Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

1 Asuntokuntien velkaantuminen hidastunut viime vuosina

Viime vuosikymmenellä kotitaloudet velkaantuivat nopeasti ja erityisesti asuntovelat kasvoivat selvästi. Velkaantuminen jatkui nopeana vuosikymmenen loppupuolelle asti, mutta sen jälkeen on velkojen kasvuvauhti hidastunut ja tällä vuosikymmenellä velkojen reaalikasvu on ollut vaatimatonta. Velkakehityksen tarkastelua vaikeuttaa jonkin verran viime vuosien muutokset verotuskäytännössä, mikä on vaikuttanut myös tietojen saatavuuteen. 1) Vuodesta 2015 lähtien opintovelat sisältyvät muihin velkoihin. 2)

Vuonna 2015 oli kaikkiaan 1 398 000 asuntokuntaa, joilla oli velkaa. Velkaa oli siten hieman yli puolella, 53 prosentilla asuntokunnista. Vuoteen 2002 verrattuna on velallisten asuntokuntien määrä kasvanut 111 500 asuntokunnalla eli yhdeksän prosenttia. Asuntovelallisten asuntokuntien lukumäärä kasvoi tänä aikana noin kolmanneksen eli 216 900 asuntokunnalla. Kolmanneksella kaikista eli 876 900 asuntokunnalla oli asuntovelkaa vuonna 2015. Elinkeinotoimintaa ja tulonhankintaa varten otettua velkaa oli 79 800 asuntokunnalla vuonna 2015. Vuodesta 2002 sellaisten asuntokuntien määrä on vähentynyt 32 000 asuntokunnalla eli 29 prosenttia.

Kaikkiaan asuntokunnilla oli velkaa 114,8 miljardia euroa vuonna 2015, mikä oli reaalisesti 2,7 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Inflaatio oli vuonna 2015 hieman negatiivinen, joten nimellisesti velat kasvoivat vähemmän, 2,5 prosenttia. Asuntovelkaa asuntokunnilla oli 83,9 miljardia euroa, mikä oli reaalisesti kaksi prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Elinkeinotoiminnan ja tulolähteen velat kasvoivat 4,8 prosenttia, niitä asuntokunnilla oli 7,0 miljardia euroa.

Vuonna 2015 ei opintovelkoja enää eritelty verotuksessa, vaan opintovelat sisältyvät tästä lähtien muihin velkoihin. Vuonna 2014 opintovelallisia asuntokuntia oli noin 300 000 eli yhtä monta kuin vuonna 2002. Viime vuosikymmenellä opintovelallisten lukumäärä pieneni ja alimmillaan opintovelallisten asuntokuntien määrä oli vuonna 2008, jolloin niitä oli 267 400. Sen jälkeen opintovelallisten määrä on jälleen hiljalleen kasvanut. Vuonna 2015 oli kulutukseen tai opintoihin otettua muuta velkaa 991 500 asuntokunnalla kaikkiaan 23,9 miljardia euroa. Velallisten lukumäärän kasvusta suurin osa selittyy sillä, että mukana ovat nyt myös opintovelalliset asuntokunnat. Vertailukelpoisella tavalla lasketut kulutus- ja opintovelat kasvoivat edellisvuodesta 4,4 prosenttia ja velallisten asuntokuntien lukumäärä 2,5 prosenttia.

Taulukko 1. Asuntokuntien lukumäärät ja velat 2002, 2007, 2014 ja 2015

Vuosi 2002 2007 2014 2015 Muutos 2014–2015
Asuntokuntia yhteensä 2 354 082 2 476 505 2 617 780 2 634 339 0,6
Velallisia asuntokuntia 1 286 576 1 435 416 1 380 390 1 398 043 1,3
Velallisten osuus, % 55 58 53 53 ..
Asuntovelallisia asuntokuntia 659 965 797 054 873 780 876 874 0,4
Asuntovelallisten osuus, % 28 32 33 33 ..
Opintovelallisia asuntokuntia 1) 300 606 279 645 299 877 ... ..
Asuntokuntia, joilla elinkeinotoiminnan ja tulonlähteen velkoja 112 185 86 000 79 154 79 813 0,8
Asuntokuntia, joilla muuta velkaa 885 665 1 067 991 765 440 991 500 ..
1) Opintovelat sisältyvät vuodesta 2015 lähtien muihin velkoihin

Selvästi suurin osa, 73 prosenttia asuntokuntien veloista oli asuntovelkoja. Niiden osuus asuntokuntien kaikista veloista on vuodesta 2002 kasvanut kahdeksalla prosenttiyksiköllä. Elinkeinotoiminnan velkojen osuus asuntokuntien veloista on tänä aikana pienentynyt 11 prosentista 6 prosenttiin ja opinto- ja muiden velkojen 24 prosentista 21 prosenttiin. Suurimmat muutokset eri velkalajien osuuksissa tapahtuivat ennen vuotta 2008. Silloin asuntovelat kasvoivat reaalisesti yli kymmenen prosentin vuosivauhtia.

Kuvio 1. Asuntokuntien velkojen rakenne 2002, 2007 ja 2015

Kuvio 1. Asuntokuntien velkojen rakenne 2002, 2007 ja 2015

Asuntovelallisilla oli asuntovelkaa vuonna 2015 keskimäärin 95 740 euroa. Edellisvuodesta keskimääräinen asuntovelka kasvoi vajaat kaksi prosenttia. Asuntovelat kasvoivat viime vuosikymmenellä selvästi, lähes kymmenen prosentin vuosivauhtia, mutta vuodesta 2008 lähtien velkojen kasvu on hidastunut ja tällä vuosikymmenellä keskimääräiset asuntovelat ovat kasvaneet reaalisesti enää vajaat kolme prosenttia. Vuosina 2013 ja 2014 keskimääräinen asuntovelka hieman pieneni edellisvuodesta.

Elinkeinotoiminnan velkoja asuntokunnilla oli vuonna 2015 keskimäärin 87 450 euroa, edellisvuodesta ne kasvoivat neljä prosenttia. Vuodesta 2002 elinkeinotoiminnan keskimääräiset velat ovat kasvaneet reaalisesti 62 prosenttia. Opinto- ja muuta velkaa asuntokunnilla oli 24 080 euroa velallista kohti vuonna 2015. Vuotta aiemmin vastaavaa velkaa, joka siis sisältää sekä opinto- että muut velat, niillä oli vajaat kaksi prosenttia vähemmän, 23 650 euroa. Vuonna 2014 opintovelallisilla asuntokunnilla oli opintovelkaa keskimäärin 6 060 euroa, mikä oli reaalisesti seitsemän prosenttia enemmän kuin vuonna 2002. Opintovelallisten ja keskimääräisten opintovelkojen määrän kehitys on ollut hyvin tasaista viime vuosikymmenen alusta lähtien.

Kuvio 2. Asuntokuntien keskimääräiset velat velallista kohti velkalajeittain 2002–2015, euroa vuoden 2015 rahassa

Kuvio 2. Asuntokuntien keskimääräiset velat velallista kohti velkalajeittain 2002–2015, euroa vuoden 2015 rahassa

1) Vuodesta 2012 lähtien muut velat eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa, sillä verohallinto on muuttanut ohjeistustaan niiden ilmoittamisesta rahoituslaitosten vuosi-ilmoituksilla. Vuodesta 2012 lähtien velkatietoja ei tarvitse antaa kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n 1 kohdassa tarkoitetuista jatkuvista luotoista. Jatkuvia luottoja ovat esimerkiksi yleis- ja erityisluottokorttiluotot, luotolliset tilit sekä muut luotot, joita kuluttaja voi luottorajan puitteissa käyttää jatkuvasti ilman luotonantajan erillistä luottopäätöstä. Muutos vaikuttaa muiden velkojen kokonaissummaan, mutta erityisesti velallisten lukumääriin. Tällaiset luotot ovat enimmäkseen pienehköjä, joidenkin satojen tai muutaman tuhannen euron luokkaa olevia, mutta niitä on monilla. Tarkkaa arviota siitä, paljonko muita velkoja jäi vuoden 2012 vuosi-ilmoitusmenettelymuutoksen takia ilmoittamatta, on vaikea tehdä, koska näitä luottoja ei verottajan aineistossa ole eroteltu. Luottokantatilaston ja Suomen Pankin tilastojen sekä vuosi-ilmoitusaineiston luottokohtaisten tietojen perusteella vaikutus oli noin 1,5–2,5 miljardia euroa eli 8–11 prosenttia muista veloista ja 2–3 prosenttia kaikista veloista vuonna 2012. Muutos vaikuttaa paitsi velkojen kokonaissummiin ja velallisten lukumääriin myös velallista kohti laskettuihin keskimääräisiin velkoihin. Vuonna 2012 asuntokuntia, joilla oli muuta velkaa, oli 325 000 edellisvuotista vähemmän.
2) Tuloverotuksessa ei vuonna 2015 enää voi vähentää opintolainan korkoja tuloverotuksessa, eikä verottaja enää kerää rahoituslaitoksilta niistä tietoja eritellysti. Tilastossa opintovelat sisältyvät vuodesta 2015 lähtien muihin velkoihin ja opintovelkojen korot muihin korkoihin.

Lähde: Velkaantumistilasto 2015. Tilastokeskus

Lisätietoja: Timo Matala 029 551 3422, toimeentulo@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 22.6.2016

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Velkaantumistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-8793. 2015, 1 Asuntokuntien velkaantuminen hidastunut viime vuosina . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 28.3.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/velk/2015/velk_2015_2016-06-22_kat_001_fi.html