3 Työajat vuonna 2016

3.1 Työajat ovat muuttuneet hitaasti

Tilastoissa työaikakäsitteitä ovat säännöllinen viikkotyöaika, tehty viikkotyöaika sekä tehty vuosityöaika.

Säännöllinen viikkotyöaika on työntekijän tavanomainen tai keskimääräinen viikkotyöaika päätyössä. Palkansaajilla säännölliseen työaikaan luetaan mukaan säännöllinen palkallinen tai palkaton ylityö.

Tehty viikkotyöaika on työllisen tutkimusviikolla tekemien työtuntien määrä. Tehty viikkotyöaika kysytään erikseen pää- ja sivutyöstä. Siihen luetaan mukaan kaikki tutkimusviikolla tehdyt palkalliset ja palkattomat ylityötunnit. Toisaalta lomat, arkivapaat ja poissaolot muista syistä (esim. sairaus) lyhentävät tehtyä viikkotyöaikaa.

Tehty vuosityöaika on laskennallinen käsite, joka saadaan jakamalla kaikkien työllisten sekä pää- että sivutyössä vuoden aikana tekemien työtuntien määrä työllisten vuosikeskiarvolla. Näin saadaan keskimääräinen vuosityöaika työllistä kohti. Vuosityöaika työllisille palkansaajille lasketaan vastaavalla tavalla.

Työajat ja tehdyt työtunnit vaihtelevat työllisyyden ja palkansaajien rakenteen muutosten mukaisesti. Jos esimerkiksi osa-aikatyö yleistyy enemmän kuin kokoaikatyö, keskimääräinen viikkotyöaika lyhenee. Työajat vaihtelevat myös toimialoittain ja ammateittain sekä työnantajasektorin mukaan. Työajat muuttuvat melko hitaasti.

3.2 Yleisin säännöllinen viikkotyöaika on 35−40 tuntia

Suurimmalla osalla, 71 prosentilla palkansaajista säännöllinen työaika oli 35−40 tuntia viikossa vuonna 2016. Palkansaajista noin kymmenellä prosentilla oli yli 40-tuntinen säännöllinen viikkotyöaika. Alle 35-tuntinen säännöllinen viikkotyöaika oli 19 prosentilla palkansaajista. Lyhyttä työviikkoa tekevillä tyypillisin säännöllinen työaika oli 30−34 tuntia viikossa.

Pitkä säännöllinen viikkotyöaika oli palkansaajia selvästi yleisempää yrittäjillä ja yrittäjäperheenjäsenillä. Heistä 42 prosentilla säännöllinen työaika oli yli 40 tuntia viikossa. Vain 27 prosentilla yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä säännöllinen viikkotyöaika oli 35−40-tuntia. Lyhyt, alle 35 viikkotunnin säännöllinen työaika oli yrittäjillä yleisempää (29 %) kuin palkansaajilla (19 %). (Kuvio 16.)

Kuvio 16. Työllisten keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika päätyössä ammattiaseman mukaan vuonna 2016, 15–74-vuotiaat, %

Kuvio 16. Työllisten keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika päätyössä ammattiaseman mukaan vuonna 2016, 15–74-vuotiaat, %

Eri palkansaajaryhmien välillä erot säännöllisessä viikkotyöajassa näkyvät selvimmin pitkää viikkotyöaikaa tekevien osuudessa. Selvästi yleisin työaika on kaikilla ryhmillä 35–40 tuntia viikossa, mutta yli 40 tuntia viikossa säännöllisesti työskentelee 18 prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä, kun vastaava osuus alemmista toimihenkilöistä on kuusi prosenttia. Lyhyt, alle 35-tuntinen säännöllinen työviikko oli noin joka viidennellä alemmalla toimihenkilöllä ja työntekijällä. Ylemmillä toimihenkilöillä lyhyt työviikko oli harvinaisempi. (Kuvio 17.)

Kuvio 17. Palkansaajien keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika päätyössä sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2016, 15–74-vuotiaat, %

Kuvio 17. Palkansaajien keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika päätyössä sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2016, 15–74-vuotiaat, %

3.3 Miesten työviikko kokoaikatyössä pidempi kuin naisilla

Vuonna 2016 palkansaajien keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika päätyössä oli 36,2 tuntia ja tehty viikkotyöaika päätyössä 35,3 tuntia viikossa. Säännöllinen työaika pysyi samana kuin viime vuonna, mutta tehty työaika piteni keskimäärin 18 minuutilla viikossa.

Yrittäjillä (mukaan lukien yrittäjäperheenjäsenet) työaika oli huomattavasti palkansaajien työaikaa pidempi: säännöllisen viikkotyöajan keskiarvo oli 39,8 tuntia viikossa ja tehty viikkotyöaika oli keskimäärin 39,0 tuntia viikossa. Verrattuna säännölliseen viikkotyöaikaan, tehtyä viikkotyöaikaa lyhentävät lomat sekä muut poissaolot, mutta toisaalta pidentää ylityössä tehty työaika.

Kuten edeltävinäkin vuosina, miesten säännöllinen ja tehty viikkotyöaika kokoaikatyössä olivat pidempiä kuin naisilla vuonna 2016. Osa-aikatyötä tekevillä naisilla sekä säännöllinen että tehty viikkotyöaika olivat sen sijaan hieman pidempiä kuin osa-aikatyötä tekevillä miehillä. (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Palkansaajien päätyön säännöllisen ja tehdyn viikkotyöajan keskiarvo koko- ja osa-aikatyössä sukupuolen mukaan vuonna 2016, 15–74-vuotiaat, %

  Säännöllinen työaika, tuntia/viikko Tehty työaika, tuntia/viikko
Koko- ja osa-aikatyö yhteensä Kokoaikatyö Osa-aikatyö Koko- ja osa-aikatyö yhteensä Kokoaikatyö Osa-aikatyö
Sukupuolet yhteensä 36,2 39,1 19,5 35,3 37,9 20,0
Miehet 38,0 40,0 18,7 37,1 39,0 19,0
Naiset 34,5 38,1 19,9 33,4 36,6 20,4

Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien ammattiryhmistä johtajilla oli pisin säännöllinen viikkotyöaika, 43,8 tuntia vuonna 2016. Johtajien lisäksi pitkä, yli 40-tuntinen säännöllinen viikkotyöaika oli vain prosessi- ja kuljetustyöntekijöillä. Vastaavasti lyhyin säännöllinen viikkotyöaika oli palvelu- ja myyntityöntekijöillä. (Kuvio 18.)

Kuvio 18. Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien säännöllisen viikkotyöajan keskiarvo päätyössä ammatin mukaan vuonna 2016, 15–74-vuotiaat

Kuvio 18. Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien säännöllisen viikkotyöajan keskiarvo päätyössä ammatin mukaan vuonna 2016, 15–74-vuotiaat

3.4 Valtiosektorin palkansaajien vuosityöaika piteni 59 tunnilla

Palkansaajien tehty vuosityöaika (ks. käsitteen selitys luvusta 3.1) oli 1602 tuntia vuonna 2016, mikä oli 28 tuntia enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuosityöaika on viimeksi ollut tätä pidempi vuonna 2008. Kuten luvussa 3.2 tuotiin esiin, säännöllinen työaika ei kasvanut, vaan vuosityöajan pidentymiseen on vaikuttanut sivutyön ja ylityön tekemisen lisääntyminen sekä työstä poissaolon vähentyminen.

Yksityisellä sektorilla ja valtiolla palkansaajien tehdyt vuosityöajat ovat viime vuosina olleet keskenään lähes samansuuruisia, mutta vuonna 2016 valtiosektorin tehty työaika piteni enemmän kuin yksityisellä sektorilla. Valtiosektorin palkansaajat työskentelivät keskimäärin 1672 tuntia vuonna 2016, mikä on eniten koko 2000-luvun aikana. Kasvua oli myös yksityisellä ja kuntasektorilla. (Kuvio 19.) Kuntasektorilla tehty vuosityöaika on pitkään ollut selvästi lyhempi kuin muilla sektoreilla, mikä liittyy siihen, että pitkää, yli 40 tuntista työviikkoa tekeviä työntekijöitä on kuntasektorilla huomattavasti vähemmän kuin yksityisellä tai valtiosektorilla. Kuntasektorin työntekijöistä suurin osa on naisia, ja naisilla pitkät työviikot ovat harvinaisempia kuin miehillä.

Vuonna 2016 naispalkansaajien tehty vuosityöaika oli 1487 tuntia ja miespalkansaajien tehty vuosityöaika 1722 tuntia. Verrattuna vuoteen 2015, miesten tehty vuosityöaika piteni 37 tunnilla ja naisilla 18 tunnilla. Miesten ja naisten työaikojen eroihin vaikuttaa se, että naisten työsuhteet ovat yleisemmin osa-aikaisia kuin miesten. Kaksi kolmasosaa osa-aikaisista palkansaajista on naisia. Naisilla myös perhevapaat lyhentävät tehtyä työaikaa enemmän kuin miehillä.

Kuvio 19. Palkansaajien tehty vuosityöaika työnantajasektorin mukaan vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat

Kuvio 19. Palkansaajien tehty vuosityöaika työnantajasektorin mukaan vuosina 2002–2016, 15–74-vuotiaat

Lähde: Työvoimatutkimus 2016. Tilastokeskus

Lisätietoja: Hanna Sutela 029 551 2907, Liisa Larja 029 551 3461, tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 12.4.2017

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-7830. Aikasarjatiedot 2007-2016 2016, 3 Työajat vuonna 2016 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 25.2.2018].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tyti/2016/13/tyti_2016_13_2017-04-12_kat_003_fi.html

Jaa