Kiinaan. Sitten me taas tuomme sieltä vähän entistä kalliimpaa tavaraa, ja samanlailla nämä määrät on muuttunut. Elikkä tosiaan siinähän se mielenkiintoinen tulee, kun me viemme esimerkiksi sellua siinähän, on isot määrät, niin siinä se määrä on taas kasvanut. Eli meillä saattaa olla viennissä se määrä kasvanut, mutta itse se arvo ei ole kasvanut yhtä paljon. Ja sitten taas tuonnin puolella, niin siinä on sekä määrä että arvo kasvanut, että ne molemmat tulee sieltä ylöspäin tuonnin puolella.

Eeva: Ja se saattaa olla myös heiluntaa sitä enemmän, mitä enemmän viedään raaka-aineita niin kuin raaka-aineiden hinnat, on kuitenkin sitten volatiilimpia kuin on lopputuotteiden.

Matti: Niin maailmanmarkkinoilla määräytyy hinnat ja ne vaihtelevat.

Olli-Pekka: Kyllä, esimerkiksi sellun hintataso korona-aikana kävi alhaalla ja se taas nousi ylös. Elikkä siinä tosiaan se määrä ei merkittävästi laskenut, mutta sitä se arvohan tippui tosi paljon, koska se hinta laski maailmanmarkkinoilla.

Matti: Ja nyt taas viime vuoden turbulenssin aikana, niin metallien hinnat ovat nousseet voimakkaasti samalla tavalla kuin energia hinta. No, tässä tarkkaavaisimmat huomasi, että puhuttiin koko ajan tarkkaan tavarakaupasta ja tavaroiden viennistä, tavaroiden tuonnista, mutta sen lisäksi ulkomaankaupassa on myös palvelukauppaa eli tuodaan ja viedään palveluja, niinkin erikoiselta kun se tuntuu, että palvelua voisi viedä tai tuoda. Palvelujen kaupassa, niin siinähän on esimerkkinä se, että turistit kuluttavat Suomessa rahaa tai tavaroiden liikkuessa niitä tarvii kuljettaa. Eli tämä logistiikka on palvelujen ulkomaankauppaa. Tai sitten on tytäryrityksiä ulkomailla suomalainen tytäryritys esimerkiksi Kiinassa, joka sitten tulouttaa voittojaan Suomeen ja joka on palveluviennin erä. Näin niin kuin esimerkkinä ja sitten on tietenkin selkeitä IT-palveluja, joissa myydään joku ohjelmisto ulkomaille. Siinä ei mikään tavara liiku. Se menee tuota kaapeleita pitkin. Kuinka merkittävässä osassa nämä palvelutuotteet on Suomen viennissä ja toisaalta Suomen Kiinan viennissä, Merja osaatko sanoa?

Merja: No, palveluiden osuus Suomen kokonaisviennistä on ollut siinä 30 prosentin tietämillä viime vuosina. Itse asiassa Suomen Kiinan-viennistä palveluiden osuus on ollut kuin ihan samalla tasolla, mutta sitten tuoreimmat luvut elikkä 2022 vuodelta näyttää siltä, että Kiinan-viennistä palveluiden osuus on laskenut. Osittain voi johtua juuri tästä Olli-Pekka mainitsi, että tavarakauppa on kasvanut ja palveluiden osuus puolestaan laskee. Nyt on kolmen kvartaalin tiedot vasta käytettävissä 2022 osalta, mutta siinä näyttäisi siltä, että kun Suomen palveluvienti kokonaisuudessaan kasvaa lähes 20 prosenttia edessä joka kvartaalilla. Sitten pitkällä kvartaalilla 18 prosenttia, niin Kiinaan suuntautuvasta viennistä sen palveluiden osuus on noin miinus 18 prosenttia, eli etumerkki on siinä vaihtelut verrattuna tähän yleiseen palvelukantakehitykseen.

Matti: Eli noin karkeasti joka kolmas meidän vientieuroja tulee palveluista, niin se on sitten palvelujen myyntiä. Miten Suomen Kiinan palveluvienti on kehittynyt, miten pitkää aikasarjaa meillä siitä on?

Merja: Palveluiden ulkomaankaupassa, niin mitä meillä siellä tietokantataulukoissa julkaistaan, se taitaa lähteä 2013 vuodesta. Palveluiden osuus Kiinan viennistä oli korkeimmillaan tuolloin 2018 ja 2019, jolloin se oli 35 prosenttia suurin piirtein. Mutta niin kuin todettu, se on sieltä laskenut, etenkin korona pandemia tätä osaltaan selittää, että Kiinasta palveluvienti on koostunut näistä matkailupalveluiden viennistä. Elikkä tarkoittaa sitä, että mitä turistit sitten kuluttavat Suomessa, kiinalaiset turistit.

Matti: No, onko muiden maiden Kiinan palveluvienti kehittynyt samansuuntaisesti? Eli jos Suomi vie palveluita Kiinaan, niin niin tekee muutkin maat.

Merja: Itse asiassa Suomessa palveluvienti Kiinaan kehittyy nopeammin kuin esimerkiksi Tanskassa tai Ruotsissa tai EU:ssa keskimäärin, mutta toisaalta taas näyttää siltä, että kuin tuossa koronapandemiassa Suomi otti vähän enemmän hittiä kuin muut maat.

Matti: No miten paljon siitä pystytään sanoa, jos palveluviennin tilastointi on vaikeampaa kuin tavaraviennin tilastointi, ei millään pahalla Olli-Pekka. Meillä on lyhyempi historia siinä, mutta mitä voidaan sanoa siitä, mitä palveluja me tuodaan Kiinasta ja mitä palvelujamme viedään Kiinaan?

Merja: Joo on totta, että tietenkin tavaroissa on hyvin paljon tarkemmalla tasolla nämä erittelyt ja palveluiden osalta, kun on lukumääräisesti vähemmän tuotteita, joita sitten tilastoidaan ja mitä seurataan. Jotakin toki pystytään sanomaan, että se mitä palveluita sitten Kiinasta ollaan tuotu, niin se on pääosin muita liike-elämän palveluita. Jos lähetään kattoon tarkempia alaeriä, niin siinä sitten tietosuojasyyt tulevat vastaan. Ei voida eritellä, mutta jos katsotaan historiaa, niin muut liike-elämän palvelut, niin ne on pääasiassa ollut esimerkiksi tämmöisiä t&k palveluita.

Matti: Ja siellä voi olla, onko siellä lisenssit, taitavat olla samassa erässä. Eli se jos myönnetään käyttöoikeus johonkin, siitä saadaan lisenssimaksuja.

Merja: Joo nousee erityisesti sitten palvelutuonnin osalla esille elikkä siellä palveluviennissä, niin suurin erä henkisen pääoman käytöstä saadut maksut, joka on ehkä tämmöinen hieman hassu termi. Sillä juuri tarkoitetaan näitä lisenssituloja, t&k-toiminnan tuloksena saatuja lisenssituloja, se on 43 prosenttia palveluviennistä.

Matti: Ja sitten jos ne korostuu tuonnissa se tarkoittaa sitä, että me käytämme sikäläisiä lisenssejä, joista me maksamme heille sitten.

Merja: Niin tämä oli viennissä.

Matti: No, onko meillä siinä palvelujen viennistä, tuonnista suhteessa Kiinaan, niin niissä tuotteissa eroja? Onko siinä merkittävää eroa, mitä viennin tuotteita viedään sinne palvelupuolella ja mitä me tuodaan?

Merja: Tuonnissa muut liike-elämän palvelut ja sitten viennissä muun muassa juuri nämä lisenssitulot sitten nousevat esiin. Toki sitten niin kuin viennissä on ollut niin kuin mainittu nämä matkailutulot on ollut isossa roolissa, mutta se on nyt vähentynyt, se on ollut vain prosentin verran, kun se aikaisemmin oli siellä 13–15 prosentin tienoilla palvelutuonnista.

Matti: No totta ulkomaankauppaa kustannus voidaan jakaa niin, että meillä on tavara- ja palvelukauppa, mutta sitten toisaalta sen ulkomaankaupan rakenteella on merkitystä, että missä määrin se on Suomessa tuotettua osaamista, tavaraa, palvelua, jota viedään ja missä määrin me uudelleen viedään ulkomaista arvonlisää. Tätä sitten voidaan tarkastella arvonlisäpohjaisesta ulkomaankauppatilastosta, kavereiden kesken tiva-tilasto, niin siellä on tämmöiset käsitteet kuin bruttovienti ja viennin kotimainen arvollisuus. Ja mitä, mitä niillä on eroa Merja?

Merja: Kotimainen arvonlisä kertoo sitten sen osuuden, mitä tavallaan Suomi viennistä oikeastaan lopulta hyötyy. Bruttoviennistä kun vähennetään se, mitä viennin synnyttämiseen käytetään ulkomailta hankittuja panoksia eli raaka-aineita, palveluita mitä ulkomailta hankittu. Kun bruttoviennistä vähennetään tämä, saadaan sitten viennin kotimainen arvonlisä.

Matti: Eli jos ruotsalaiset ostaa Saksasta terästä ja tekee siitä putkea ja sitten myy sen putken Suomeen ja Suomessa taitetaan se putki, viedään ulkomaille, niin pelkästään taitoksen arvo on ikään kuin kotimaista arvolisää. Putki on ulkomailta ostettua.

Olli-Pekka: Taikka parempi esimerkki varmaan on autotehdas eli tuodaan Saksasta ne osat ja sitten kokoonpano on täällä Suomessa tehtaalla. Viedään se valmisauto pois, niin sitten tosiaan siinä on se arvonlisä se, mikä on siellä tehtaalla saatu arvonlisä.

Matti: Koko auton arvo jo Suomesta ja toisaalta myös niin, että jos toiminta lakkaa, niin me ei menetä sitä koko auton arvoa, vaan ainoastaan koko kokoonpanonaan. No miten iso osa Suomen Kiinan viennistä on kotimaista arvonlisää?

Merja: Suomen Kiinan viennistä kotimaista arvonlisää on noin 2/3-osaa, eli se on noin 3,2 miljardia.

Matti: 3,2 miljardia jos suhteutetaan se meidän 2,5 sadan miljardin BKT:hen.

Merja: Noin puolitoista prosenttia Suomen arvonlisäyksestä.

Matti: Eli semmoisesta rahoista puhutaan, jos mietitään, mitä hyödytään siitä, että käydään ulkomaankauppaa Kiinan kanssa. Ulkomaankaupassa keskitytään usein vientiin, puhutaan vientieuroista ja viennin merkityksestä, mutta tuonti on talouden rattaiden kannalta ihan yhtä tärkeä osa. Miten tärkeänä Kiinasta tuodut tuontipanokset on Suomen muu viennin kannalta?

Merja: Joo tähän tosi tuo arvonlisäpohjainen ulkomaankauppa voi tarjota myös vastausta. Jos katsotaan, että paljonko Suomen vienti sisältää Kiinasta tulleita tuontipanoksia, niin se on noin 2 prosentin tietämillä, mikä tarkoittaa sitä, että kaikesta Suomen viennin sisältämistä ulkomaisista tuotantopanoksista Kiinan osuus on noin 7 prosenttia

Matti: Eli jos jostakin syystä, vaikka pandemian takia, josta meillä on kokemusta, niin kauppa pysähtyisi niin se aiheuttaisi sitten muuhunkin kauppaan haasteita, koska ei saataisi niitä tuotantopanoksia. Nyt te olette Eeva Bofitissa tarkastelut näiden Tilastokeskuksen arvonlisäpohjaisten ulkomaankauppatilastojen ohella myös OECD:n arvonlisäpohjaisia ulkomaankauppa tilastoja eli tiva-tilastoja, mitä kiinnostavaa asiat on jäänyt sinulle mieleen?

Eeva: Suomen ja Kiinan välisistä kauppavirroista sen verran, että kun katsoo Suomen kannalta Suomessa kulutettu ulkomaista arvonlisää, Kiinan osuus siitä on noin 8 prosenttia vähän vajaa. Se on neljänneksi suurin osuus Saksan, Ruotsin ja Yhdysvaltojen jälkeen. Se on pikkasen enemmän kuin Ruotsissa, mutta vähän vähemmän kuin Saksassa. Mutta noin lähtökohtaisesti kaikki EU maat on suunnilleen samanlaisia siinä, miten paljon meillä kulutetaan Kiinassa tuotettua arvonlisää.

Esimerkiksi Yhdysvallat on huomattavasti Kiinaa riippuvaisempi tuontinsa suhteen tässäkin, kun EU-maat tai Iso-Britannia. Mutta sitten jos katsoo Kiinan puolelta asiaa, että kuinka paljon, mitä ulkomaista arvolisää Kiina itse kuluttaa. Siellä itse asiassa just OECD:n  tiva-tilastoissa yhteensä 65 maata mitä katsotaan. Suomi on menettänyt viimeisen 25 vuoden aikana eniten markkinaosuuttaan tässä, suomalaisessa arvonlisässä, mitä Kiinassa kulutetaan. Sen osuus on pienentynyt eniten, myös esimerkiksi Ruotsin ja Norjan osuus on pienentynyt, muttei yhtä paljon kuin Suomen. Ja sitten sieltä löytyy sellaisia maita, niin kuin Slovakia tai Puola, jotka on kasvanut kovaa, niin niillä sitten 20 vuoden aikana se osuus on itse asiassa noussut.

Matti: Onkohan siinä kyse siitä, että nämä Keski- ja Itä-Euroopan maat esimerkiksi ottaa kiinni vai.

Eeva: Sitä siinä varmasti on. Sitten Suomen osalta on tietysti iso osa meidän Nokian loppuminen, jos me katsotaan viimeistä 20 vuotta se näkyy suoraan siinä. Siirrytään sitten enemmän välituotteeseen ja raaka-aineisiin. Niissä arvonlisä pienenee tietysti se, mitä me Kiinaan viedään.

Matti: Siinä katosi merkittävä toimiala.

Olli-Pekka: Esimerkiksi 2007 vietiin 2,6 miljoonaa matkapuhelinta Kiinaan. Enää ei viedä.

Matti: Pelkästään Kiinaan.

Olli-Pekka: Pelkästään Kiinaan 2,6 miljoonaa vuonna 2007. Silloin kun oltiin huipulla.

Eeva: Ja nykyään joka toinen Suomessa oleva kännykkä on Kiinasta.

Olli-Pekka: Kyllä näin karkeasti.

Matti: Kun semmoinen on jokaisen taskussa, niin siinä on viitisen miljoonaa kännykkää.

Olli-Pekka: Siinä on kyllä arvokin muuttunut merkittävästi ja sitten se nimike muuttui, enää se ei ole matkapuhelin vaan se on älypuhelin nykyään.

Matti: Ihanaa saatiin luokitusknoppi tähänkin keskusteluun. Miten riippuvainen Suomi on Kiinasta tuontinsa suhteen?

Eeva: Tuontinsa suhteen nyt kun varsinkin Venäjä kauppa tosiaan romahti tuossa viime vuonna, niin kuin Olli-Pekka tuossa alussa sanoi, niin kolmanneksi suurin tuontimaa Kiina Suomelle Ruotsin ja Saksan jälkeen. Ollaanhan me hyvin riippuvaisia tuonnin suhteen Kiinasta, niin kuin koko maailma on ihan siitä syystä, että Kiina on tosiaan maailman toiseksi suurin talous ja kirkkaasti maailman suurin tavaran viejä.

Pandemia aikana Kiinan ulkomaankauppa kasvoi nopeasti, vienti nimenomaan niin, että se kasvatti markkinaosuuttaan. Kiinan osuus kaikesta maailman viennistä on nyt 15 prosenttia. Seuraavaksi tulee Yhdysvallat ja Saksa, joiden osuus on kahdeksan prosenttia kummallakin on karkeasti. Se on tuplasti suurempi viejä niin se on tietysti ihan luonnollista, että me ollaan Kiinasta hyvin riippuvaisia tuontimme suhteen ihan joka paikassa.

Matti: No, ollaanko erityisen riippuvaisia?

Eeva: No, emme me ole erityisen Kiina-riippuvaisia. Jos kattoo toisia EU-maita noin keskimäärin, niin aika lailla samanlaista on, että sitten kun esimerkiksi Yhdysvallat on selvästi Kiinaa riippuvaisempi tuontinsa suhteen kuin EU-maat tai Iso-Britannia.

Matti: Elämme verkottuneessa taloudessa, jossa tuotantoketjut on verkottuneet eli komponentit liikkujien kokoonpano on jossain, raaka-aine tulee tuolta ja komponentit täältä, mutta toisaalta myös kuluttajat ostaa ympäri maailmaa tavaraa.

Eeva: Joo ja nimenomaan jos katsoo missä tuoteryhmissä ollaan eniten Kiina riippuvaisia, niistä tulee, mitkä tuoteryhmät on sellaisia, joista eniten Kiinasta tuodaan suhteessa tai Kiina osuus on isoin. Niin ne on just täällä käyttötavarat, lelut, urheiluvälineet, huonekalut, tekstiilit, sellaisissa se erottuu täysin.

Matti: Ja miten sitten globaalisti niin missä tuoteryhmissä Kiina riippuvuus on suurinta?

Eeva: Sitä voi tarkastella taas siitä näkökulmasta, että jos katsoo koko maailman vientiä tuoteryhmittäin, niin kuinka iso osa siitä tulee Kiinasta, että miten iso markkinaosuus Kiinalla on tietyissä tuoteryhmissä. Me on katsottu sitä niin kuin suhteellisen karkealla jaottelulla, koska se on aika tilastointensiivistä hommaa, niin suurin riippuvuus globaalisti meillä on juttu urheiluvälineissä ja leluissa. Siellä Kiinan markkinaosuus maailmanmarkkinoista on noin yli 60 prosenttia. Sitten puolet maailman markkinoista Kiinalla on tekstiileissä, huonekaluissa tällaisissa kodin kestokulutushyödykkeissä myös.

Matti: Ei kuulostaa niin kuin strategisesti kauhean kriittisiltä.

Eeva: Ei kuulosta, mutta huomioi, että ne on sitten tavallaan isoja tavararyhmiä.

Matti: Isoja kokonaisuuksia.

Eeva: Mitä pienemmäksi mennään ja ajateltaisi helposti, että joku tekstiili, että eihän se ole mitenkään kriittinen, mutta pandemian aikana maskit osoittautuikin hyvin kriittiseksi tuotteeksi ja kaikkea ei voi tietää, tai nähdä pelkästään tilastoja katoamalla. Ja kyllä tekstiileitä se, mitä tekstiilejä tuotetaan tai tuodaan Suomeen nykyistä käytetään myös lääkesairaaloissa ja muualla muutenkin.

Matti: Vaikka filtteri.

Eeva: Joo just näin.

Matti: Tietyssä prosessiteollisuudessa.

Eeva: Mutta onhan Kiina sitten niin kuin vajaa 30 prosenttia maailmanmarkkinoista Kiinalla on myös koneessa ja laitteissa, sähkökoneissa ja isoimmat erät ovat varmaan nämä tietokoneet ja kännykät. Siellä on 70 prosenttia kannettavista tietokoneista Kiina vie koko maailmassa.

Matti: Niin ja on haastavaa se, että puhutaan isoista tilastoluokista. Mitä jos siellä onkin jokin pieni komponentti, joka on äärimmäisen tärkeätä jollakin mikä on, joka on elintärkeää yhteiskunnalle, vaan jonkin isomman laitekokonaisuuden valmistus.

Eeva: Just näin ja niitä me ei nähdä pelkästään kauppatilastoja katsomalla, että jos se on osa jotain konetta tai laitetta tai osaa, joka tuodaan meille. Me emme välttämättä myöskään pysty pelkästään kauppatilastoista huomaamaan Kiinan-riippuvuutta ihan kokonaisuudessaan.

Me tietää esimerkiksi, että me ollaan hyvin riippuvaisia Kiinasta kaikennäköisissä harvinaisissa maametalleissa ja muissa kriittisissä raaka-aineissa, vaikkei se välttämättä näy meillä helposti kauppatilastoissa, koska se on usein aina osa jotain tiettyä tavaraa, joka tuodaan sitten mistä tahansa. Ja EU-komissio on tehnyt tämmöisen listauksen EU:lle kriittisistä raaka aineista, niitä on noin 30 ja näistä 30:stä 19 on sellaista missä Kiina on maailman tärkein tuottaja. Kyllä me ollaan niin kuin hyvin riippuvaisia tämmöisistäkin asioista Kiinasta.

Matti: Nyt kun tässä on viime aikoina nähty tämmöisiä asioita tai tapahtumia, jotka ovat rikkoneet maailmankauppaa ja tuotantoketjuja, on ollut pandemia, on ollut sotaa, joka on aiheuttanut sen. Yhtäkkiä jostain ei jotain tavaraa enää saada aikaan tai vaikka merkittävässä kanavassa poikittain oleva laiva. Mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen, että miten Kiina, Suomen tuonti Kiinasta tai sitten Kiinan tuonti globaalisti on, on korvattavissa. Kiina on niin kuin sanoit se on strategisesti merkittävä, koska se on niin merkittävä tuottaja.

Eeva: Niin on ja, korvattavuutta voi ajatella niin, että joku tuote on korvattavissa, jos sitä pystytään tuomaan jostain muualta. Jos tuontia pystytään maantieteellisesti hajauttamaan. Tai sitten tietysti sitä voidaan myös lähtökohtaisesti tehdä itse kotimaassa, mutta sekin on vaikeata. Pelkästään kauppatilastoja katsomalla tietää, että mitkä asiat ovat korvattavissa toisilla samalla HS-koodilla kaksi tavaraa. Se ei välttämättä tarkoita, että ne on oikeasti sellaisia, että ne käy siihen samaan asiaan mihin sitä toista on tuotettu, tuotu tai sitten niin päin, että voi olla kaksi hyvin eri HS-koodilla olevaa tavaraa, jotka saattaisi olla substituutteja. Tässä on myös sellaista asiaa, mitä on, mitä ei pysty näin tilastotilastoja katsomalla pelkästään tietämään.

Matti: Eli voi olla sama mutteri, toinen on tehty ruostumattomasta teräksestä ja toinen valuraudasta.

Olli-Pekka: Ja sitten tiettyjä tavaroita on vaikea itse asiassa korvatakin, että semmoisia on olemassa, niin kuin korona-aika osoitti niin esimerkiksi ne maskit. Kiinastahan niitä lentokoneella sitten käytiin hakemassa ihan varta vasten ja matkustajalentokoneita muutettiin, niin että saatiin tuotua maskeja paljon tänne Suomeen ja muutenkin Eurooppaan.

Sitten meillähän ei ole omaa tuotantoa näissä maskeissa Euroopan alueella, me tuotiin ne koneet sieltä Kiinasta ja sitten tuotiin myös ne rullat kankaina, mistä tehtiin niitä maskeja plus sitten ne kuminauhat, millä ne maskit laitetaan tänne taakse.  Periaatteessa raaka-aineet ja ne koneetkin tuotiin Kiinasta siinä tilanteessa.

Tämä on mielenkiintoinen, no se korvattiin kiinalaisilla koneilla ja raaka-aineella ja sitten se kotimainen maskituotanto saatiin käyttöön. Me emme pystyneet itse korvaamaan, kun sairaalaan tarvittiin näitä nitriilikäsineitä ja sitten suojaintakkeja, niin ne tuotiin koko ajan Kiinasta niitä tuotiin ja sairaaloissahan niitä menee ihan älyttömät määrät nitriilikäsineitä. Esimerkiksi kun niitä vaihdetaan siellä koko ajan, niin niitä tuotiin ihan miljoonittain, kymmeniä miljoonia.

Matti: Aika rientää pois helposti, voisimme jatkaa toisenkin puolituntisen, mutta pitäisi jotenkin lyödä pikkuhiljaa pakettiin tätä keskustelua. En malta kuitenkaan olla kysymättä Merjalta vielä noista Kiinan liiketoimintaa harjoittavista yrityksistä, koska meillä on tietenkin Tilastokeskuksessa valtava tietovaranto. Tietoja siitä mitä yksittäinen yritys tekee ja Suomessa on yrityksiä jossain siinä 300 ja 400 tuhannen välillä, niin kuinka paljon Suomessa on Kiina-liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä?

Merja: No, jos ajatellaan sillä, että jos ne harjoittavat edes euron verran Kiinan-vientiä tai tuontia eli hitusen vaan, niin semmoisia noin 12 500 käyttäen vuoden 2021 tietoja. Ja tosiaan niin siinä on myös rajauduttu niin sanottuun yritystilastomääritelmään. Tuossa Olli-Pekka sanoo periaatteessa niin kuin Tullissa, sitten niitä yksittäisiä tunnuksia, joilla tuodaan tai viedään, niin on sitten hieman enemmän. Tässä onkin mielenkiintoista, jos lähdetään rajaamaan sitä jollakin raja-arvolla sitä vientiä tai tuontia, että paljonko niiden yrityksien sitten jää jäljelle. Jos käytetään vaikkapa 5 000 euron raja arvoa, joka on erittäin pieni, niin siinäkin se määrä tippuu jo huomattavasti eli silloin niitä yrityksiä on enää noin 6 200 kappaletta.

Matti: Ja mitäs jos meillä on yli 300 000 yritystä Suomessa, mutta iso osa niistä on kotimarkkinayrityksiä. On parturi-kampaamoa, kioskia, huoltoasemaa, ruokakauppaa ja näin päin pois. Miten paljon meillä on ulkomaankauppaa harjoittavia yrityksiä?

Merja: No niitä on noin 15 000 tuhatta, 15 600 suurempi piirtein.

Matti: Kaiken kaikkiaan.

Merja: Kaiken kaikkiaan, eli se on tosi pieni osa sitten siitä 380 000 suurin piirtein.

Matti: Ja sitten kun mietitään, että ulkomaankauppa globaalissa maailmassa on kuitenkin merkittävä sekä äärimmäisen merkityksellinen asia talouden kannalta, niin se osa 15 000 yrityksen harteilla tästä isosta yritysmassasta. Miten iso osa näistä yrityksistä on sen semmoisia, että niillä on Kiinaan-kauppaa?

Merja: Se on noin 40 prosenttia sitten näistä ja tässä on tosiaan 5 000 euron rajaa käytetty. Ja jos sitä rajaa lähdetään nostamaan ja sen kautta määrittelemään ulkomaankauppaa käyviä yrityksiä kyllä sieltä nopeasti tippuu sitten yritysten lukumäärät.

Et sinänsä tuo on ihan mielenkiintoinen kysymys siitä, että nyt paljon ulkomaankauppaa harjoittavia yrityksiä, miten se määritellään ulkomaan kauppaa harjoittava yritys. Riittääkö, että euron tai kahden verran vientiä tai tuontia ja minkälaista raja-arvoa käytetään ja suhteutetaanko sitä, vaikka liikevaihtoon tai sitten tuonnissa ostoihin.

Matti: No vielä yksi kysymys siihen, onko Suomessa enemmän kiinalaisia tytäryrityksiä kuin mitä Kiinassa on suomalaisia tytäryrityksiä?

Merja: Ei ole, että Suomessa on itse asiassa aika vähän kiinalaisomisteisia yrityksiä eli että sen konserniemo on Suomessa, niitä noin 50 kappaletta kiinalaisomisteisia yrityksiä eli konserniemo on Kiinassa. Mutta suomalaisilla yrityksillä on noin 250 tytäryritystä Kiinassa.

Matti: Ja silti ei ole vienti sen kummemmin noussutta ainakaan yhtä kovaa kuin tuonti.

Olli-Pekka: Tuontiyrityksiä siis on paljon enemmän kuin vientiyrityksiä, että tuontiyritysten määrä on kasvanut ihan hirveästi verrattuna vientiyritysten määrä pysyy aika lailla vakiona.

Eeva: Mutta tässä on sekin, että suomalaisia nämä suomalaisten tytäryhtiöiden siis suomalaiset Kiinassa olevat tytäryhtiöt, niin niiden liiketoiminta on kasvanut jo aika paljon viimeisten kymmenen vuoden aikana. Se voi osin osaltaan selittää sitä, että se vienti ei ole kehittynyt yhtä vahvasti. Jos jo ollaan siellä Kiinan markkinoilla ja tehdään asiat siellä, siellä on paljon tehdas- ja laiteteollisuutta niin kuin suoraan Kiinassa.

Matti: Kysyn vielä muutaman, nämä ulkomaankaupan riippuvuudet, josta tässä on nyt muutaman kerran puhuttu, niin nousee tapetille heti, kun kohdistuu joku shokki. On joku laiva poikittain jossain kanavassa, niin totta miten esimerkiksi koronapandemia vaikutti Kiinan ulkomaankauppaa tavaroiden liikkuvuuteen ja tuotantoketjuihin?

Olli-Pekka: Korona-aikaan tosiaan Kiinan oma tavaratuonti ja vienti ne jatkoivat vuosittaista kasvua koronasta riippumatta. Kaupunkikohtaiset sulut sulkivat jonkun tuotantolaitoksen, joka aiheutti sitten isojakin ongelmia globaaliin tuotantoketjuun. Samanlailla kaupunkikohtaiset sulut vaikuttivat satamiin ja sitten siellä satamissa ei liiku ollenkaan tavaraa, jolloin ne rahtialukset ja varsinkin kontit ne sitten jäi jumiin sinne Kiinaan. Itse asiassa vasta nyt ollaan tänä vuonna päästy kunnolla tästä konttijumista eroon, mikä johtuu näistä syistä.

Matti: Joka alkoi 2020.

Olli-Pekka: Niin se alkoi silloin koronan alussa silloin, kun sinne Kiinaan tuli niitä isoja koronnousulukuja satamiin, niin silloin se alkoi. Sitten oli se Suezin kanava yksi ongelma tuossa välissä ja nyt sitten tänä vuonna ollaan palauduttu.

Matti: No, tässä oli myös sitten USA:n ja Kiinan kauppasotaa, kai sitä voi ihan kauppasodaksi kutsua. Presidentti Trumpin aikana, mikä vaikutus sillä on ollut ja miten sitten vastaavasti EU on toiminut suhteessa Kiinaan?

Olli-Pekka: No, mä voisin aluksi sanoa tosiaan, niin ne Trumpin aikaiset USA:n ja Kiinan tuontitullit, niin ne on edelleen voimassa pääosin ja Kiinan kauppa USA:n kanssa on laskenut oikeastaan vain vuonna 2019. Se on muuten ollut kasvussa tässä viime vuosina, ja tuotanto on siirtynyt Kiinasta esimerkiksi Vietnamiin eli USA:n tuonti Vietnamista on kasvanut huomattavasti.

Eeva: Joo siinä on tehty tosiaan analyysi siitä, että ne tuoteryhmät, joissa ne tullikorotukset oli suurimmat. Niistä just Yhdysvallat on siirtänyt tuontiaan Kiinasta pois eli useita varmasti sitten Vietnam on yksi, joka on siitä hyötynyt, mutta sellaiset tavararyhmät, joissa tullikorotuksia ei ollut, niin niissä se tuonti Kiinasta on vaan jatkanut kasvuaan. Siinä selvästi ollut tämmöinen rakennemuutos sitten näiden kahden maan välillä välisessä kaupassa.

Matti: Voiko olla, että se tuotanto siellä Vietnamissa on kiinalaisomistuksessa?

Eeva: Voi olla, koska sitä ei näistä näe, missä se arvonlisä lopulta on tehty, että se voi hyvin olla, että se kiinalainen arvonlisän osuus ei ole mihinkään sieltä muuttunut.

Matti: On ollut näin näppäriä tuontitulleja. Viimeisenä kysymyksenä kysyn tällaisen, että kun Kiinalla on niin merkittävä painoarvo maailman taloudessa, että jos Kiinan talouskasvu tai kauppa jostain syystä sakkaisi, vaikka tulisi merkittävä taantuma, niin vaikutukset näkyisivät kaikkialla maailmassa. Jos Kiinaan tulisi merkittävä taantuma, niin se vaikuttaisi jokaiseen talouteen ja maahan maailmassa. Onko sitten keskustelu Kiinan-riippuvuuksista mitenkään merkityksellistä? Ollaan joka tapauksessa niin riippuvaisia.

Eeva: Niin ollaan, ehkä niin kun se mikä minun mielestä kuitenkin on tärkeätä, että et tiedostetaan ja kuten katsotaan sellaiset tuoteryhmät, jotka on yhteiskunnan toiminnan kannalta tosi tärkeitä ja kriittisiä.

Matti: Ja niin kuin farkut?

Eeva: Niin kuin vaikka miesten uimahousut tai farkut tai onkivavat, niin sitten jos tämmöisiä asioita joita tuodaan hirveästi Kiinasta tai itse mistä tahansa maasta. Ensinnäkin ollaan hyvin tuontiriippuvaisia ja tuodaan niitä yhdestä tietystä maasta. Oli se maa sitten mikä tahansa, niin onhan se ihan fiksua tunnistaa tällaiset tuoteryhmät ja pyrkiä ainakin jotenkin maantieteellisesti laajentaa sitä tuontia, jos vain mahdollista.

Tai sitten miettiä, että pystytäänkö jotain jopa tuottamaan itse edes jonkin verran. Jos missä tahansa siellä yhdessä tuontimaassa tapahtuu jonkinnäköinen sokki, että tuotantoketjut häiriintyvät isosti, niin sitten tavalla meillä yhteiskuntaa ei ihan hirveä sitä kuitenkaan kärsisi.

Olli-Pekka: Kyllä, että EU-maat tuo tosiaan enemmän tavaraa sieltä Kiinasta kuin EU-maat vie Kiinaa. Eli kyllä se tuonti siitä kärsisi, jos Kiinassa oleva tuotanto laskisi. Varsinkin se tuotantohan on se näissä tavaroissa mitä mainittiinkin, niin se on tosi suurta näissä kestokulutus kulutustavaroissa ja sähkökoneissa ja laitteissa esimerkiksi. Mutta suoraan sanottuna niin EU:ssa yritetään tähän varautua ja varmaan Suomessakin ja yritykset tekee omiin riskeihin perustuen näitä ratkaisuita hajauttaa konetuotantoa johonkin muuallekin.

Matti: No niin eiköhän minun ole aika päästä teitä niihin omiin oikeisiin töihin. Kiitos oikein paljon keskustellusta Olli-Pekka Penttilä Tullista, Merja Myllymäki meiltä Tilastokeskuksesta ja Eeva Kerola Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitos ei kuin nousevien talouksien Bofitista eli Suomi pankista. Keskustelua voi jatkaa Twitterissä aihetunnisteella Tilastolive. Oikein mukavaa päivänjatkoa ja seuraavaan kertaan.