Yli 250 vuotta väestölaskentoja

Kirjoittaja: Pekka Myrskylä

Ruotsin valtakunnan ensimmäinen koko maata koskeva väestölaskenta toimitettiin vuonna 1749. Samalla väestölaskenta toteutettiin myös Suomen alueella, joka tuolloin kuului Ruotsiin. Sen ansiosta Suomesta on käytettävissä yhtenäiset väestölaskenta- ja väestönmuutostilastot vuodesta 1749 alkaen.

Ruotsissa aloitettu käytäntö kerätä väestön muutostietoja vuosittain oli ainutlaatuinen. Muutama tuhat vuotta aikaisemmin väestölaskentoja oli tehty jo esimerkiksi Egyptissä ja Kiinassa, mutta niitä ei tehty säännöllisesti. Ruotsissa väestölaskentatietojen keruuväliksi vakiintui aluksi viisi vuotta ja vuodesta 1880 alkaen 10 vuotta. Väestötilastojen laatimista varten perustettiin Tukholmaan taulustolaitos.

Papisto tietojen kerääjinä

Väestötietojen keruu oli moniportainen prosessi. Papisto sai täytettäväkseen taulukkopohjia, joihin he merkitsivät seurakunnan väestön määrät sukupuolittain ikäluokkiin ja säätyluokkiin. Erikseen laskettiin vuoden aikana syntyneiden, kuolleiden ja vihittyjen määrät.

Papit lähettivät taulukon tuomiorovastille, joka laski yhteen alueensa seurakuntien tiedot rovastikunnan yhteenvetoa varten. Rovastikuntien yhteenvedoista laskettiin sitten lääni- ja hiippakuntatason taulut. Suomen kenraalikuvernööri toimitti vihdoin koko Suomen alueen yhteenvedon Tukholmaan yhdistettäväksi Ruotsin valtakunnalliseen yhteenvetoon.

Kenraalikuvernöörin laatima väestölaskentataulu Suomesta vuodelta 1751.

Vuoden 1749 valtakunnallisen väestölaskennan tiedot saatiin valmiiksi vuonna 1755, ja ne toimitettiin kuninkaalle, valtiopäiville ja valtiopäivien salaiselle valiokunnalle. Väestölaskennan mukaan valtakunnan väkiluku oli 2 175 124 henkeä, joista Suomen alueella asui 410 400 henkeä. Väkiluku oli huomattavasti oletettua pienempi, ja väkilukutiedot julistettiinkin salaisiksi.

Tilastovirasto perustetaan Suomeen

Vuonna 1809 Suomi liitettiin keisarilliseen Venäjään suuriruhtinaskunnaksi. Hallintotoiminnoissa pyrittiin jatkamaan Ruotsin vallan aikaisia käytäntöjä, ja niinpä Porvoon valtiopäivien esityksestä myös väestölaskentojen toimittamista jatkettiin.

Vuonna 1865 Suomeen perustettiin väliaikainen tilastotoimisto, joka myöhemmin muuttui Tilastolliseksi päätoimistoksi. Valtionhallinnossa hajallaan olleiden tilastotietojen käsittely keskitettiin nyt yhteen paikkaan.

Väestölaskentoja oli toimitettu vuodesta 1749 lähtien lähes samassa muodossa. Seurakuntien papit täyttivät vuosittain yhteenvetotaulut väestöstä. Väestölaskennan tietosisältö ei enää vastannut tilastojen käyttäjien tarpeita. Lisäksi kirkonkirjojen tiedot olivat usein vanhentuneita, kun esimerkiksi seurakunnasta poismuuttaneista ei saatu tietoja.

Tilastotoimisto esittikin useita kertoja, että Suomessa siirryttäisiin suoraan tiedonkeruuseen eli henkilölomakkeisiin perustuviin väestölaskentoihin kuten Ruotsissa ja muutamissa Euroopan maissa oli jo tehty. Ehdotukset kaatuivat lähinnä papiston vastustukseen, sillä papisto pelkäsi työtaakkansa edelleen kasvavan.

Kaupunkien väestä erillisiä laskentoja

Tyydyttääkseen kasvaa tiedontarvetta muutamat suurimmat kaupunkimme alkoivat suorittaa omia laskentojaan. Ensimmäiset henkilölomakkeisiin perustuvat väestölaskennat tehtiin vuonna 1870 Helsingissä, Turussa, Viipurissa ja Oulussa. Kaupunkien väestölaskentoja tehtiin tämän jälkeen kymmenen vuoden välein aina vuoteen 1930 saakka, jolloin mukana oli jo 11 kaupunkia ja Riihimäen kauppala.

Kaupunkien väestölaskennoissa 1930 kerätyt tiedot käsiteltiin reikäkorttikoneilla.

Kaupunkien tiedot kerättiin ruokakunnittain ja julkaistiin kaupunginosittain ja kortteleittain. Kerätyt väestötiedot sisälsivät iän, siviilisäädyn, äidinkielen, sivistystason (eli lukutaidon), uskontokunnan, ammatin ja elinkeinon. Lisäksi kerättiin tiedot sokeudesta, kuuroudesta ja mielisairaudesta.

Väestölaskentalaki voimaan 1938

Itsenäisyyden ajan alussa tilastoviranomaiset anoivat jälleen varoja valtakunnallisen väestölaskennan järjestämiseen. Väestölaskennan määrärahat poistettiin kuitenkin säästösyistä niin vuoden 1920 kuin vuoden 1930 valtion budjetista.

Vuonna 1938 eduskunta antoi nykyisinkin voimassa olevan väestölaskentalain (154/38). Lain mukaan koko maata käsittävä väestölaskenta ja siihen liittyvä asunto- ja kiinteistölaskenta on tehtävä joka kymmenes vuosi.

Ensimmäinen henkilölomakkeisiin perustuva väestölaskenta oli tarkoitus tehdä vuonna 1940. Sodan vuoksi väestölaskenta jouduttiin kuitenkin peruuttamaan, vaikka lomakkeet oli jo painettu ja väestölaskijat rekrytoitu.

1950 väestölaskenta YK:n suositusten mukaan

Sodan jälkeen henkilölomakkeisiin pohjautuva väestölaskenta tuli jälleen ajankohtaiseksi. YK antoi suosituksen vuoden 1950 väestölaskennasta ja siinä kerättävistä tiedoista.

Myös Suomessa vuoden 1950 väestölaskennassa kerätyt tiedot perustuivat suurimmaksi osaksi tähän suositukseen. Lisäksi vuoden 1950 väestölaskennassa kerättiin taannehtivasti joitakin vuotta 1940 koskevia tietoja, kuten asuinpaikka. Laskennan erityistehtävänä oli selvittää luovutetuilta alueilta siirtyneiden alueellinen sijoittuminen vuonna 1950.

Väestölaskennan tiedonkeruussa käytettiin apuna erityisiä laskijoita, jotka jakoivat väestölaskennan kyselylomakkeet kunkin ruokakunnan päämiehen täytettäväksi kolme päivää ennen laskentahetkeä 31.12. Vuodenvaihteen jälkeen laskijat keräsivät kyselylomakkeet pois ja tarkistivat tiedot – monissa paikoissa he joutuivat myös avustamaan lomakkeiden täyttämisessä.

Vuonna 1960 väestölaskenta toteutettiin yhtä laajana. Enää ei kuitenkaan käytetty laskijoita, vaan henkikirjoitusviranomaiset hoitivat lomakkeiden keruun yhdessä kuntiin perustettujen väestölaskentatoimikuntien kanssa. Vuoden 1960 väestölaskennan aineiston käsittelyssä käytettiin ensimmäisen kerran tietokoneita, joita oli silloin Ruotsissa. Laajoja tilastotauluja voitiin laatia koneellisesti.

Väestörekisterikeskus perustetaan 1969

Vuonna 1969 perustettiin väestön keskusrekisteri ja Väestörekisterikeskus ylläpitämään rekisteriä. Väestön keskusrekisterin perustaminen ja henkilötunnuksen käyttöönotto tilastojen laadinnassa oli merkittävä uudistus, joka mahdollisti yksilötason tietojen yhdistelyn.

Vuoden 1970 laskennassa käytettiin ensimmäisen kerran henkilötietojen esitäyttöön väestön keskusrekisteriä, vaikka lomakkeiden jakelu ja keruu edelleen tapahtui henkikirjoitusorganisaation avulla. Verotusrekisteristä saatiin laskentaan tulotiedot. Tässä laskennassa yhdistettiin Suomessa ensimmäisen kerran henkilötunnusten avulla kahden valtakunnallisen rekisterin tietoja.

Vuoden 1975 välilaskennassa lomakkeiden esitäyttö edelleen laajeni ja nyt lomakkeet lähetettiin ensimmäisen kerran postitse asuntokunnille käyttämällä keskusrekisteristä saatuja henkilö- ja osoitetietoja.

Vuoden 1980 laskennassa hyödynnettiin rekistereitä

1970-luvulla maahan syntyi useita hallinnollisia rekistereitä, joiden kattavuus ja laatutaso kehittyi niin luotettavaksi, että niitä voitiin hyödyntää väestölaskennan lähdeaineistoina. Vuoden 1980 väestölaskennassa pääosa tiedoista eli väestöön kuuluvat henkilöt, kaikki heidän demografiset tietonsa sekä tutkintotiedot otettiin ensimmäisen kerran rekistereistä. Lomakkeilla kerättiin ainoastaan puuttuvia tietoja, kuten työpaikkaa ja ammattia koskevat tiedot.

Vuoden 1980 väestö- ja asuntolaskennan yhteydessä perustettiin Väestörekisterikeskukseen ns. rakennus- ja huoneistorekisteri. Kaikkien rakennusten, asuntojen ja toimitilojen perustiedot kerättiin väestö- ja asuntolaskennan lomakkeilla.

Vuoden 1985 väestö- ja asuntolaskennassa olivat jo käytössä rekisterilaskennan peruspilarit eli henkilörekisteri, rakennus- ja huoneistorekisteri sekä yritys- ja toimipaikkarekisteri. Lisäksi oli käytettävissä kotipaikkatunnus, jolla voitiin yhdistää henkilöt heidän asuntoihinsa. Tämän tiedon avulla voitiin muodostaa laskennoissa välttämättömät asuntokunta- ja perheyksiköt. Muita rekisterilaskentaan tarvittavia lisätietoja otettiin esimerkiksi verohallinnon rekistereistä, työsuhderekistereistä, eläkerekisteristä ja opiskelijarekistereistä.

Vuoden 1985 laskennan yhteydessä suoritettiin laaja rinnakkaistutkimus, jossa vertailtiin, kuinka paljon lomaketiedusteluun perustuvat väestölaskentatiedot ja rekistereiden pohjalta muodostetut väestölaskentatiedot poikkeavat toisistaan. Vertailut todistivat, että rekistereiden avulla tuotetut tilastot ovat yhtä luotettavia kuin suoralla tiedonkeruulla saatavat tilastot.

Suomi rekisterilaskentaan toisena maana maailmassa

Vuoden 1990 väestölaskenta suoritettiin jo kokonaan rekisteritietoihin perustuvana laskentana. Suomi oli Tanskan jälkeen toinen maa maailmassa, joka teki väestö- ja asuntolaskennan käyttämällä pelkästään rekistereistä ja hallinnollisista aineistoista kerättyjä tietoja. Vuodesta 1990 lähtien väestölaskennoissa on käytetty yhteensä yli 30 eri rekisterin tietoja.

Rekisteripohjainen väestölaskenta on mahdollistanut sen, että kaikki väestölaskentatiedot tuotetaan nykyään vuosittain. Rekisterilaskennat ovat myös huomattavasti halvempia toteuttaa kuin lomakelaskennat, vaikka laskentoja tehdäänkin nyt joka vuosi. Perinteisen väestölaskennan kokonaiskustannukset olisivat Suomessa noin 50 miljoonaa euroa, kun yhden rekisterilaskennan lisäkustannukset ovat noin miljoona euroa.

Vuosittaisia väestölaskentatietoja on nyt kertynyt yli 20 vuoden ajalta tietovarastoon, joka tarjoaa tilastontekijöille uusia tilastointimahdollisuuksia ja tutkijoille lähes ehtymättömän tutkimusaineiston. Tärkeä rekisterilaskentojen etu lisäksi se, ettei laskennalla tarvitse vaivata lainkaan kansalaisia.

2010 kansainvälinen väestölaskentavuosi

2010 oli kansainvälinen väestölaskentavuosi: väestö- ja asuntolaskenta toteutetaan maailmanlaajuisesti lähes kaikissa maailman maissa vuosina 2010–2011. Väestö- ja asuntolaskennan tietosisältöä ovat ohjanneet YK:n ja EU:n antamat laskentasuositukset. Ennen vuoden 2010 laskentaa EU antoi asetuksen, joka entistä sitovammin määrittelee laskentojen tietosisällön EU-alueella. Maat voivat edelleen kerätä laskennoista tietoja myös kansallisiin tarpeisiin.

Suomessa laskenta tehdään nyt lähes samoin kuin muinakin vuosina, mutta tiedonkeruussa otetaan huomioon EU-asetuksessa mainitut uudet tietotarpeet.

 

Kirjoittaja Pekka Myrskylä on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen henkilötilastot-yksikössä

Kirjallisuutta:

Luther, Georg (1993). Suomen tilastotoimen historia vuoteen 1970. Tilastokeskus.

Nieminen, Mauri (1999). Väestötilastoja 250 vuotta. Katsaus väestötilaston historiaan vuosina 1749 –1999. Väestö 1999:8. Tilastokeskus.

Use of Registers and Administrative Data Sources for Statistical Purposes. Best Practices of Statistics Finland. Käsikirjoja 45. Tilastokeskus (2004).

Linkit: Vanhoja digitoituja väestölaskenta-aineistoja verkossa (Julkaisuarkisto Doria)
Verkkokoulun oppimateriaali: Suomen väestötilaston historia

 


Päivitetty 18.3.2011