Kuntapäättäjät uudistamassa kunta- ja palvelurakennetta

Neljä viidestä maamme kunnista aloittaa kuntapalvelujensa rakenteen uudistamisen taloutensa tasapainottamiseksi, osoittaa kevään aluebarometri. Mitä suurempi kunta sitä halukkaampia kuntapäättäjät ovat palvelurakenteen uudistamiseen. Keinovalikoima on entistä monimuotoisempi.

Vesa Virtanen

Tässä artikkelissa luodaan katsaus aluebarometrin 5.4.-3.5.2006 kerätyn aineiston tuloksiin. Kevään 2006 tiedusteluun vastasi 1 200 päättäjää kuntien talous- ja elinkeinojohdosta sekä kunnanhallituksen ja valtuuston puheenjohtajistoa kaikista kunnista.

Kausivaihtelun tasoittamiseksi tämä kuntien talouden, palvelurakenteen ja elinolojen suhdannetiedustelu toteutetaan kahdesti vuodessa. Katkeamaton 30 mittauskerran aikasarja ulottuu vuoden 1991 syksyyn saakka. Kyselyn suorittaa sisäasiainministeriön ja Kuntaliiton tilauksesta Tilastokeskus.

Kevään tiedusteluun vastasi 535 päättäjää kunnanjohdosta (kunnanjohtajat, talous- ja elinkeinojohto), 315 päättäjää kunnanhallituksen ja 345 päättäjää kunnanvaltuuston puheenjohtajistosta (puheen johtaja sekä 1. ja 2. varapuheenjohtaja).

Barometriin sisältyy kuntien palvelurakenteen uudistamista koskeva kysymys: Miten kunnat aikovat palvelurakenteen muutoksen toteuttaa? Avovastauksia tarkastellaan tässä artikkelissa viime kevään (Kuntapuntari 2/2005) tapaan nyt ehkä hieman erilaisen tilanteen vallitessa.

Kunta- ja palvelurakennetta uudistetaan hyvien suhdannenäkymien vallitessa

Kuntapäättäjien myönteiset arviot kuntien kehityksestä ovat vahvistuneet kevään 2006 tiedustelussa. Kehitysnäkymät olivat alueittain erilaiset, mutta kokonaisuudessaan kunnissa nähtiin tuleva kehitys myönteisenä (kuvio 1). Muut talouden suhdannemittarit osoittavat samaa.

Kuvio 1. Kunnan tulevaisuudennäkymät alueen ja kuntakoon mukaan keväällä 2006, kausitasoitettu saldoluku (-100...+100)

Edellisen tiedustelun tavoin kuntakoon kasvaessa kuntien valoisat näkymät vahvistuivat tasaisesti. Kun alle 2000 asukkaan kunnissa päättäjät arvioivat kuntien tulevaisuuttaan arvolla +27, yli 40 000 asukkaan kunnissa vastaava mittari saa nyt arvon +74. Myönteiset kehitysarviot koskivat kaikenkokoisia kuntia.

Kuntapuntarin edellisessä numerossa (1/2006) kuvattiin kuntien investointinäkymät hyviksi etenkin kaupan ja palveluiden, asuntorakentamisen ja teollisuuden sekä yleisen talouden luottamusta osoittavien mittarien valossa. Maatalouden investointinäkymät kuvattiin heikentyneiksi.

Yli 10 000 asukkaan ja tätä suurempien kuntien päättäjät luottivat investointeihin kuntansa alueelle vahvasti. Heikoin luottamus investointeihin oli aivan pienemmissä kunnissa.

Kevään 2006 tiedustelussa suhdannenäkymät olivat syksyn ja vuoden takaiseenkin tiedusteluun nähden parantuneet kaikenkokoisissa kunnissa. Hyvä kehityssuunta investoinneissa on jatkunut vuodesta 2001-2002 lähtien kunnan koon mukaan. Kunta- ja palvelurakennetta uudistetaan hyvien suhdannenäkymien vallitessa - kun kuntien päättäjät itse oman kuntansa osalta sitä arvioivat. Taloudellinen noususuhdanne heijastuu lyhyellä aikavälillä myös muihin kyselyn arvioihin.

Palvelurakenteen uudistaminen keskeisin kuntatalouden tasapainottamisessa

Kuntien palvelurakenteen uudistaminen on vuoden takaiseen tiedusteluun verrattuna noussut keskeiseksi kuntatalouden tasapainottamisen keinoksi. Vuosi aikaisemmin maksujen korotukset katsottiin vielä keskeisimmäksi talouden tasapainottamisessa.

Vuosi sitten kaksi kolmesta maamme kunnista suunnitteli aloittavansa palvelurakenteen uudistamisen kunnassaan. Nyt jo neljä viidestä (81 %) kertoo aloittavansa palvelurakenteen uudistamisen ensi vuoteen mennessä (kuvio 2). Lisäystä vuoden takaiseen tilanteeseen oli +16 prosenttiyksikköä.

Kuvio 2. Niiden kuntien osuus, joissa palvelurakenteen uusimisen arvioidaan kuuluvan kuntatalouden tasapainottamisen keinovalikoimaan lähimmän vuoden aikana (%) sekä muutos vuotta aiemmasta

Palvelurakenteen uudistaminen on kunnissa käynnistynyt toden teolla. Vuosina 2008-2010 palvelurakenteen uudistaminen jatkuu. Kolme neljästä vastaajasta (72 %) katsoo palvelurakenteen kuuluvan edelleen kuntatalouden tasapainottamisen keinovalikoimaan, kun asiaa näin yleisellä tasolla kuntapäättäjiltä tiedusteltiin. Palvelurakenteen uudistamishalukkuus on tällä pitemmällä aikavälillä (3-4 vuotta) lisääntynyt vastaavaan vuoden takaiseen kysymysasetelmaan verrattuna.

Kuntatalouden tasapainottamiskeinoista palvelurakenteen uudistamisen oli aloittamassa 81 prosenttia, maksujen korottamiseen oli ryhtymässä 69 prosenttia, käyttöomaisuuden realisointiin tukeutui 57 prosenttia, investointeja oli vähentämässä 47 prosenttia, tuloveroprosentin korotukseen oli turvautumassa 25 prosenttia ja kiinteistöveron korotukseen 21 prosenttia vastaajista. Henkilöstöä kunnissa aiotaan lomauttaa 8 prosentissa ja irtisanomisiin oltiin turvautumassa samassa määrin (kuvio 3).

Kuvio 3. Kuntapäättäjien näkemykset kuntatalouden tasapainottamiskeinoista vuonna 2007 ja vuosille 2008-2010, %

Tuloveroprosentin korotus ja kiinteistöveron korotus olivat keinoja joihin toteutus oli kohdistumassa myöhemmin. Niiden korotuspaineita arveltiin siirtyvän vuosille 2008-2010, kuten kuviosta 3 on nähtävissä. Olennaisia muutoksia aikaisempaan kuntatalouden tasapainottamisen keinovalikoimaan olivat palvelurakenteen uudistamishalukkuuden lisäys (+16 prosenttiyksikköä vuodelle 2007 ja +9 yksikköä vuosille 2008-2010). Halu lisätä kuntien käyttöomaisuuden realisointia (+9 yksikön lisäys vuonna 2007), kiinteistöveron korotuspaineen lasku (-13 yksikköä ensi vuonna) sekä myös tuloveroprosentin korotuspaineen lasku kunnissa (-8 yksikköä ensi vuonna) olivat myös muuttuneet aikaisemmasta.

Jos tarkastellaan kuntatalouden tasapainottamisen keinovalikoimaa kuntakoon mukaan ja verrataan sitä kuntapäättäjien vuoden takaisiin arvioihin, on seuraavia muutoksia tapahtunut. Aivan pienimmissä kunnissa palvelurakenteen uudistamiseen oltiin ryhtymässä muun kokoluokan kuntia harvemmin, mutta tässä kokoluokassa aikaisempaan verrattuna laajemmin. 65 % oli uudistamassa palvelurakennettaan. Lisäystä pienissä kunnissa oli vuoden takaiseen +20 prosenttiyksikköä. Myös käyttöomaisuuden realisointi oli alle 2 tuhannen asukkaan kunnissa entistä enemmän esillä (53 %, lisäystä vuoden takaiseen +13 yksikköä). 2-6 tuhannen asukkaan kunnissa aikeet kiinteistöveron korotukseen ja tuloveroprosentin korotukseen olivat vähentyneet aikaisemmasta (kiinteistövero -16 ja tulovero -9 yksikköä).

Maksuja olivat korottamassa etenkin yli 2:n ja alle 100 tuhannen asukkaan kunnat (nostoaikeita 80-96 % eri kuntakokoluokittain). Vähiten korotusaikeita oli siten aivan suuremmissa (74 %) ja etenkin pienemmissä kunnissa (65 %). Etenkin 6-10 tuhannen asukkaan kunnissa maksujen korotukset nousivat esille vuoden takaiseen nähden. Aivan suuremmissa kunnissa maksujen korottamisen tarve väheni vuoden takaisesta. Maksuja arveltiin kuitenkin korotettavan laajasti eri kokoisissa kunnissa vuonna 2007.

Käyttöomaisuuden realisointi oli kuntien talouden keinoista kolmanneksi keskeisin ja vuoden takaiseen nähden myös yhä keskeisempi toimenpide (57 % realisoimassa). Pienissä, 6-10 tuhannen asukkaan kunnissa ja suurimmissa kunnissa käyttöomaisuuden realisointia harkitaan vuoden takaista laajemmin.

Investointien vähentäminen oli neljäs tavanomainen kuntatalouden tasapainottamisen keino vuodelle 2007 (47 % vähentämässä). Tilanne oli pysynyt ennallaan vuoden takaiseen nähden. Vain suurempien kuntien päättäjät katsovat vuoden takaiseen nähden vähemmässä määrin tarvetta investointien vähentämiseen. Näissä luottamus investointeihin oli vahva.

Sekä tuloveroprosentin että kiinteistöveron korotustarve oli vähentynyt selkeästi (-9 ja -13 yksikköä) vuoden takaisesta. Kuntalaisten näkökulmasta tämä oli ehkä myönteisempi uutinen. Tämä veronkorotustarpeen vähennys koski etenkin yli 2:n ja alle 100 tuhannen asukkaan kuntia. Kiinteistöveroon kohdistuva korotustarve väheni kuntien päättäjien arvioissa vuodelle 2007 kaikissa kunnissa aivan pienempiä kuntia lukuun ottamatta. Tarve näihin veronkorotuksiin oli kaiken kaikkiaan selvästi kuntatalouden tasapainottamisen keinonelikkoa (palvelurakenteen uudistaminen, maksujen korotus, käyttöomaisuuden realisointi ja investointien vähentäminen) vähäisempää.

Kuntien henkilöstön lomautus tai irtisanominen eivät ole kuntien talouden tasapainottamisen keinoissa keskeisiä. Lomautus tai irtisanominen eivät myöskään olleet erityisesti tietyn kuntakokoluokan keinoissa esillä. Kuitenkin paineet irtisanoa henkilöstöä tai lomauttaa henkilöstöä ovat kunnissa kasvaneet syksystä 2002 alkaen tasaisesti.

Vuosi sitten palvelurakenteen uudistaminen kosketti etenkin suuria kuntia. Nyt palvelurakenteen uudistaminen koskettaa kaikenkokoisia kuntia. Tasainen lisäys palvelurakenneremontissa on havaittavissa kuviosta (kuvio 2). Vain aivan suuremmissa kunnissa on vähäistä laskua havaittavissa.

Kun alle 2 tuhannen asukkaan kunnissa alle puolet (45 %) oli vuosi sitten aikeissa ryhtyä palvelurakenteen uudistamiseen, nyt jo kaksi kolmesta (65 %) oli uudistamassa palveluitaan. Palvelurakenteen uudistaminen nähtiin kuntien talouden tasapainottamiskeinoista tärkeimpänä.

Terveydenhoidon tilannetta arvioidaan kunnissa samansuuntaisesti kuntakoosta riippumatta. Vanhustenhoidon arviot ovat selvästi alueellisesti eriytyneempiä.

Terveydenhoidon tilannetta arvioidaan selkeästi myönteisemmin kuin vanhustenhoidon tilannetta, joskaan hyvät nekään näkymät eivät ole. Vuodesta 2002 terveydenhoidon näkymät ovat kuntapäättäjien arvioissa kohentuneet.

Päättäjät viestineet vanhustenhoidon ongelmista jo pitkään

Aluebarometrissä on 15 vuoden suhdanneperspektiivi vanhusten hoidon tilaan eri puolilla maatamme. Mittari on yleisluonteinen ilmentäen tarkasteltavan ilmiön kehityksen suuntaa, ei tasoa. Se on alueellisesti edustava ja ajanjaksoltaan pitkä.

Kuntapäättäjät ovat viestineet jo pitkään vanhustenhoidon tilan kielteisestä suunnasta aluebarometrin tiedusteluissa. Arviot heikentyivät jo vajaa kymmenen vuotta sitten (1996-97) merkittävästi. Vuosisadan vaihde käänsi pohjalukemia hipovien arvioiden suunnan. Talouden nousu heijastui myös vanhustenhoidon arvioihin myönteisinä.

Ongelmia on kuitenkin edelleen tulossa, arvioivat kuntapäättäjät hyvistä talousnäkymistä huolimatta. Kevään 2006 tiedustelussa vanhustenhoidon tila arvioitiin heikentyneen arvioissa merkittävästi kaikissa yli 2 tuhannen asukkaan kunnissa. Kaikissa suuremmissa, yli 10 tuhannen asukkaan kunnissa vanhusten hoidon tila arvioitiin ongelmalliseksi tällä hetkellä.

Mitä palvelurakenteen uudistamisella tarkoitettiin?

Mitä tässä yhteydessä palvelurakenteen uudistamisella 1 200 kuntapäättäjää tarkoittivat?

Kysymys kuului: Mitä keinoja kuntatalouden tasapainottamiseksi arvioitte kunnassanne käytettävän vuonna 2007 ja vuosina 2008-2010? Palvelurakenteen uudistaminen (lista eri keinoista) -> jos kyllä, miten?

Kysymys kirvoitti usean päättäjän miettimään keinoja palveluiden uudistamiseksi. Kaksi kolmesta päättäjästä (668) kommentoi kysymystä kirjallisesti. Nämä sisälsivät noin 1 200 erilaista palvelurakenteen uudistamisvaihtoehtoa.

Avovastaukset vietiin edellisen vuoden tapaan laadullisen tutkimusaineiston analyysiin kehitettyyn tietokoneohjelmaan. Avovastauksia oli edellisen vuoden analyysiin nähden vaikeampi luokitella, vaikka osa vastauksista oli lyhyitä "palvelurakenteen uusiminen kunta- ja seutuyhteistyöllä" -tyyppisiä.

Palvelurakenteen uudistamisesta ajateltiin nyt toisin kuin vuosi sitten. Palvelurakenteen uudistamiselle kuntien hallinto-, talous- ja elinkeinojohto sekä kunnanhallitus ja valtuuston puheenjohtajisto tarjosivat useita vaihtoehtoja. Tyypillisiä vastauksia olivat:

"Kolme kuntaa yhteen, sosiaali- ja terveystoimi yhteen ja toimintojen kokonaisvaltaisempi järjestäminen", "Aivan uudentasoinen yhteistyö viiden naapurikunnan kanssa alkaen sosiaali- ja terveystoimen yhdistämisestä ja sitten jatketaan sivistystoimella", "Alakoulujen lakkautus, yläkoulujen yhdistäminen ja palvelujen sopeuttaminen alenevaan kysyntään", "Avataan palveluprosessit, hallintokuntien rajoja madalletaan, henkilöstölle lisäkoulutusta", "Henkilöstöselvitys kuntaliitoksen jälkeen, henkilöstöä kolmannes liikaa kuntakokoon nähden", "Isäntäkuntamallilla, kuntien yhteistyönä ja lopulta uuden kunnan muodostamisella", "Kilpailuttamalla niillä alueilla, jossa olemassa aidosti markkinoita", "Poistamalla päällekkäisyydet, verkostoitumalla, valtiovalta vastaa erityispalvelujen tuottamisesta kohtuullisin hinnoin", "Seudulliset ja alueelliset palvelujen tuotantoalueet sosiaali- ja terveydenhuollossa, maankäytössä ja kaavoituksessa, rakennustarkastuksessa ja ympäristönsuojelussa, talous- ja henkilöstöhallinnossa, kansalaisopistotoiminnassa", "Toivottavasti löydämme seudulla yhteisiä toimintoja, koska valitettavasti vielä ei ole aika kypsä kuntaliitokseen" tai "Katsotaan eduskunnan päätöstä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelakipäätöksestä".

Palvelurakenteen uudistamisen keinot on oheisessa taulukossa lueteltu koodiluokittain (taulukko 1) . Keinovalikoima oli luetellun moninainen, mutta yhtenä luokkana käsitelty kunta- ja seutuyhteistyö sekä kuntien yhteiset palvelut mainittiin 450 kertaa (kuvio 4) eli yli kolmasosa vastauksista käsitteli kunta- ja seutuyhteistyötä. Näistä kunta- tai seutuyhteistyö mainittiin 344 kertaa ja kuntien yhteispalvelut noin 100 kertaa.

Kuvio 4. Kuntien palvelurakenteen uusimisen keinovalikoima, avovastaukset luokiteltuna, %

Kuntayhteistyötä ei aina kuvattu helpoksi: "Kuntayhtymien ja seutukunnan kuntien kanssa tehostetaan eri rutiinien pyörittämistä. Se on vaikeaa, mutta se on pystyttävä tekemään".

Suurin osa vastauksista käsitteli kuntayhteistyötä (muun muassa "ennakkoluulottomasti eri toimintojen tuottaminen kuntayhteistyössä, isäntäkuntamallin käyttöönotto, kuntayhteistyö 'vapaaehtoisilla' hallinnonaloilla, määrätietoinen palvelujen tehostaminen pääosin kuntaparitoiminnalla, kuntien yhteistoimintaa lisäten tilaaja-tuottaja mallia käyttäen, perusterveydenhuolto ja kirjasto seudulliseksi tai verkostokaupunkiyhteistyö").

Kuntien yhteiset palvelut käsiteltiin tässä yhdessä kuntayhteistyöteeman alla. Nämä sata palvelurakenne-ideaa käsittelivät kuntien mahdollisia tai toteutuneita palvelujen yhteiskäyttömuotoja (muun muassa "usean kunnan sopimuspohjainen yhteistyö, alkaen sosiaali- ja terveystoimen yhdistämisestä ja sitten jatketaan sivistystoimella, hallintoa ja tukipalveluita yhdistetään naapurikuntien kanssa, seudun verkostokaupunkihankkeen yhteinen palvelutuotanto, taloushallintokeskukset, yhteinen ammattioppilaitos, tukipalvelujen yhteenkokoaminen seudullisesti, seutuyhteistyö vanhustenhoidossa, terveydenhuoltopiiri, yhteiset virat").

Erilaiset kunnan organisaatiomuutoksiin ja hallinnon keventämiseen liittyviä keinoja esitettiin vajaassa sadassa kommentissa. Näitä olivat organisaatiomuutoksiin (55), eläköitymiseen (19), henkilöstöjärjestelyihin (6) ja luonnolliseen vaihtuvuuteen liittyvät seikat. Nämä muodostivat 8 prosenttia vastauksista. (muun muassa "asioimissuunnan mukainen palvelurakenteen uudistaminen, keskittyminen ydinprosesseihin ja toimintojen rajapintojen väljentäminen").

Kunnan toimintojen prosessien tehostaminen (67) ja erilainen strategiatyö (17) sekä kaikki käydään läpi -tyyppiset tehostamiseen liittyvät vastaukset sekä yhteistyö kunnan sisällä (13) otettiin esille kaikkiaan 15 prosentissa tapauksista. Näitä olivat muun muassa oli toimintojen tehostamiseen luokitellut vastaukset: (muun muassa "palveluprosessit käydään läpi konsultin avustuksella ja tehokkuutta etsitään laadun kärsimättä, päällekkäisyyksien purkaminen lähinnä seutu- ja maakuntatasolta, palvelutarjonnan supistaminen ja laatutason pudottaminen, johtajien vähentäminen, omien toimintojen priorisointitarkistus ja ammattitaitoinen kilpailutus").

Kuntaliitokset otti tässä yhteydessä esille 75 päättäjää. Niiden toteutumista myös epäiltiin: "Toivottavasti löydämme seudulla yhteisiä toimintoja, koska valitettavasti vielä ei ole aika kypsä kuntaliitokseen naapureiden mielestä" tai vastakkaisesti "Toivottavasti päädytään kuntaliitoksiin ja sitä kautta päällekkäisyyksien purkamiseen". Kuntaliitoskommentit olivat etupäässä puolesta, mutta myös niitä vastaan (muun muassa "kuntaliitoksen tuomat hyödyt ja yhteisten palvelujen rakentaminen seutukunnassa, henkilöstöselvitys kuntaliitoksen jälkeen, henkilöstöä kolmannes liikaa kuntakokoon nähden ja uudella kunnalla uudet ajatukset").

Palveluiden yleisestä järjestämisestä kunnassa (5 %) mainittiin palvelujen karsiminen (31), palvelurakenneuudistus (18) ja tukipalveluihin puuttuminen (12) malliin: (muun muassa "toteutamme pitkän tähtäyksen palvelurakenneuudistusta kulujen pienentämiseksi, palvelujen sopeuttaminen alenevaan kysyntään").

Sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyi sata palvelurakenteen uudistamisehdotusta, joka oli kaikkiaan 8 prosenttia kaikista kommenteista. Tavanomaisia vastauksia olivat "Vanhustenhuollossa satsaaminen kotihoitoon" tai "menokasvun hillitseminen sosiaali- terveyshuollon alueella yhteistyössä kuntien kanssa".

Kouluverkkoon liittyvät seikat mainittiin 50 avovastauksessa, joka oli nelisen prosenttia kaikista kommenteista. Mallivastauksia palvelukysymykseen olivat esimerkiksi "yhteistyö naapureiden kanssa koulutoimessa ja teknisellä sektorilla".

Yksityistämiseen, kilpailutukseen, ulkoistamiseen ja ostopalveluihin saatiin 113 ratkaisua eli kymmenesosa kaikista vastauksista liittyi näihin palveluiden järjestämisen vaihtoehtoihin. Muun muassa näin palveluiden uudelleen järjestämiseen vastattiin: "kilpailuttamalla niillä alueilla, missä on aidosti olemassa markkinoita".

Kaiken kaikkiaan erilaisia palvelurakenteen nykyisestä palvelujen järjestämisen tavasta ehkä poikkeavia palveluiden järjestämisen keinoja annettiin runsaasti. Kaikkiaan näin tuli luokitelluksi 145 havaintoa. Toisin sanoen 13 prosenttia vastauksista käsitteli - lähinnä aikaisempaan aineistoon nähden - tavalla tai toisella uusia kuntien palveluiden järjestämisen eri luonteisia tapoja: "seudullinen taloushallintokeskus, palkanlaskenta, kansalaisopistopalvelut, vesi- ja viemärilaitokset, kaatopaikat ja rakennusvalvonta".

Kuitenkin kuntien erilaiseen yhteistyöhön ja toiminnan tehostamiseen erilaisin järjestelyin uskottiin siis laajimmin. Kuntaliitokset olivat vuoden takaiseen tilanteeseen nähden enemmän esillä myös avovastauksissa. Palvelurakenteiden uudistamisessa kuntien erilainen yhteistyö oli kuitenkin ensisijaista.

Kuntaliitokset: myötäisen epävakaista

Syksyn (lokakuun) aluebarometrissa todettiin kuntien aikaisempaa selvästi merkittävämpi valmius kuntaliitoksiin. Noin sadassa kunnassa liitosten toteutumista pidettiin mahdollisena jo kolmen lähivuoden aikana.

Liitosaikeet ovat koko maan tasolla kehittyneet syksystä 2004 kevääseen 2006 tarkasteltuna puolivuosittain seuraavasti: vuoden 2004 syksy 29 %, 2005 kevät 38 %, 2005 syksy 67 % ja 2006 kevät 59 %. Näin moni kuntapäättäjä on arvioinut kuntansa tekevän yhdistymispäätöksen 1-10 vuoden aikana. Liitokset painottuvat kahdessa tapauksessa kolmesta 4-10 vuoden päähän.

Vastausten hajonta liitosten toteutumisesta on kasvanut. Kuviossa 5 on kuvattu kuntaliitosaikeita kuntakokoluokittain. Kuntaliitosaikeet olivat kasvaneet vuoden takaiseen tilanteeseen nähden kaikissa muissa kuntakokoluokissa paitsi aivan suurimmissa, yli 100 tuhannen asukkaan kunnissa.

Pienimmissä, alle 2 tuhannen asukkaan kunnissa kuntaliitosaikeet ovat edelleen kasvussa. Liitosaikeet olivat yhdistymispäätöksiä myötäilevät. Kaksi kolmesta (68 %) kuntapäättäjästä alle 2 tuhannen asukkaan kunnissa arvioi kunnan tekevän yhdistymispäätöksen 1-10 vuoden aikana.

Vastaavasti 2-6 tuhannen asukkaan kunnissa kaksi viidestä (61 %), 6-10 tuhannen asukkaan kunnissa reilu puolet (57 %), 10-20 tuhannen asukkaan kunnissa puolet (50 %), kuten myös 20-40 tuhannen asukkaan kunnissa (53 %) ennakoi kuntaliitoksia.

Yli 2 tuhannen ja alle 40 tuhannen asukkaan kunnissa liitosaikeissa tapahtui lievää hiipumista syksyn tiedusteluun nähden. Sen sijaan 40-100 tuhannen asukkaan kokoluokan kunnissa liitosaikeet kasvoivat (nyt 66 %). Yli 100 tuhannen asukkaan kunnissa liitosaikeet ovat vähentyneet syksystä, keväästäkin. Nyt vain neljännes (28 %) oli suurimmissa kunnissa liitoksia ennakoimassa.

Kaiken kaikkiaan liitosaikeet ovat suurkuntia lukuun ottamatta edelleen paljon esillä. Aivan pienimmissä kunnissa liitosaikeita harkitaan laajasti. Myös kuntayhteistyöhön suhtaudutaan päättäjien keskuudessa syksyn kyselyä selvästi myönteisemmin. Sen sijaan seutuyhteistyön arvioidaan heikentyneen. Arviot ovat kuitenkin kokonaisuudessaan myönteiset sekä kunta- että seutuyhteistyölle keväällä 2006. q

Lähde:
Aluebarometri I/2006:n aineisto. Sisäasiainministeriö.
Virtanen Vesa. Kuntapäättäjät uudistaisivat kuntien palvelurakennetta kunta- ja seutuyhteistyöllä. Kuntapuntari 2/2005.

Vesa Virtanen on erikoistutkija Tilastokeskuksen haastattelu- ja tutkimuspalveluyksiköstä.

Taulukko 1. Kuntapäättäjien vastaukset palvelurakenteen uudistamiskysymykseen luokkiin tiivistettyinä


Päivitetty 19.6.2006

Jaa