3. Määräaikaiset työsuhteet vähenivät

Työllisyystilanteen yleinen heikkeneminen vuonna 2009 heijastui myös määräaikaisiin työsuhteisiin. Määräaikaisessa työsuhteessa työskenteleviä palkansaajia oli 310 000 henkeä vuonna 2009. Tämä oli 22 000 henkeä vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kaiken kaikkiaan palkansaajia oli Suomessa 2 123 000 henkeä vuonna 2009, mikä oli 84 000 henkeä vähemmän kuin vuonna 2008.

Vuonna 2009 määräaikaisessa työsuhteessa työskenteli noin 15 prosenttia palkansaajista. Osuus laski hivenen vuodesta 2008. Määräaikaisessa työsuhteessa työskenteleviä oli vuonna 2009 vähemmän kuin kertaakaan sitten vuoden 1997, josta täysin vertailukelpoinen aikasarja alkaa. Myös määräaikaisten osuus palkansaajista oli alhaisimmillaan vuonna 2009. (Kuviot 10 ja 11.)

Kuvio 10. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat sukupuolen mukaan 1997–2009, 15–74-vuotiaat

Kuvio 10. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat sukupuolen mukaan 1997–2009, 15–74-vuotiaat

Määräaikaisuus on yleisempää naisilla kuin miehillä. Määräaikaisista palkansaajista oli naisia 201 000 ja miehiä 109 000 henkeä vuonna 2009. Naispalkansaajista määräaikaisten osuus oli noin 18 prosenttia ja miespalkansaajista noin 11 prosenttia. Sekä määräaikaisten määrä että osuus pienenivät molemmilla sukupuolilla. Vuonna 2009 erityisesti miespalkansaajien määräaikaiset työsuhteet vähenivät edellisestä vuodesta.

Kuvio 11. Määräaikaisten osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 1997–2009, 15–74-vuotiaat, %

Kuvio 11. Määräaikaisten osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 1997–2009, 15–74-vuotiaat, %

Määräaikaisuudessa on selvä kausivaihtelu, sillä määräaikaisten työsuhteiden määrä kasvaa aina toisella ja kolmannella vuosineljänneksellä. Määräaikaisten työsuhteiden väheneminen vuonna 2009 näyttää kohdistuvan kesätyöntekijöihin, sillä määräaikaisia palkansaajia oli vuoden 2009 toisella ja kolmannella vuosineljänneksellä 37 000 henkeä vähemmän kuin edellisen vuoden vastaavina vuosineljänneksinä.

Määräaikaiset työsuhteet ovat vähentyneet pääosin yksityisellä sektorilla (-21 000), kun taas julkisella sektorilla määräaikaisten määrä on pysynyt lähes ennallaan. Selvästi eniten määräaikaiset työsuhteet vähenivät teollisuuden toimialalla, jossa oli 12 000 määräaikaista työpaikkaa vähemmän vuonna 2009 kuin edellisenä vuonna. Määräaikaiset työsuhteet vähenivät myös rakentamisen ja tukku- ja vähittäiskaupan toimialoilla. Terveys- ja sosiaalipalvelut oli ainoa toimiala, jossa määräaikaisten määrä kasvoi.

3.1 Kaksi kolmesta määräaikaisesta ei saanut pysyvää työtä

Määräaikainen työ voi olla palkansaajalle joko toivottu tai vastentahtoinen työsuhteen muoto. Noin neljäsosa määräaikaisista palkansaajista ei halunnut pysyvää työtä. Heistä suurin osa oli 15–24-vuotiaita. Kesätyöntekijät ovat tyypillinen vapaaehtoisesti määräaikaista työtä tekevä ryhmä.

Tavallisempaa kuitenkin on, että määräaikaisessa työsuhteessa työskennellään siksi, että pysyvää työtä ei ole löytynyt. Vuonna 2009 määräaikaisista noin 67 prosentille vakituisen työn puute oli syy määräaikaisuuteen. Vuonna 2009 työmarkkinoilla oli 209 000 määräaikaista palkansaajaa, jotka eivät olleet löytäneet vakituista työpaikkaa, vaikka olisivat sellaisen halunneet. Heistä 137 000 oli naisia ja 72 000 miehiä. Vastentahtoinen määräaikaisuus yleistyy iän myötä.

Vastentahtoisesti määräaikaisessa työsuhteessa olevien määrä kasvoi 10 000 hengellä vuodesta 2008 vuoteen 2009. Samaan aikaan sellaisten määräaikaisten palkansaajien määrä, joille määräaikainen työsuhde sopi, väheni 16 000 hengellä. Työllisyyden heikkeneminen näkyi siis yhtäältä siinä, että kesätyöntekijöitä jätettiin palkkaamatta ja toisaalta siinä, että vakituiseen työsuhteeseen palkkaamista harkittiin tarkemmin.

3.2 Uusista työsuhteista noin puolet määräaikaisia

Uusia, alle vuoden kestäneiden työsuhteita oli 392 000 vuonna 2009. Tämä oli 78 000 vähemmän kuin vuonna 2008. Hieman yli puolet uusista työsuhteista oli määräaikaisia. Vuosina 2007 ja 2008 uusista työsuhteista oli poikkeuksellisesti suurempi osa pysyviä kuin määräaikaisia. (Kuvio 12.)

Kuvio 12. Uudet, alle vuoden kestäneet työsuhteet vuosina 1997–2009, 15–74-vuotiaat

Kuvio 12. Uudet, alle vuoden kestäneet työsuhteet vuosina 1997–2009, 15–74-vuotiaat

Naisten ja miesten välillä on selkeä ero sen suhteen, onko uusi työsuhde määräaikainen vai jatkuva. Vuonna 2009 naisten uusista työsuhteista määräaikaisia oli noin 58 prosenttia ja miesten noin 44 prosenttia. Miesten uusista työsuhteista suurempi osuus on ollut vakituisia lähes koko tarkasteluajan vuodesta 1997. Sitä vastoin naisten uusista työsuhteista selvästi suurempi osa on ollut määräaikaisia samana ajanjaksona.

3.3 Osa-aikatyöntekijöiden määrä pysynyt lähes ennallaan

Osa-aikaisia työllisiä oli 343 000 henkeä vuonna 2009. Heistä 283 000 oli palkansaajia ja 60 000 yrittäjiä tai yrittäjäperheenjäseniä. Työvoimatutkimuksessa osa-aikaisuus perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen. Seuraavassa käsitellään vain osa-aikaisia palkansaajia.

Osa-aikaisten palkansaajien määrä pysyi lähes ennallaan vuonna 2009 verrattuna edelliseen vuoteen. Vuonna 2009 osa-aikaisten osuus palkansaajista oli 13 prosenttia. Viime vuosina osa-aikaisuuden yleisyydessä ei juuri ole tapahtunut muutoksia. Pidemmän ajan trendi osa-aikaisuudessa on kuitenkin ollut kasvava vuodesta 1997. (Kuviot 13 ja 14.)

Osa-aikainen työ on yleisempää naisilla kuin miehillä. Osa-aikaisia oli naispalkansaajista 202 000 eli 18 prosenttia ja miespalkansaajista 81 000 eli 8 prosenttia. Noin kolme neljäsosaa osa-aikaisista palkansaajista työskenteli yksityisellä sektorilla. Osa-aikatyötä tehtiin eniten naisvaltaisilla tukku- ja vähittäiskaupan sekä sosiaali- ja terveysalan toimialoilla.

Kuvio 13. Osa-aikaiset palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 1997–2009, 15–74-vuotiaat

Kuvio 13. Osa-aikaiset palkansaajat sukupuolen mukaan vuosina 1997–2009, 15–74-vuotiaat

Kuvio 14. Osa-aikaisten palkansaajien osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 1997–2009, 15–74-vuotiaat, %

Kuvio 14. Osa-aikaisten palkansaajien osuus palkansaajista sukupuolen mukaan vuosina 1997–2009, 15–74-vuotiaat, %

Opiskelu yleisin syy osa-aikatyön tekemiseen

Monille osa-aikatyötä tekeville osa-aikaisuus sopii hyvin elämäntilanteeseen. Sen sijaan osa-aikaisuutta voi pitää alityöllisyyden yhtenä muotona silloin, kun palkansaaja ei ole onnistunut saamaan kokoaikaista työtä, vaikka olisi halunnut.

Palkansaajille yleisin syy työskennellä osa-aikaisesti oli opiskelu. Noin 30 prosenttia osa-aikaisista ilmoitti opiskelun osa-aikaisuuden syyksi. Osa-aikatyön tekeminen onkin yleistä nuorilla, sillä 15–24-vuotiaista palkansaajista jopa 40 prosenttia työskenteli osa-aikaisesti vuonna 2009.

Muita elämäntilanteeseen liittyviä syitä osa-aikatyöhön olivat lasten tai omaisen hoito ja terveydelliset syyt. Lasten tai omaisen hoidon osa-aikaisuuden syyksi ilmoitti noin 24 000 henkeä, joista lähes kaikki olivat naisia.

Vajaalla kolmanneksella osa-aikaisista palkansaajista osa-aikaisuuden syy oli se, ettei kokoaikaista työtä ollut saatavilla. Vuonna 2009 vastentahtoisesti osa-aikaisia palkansaajia oli 81 000. Näistä naisia oli 59 000 ja miehiä 22 000 henkeä.

Yksi merkittävä osa-aikaisuuden syy on osa-aikaeläke. Työvoimatutkimuksen mukaan 36 000 henkeä oli osa-aikaeläkkeellä vuonna 2009. Ikäryhmässä 55–64-vuotiaat osa-aikaisia palkansaajia oli 17 prosenttia. Osa-aikatyön syyt eivät juuri ole muuttuneet vuosien 2008 ja 2009 välillä.

3.4 Vuokratyötä tekevien määrä väheni

Tietoa vuokratyötä tekevistä on kerätty työvoimatutkimuksessa vuodesta 2008 lähtien. Vuonna 2009 vuokratyötä teki 23 000 henkeä. Tämä on 8 000 henkeä vähemmän kuin vuonna 2008. Taantuma on vähentänyt siis myös vuokratyön käyttöä. Vuokratyöntekijöistä noin puolet on naisia.

Vuokratyöntekijöiden osuus palkansaajista oli vain prosentin verran vuonna 2009. Vuokratyön tekeminen on siten varsin marginaalinen työnteon muoto Suomen työmarkkinoilla. Vuokratyötä tekevät pääasiassa nuoret, 15–24-vuotiaista vajaa 4 prosenttia teki vuokratyötä.

Vuokratyö jakaantuu monille toimialoille. Yleisintä vuokratyö oli tukku- ja vähittäiskaupassa, majoitus- ja ravitsemustoiminnassa sekä teollisuudessa. Kaikilla näillä toimialoilla vuokratyöntekijöitä oli muutama tuhat. Vuokratyötä tekevien määrä väheni eniten teollisuuden toimialalla vuodesta 2008 vuoteen 2009.

3.5 Kuntasektorilla naiset useimmin esimiestehtävissä

Työvoimatutkimuksessa on vuodesta 2008 alkaen kysytty palkansaajilta esimies- tai työnjohtotehtävissä toimimisesta. Kaikkiaan 19 prosenttia palkansaajista ilmoitti vuonna 2009 toimivansa jonkinlaisissa esimiestehtävissä. Naisista esimiehinä toimi 14 prosenttia ja miehistä 25 prosenttia. Osuudet olivat pysyneet samoina kuin vuonna 2008.

Esimiestehtävissä toimivista palkansaajista naisten osuus oli 38 prosenttia. Kuntasektorilla naisten osuus esimiehistä oli suurin, jopa 61 prosenttia. Valtiolla naisia oli esimiehistä 36 prosenttia ja yksityisellä sektorilla 32 prosenttia. Muutosta vuoteen 2008 verrattuna oli tapahtunut vain valtiosektorilla, jossa naisten osuus esimiehistä oli noussut 30 prosentista 36 prosenttiin.

3.6 Työajat

Työajat muuttuvat melko hitaasti. Työajat ja tehdyt työtunnit vaihtelevat työllisyyden ja palkansaajien rakenteen muutosten mukaisesti. Jos esimerkiksi osa-aikatyö yleistyy enemmän kuin kokoaikatyö, keskimääräinen viikkotyöaika lyhenee. Työajat vaihtelevat myös toimialoittain ja ammateittain sekä työnantajasektorin mukaan.

Tilastoissa työaikakäsitteitä ovat säännöllinen viikkotyöaika, tehty viikkotyöaika sekä tehty vuosityöaika. Säännöllinen viikkotyöaika on se työaika, jota työntekijä tavallisesti tekee sisältäen myös säännöllisen ylityön. Säännöllisen viikkotyöajan keskiarvoon vaikuttaa työaikamuoto, esimerkiksi onko kyseessä koko- vai osa-aikatyö. Tehtyä viikkotyöaikaa lyhentävät tutkimusviikon poissaolot ja tehdyt yli- ja lisätyöt pidentävät sitä. Tehty vuosityöaika on laskennallinen käsite, jossa kaikkien tehtyjen työtuntien määrä vuodessa jaetaan työllisten tai palkansaajien määrällä.

Yleisin viikkotyöaika on 35−40 tuntia

Suurimmalla osalla palkansaajista (73 prosentilla) säännöllinen työaika oli 35−40 tuntia viikossa vuonna 2009. Eri palkansaajaryhmien välillä erot olivat pienehköjä. Yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä runsas neljännes teki säännöllisesti 35−40-tuntista työviikkoa.

Kuvio 15. Säännöllisesti 35−40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2009, %

Kuvio 15. Säännöllisesti 35−40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2009, %

Kuviossa 16 esitetään lyhyttä alle 35-tuntista työviikkoa tekevien osuudet palkansaajista ja yrittäjistä vuonna 2009. Lyhyt työviikko oli noin 17 prosentilla palkansaajista. Noin joka viidennen alemman toimihenkilön työaika oli lyhyt. Ylemmillä toimihenkilöillä lyhyt viikko oli harvinaisempi. Lyhyttä työaikaa säännöllisesti tekevillä tyypillisin viikkotyöaika oli 30−34 tuntia. Joka neljäs yrittäjä ja yrittäjäperheenjäsen teki lyhyttä työviikkoa.

Kuvio 16. Säännöllisesti lyhyttä 1–34-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2009, %

Kuvio 16. Säännöllisesti lyhyttä 1–34-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2009, %

Palkansaajista noin yhdeksän prosenttia teki pitkää yli 40-tuntista työviikkoa. Ylemmät toimihenkilöt tekivät palkansaajista useimmin pitkää säännöllistä työaikaa. Heistä pitkä viikkotyöaika oli 17 prosentilla. Pitkä säännöllinen viikkotyöaika oli yleisin yrittäjillä ja yrittäjäperheenjäsenillä, joista 46 prosenttia teki pitkää säännöllistä työaikaa. (Kuvio 17.)

Kuvio 17. Säännöllisesti pitkää yli 40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2009, %

Kuvio 17. Säännöllisesti pitkää yli 40-tuntista työviikkoa päätyössä tekevien osuus sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2009, %

Miesten työviikko kokoaikatyössä pidempi kuin naisten

Keskimääräiset säännölliset viikkotyöajat eivät ole muuttuneet juuri lainkaan vuodesta 2008 vuoteen 2009. Vuonna 2009 palkansaajien keskimääräinen säännöllinen työaika oli 36,5 tuntia ja tehty 35,2 tuntia viikossa. Pisintä viikkotyöaikaa tekivät yrittäjät, joiden keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika vuonna 2009 oli noin 43 tuntia viikossa ja tehty 41,6 tuntia viikossa. Miesten säännöllinen ja tehty työaika ovat pidempiä kuin naisten (taulukko 1). Tehtyä työaikaa lyhentävät lomat sekä muut poissaolot ja pidentävät ylityössä tehty työaika.

Taulukko 1. Palkansaajien säännöllisen ja tehdyn viikkotyöajan keskiarvo koko- ja osa-aikatyössä vuonna 2009

  Säännöllinen työaika Tehty työaika
Kokoaikatyö Osa-aikatyö Kokoaikatyö Osa-aikatyö
Yhteensä 39,0 19,8 37,4 20,2
Miehet 39,9 18,3 38,5 19,0
Naiset 38,1 20,5 36,3 20,6

Johtajien ja ylimpien virkamiesten säännöllinen viikkotyöaika kokoaikatyössä oli keskimäärin noin 41,5 tuntia (kuvio 18). Pitkää, yli neljäkymmentätuntista työviikkoa tekivät lisäksi vain prosessi- ja kuljetustyöntekijät. Lyhyintä työviikkoa tekivät toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät.

Kuvio 18. Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika päätyössä ammatin mukaan vuonna 2009

Kuvio 18. Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika päätyössä ammatin mukaan vuonna 2009

Tehty vuosityöaika lyhentyi vuonna 2009

Kuviossa 19 palkansaajien tehtyä vuosityöaikaa verrataan työantajasektorin mukaan. Yksityisen sektorin ja valtion tehty vuosityöaika on viime vuosina ollut lähes samanpituinen. Yksityisen sektorin vuosityöaika lyheni viime vuonna selvästi, mikä selittynee taloustilanteella, esimerkiksi lomautuksilla ja lyhennetyillä työajoilla. Myös valtiosektorin vuosityöaika lyheni.

Kuntasektorilla tehty vuosityöaika on selvästi lyhyempi kuin muilla sektoreilla, eikä se ole muuttunut juuri lainkaan.

Kuvio 19. Palkansaajien tehty vuosityöaika työnantajasektorin mukaan vuosina 2005–2009

Kuvio 19. Palkansaajien tehty vuosityöaika työnantajasektorin mukaan vuosina 2005–2009

Naisten tehty vuosityöaika on ollut noin 200−250 tuntia lyhyempi kuin miesten. Naiset ovat useammin esimerkiksi osa-aikatyössä kuin miehet. Naisilla myös perhevapaat lyhentävät tehtyä työaikaa enemmän kuin miehillä. Kaksi kolmasosaa osa-aikaisista palkansaajista on naisia.

Majoitus- ja ravitsemistoiminnassa naisten ja miesten tekemien työtuntien ero oli viime vuonna kaikkein suurin. Naispalkansaajat tekivät noin 300 tuntia lyhyemmän työvuoden kuin miehet. Sekä miesten että naisten vuosityöaika lyheni viime vuonna. Miesten vuosityöaika lyheni keskimäärin noin 70 tunnilla ja naisten vajaalla 40 tunnilla vuodesta 2008 vuoteen 2009.

Vuorotyö yleisempää naisilla kuin miehillä

Lauantai- ja sunnuntaityö sekä vuorotyö ovat tavanomaisesta arkipäivinä tehtävästä päivätyöstä poikkeavia työaikoja. Lauantaityötä tutkimusviikolla teki noin 17 prosenttia työllisistä ja 14 prosenttia palkansaajista vuonna 2009 (taulukko 2). Sunnuntaina tutkimusviikolla työskenteli työllisistä noin 12 prosenttia ja palkansaajista 9 prosenttia. Vuorotyötä teki useampi kuin joka neljäs naispalkansaaja, miehistä noin joka viides.

Taulukko 2. Vuorotyötä ja tutkimusviikolla viikonlopputyötä tehneiden osuus työllisistä ja palkansaajista sukupuolen mukaan vuonna 2009, %

  Työlliset Palkansaajat
Lauantaityö Sunnuntaityö Lauantaityö Sunnuntaityö Vuorotyö
Yhteensä 17 12 14 9 23
Miehet 17 11 12 8 19
Naiset 18 12 16 11 27

Lähde: Työvoimatutkimus 2009. Tilastokeskus

Lisätietoja: Heidi Melasniemi-Uutela (09) 1734 2523, Olga Kambur (09) 1734 3565, tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 3.12.2010

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-7830. Aikasarjatiedot 2000-2009 2009, 3. Määräaikaiset työsuhteet vähenivät . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.11.2017].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tyti/2009/17/tyti_2009_17_2010-12-03_kat_003_fi.html

Jaa