Tilastolive: Mies ratissa, nainen kyydissä? – Puhetta autoilun tasa-arvosta

15.11.2021 lähetyksen tekstiversio

 

Alkutunnuksessa musiikki ja teksti Tilastolive

 

Hannele Orjala: Oikein hyvää huomenta ja tervetuloa Tilastoliveen. Tämä on suora lähetys Tilastokeskuksesta Helsingin kalasatamasta. Tänään puutaan autoilusta ja autoilun tasa-arvosta. Vieraina ovat tilastokeskuksen asiantuntijat Marjut Pietiläinen ja Matti Kokkonen. Tervetuloa lähetykseen.

Matti Kokkonen: Kiitos

Marjut Pietiläinen: Kiitos

Hannele Orjala: Tänään julkaistussa yhteisartikkelissa kerroitte, että autoilu on tasa-arvoistunut. Mitä tämä tarkoittaa?

Matti: No tässä artikkelissa on tarkasteltu pääasiassa autoilu henkilöliikennetutkimuksen ja ajokorttitilaston avulla. Ensimmäinen henkilöliikennetutkimus tehtiin Suomessa 1974 ja siinnä havaittiin, että miehillä pääasiallinen liikkumistapa silloin henkilöauton kuljettaminen, kun taas sitten naisilla yleisempää on polkupyöräily ja linja-autolla liikkuminen. Mutta 40-vuodessa on tultu siihen, että henkilöauton kuljettaminen on molemmilla sukupuolilla yleisin liikkumistapa.

Hannele Orjala: Entä Marjut?

Marjut Pietiläinen: Jos mennään tuonne 100-vuoden taakse, niin tuolloin autoilu oli aika lailla harvojen harrastus ja lähinnä miesten harrastus. Kaikilla ei ollenkaan ollut mahdollisuutta, autoja oli vähän ja ne olivat tosi kalliita. Nykyisin sitten autoilu on arkipäivää jo lähes kaikille ja periaatteessa kaikkien ulottuvilla. Siinnä mielessä autoilu on tasa-arvoistunut. Naisia pidettiin aiemmin myös liian heikkohermoisina autoilemaan ja nähtiin, että autoilijan piti olla vakaa ja luja hermoinen niin kuin mies. Ja onneksi näin ei enää ole, ja kuitenkin noita ennakkoluuloja ja stereotyyppisiä asenteita on valitettavasti. Naisten asema on kuitenkin muutoinkin jo parantunut. Esimerkiksi 1930 naimisissa olevat naiset vasta vapautuivat miestensä holhouksesta ja saivat oikeuden omistaa oman omaisuutensa, omaan omaisuuteen on oikeus.

Hannele Orjala: Itse asiassa holhouksesta vapauduttiin omistamaan oma auto.

Marjut Pietiläinen: Kyllä juuri näin.

Hannele Orjala: Ajokortti on 82 prosentilla ajokortti-ikäisillä. Millainen tilanne on sukupuolittain ja miten luvut ovat muuttuneet ajassa?

Matti Kokkonen: Se oikeastaan riippuu paljon siitä ikäryhmästä 20–64-vuotiailla henkilökortin ajokortin omistaminen on suhteellisen tasaista, mutta siitä nuoremmissa ikäryhmässä ja siitä vanhemmissa ikäryhmissä miehillä on enemmän henkilöauton ajokortteja. Tämä historia, että naiset eivät hankkineet ajokortteja näkyy vielä ihan selvästi. Esimerkiksi vuonna 1980 ajokortti oli lähes 75 prosentilla miehistä, mutta vaan 40 prosentilla naisista. Nyt tällä hetkellä henkilöauton kortteja suoritetaan lähes tasatahtia lähes riippumatta sukupuolesta.

Hannele Orjala: On tosiaan mielenkiintoista, että vain 40 vuotta sitten oli yleisempää, että naisella ei ollut ajokorttia, kuin se että naisella olisi ajokortti. Matti sanoo totta. Entäs Marjut?

Marjut Pietiläinen: Jos tuossa 80-luvun alussa oli tilanne tuo, niin 80-luvun lopussa toisaalta oli sillain, että täysi-ikäistyvät ikäluokat aika lailla itsestään selvästi suorittivat ajokokeen ja saivat ajokortin. Sitä ei kyseenalaistettu, mutta toisaalta sitten tänä päivänä ei välttämättä ole ihan samalla lailla. Kaikki eivät välttämättä halua enää ajokorttia toki tässä on paljon eroa alueiden välillä ja ihmisten kiinnostusten ja arvojen mukaan, mutta myös ilmasto- ja ympäristöasiat ovat varmasti vaikuttamassa nuorten valintoihin.

Hannele Orjala: Jos katsotaan nuorten osuuksia ikäryhmittäin, niin nähdään että alle kaksikymppisillä on ajokortteja hieman vähemmän kuin hieman vanhemmilla. Voiko tästä tehdä sen johtopäätöksen, että nykynuoret ei automaattisesti enää aja korttia.

Matti Kokkonen: Kyllä, minun mielestäni näin voisi sanoa, että 20–24-vuotiailla jos katsotaan vuotta 2014 niin lähes 90 prosentilla oli silloin henkilöauton ajokortti. Jos katsotaan tämän vuoden alkua, niin vaan 70 prosentilla oli henkilöauton ajokortti voimassa ikäryhmästä ja sama näkyy nuoremmissa ikäryhmissä. 18-vuotiaissa se on laskenut 70:stä reiluun 50:een ja 19-vuotiaissa vajaasta 90:stä 60:een.

Hannele Orjala: Teidän artikkelissa kerrotte näistä, että miehet hankkivat nykyään ajokorttia tasatahtiin, mutta sitten täällä on tämmöinen poikkeus, että poikkeusluvalla ajokorttia hankkivat lähinnä pojat. Ajokortin tällä tavalla on hankkinut jo lähes neljännes 17-vuotiaista mikä on uskomattomankin korkea osuus ja tuplasti tyttöihin verrattuna. Mistä erot tyttöjen ja poikien välillä oikeastaan johtuvat?

Marjut Pietiläinen: Tämä on mielenkiintoinen kysymys, mutta tähän vaikuttavat varmaan monet tekijät asuinpaikka on varmasti yksi. Jos mietitään liikkumista kouluun, harrastuksiin, työhön, toisaalta harrastuksissa ja koulutuksessa ja kiinnostuksen kohteessa on eroa tytöillä ja pojilla koulutusalatkin ovat vielä aika sekrekoituneet eli sukupuolen mukaan eriytyneet. Auto-alan tutkinnon suorittajista on aika vähän naisia ja se on aika harvinainen valinta tytöille ja sitten toisaalta pojilla harvinainen on sosiaali- ja terveysala. Mutta näihin sitten toki vaikuttaa valintoihin se, että onko koulutuspaikkoja siellä omalla alueella tarjolla ja kuinka halukkaita nuoret ovat lähdössä esimerkiksi omalta kotiseudulta pois. Mutta ovat omat kiinnostukset toki vaikuttavat paljon.

Hannele Orjala: Mitä Matti sanot.

Matti Kokkonen: Lain mukaan sehän on nimenomaan poikkeuslupa ja siihen pitää olla jokin syy sille ajokortin hankinnalle, niin kuin Marjut jo tuossa vähän viitasikin. Jos katsotaan poikkeuslupaa edeltävää aikaa eli 15–16-vuotiaat niin sieltäkin nähdään, että pojilla on enemmän mopo, moottoripyörä ja mopoauto kortteja yhteensä ja traktorikortteja eri tavalla. Siellä voi olla tosiaan kiinnostus ajamiseen taustalla ja sitten ehkä halu hoitaa liikkumistarpeet itsenäisesti, kun se on sitten autollakin mahdollista.

Hannele Orjala: Tämä on ihan mielenkiintoinen aihe, jos kysyisin vielä tämän. Hankitaanko ajokortteja sitten poikkeusluvalla kaikkialla Suomessa vai onko siinnä alueellisia eroja?

Matti Kokkonen: Kyllä siinnä on isoja alueellisia eroja. Viime vuoden lopussa näitä voimassa olevia kortteja oli yhteensä 11 000 kappaletta poikkeuslupakortteja ja Uudellamaalla niitä oli tietysti eniten, mutta täällä asuu eniten ihmisiäkin. Eli suhteellinen osuus oli kuitenkin matalin. Kaikista eniten näitä poikkeusluvalla suoritettuja kortteja on Etelä-Pohjanmaalla pojilla 40 prosentilla ja tytöillä 28 prosentilla, sitten muita maakuntia missä on paljon kortteja, on Kainuu, Lappi ja Etelä-Savo siellä pojilla tai miehillä, oli 17-vuotiailla 30 prosentilla hankittu henkilöajokortti.

Hannele Orjala: Pysähdytäänpäs hieman liikenteen varjopuoliin elikkä näihin liikenneonnettomuuksiin. Millaiset sukupuolten väliset erot ovat liikenneonnettomuuksien kohdalla?

Matti Kokkonen: Tätä nykyään tieliikenteessä kuolee noin 200 ihmistä vuodessa ja kuolleista miehiä kolmeneljäsosaa ja yksineljäsosa on naisia. Liikennekuolemista suurin osa tapahtuu henkilöautossa, se tietysti heijastelee tätä yleistä liikkumista. Henkilöauton matkustajina kuolee suurin pirtein yhtä paljon miehiä ja naisia, mutta sitten henkilöauton kuljettajista, jotka kuolevat tieliikenneonnettomuuksissa 80 prosenttia on miehiä. Miehiä kuolee sitten naisia enemmän myös moottoripyörä ja polkupyöräily onnettomuuksissa.

Hannele Orjala: Tämmöinen ikävä epätasa-arvo tässä osassa. Autoilua on pidetty perinteisesti miesten maailmana ja kielessä ja kulttuurissa elää vahvana ajatus esimerkiksi rekkamiehistä. Onko nykyään myös rekka naisia Marjut?

Marjut Pietiläinen: Kyllä on, ja ylipäätään näistä mies päätteistä kannattaa jo luopua, ne ovat ihan tarpeetonta tietoa tässä ammatin ja työn tekemisen näkökulmasta. Sukupuoli ei ole siinnä relevantti ja se on tällainen historiallinen jäännös siitä ajasta, jolloin kyseisessä ammatissa toimi ainoastaan miehiä. Nykyisin alalla toimii naisia ja vuoden 2018 työssäkäynti tilaston mukaan kuorma-auton ja erikoisajoneuvojen kuljettajista 6 prosenttia oli naisia. Vastaava osuus oli vuonna 2010, 4 prosenttia eli hienoista kasvua tässä on, mutta aika pieni osuus edelleen.

Hannele Orjala: Mitä Matti sanot tähän?

Matti Kokkonen: Olen samaa mieltä Marjutin kanssa, että ammatteja ei ole tarvetta suokupuolittaa, mutta yksi sellainen luontainen väylä on puolustusvoimat missä koulutetaan vuosittain 3 000 raskaan ajoneuvon kuljettajaa tietysti puolustusvoimien omiin tarpeisiin. Sitten myöhemmin he siirtyvät palvelemaan yhteiskunnan tarpeita ja siinnä saa hyvää kokemusta ja maistiaisia työn luonteesta. Naisia on palveluksessa vähemmän vuonna 2020 vain reilut 1 000 kappaletta, joten sitä kautta, vaikka kaikki koulutettaisi kuljettajiksi niin se väylä jää miesten hallintaan ainakin toistaiseksi.

Hannele Orjala: Miten sinä arvioisit, tämä on tosi mielenkiintoinen tieto, mikä osuus raskaan ajoneuvon ajokorteista suoritetaan varusmies ajalla?

Matti Kokkonen: Suoraan sitä on vaikea arvioida, koska kortteja voi suorittaa erittäin monen eri ikäisenä. Eli ihan suoraan sitä ei pysty sanomaan, mutta vuonna 2020 toimitettiin pelkästään 18–19-vuotiaille 2 500 kuorma-auton ajokorttia ja reilut 1 000 yhdistelmä ajoneuvon kuljettamiseen oikeuttavaa korttia. Puolustusvoimat itse arvioivat, että näistä 3 000 kuljettajasta, jotka he kouluttavat vuosittain 25-30 prosenttia työllistyy sitten koulutusta vastaavaan ammattiin. Kyllä se vaikuttaisi ihan merkittävältä väylältä.

Hannele Orjala: Merkittävä väylä tähän ammattiin ja sitten kortin hankkimiseen.

Matti Kokkonen: Kyllä.

Hannele Orjala: Kiinnostavaa on myös, miten henkilöauton omistus jakautuu, kun meillä on melkein kolme miljoonaa liikenne käytössä olevaa ajoneuvoa, niin miten ne luvut ovat tasa-arvon näkökulmasta?

Matti Kokkonen: Yksityisomistuksessa henkilöautojen omistus jakautui sillä tavalla, että miesten hallinnassa on noin kaksi kolmannesta henkilöautoista ja yksi kolmannes on sitten naisten hallinnassa. Nämä omistusta kuvaavat ja hallintaa kuvaavat tehdään, sillä tavalla, että sieltä otetaan se ensimmäinen haltija tai ensimmäinen omistaja. Ne eivät välttämättä suoraan kerro, että kuka sitä henkilöautoa lopulta käyttää.

Hannele Orjala: Kun mies ja nainen sitten lopulta istahtaa autoon niin kumpi menee kuskin paikalle? Onko tutkimustuloksia?

Marjut Pietiläinen: Henkilöliikennetutkimuksesta tiedetään, että naiset on useammin henkilöauton matkustajina kuin miehet, mutta toki vanhemmissa ikäryhmissä naisilla on vähemmän ajokortteja, joten on ihan loogista, että sitten ei istahdeta siihen kuskin paikalle, jos sitä ajokorttia ole. Ilmeisesti on kuitenkin aika tavallista, että mies ajaa autoa, jos perhe tai pariskunta on yhdessä liikenteessä ja nainen sitten taas ajaa useammin silloin, jos hän on yksin tai kuskaa esim. lapsia harrastuksiin tai käy kaupalla. Toisaalta sitten voi ajatella myöskin niin että toiset miehet ajavat mielellään autoa ja toiset naiset ajavat mielellään autoa ja kaikki ei mielellään aja autoa, tässä on eroa ei kannata ehkä liikaa yleistää. Siinnä voi ajatella myös, jos puoliso ajaa esim. päivittäin töihin autolla niin se on hänelle luontevaa ja hän on tottunut. Jos taas toinen puoliso ajaa autolla harvakseltaan niin kynnys ajaa voi olla toki suurempi istahtaa siihen kuskin paikalle. Ja varsinkin jos sitä ajotaitoa kyseenalaistetaan ja aiempien selvitysten mukaan juuri oma puoliso on se, joka hanakammin on kyseenalaistamassa tätä ajotaitoa. On myös toki hyvä muistaa, että kun näitä katsotaan, niin on olemassa erilaisia perheitä ja erilaisia parisuhteita eli aina ei kannata keskittyä pelkästään siihen, että pariskunta on nainen ja mies.

Hannele Orjala: Henkilöliikennetutkimuksen mukaan miehet käyttävät liikkumiseensa selvästi enemmän omaa autoa. Naisilla liikkumistavat ovat huomattavan moninaisia. Voiko tästä päätellä, että jos autoilun asema ensisijaisena liikkumismuotona muuttuisi, niin muutos lähtisi nimenomaan naisista. Mitä sanot Matti?

Matti Kokkonen: Näkisin että tämä ei pelkästään ole naisten ratkaistavissa vaan ehkä enemmänkin lähtisin hakemaan sitä muutosta nuorista. Mehän totesimme jo että nuoret hankkii vähemmän henkilöauton ajokortteja ja liikennevirasto on tutkinut tätä asiaa yhteiskäyttöautotutkimuksessa ja siinä havaittiin, että kun siihen autoon kerran tottuu niin siitä luopuminen tai ylipäätään sen luopumisesta harkitseminen on todella vaikeata. Ja sitten myös muut valinnat elämässä saattaa tukea sitä. Mutta sitten taas samassa tutkimuksessa todettiin, että myös autottomuudesta tulee elämäntapa. Eli kun sitä autoa ei parikymppisenä hankita niin sitten se ostohalukkuus vähenee koko ajan iän myötä. Eli ehkä nuorille voitaisiin sitten yrittää tarjota tai ehkä tuleekin tarjottua tällainen autottoman elämän malli.

Hannele Orjala: Mitä Marjut, naisten liikkumistapojen moninaisuuden takana voi myös olla.

Marjut Pietiläinen: Liikkumistapojen takaa toki näkyy myös se, että miten asuinalue ja liikkumispalvelut on ylipäätään suunniteltu ja miten on tarjolla joukkoliikennettä, pysäköintipalveluja, liityntäpysäköintiä ja kuinka sujuvia matkaketjut on. Takaa löytyy myös erilaiset arvot ja toki taloudellinen tilanne, myös perhetilanne vaikuttaa aika paljon. Jos on lapsiperheestä kysymys ja on useampi lapsi niin voi olla ihan käytännön syistä, että on vain käytännössä helpompaa matkustaa sillä autolla ja naisilla toisaalta matkaluku on suurempi kuin miehillä. Mikä sitten taas voi kertoa siitä, että esimerkiksi töistä tullessa saatetaan käydä hakemassa lapsi hoidosta ja vielä käydä kaupassakin ja siinä saatetaan käyttää niin joukkoliikennettä, kävellä, mahdollisesti kaupunki pyöräillä ja sitten ehkä myös autolla ajaa. Tässäkin on varmaan paljon eroja aiempien selvitysten mukaan tai ajankäyttötutkimuksen mukaan esimerkiksi useammin ne on ollut naiset, jotka on näitä hommia perheessä hoitaneet, mutta onkin tosi mielenkiintoista sitten nähdä miten nyt parhaillaan kerättävät ajankäyttötutkimuksen tulokset tulee näyttämään. Ensi vuonna julkaistaan uusia ajankäyttötutkimuksen tuloksia.

Hannele Orjala: Me ollaan eletty monella tavalla tällaista poikkeusaikaa ja korona vei meidät etätöihin ja se näky tietysti autoilun vähenemisenä ja korona on vaikuttanut esimerkiksi asumisratkaisuihin, muuttoliikkeeseen. Voiko se vaikuttaa myös autoilun trendeihin?

Matti Kokkonen: Pitkäaikaisia vaikutuksia on tietysti vielä vaikeata tai jopa mahdotonta sanoa mutta tietysti yksityisautoilulla on voinut ostaa itselleen turvaa liikkumiseen ja ehkä kun rajatkin on olleet kiinni niin tietynlaiset, vaikka maakuntamatkat on olleet helpompia tehdä omalla autolla ja sitten muuttaminen kehyskuntiin, tai maalle tai kesämökin hankkiminen ovat saattaneet kiihdyttää yksitysiautoilun kasvamista. Mutta sitten taas toisaalta ruoan kotiinkuljetus on tullut monelle tutuksi ja kuten sanoit niin etätyöt ovat yleistyneet. Ehkä se nettovaikutus näkyy sitten vasta sieltä asiaa kertovista tilastoista.

Hannele Orjala: Ihan lopuksi vielä kysymys molemmille. Ratin taakse vai kartanlukijaksi vai sekä että?

Marjut Pietiläinen: No ehdottomasti sekä että. Itse ajan harvakseltaan autoa tai silloin tällöin, mutta ajan ihan mielelläni. Itselläni liikkumistavat ovat eri vaiheiden myötä vaihdelleet aika paljon ja kaikenlaiset liikkumismuodot ovat tuttuja ja tärkeitä. Olen muun muassa itse opettanut mieheni kanssa kolme poikaamme ajamaan autolla ja se on ollut aivan valtavan ihanaa olla, siinnä roolissa ja istua siinnä apukuskin paikalla.

Hannele Orjala: Mitäs Matti?

Matti Kokkonen: Mielellään ratin taakse, mutta oikeastaan siitä syystä, että rakastan ajamista ja autoja ja autoilua ylipäätään. Istun kyllä mielelläni myös kyydissä ja yritän sitten aina kaikilla matkoilla valita tarkoituksenmukaisen liikkumistavan, oli se sitten auto, polkupyörä tai julkiset.

Hannele Orjala: Kiitos oikein paljon vierailusta Marjut Pietilainen ja Matti Kokkonen. Lisää tietoa tästä aiheesta on tänään julkaistussa tieto ja trendit artikkelissa teemalla, autoilu on tasa-arvoistunut. Keskustelua voi jatkaa myös Twitterissä aihetunnisteella tilastolive. Mukavaa päivänjatkoa ja näkemiin!

 

Lopputunnuksessa musiikki ja teksti Tilastokeskus.