Asuntokunnilla velkaa keskimäärin 111 prosenttia suhteessa vuosituloihin

Kotitaloudet velkaantuivat 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä nopeaa vauhtia, ja erityisesti asuntovelat kasvoivat selvästi vuosikymmenen loppupuolelle asti. Asuntokuntien kaikki velat kasvoivat vuodesta 2002 vuoteen 2018 reaalisesti 118 prosenttia, kun niiden käytettävissä olevat rahatulot kasvoivat samana aikana reaalisesti 38 prosenttia. Asuntovelat kasvoivat tänä aikana 140 prosenttia. Asuntovelat kasvoivat erityisesti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen keskivaiheilla, jolloin ne kasvoivat reaalisesti yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. Sen jälkeen on velkojen kasvuvauhti hidastunut, ja viime vuosina asuntokuntien muut velat ovat kasvaneet asuntovelkoja nopeammin. Velkakehityksen tarkastelua kuitenkin vaikeuttavat verotuskäytännön muutokset. 1)

Asuntokunnilla oli vuonna 2018 velkaa kaikkiaan 123,0 miljardia euroa. Velallisia asuntokuntia oli 1,4 miljoonaa eli 53 prosenttia kaikista asuntokunnista. Velan määrä kasvoi reaalisesti 0,6 prosenttia vuodesta 2017. Asuntokuntien veloista 87,8 miljardia euroa eli 71 prosenttia oli asuntovelkoja. Asuntovelan määrä kasvoi 0,1 prosenttia edellisvuodesta. Asuntovelallisia asuntokuntia oli 877 500 eli noin kolmannes kaikista asuntokunnista. Elinkeinotoimintaa ja tulonhankintaa varten otettua velkaa oli 84 400 asuntokunnalla yhteensä 8,2 miljardia euroa, 9,7 prosenttia edellisvuotista enemmän. Muuta velkaa oli noin miljoonalla asuntokunnalla yhteensä 27,0 miljardia euroa, mikä oli 0,2 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Kuvio 1. Asuntokuntien velat vuosina 2002–2018, vuoden 2018 rahassa

Kuvio 1. Asuntokuntien velat vuosina 2002–2018, vuoden 2018 rahassa

Velkojen rasittavuutta voidaan mitata suhteuttamalla velkamäärät asuntokuntien käytettävissä oleviin vuosituloihin. Velkojen suhde vuoden aikana saatuihin käytettävissä oleviin rahatuloihin on velkaantumisaste. Velkaantumistilaston aineistosta puuttuvat kotitalouksien osuus asunto-osakeyhtiöiden veloista sekä osa kulutusluotoista, joten ne poikkeavat esimerkiksi rahoitustilinpidon luvuista. Velkaantumistilastosta velkaantumisasteet on kuitenkin mahdollista laskea esimerkiksi asuntokunnan viitehenkilön iän tai asuinpaikan mukaan tai erikseen velallisille ja asuntovelallisille asuntokunnille.

Kaikkien asuntokuntien velkaantumisaste, eli velkojen suhde käytettävissä oleviin rahatuloihin, oli 111 prosenttia vuonna 2018. Se laski hienoisesti edellisvuodesta, jolloin velkaantumisaste oli 112 prosenttia. Velkaantumisasteen lasku johtui asuntokuntien tulokehityksestä; asuntokuntien velat kasvoivat vuonna 2018 reaalisesti 0,6 ja käytettävissä olevat rahatulot 2,2 prosenttia.

Asuntokuntien velkaantumisaste kasvoi vuosina 2002–2010 70 prosentista 110 prosenttiin, mutta vuoden 2010 jälkeen velkaantumisaste on pysähtynyt 110 prosentin tuntumaan (Taulukko 1).

Taulukko 1. Asuntokuntien velkaantumisaste ikäluokittain vuosina 2002–2018, %

Viitehenkilön ikä 2002 2008 2010 2013 2014 2015 2016 2017 2018
Yhteensä 70 105 110 110 111 112 113 112 111
0-24 58 86 80 71 68 65 64 66 68
25-34 125 188 195 187 182 180 177 174 170
35-44 104 161 175 181 185 187 188 189 186
45-54 64 100 110 117 120 124 126 126 124
55-64 38 57 63 68 70 72 75 76 75
65-74 16 27 33 38 40 42 45 44 43
75- 5 9 10 12 13 14 16 17 17

Velkaisimpia olivat asuntokunnat, joiden viitehenkilö oli 25–54-vuotias. Asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias, oli velkojen osuus vuosituloista 186 prosenttia, ja 25–34-vuotiaiden kotitalouksilla se oli 170 prosenttia. Alle 25-vuotiaiden ja yli 54-vuotiaiden asuntokunnilla velkaantumisasteet olivat selvästi matalampia. Velkaantumisaste laski edellisvuodesta velkaantuneimmissa ikäryhmissä: neljä prosenttiyksikköä 25–34-vuotiaiden ja kolme prosenttiyksikköä 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä. Viime vuosina velkaantumisasteet ovat kasvaneet vain yli 44-vuotiaiden asuntokunnilla.

Lähes viidenneksellä velallisista asuntokunnista eli 263 530 asuntokunnalla oli velkaa vähintään kolme kertaa käytettävissä olevien vuositulojen verran. Asuntokuntien kaikista veloista heillä oli 48 prosenttia. Vuonna 2002 niin paljon velkaa oli 97 380 asuntokunnalla eli kahdeksalla prosentilla velallisista asuntokunnista. Asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään viisi kertaa vuositulojen verran, oli 64 240 vuonna 2018. Velallisista asuntokunnista niiden osuus oli 4,5 prosenttia ja asuntokuntien veloista 17 prosenttia (Liitetaulukko 2).

Paljon velkaa suhteessa käytettävissä oleviin rahatuloihin oli usein kahden huoltajan asuntokunnilla, joissa oli lapsia, ja joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias. Velallisista lapsiperheistä, joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias, oli 40 prosentilla velkaa kolme kertaa ja kahdeksalla prosentilla viisi kertaa vuositulojen verran (Liitetaulukko 2). Suuret velat olivat yleisiä muunkin tyyppisillä asuntokunnilla silloin, kun niiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias.

Kuvio 2. Velalliset asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme tai viisi kertaa vuositulot, viitehenkilön iän ja perhetyypin mukaan vuonna 2018

Kuvio 2. Velalliset asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme tai viisi kertaa vuositulot, viitehenkilön iän ja perhetyypin mukaan vuonna 2018

Asuntovelallisilla velkaa yli kaksi kertaa vuositulojen verran

Asuntovelallisilla asuntokunnilla oli vuonna 2018 velkaa keskimäärin 217 prosenttia käytettävissä olevista vuosituloistaan. Velkaantumisaste oli sitä korkeampi, mitä nuorempi oli asuntokunnan viitehenkilö. Alle 35-vuotiailla asuntovelallisilla velkaa oli keskimäärin yli kolme kertaa vuositulojen verran, mutta vielä yli 55-vuotiaillakin asuntovelallisilla oli velkaa noin puolitoista kertaa vuositulojen verran. Asuntovelallisten velkaantumisaste pieneni edellisvuodesta kaikissa ikäryhmissä (Taulukko 2). Keskimäärin asuntovelallisilla oli vuonna 2018 asuntovelkaa 100 030 euroa, mikä oli 0,2 prosenttia edellisvuotta enemmän.

Taulukko 2. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisaste ikäluokittain vuosina 2002–2018, %

Viitehenkilön ikä 2002 2008 2010 2013 2014 2015 2016 2017 2018
Yhteensä 151 208 216 215 217 219 220 219 217
0-24 236 311 323 317 317 314 315 319 314
25-34 213 288 300 299 299 302 304 303 302
35-44 157 223 236 239 245 248 251 251 248
45-54 116 166 177 182 185 188 190 189 187
55-64 104 140 144 149 151 152 155 155 153
65- 95 127 134 138 139 142 146 143 141

Asuntovelallisia asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulojen verran, oli 246 660 eli 28 prosenttia asuntovelallisista asuntokunnista. Asuntokuntien kaikista asuntoveloista heillä oli puolet (Liitetaulukko 3). Viisi kertaa vuositulojen verran velkaa oli 57 570 asuntovelallisella asuntokunnalla eli 6,6 prosentilla asuntovelallisista. Asuntokuntien kaikista asuntoveloista heillä oli 14 prosenttia.

Yksinasuvista asuntovelallisista 34 prosentilla, yksinhuoltajista 41 prosentilla ja kahden huoltajan lapsiperheistä 31 prosentilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot. Kaikista perhetyypeistä niin velkaisten osuus oli sitä suurempi, mitä nuorempi asuntokunnan viitehenkilö oli (Liitetaulukko 3).

Asuntovelallisia asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulojen verran, oli vuonna 2018 kolme kertaa niin paljon kuin vuonna 2002. 2000-luvun alkuvuosikymmenellä kasvoi kaikenikäisten asuntokuntien lukumäärä, joilla oli niin paljon velkaa suhteessa tuloihin, mutta vuodesta 2010 lähtien on nuorimpien, alle 35-vuotiaiden lukumäärä lähtenyt laskuun (Kuvio 2).

Kuvio 3. Asuntovelalliset asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot, viitehenkilön iän mukaan vuosina 2002–2018

Kuvio 3. Asuntovelalliset asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot, viitehenkilön iän mukaan vuosina 2002–2018

Alueellisesti tarkasteltuna eniten velkaa suhteessa tuloihin oli Ahvenanmaan, pääkaupunkiseudun ja muun Helsinki-Uusimaan asuntovelallisilla asuntokunnilla (Taulukko 3). Ahvenanmaalla asuntovelallisista asuntokunnista 42 prosentilla, pääkaupunkiseudulla 37 prosentilla ja muualla Helsinki-Uudellamaalla 33 prosentilla velat olivat vähintään kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna. Pienimmät velkaantumisasteet olivat Pohjois- ja Itä-Suomessa, missä asuntovelallisista vajaalla neljänneksellä oli velkaa yli kolme kertaa vuositulojen verran.

Taulukko 3. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisaste suuralueittain vuosina 2002–2018, %

Suuralue 2002 2008 2010 2013 2014 2015 2016 2017 2018
Yhteensä 151 208 216 215 217 219 220 219 217
Pääkaupunkiseutu 153 217 227 225 233 233 239 239 239
Muu Helsinki-Uusimaa 157 227 233 231 230 231 232 231 229
Etelä-Suomi 150 207 213 211 211 212 211 208 205
Länsi-Suomi 152 202 211 212 213 216 217 216 213
Pohjois- ja Itä-Suomi 148 198 203 204 205 205 206 204 199
Ahvenanmaa-Åland 151 215 226 237 246 246 260 265 268

Asuntovelallisten asuntokuntien käytettävissä olevat vuositulot olivat reilun kolmanneksen suuremmat kuin kaikilla asuntokunnilla. Asuntovelallisista asuntokunnista 30 prosenttia kuului ylimpään tuloviidennekseen ja vain seitsemän prosenttia pienituloisimpaan viidennekseen. Tulojen kasvaessa myös asuntovelallisten velat kasvoivat. Alimpaan tuloviidennekseen kuluvilla asuntokunnilla oli asuntovelkaa keskimäärin 64 480 euroa ja ylimpään tuloviidennekseen kuuluvilla 130 920 euroa. Tuloihin suhteutettuna velat olivat silti sitä suuremmat, mitä pienituloisempi asuntokunta oli: pienituloisimpaan tuloviidennekseen kuuluvien velkaantumisaste oli 331 prosenttia, kun ylimmässä tuloviidenneksessä velkaantumisaste oli 199 prosenttia (Taulukko 4).

Taulukko 4. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisaste tuloviidenneksittäin vuosina 2002-2018, %

Tuloviidennes 2002 2008 2010 2013 2014 2015 2016 2017 2018
Yhteensä 151 208 216 215 217 219 220 219 217
1. tuloviidennes 238 354 372 359 352 352 343 337 331
2. tuloviidennes 180 246 258 253 252 253 251 249 244
3. tuloviidennes 162 221 231 231 230 233 233 232 229
4. tuloviidennes 151 208 214 214 216 218 219 220 217
5. tuloviidennes 134 185 190 191 195 196 200 200 199

Alimpaan tuloviidennekseen kuuluvista asuntovelallisista asuntokunnista 42 prosentilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulojen verran, kun ylimpään viidennekseen kuuluvista 24 prosentilla oli niin paljon velkaa (Kuvio 4). Vuonna 2002 vastaavat osuudet olivat 29 ja 8 prosenttia. Suurten velkojen osuus kasvoi kaikissa asuntovelallisten tuloviidenneksissä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta 2010-luvulle tultaessa osuus kääntyi laskuun kolmessa alimmassa tuloviidenneksessä. Vähintään kolme kertaa vuositulojen kokoisten velkojen osuus on viime vuosina kasvanut vain ylimmässä tuloviidenneksessä, sielläkin hitaasti.

Kuvio 4. Asuntovelalliset asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot vuosina 2002–2018, osuus asuntovelallisista asuntokunnista tuloviidenneksittäin

Kuvio 4. Asuntovelalliset asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot vuosina 2002–2018, osuus asuntovelallisista asuntokunnista tuloviidenneksittäin

1) Vuodesta 2012 lähtien muut velat eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa, sillä verohallinto on muuttanut ohjeistustaan niiden ilmoittamisesta rahoituslaitosten vuosi-ilmoituksilla. Vuodesta 2012 lähtien velkatietoja ei tarvitse antaa kuluttajansuojalain 2) 7 luvun 7 §:n 1 kohdassa tarkoitetuista jatkuvista luotoista. Jatkuvia luottoja ovat esimerkiksi yleis- ja erityisluottokorttiluotot, luotolliset tilit sekä muut luotot, joita kuluttaja voi luottorajan puitteissa käyttää jatkuvasti ilman luotonantajan erillistä luottopäätöstä. Muutos vaikuttaa muiden velkojen kokonaissummaan, mutta erityisesti velallisten lukumääriin. Tällaiset luotot ovat enimmäkseen pienehköjä, joidenkin satojen tai muutaman tuhannen euron luokkaa olevia, mutta niitä on monilla. Tarkkaa arviota siitä, paljonko muita velkoja jäi vuoden 2012 vuosi-ilmoitusmenettelymuutoksen takia ilmoittamatta, on vaikea tehdä, koska näitä luottoja ei verottajan aineistossa ole eroteltu. Luotto-kantatilaston ja Suomen Pankin tilastojen sekä vuosi-ilmoitusaineiston luottokohtaisten tietojen perusteella vaikutus oli noin 1,5-2,5 miljardia euroa eli 8-11 prosenttia muista veloista ja 2–3 prosenttia kaikista veloista vuonna 2012. Muutos vaikuttaa paitsi velkojen kokonaissummiin ja velallisten lukumääriin myös velallista kohti laskettuihin keskimääräisiin velkoihin. Vuonna 2012 asuntokuntia, joilla oli muuta velkaa, oli 325 000 edellisvuotista vähemmän.

Lähde: Velkaantumistilasto 2018. Tilastokeskus

Lisätietoja: Auli Hämäläinen 029 551 3615, Timo Matala 029 551 3422, toimeentulo@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 20.3.2020

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Velkaantumistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-8793. 2018, Asuntokunnilla velkaa keskimäärin 111 prosenttia suhteessa vuosituloihin . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 29.3.2020].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/velk/2018/velk_2018_2020-03-20_kat_001_fi.html