Matkailu on alueellisesti merkittävä elinkeino

Juha-Pekka Konttinen

Matkailun taloudellinen merkitys on lisääntynyt selvästi viime vuosikymmenten aikana Suomessa. Matkailua voidaan pitää myös alueellisesti merkittävänä elinkeinona. Matkailun tulo- ja työllisyysvaikutukset eivät ole kuitenkaan jakautuneet tasaisesti koko maahan.

Matkailu on ollut viime vuosikymmenten aikana eräs maailman nopeimmin kasvavista elinkeinoista. Myös kiinnostus matkailututkimusta kohtaan on lisääntynyt niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin. YK:n tilastokomitea hyväksyi vuonna 2000 matkailun satelliittitilinpitojärjestelmä TSA:n ohjekirjan Tourism Satellite Account: Recommended Methodological Framework 2001, josta onkin kehittynyt tärkein kansainvälinen standardi matkailun taloudellisia vaikutuksia tutkittaessa.

Mikä on matkailun satelliittitilinpito?

Matkailun satelliittitilinpito on tilastojärjestelmä, jossa matkailun taloudellisia vaikutuksia kuvataan kattavasti ja monipuolisesti. Se perustuu kansainvälisesti sovittuihin standardeihin ja normistoon, joten eri maissa tehdyt tutkimukset ovat vertailukelpoisia maiden välillä.

Matkailun satelliittitilinpidon avulla voidaan kuvata matkailun taloudellisia vaikutuksia kansantaloudessa. Se perustuu kansantalouden tilinpidon käsitteistöön, määritelmiin ja luokituksiin. Sen avulla saadaan tietoa muun muassa ulkomaisten ja kotimaisten matkailijoiden matkailukulutuksesta, matkailutoimialojen tuotannosta ja työllistämisvaikutuksista sekä vaikutuksesta muihin toimialoihin ja pääomanmuodostukseen. Lisäksi sen avulla luodaan yhteys taloudellisen ja fyysisen tiedon välillä, joten tilinpidosta saadaan tietoa esimerkiksi matkojen määristä, kestosta, tarkoituksesta ja liikennevälineistä.

Matkailutoimialojen määritelmä

Maakuntatasolla ensi kertaa tänä vuonna

Suomessa laadittiin ensimmäistä kertaa alustava matkailun satelliittitilinpito vuodelta 1999 Etelä-Suomen Matkailun Kehitys Oy:n toimeksiannosta Tilastokeskuksen tekemänä. Tämän jälkeen järjestelmää on päivitetty kahdesti, joista uusin koko maan satelliittitilinpito julkaistiin joulukuussa 2004 (Kauppa- ja teollisuusministeriö: Matkailun satelliittitilinpitohankkeen loppuraportti. KTM Rahoitetut tutkimukset 8/2004, Helsinki 2004). Nykyisin koko maan satelliittitilinpitoa päivitetään vuosittain.

Ensimmäinen maakuntatasolla laadittu tutkimus julkaistiin toukokuussa 2005 Kauppa- ja teollisuusministeriön toimesta (Konttinen, Juha-Pekka: Matkailun satelliittitilinpito ja aluetaloudelliset vaikutukset. KTM Rahoitetut tutkimukset 4/2005, Helsinki 2005). Tutkimushanke toteutettiin vuosien 2004 ja 2005 aikana Tilastokeskuksen ja Jyväskylän yliopiston yhteistyöhankkeena. Heinäkuussa 2005 Tilastokeskuksessa aloitettiin alueellinen matkailutilinpidon jatkotutkimushanke yhteistyössä kauppa- ja teollisuusministeriön sekä sisäasiainministeriön kanssa. Hanke päätetään kesäkuussa 2006.

Matkailulla suoria ja kerrannaisvaikutuksia

Matkailun satelliittitilinpidossa taloudellisia vaikutuksia mitataan niin matkailutoimialojen tuotannon kuin matkailutuotteiden kysynnän mukaan. Käytännössä matkailukysynnän määrittely on hankalaa, sillä tilastoissa ei ole olemassa matkailutuotteita tai -toimialaa. On olemassa ainoastaan matkailulle ominaisia ja ei-ominaisia tuotteita, joita matkailijat kuluttavat, sekä niitä tuottavia toimialoja.

Matkailukysyntä koostuu sekä ulkomaisten että kotimaisten matkailijoiden kulutuksessa kohdealueella. Matkailu aiheuttaa sekä suoria, välillisiä että johdettuja vaikutuksia. Välilliset ja johdetut vaikutukset ovat matkailun kerrannaisvaikutuksia. Näin matkailulla voi olla suuri taloudellinen merkitys kansantaloudelle ja sen alueille. Esimerkiksi vuonna 2002 Suomessa matkailuarvonlisäyksen osuus perushintaisesta bruttokansantuotteesta oli noin 2,4 prosenttia, joten matkailua voidaan pitää merkittävänä elinkeinona myös Suomessa.

Matkailu on kuitenkin ennen kaikkea alueellinen ilmiö, jonka takia sille ovat tyypillisiä myös alueelliset vaihtelut. Absoluuttisesti tarkasteltuna niin matkailutulo kuin -työllisyys ovat keskittyneet perinteisesti ydinalueille sekä suurimpiin kaupunkeihin ja matkailukeskuksiin. Suhteellisesti tarkasteltuna matkailu voi olla kuitenkin erityisen tärkeä elinkeino perifeerisissä maakunnissa. Matkailua pidetäänkin yleisesti merkittävänä talouspoliittisena tekijänä, jolla voidaan vaikuttaa aluekehitykseen. Historian saatossa sitä on kuitenkin leimannut epätasainen kasvu alueiden välillä.

Kotimaisten matkailijoiden osuus puolet

Vuonna 2002 matkailijat kuluttivat Suomessa alustavien tulosten ja matkailun satelliittitilinpidon määritelmien mukaan noin 8,3 miljardia euroa. Kotimaisten matkailijoiden osuus koko maan kulutuksesta oli tasan 50 prosenttia. Ulkomaisten matkailijoiden kulutus oli 29 prosenttia ja työajan korvatut matkamenot sekä omien mökkien laskennallinen kulutus 21 prosenttia. Jälkimmäinen sisältää siis työnantajan korvaamat työmatkojen kulut sekä kesämökeillä tapahtuvan kulutuksen.

Ulkomaiset matkailijat kuluttivat siis noin 2,4 miljardia euroa, josta majoitus-, ravitsemis- ja henkilöliikennepalveluiden osuus oli noin 59,0 prosenttia.

Ulkomainen kulutus pääasiassa Uudellemaalle

Yksittäisistä maakunnista Uudellemaalle kohdistui ylivoimaisesti eniten ulkomaisten matkailijoiden kulutusta eli 56,3 prosenttia. Seuraavaksi eniten kulutuksesta kohdentui Lappiin eli 10,4 prosenttia. Sekä Lapissa että Uudellamaalla ulkomaisten matkailijoiden kulutuksen suhteellinen osuus oli jopa hieman suurempi kuin suomalaisten matkailijoiden. Muista maakunnista erottuivat Ahvenanmaa (6,4 prosenttia) ja Varsinais-Suomi (5,3 prosenttia) lähinnä vesiliikenteen henkilökuljetuksen palveluiden ansiosta.

Kaiken kaikkiaan ulkomaisten matkailijoiden kulutus on keskittynyt selkeästi ensinnäkin laiva- ja lentoliikenteen solmukohtiin (Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Ahvenanmaa) sekä muihin vahvoihin matkailumaakuntiin (Pohjois-Pohjanmaa ja Pirkanmaa).

Kotimaisten matkailijoiden kulutukseksi muodostui noin 4,2 miljardia euroa, joista Uudenmaan osuus oli noin 29,9 prosenttia. Yleisesti ottaen erot kotimaisten matkailijoiden kulutuksessa eri maakuntien välillä olivat huomattavasti pienempiä kuin ulkomaisten matkailijoiden kulutuksessa. Maakunnittain tarkasteltaessa samat maakunnat menestyivät niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin matkailijoiden kulutuksen kohdentamisessa.

Myös työmatkailu kohdentuu Uudellemaalle

Ulko- ja kotimaisen kulutuksen lisäksi matkailukulutukseen kuuluvat työajan korvatut matkamenot sekä omien mökkien laskennallinen kulutus, joiden arvoksi muodostui yhteensä 1,7 miljardia euroa. Näistä mökkikulutus oli 288 miljoonaa euroa.

Työajan korvatuista matkamenoista Uudenmaan osuus oli selvästi suurin, mikä johtuu alueelle voimakkaasti kohdentuvasta työmatkailusta. Muita merkittäviä työmatkailusta tuloja saavia maakuntia olivat Pohjois-Pohjanmaa, Pirkanmaa ja Keski-Suomi.

Omien mökkien kulutusta oli puolestaan eniten Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa. Mökkikulutus kohdentui siis voimakkaasti suurimpien sisävesistöjen ja rannikkoalueiden läheisyyteen.

Ahvenanmaa ylivoimainen suhteellisesti tarkasteltuna

Uudenmaan osuus kaikesta matkailukulutuksesta oli noin 3,0 miljardia euroa eli noin 35,8 prosenttia kokonaiskulutuksesta (kuvio 2). Absoluuttisesti tarkasteltuna Uudenmaan lisäksi muista maakunnista erottuivat melko tasaisena ryhmänä Varsinais-Suomi, Lappi, Pirkanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Ahvenanmaa ja Keski-Suomi.

Kuvio 2. Matkailijoiden kulutus Suomessa 2002, miljoonaa euroa

kuva

Suhteellisesti tarkasteltuna tulokset ovat kuitenkin erilaisia (kuvio 3). Asukaslukuun suhteutettuna Ahvenanmaan matkailukulutus on odotetusti ylivoimaisesti suurin (liki 17 000 euroa). Muista maakunnista koko maan keskiarvon (1 600 euroa) pääsivät ainoastaan Lappi (3 080 euroa), Uusimaa (2 240 euroa) ja Kainuu (1 840 euroa). myös Etelä-Savo ja Keski-Suomi pääsivät melkein koko Suomen keskiarvon tasolle.

Kuvio 3. Matkailijoiden kulutus Suomessa asukasta kohden 2002, euroa

kuva

Työllisyys jakautuu tulojen tavoin

Matkailun työllisyysvaikutukset jakautuivat samalla tavoin maakuntien välille kuin tulovaikutuksetkin. Uudellemaalle sijoittuu koko maan matkailutyövoimasta noin 36,3 prosenttia eli 46 200 työllistä (kuvio 4). Seuraavaksi eniten työllisiä on Varsinais-Suomessa (10 070 työllistä) ja Pirkanmaalla (9 100 työllistä). Lapissa matkailu työllisti noin 5 300 henkilöä, mutta esimerkiksi Lapin kohdalla on huomioitava se, että osa alueen työvoimasta saapuu muista maakunnista matkailun kausiluontoisuuden vuoksi. Näitä vaikutuksia ei ole vielä toistaiseksi huomioitu tehdyissä tutkimuksissa, joten todellisuudessa matkailun työllistävä vaikutus Lapissa lienee suurempi. Koko maassa matkailun välittömät työllisyysvaikutukset olivat noin 127 000 henkilöä vuonna 2002.

Ahvenanmaalla on puolestaan selvästi eniten työllisiä per asukas eli noin 8,5 prosenttia koko maakunnan asukasmäärästä. Matkailu työllistää suhteellisesti seuraavaksi eniten Uudellamaalla (3,7 prosenttia) ja Lapissa (2,9 prosenttia).

Kuvio 4. Matkailulle tyypillisten toimialojen työvoima 2002, henkilöä

kuva

Kansantaloudellisesti kannattavinta lisätä ulkomaista matkailua

Matkailua voidaan pitää siis alueellisesti merkittävänä elinkeinona myös Suomessa. Alueiden välillä on kuitenkin suuria eroja, ja absoluuttisesti tarkasteltuna matkailu on keskittynyt maassamme muun tuotannon ja väestön tavoin kasvukeskuksiin Lappia ja Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Suhteellisesti tarkasteltuina myös pienemmät ja syrjäisemmät maakunnat voivat kuitenkin menestyä, ja esimerkiksi Lapin ja Kainuun vahva menestys eritoten suhteellisesti tarkasteltuna antaa uskoa myös muille syrjäisemmille maakunnille matkailun kehittämiseen.

Maakuntien välillä on myös eroja matkailun muodoissa. Työmatkailua on eniten pääkaupunkiseudulla ja muilla kasvualueilla, kun taas kotimainen vapaa-ajan matkailu on jakaantunut tasaisemmin eri maakuntien välille. Ulkomaisia rekisteröityneitä matkailijoita oli puolestaan selvästi eniten Uudellamaalla, Lapissa ja Ahvenanmaalla. Nämä maakunnat menestyivät myös suhteellisesti parhaiten matkailutuloja jaettaessa. Ulkomaisen matkailu lisääminen on myös kansantaloudellisesti selvästi kannattavinta, sillä ulkomainen matkailukysyntä ei poista kotimaista matkailukysyntää, vaan on suora tuloruiske kansantalouteen.

Jatkotutkimus kehittää ja monipuolistaa menetelmiä

Alueellisen pilottihankkeen aikana saatiin luotua perusta alueellisesti yhtenäiselle makrotason matkailututkimukselle matkailun satelliittitilinpidon standardien ja käsitteistön mukaisesti. Meneillään olevassa jatkotutkimuksessa keskitytään tutkimusmenetelmien kehittämiseen ja monipuolistamiseen. Tutkimusprojektin yhteydessä tullaan tekemään muun muassa matkailun tarjonta- ja käyttötaulukot, joiden avulla voidaan luoda yhteys alueellisiin panos-tuotosaineistoihin. Tämä mahdollistaa matkailun välittömien ja välillisten aluetaloudellisten vaikutusten tutkimisen.

Tutkimuksessa tullaan tarkentamaan myös matkailun työllisyysvaikutusten mittaamisen menetelmiä. Tavoitteena on selvittää muun muassa työllisten alueellista liikkuvuutta. Näin matkailun työllistämisvaikutuksista saadaan realistisempi kuva aluetasolla.

Lähteet:

  • Konttinen, Juha-Pekka: Matkailun satelliittitilinpito ja aluetaloudelliset vaikutukset. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset 4/2005.
  • Matkailun satelliittitilinpidon loppuraportti (2004): Kauppa- ja teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset 8/2004.
  • OECD, WTON, UN & Commission of the European Communities: Tourism Satellite Account - Recommended Methodological Framework. United Nations, Series F:80 2001.

Juha-Pekka Konttinen työskentelee Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä kauppa- ja teollisuusministeriön sekä sisäasiainministeriön rahoittaman alueellisen matkailutilinpidon kehittämis- ja tuottamishankkeessa projektipäällikkönä.


Päivitetty 3.11.2005