Etusivu > Tilastot > Työtapaturmat > 2010 > Palkansaajien työtapaturmat

Palkansaajien työtapaturmat

Työkuoleman riski kasvoi selvästi

Palkansaajien kuolemaan johtaneita työpaikkatapaturmia sattui vuonna 2010 yhteensä 33. Työkuolemien määrä verrattuna edellisvuoteen kasvoi selvästi, sillä vuonna 2009 työpaikkatapaturmissa menehtyi 26 palkansaajaa. On huomattava, että työliikenteessä sattuneita tapaturmia ei korvauskäsittelyssä aina pystytä erottamaan työmatkatapaturmista. Tästä syystä osa työliikenteessä sattuneista tapaturmista tulee kirjatuksi työmatkatapaturmaksi. Liikenteessä sattuneet työpaikkatapaturmat ovat vähentyneet 1990-luvun alusta. (Liitetaulukko 1).

Työkuoleman riski kasvoi selvästi. Vuonna 2010 keskimäärin 1,6 palkansaajaa sadastatuhannesta sai surmansa työpaikkatapaturmissa (kuvio 1). Vastaava luku oli 1,2 vuonna 2009. Tämä tarkoittaa kolmanneksen kasvua edellisen vuoden työkuolemariskiin nähden (33,3 %). Sukupuolten välinen ero työtapaturmakuolleisuudessa oli edelleen selvä: 33:stä kuolemaan johtaneesta työpaikkatapaturmasta 31 sattui miehille ja 2 naisille. Työkuolemat keskittyvät tietyille toimialoille: kuusi kymmenestä työkuolemasta sattui joko teollisuuden (toimiala C), rakentamisen (F) ja kuljetuksen ja varastoinnin (H) toimialoilla (liitetaulukko 2). Työkuoleman riski on perinteisesti ollut erityisen suuri rakentamisen toimialalla. Vuonna 2010 sattui 4,6 kuolemaan johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta rakentamisen toimialalla toiminutta palkansaajaa kohden. Kuolemaan johtaneiden työtapaturmien riski kuljetuksen ja varastoinnin toimialalla oli myös 4,6. Teollisuuden toimialalla menehtyi keskimäärin 2,3 palkansaajaa sataatuhatta kohden (ks. taulukko 13).

Toimialoittaiset tiedot perustuvat toimialaluokitus TOL 2008:aan, joka otettiin Työtapaturmatilastossa käyttöön tilastovuonna 2008. Uudella toimialaluokituksella luokitellut tiedot eivät ole vertailukelpoisia edellisen toimialaluokitus TOL 2002:n tietojen kanssa (tilastovuoden 2007 ja sitä edeltävien vuosien tiedot).

Kuvio 1. Palkansaajien työpaikkakuolemat 100 000 palkansaajaa kohden 1992–2010

Palkansaajien työpaikkatapaturmien määrä ja riski kasvoi hieman

Palkansaajille sattuneiden työpaikkatapaturmien määrä oli vuonna 2010 hieman edellistä vuotta suurempi. Vuonna 2010 palkansaajille sattui 44 971 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työpaikkatapaturmaa. Tämä oli 1 992 tapaturmaa eli noin viisi prosenttia enemmän kuin vuonna 2009 (4,6 %). Maatalousyrittäjien työpaikkatapaturmat vähenivät edellisestä vuodesta noin sadalla viidelläkymmenellä, ja muille yrittäjille sattuneiden työpaikkatapaturmien lukumäärä laski myös hieman (kuvio 2). On kuitenkin huomioitava, että vakuutus työtapaturman varalta on yrittäjälle vapaaehtoinen, joten työpaikkatapaturmien määrään vaikuttaa vakuuttamisen suosio yrittäjien keskuudessa. Arviolta noin 40 prosentilla yrittäjistä on työtapaturmavakuutus.

Kuvio 2. Työpaikkatapaturmien lukumäärän muutos ammattiaseman mukaan vuosina 2000–2010

Suomalaisten palkansaajien työpaikkatapaturman riski on alentunut 1990-luvun lopusta alkaen (kuvio 3). Tämä käy ilmi, kun suhteutetaan palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden. Vuosien 1998–2004 välillä työtapaturmasuhde aleni noin 14 prosenttia. Vuonna 2010 sataatuhatta palkansaajaa kohden sattui 2 103 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työtapaturmaa, kun vastaava suhde edellisenä vuonna oli 2 008, joten työtapaturmariski nousi samassa linjassa työtapaturmien kokonaismäärän kanssa (4,7 %). Tapaturmasuhdetta käytetään eri toimialoilla tai ammattiryhmissä vallitsevien tapaturmariskien vaihtelun mittaamiseen.

Kuvio 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden 1996–2010

Työtapaturmat ovat edelleen miesten ongelma: seitsemän kymmenestä (68,7 %) työpaikalla sattuneesta työtapaturmasta sattuu miehelle. Miesten työtapaturmariski on siten perinteisesti ollut selvästi korkeampi kuin naisilla. Tapaturmasuhteella mitattu miesten riski joutua työtapaturman uhriksi työpaikalla on lähes 2,5-kertainen naisiin verrattuna. Keskeisin syy tähän on se, että miehet työskentelevät naisia useammin toimialoilla ja työtehtävissä, joissa työtapaturmariski on keskimääräistä korkeampi.

Taulukko 1. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja iän mukaan 2010

Ikä	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	44 971	100	30 874	100	14 097	100
15–24	5 496	12,2	3 822	12,4	1 674	11,9
25–34	10 285	22,9	7 652	24,8	2 633	18,7
35–44	9 976	22,2	6 988	22,6	2 988	21,2
45–54	11 600	25,8	7 747	25,1	3 853	27,3
55–64	7 353	16,4	4 487	14,5	2 866	20,3
Muut	261	0,6	178	0,6	83	0,6

Miesten työtapaturmariski on suurin nuorimmassa ikäryhmässä (15–24-v.). Nuorille miehille sattui 3 221 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden vuonna 2010 (kuvio 4). Tämä merkitsi sitä, että tapaturmasuhteella laskettu riski oli lähes 10 prosenttia suurempi kuin miespalkansaajilla keskimäärin. Kaikilla miespalkansaajilla tapaturmariski nousi hieman edellisvuoteen verrattuna (3,8 %). Toisin kuin miehillä, naisten tapaturmariski on korkein vanhimmassa, 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä. Ikäryhmien väliset erot ovat naisilla kuitenkin varsin pieniä. Kaikkinensa riski alenee lähes tasaisesti iän myötä. Tapaturmasuhteen kautta valottuva kuva sukupuolen mukaisesta työtapaturmatilanteesta onkin pysytellyt lähes ennallaan vuodesta toiseen.

Kuvio 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2010

Talonrakennustyö edelleen vaarallisinta

Vuonna 2010 työtapaturmataajuudella mitattuna korkean työtapaturmariskin toimialoja olivat posti- ja kuriiritoiminta (35,1), saha- ja puutavaran valmistus (33,5) ja rakentaminen (30,1). Kuviossa 5 on esitetty toimialat, joissa työtapaturmataajuus oli keskimääräistä (13,3) korkeampi. Taajuudet on laskettu vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista ilman työkuolemia. Kuntasektorilla työskentelevät on luokiteltu omaan luokkaan, koska työtapaturma-aineistossa heiltä puuttuu tieto toimialasta. Kunta-alan palkansaajille sattui 10,0 työpaikkatapaturmaa miljoonaa tehtyä työtuntia kohden vuonna 2010, kun vuotta aiemmin heidän työtapaturmataajuutensa oli 9,9.

Kuvio 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden toimialan mukaan 2010, tapaturmataajuus yli keskiarvon

Kuten tapaturmasuhteella, myös tapaturmataajuudella mitattu työtapaturmariski on pienentynyt lähes tasaisesti 1990-luvun lopulta. Edellisenä vuonna 2009 tapaturmataajuus toimialoilla yhteensä oli 12,9.

Ammattitarkastelu (kuvio 6) osoittaa, että talonrakennustyön ammattiryhmässä työtapaturmariski on edelleen korkein, yli nelinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Vuonna 2010 talonrakennustyön ammateissa sattui 8 716 vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Vuotta aiemmin vastaava tapaturmasuhde oli 8 404. Talonrakennustyön ammateissa tapaturmasuhteella mitattu tapaturmariski nousi siis hieman (3,7 %) verrattuna edellisvuoteen.

Seuraavana tulevat elintarviketeollisuustyön (6 919), maatilatalouden ja eläintenhoidon ammattiryhmät (6 497), puutyön (5 871) sekä tieliikennetyön (5 663) ammattiryhmät. Elintarviketeollisuustyön ammateissa toimivilla tapaturmasuhteella mitattu tapaturmariski laski hieman (-2,8 %), kun taas maatilataloustyön ammateissa toimivilla riski kasvoi (5,3 %). Puutyön ammattiryhmässä tapaturmasuhteella mitattu tapaturmariski nousi edellisvuodesta yli kymmenyksen (14,5 %), kuin myös tieliikennetyön ammattiryhmässä (12,7 %). Kuviossa 6 on esitetty ammattiryhmät, joissa työpaikkatapaturman riski on keskimääräistä korkeampi. Keskimäärin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työpaikkatapaturmia sattui 2 103 sataatuhatta palkansaajaa kohden. Lukumääräisesti eniten tapaturmia sattui edellisvuosien tapaan eri teollisuuden ammattiryhmissä.

Kuvio 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden ammatin mukaan 2010, tapaturmasuhde yli keskiarvon

Tapaturmataajuus on työtapaturmasuhdetta tarkempi riskimittari, sillä tapaturmien määrä suhteutetaan aikaan (tehtyihin työtunteihin), jona palkansaajat ovat olleet alttiina työtapaturmalle. Työssäoloaika eli tapaturmalle alttiina olemisen aika voi tällöin eri henkilöillä vaihdella.

Aiemmin Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa tapaturmasuhde laskettiin suhteuttamalla vähintään 3 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat tuhatta palkansaajaa kohden. Tunnuslukuja on yhdenmukaistettu kansallisesti sekä Eurostatin käytännön mukaisiksi. Tapaturmasuhde lasketaan suhteuttamalla vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat sataatuhatta referenssiväestöön kuuluvaa kohden. Tapaturmataajuus lasketaan suhteuttamalla vähintään 4 päivän työstä poissaolon aiheuttaneet työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden. Palkansaajien lukumäärä- ja työtuntitiedot saadaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta.

Palkansaajien työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavat ESAW -muuttujat

Vuonna 2003 Suomessa otettiin käyttöön uusittu työtapaturmailmoituslomake, jolla kerättiin ensimmäisen kerran Euroopan työtapaturmatilaston (ESAW) mukaisia työtapaturman sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavia tietoja. Vuoden 2010 Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa näitä tietoja julkaistaan nyt kahdeksatta kertaa. Verrattuna edellisvuoden tilastoon muuttujien jakaumat ovat samansuuntaisia ja vaikuttavat siten varsin luotettavilta. Eurostatin hanke on kunnianhimoinen ja kerättävä tieto paikoin seikkaperäistä, joten tässä esitetyistä tiedoista saadaan kattava kuva työtapaturman sattumisen aikana vallinneista olosuhteista, syistä ja seurauksista.

Jäsenmaat ovat voineet käyttää harkintavaltaa tietojen keruun laajuudessa. Suomessa työtapaturmatiedot kerätään keskeisistä ESAW-muuttujista, joista osassa niitä tiedonkeruussa on rajoituttu pääluokkatasolle. Tiedot esitetään työtapaturman sattumisprosessin mukaisesti niin, että ensin kuvataan vallinneita olosuhteita, sitten tapahtumien kulkua ja viimeiseksi tapaturmasta aiheutuneita seurauksia. Osassa muuttujia luokkia on yhdistetty esitystavallisista seikoista johtuen. Tekstiosassa esitetään pääosin sukupuolen mukaisia jakaumia ja liitetaulukko-osassa muiden taustamuuttujien kuten toimialan ja ammatin mukaisia jakaumia. Tämän lisäksi esitetään tietoja vain kansalliseen luokitukseen perustuen. Esimerkiksi työtapaturman välitöntä aiheuttajaa kuvaavan muuttujan tiedot ovat tällaisia (ks. taulukko 6). ESAW-tilastoon perustuvia tietoja koskevissa taulukoissa ja kuvioissa on mainittu niiden olevan yhteiseurooppalaisen työtapaturmatilastoluokituksen mukaisia.

Useimmat tapaturmista sattuivat henkilön liikkuessa

Aluksi esitetään tietoja työtapaturmaa edeltävistä yleisistä olosuhteista. Ensimmäinen ESAW-muuttuja kuvaa missä työtehtävässä palkansaaja työskenteli työpaikkatapaturman sattuessa. Työtehtävä ei kuitenkaan tarkoita henkilön ammattia, koska henkilön työtehtävät voivat samassa ammatissa vaihdella eri hetkinä. Lähes kolmasosa (30,1 %) miesten työtapaturmista sattui tuotantoon, jalostukseen, käsittelyyn tai varastointiin liittyvissä työtehtävissä. Naisten työtapaturmista yli puolet (51,0 %) sattui julkisiin tai yksityisiin palveluihin liittyvissä tehtävissä (taulukko 2).

Taulukko 2. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työtehtävän mukaan 2010

Työtehtävä (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	44 971	100	30 874	100	14 097	100
10 Tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi	11 281	25,1	9 275	30,1	2 006	14,2
20 Maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen	4 286	9,6	4 191	13,7	94	0,6
30 Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito	1 462	3,2	858	2,8	603	4,1
40 Julkiset ja yksityiset palvelut	9 350	20,8	2 163	7,0	7 187	51,0
50 Tukitoiminnot	9 472	21,1	7 664	24,9	1 808	12,9
60 Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet	7 028	15,7	5 231	17,0	1 797	12,7
99 Muut työpaikalla suoritetut tehtävät	687	1,5	458	1,5	229	1,6
00 Tieto puuttuu	1 405	3,1	1 034	3,3	371	2,6

Työsuoritus kuvaa henkilön täsmällistä fyysistä toimintaa juuri ennen vahingoittumishetkeä, kun työtehtävä-muuttujalla kuvattiin edellä työn yleistä luonnetta tapaturman sattuessa. Työsuorituksella kuvattava fyysinen toiminta voi olla tarkoituksellista tai vapaaehtoista, mutta sen ei tarvitse välttämättä olla pitkäkestoista. Tulosten mukaan (taulukko 3) lähes neljä kymmenestä tapaturmasta sattui henkilön liikkuessa. Naisten (45,7 %) työtapaturmista suurempi osa sattui liikkumisen yhteydessä kuin miehillä (34,8 %). Lähes joka viides (18,7 %) tapaturma sattui henkilön siirtäessä taakkaa käsivoimin. Samoin noin viidesosa (18,5 %) tapaturmista sattui erilaisten esineiden käsittelyn yhteydessä. Miehille sattui suhteellisesti naisia yli puolet enemmän työtapaturmia käsikäyttöisillä työkaluilla työskentelyn yhteydessä.

Taulukko 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työsuorituksen mukaan 2010

Työsuoritus (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	44  971	100	30 874	100	14 097	100
10 Koneen käyttäminen	1 884	4,2	1 579	5,1	305	2,2
20 Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenteleminen	4 975	11,1	4 226	13,7	749	5,3
30 Kulkuneuvon tai siirtolavan ohjaaminen tai sellaisessa matkustaminen	1 130	2,5	880	2,9	250	1,8
40 Esineiden käsitteleminen	8 329	18,5	6 028	19,5	2 301	16,3
50 Taakan siirtäminen käsivoimin	8 405	18,7	5 556	18,0	2 849	20,2
60 Henkilön liikkuminen	17 201	38,2	10 752	34,8	6 449	45,7
70 Paikallaan olo työpisteessä	1 057	2,4	587	1,9	470	3,3
99 Muut luettelemattomat työsuoritukset	1 158	2,6	663	2,1	495	3,5
00 Tieto puuttuu	832	1,9	603	2,0	229	1,6

Tapaturman syy useimmiten kaatuminen, liukastuminen tai putoaminen

Seuraavassa tarkastellaan itse työtapaturmaan johtaneiden tapahtumien kulkua. Naisilla runsas kolmasosa (35,4 %) ja miehillä noin 30 prosenttia (30,5 %) työtapaturmista oli seurausta kaatumisesta, hyppäämisestä, liukastumisesta tai putoamisesta (taulukko 4). Osuudet ovat lähes samat kuin vuotta aiemmin. Tämä käy ilmi ”poikkeama” -muuttujasta, jolla kuvataan työsuorituksen aikana sattunutta, työtapaturmaan johtanutta epätavallista tapahtumaa. Jos varsinaista tapaturmaa edeltää useampia poikkeavia tapahtumia, niistä kirjataan se, joka sattui viimeiseksi. Toiseksi yleisin tapaturmaan johtanut tapahtuma sekä miehillä (18,9 %) että naisilla (22,8 %) oli henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen.

Taulukko 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmaan johtaneen poikkeaman mukaan 2010

Poikkeama (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	44 971	100	30 874	100	14 097	100
10 Sähköhäiriö, räjähdys, tulipalo	109	0,2	102	0,3	7	0,0
20 Aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen, höyrystyminen, pölyäminen	1 113	2,5	814	2,6	299	2,1
30 Aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen, liukuminen, törmääminen	4 857	10,8	3 640	11,8	1 217	8,6
40 Laitteen, työkalun, esineen, eläimen hallinnan menettäminen	5 164	11,5	4 077	13,2	1 087	7,7
50 Henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen	14 418	32,1	9 423	30,5	4 995	35,4
60 Terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itseensä kolhiminen, polvistuminen, istuutuminen	6 858	15,2	5 016	16,2	1 842	13,1
70 Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen	9 048	20,1	5 831	18,9	3 217	22,8
80 Väkivalta, järkyttävä tilanne, poikkeava läsnäolo	1 215	2,7	461	1,5	754	5,3
99 Muut	1 601	3,6	1 098	3,6	503	3,6
00 Tieto puuttuu	588	1,3	412	1,3	176	1,2

Noin kolme kymmenestä (29,6 %) työtapaturman uhriksi joutuneesta vahingoittui iskeytymällä kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten (taulukko 5). Tähän viittaavat myös tapaturmaan johtanutta poikkeavaa tilannetta ilmaisevan muuttujan tiedot, jossa kaatuminen, putoaminen tai vastaava oli yleisin tapaturmaan johtanut tapahtuma. Näiden kahden muuttujan tiedot miehistä ja naisista vastaavat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes identtisesti toisiaan. Noin joka neljäs (25,7 %) vahingoittui äkillisen fyysisen tai psyykkisen kuormittumisen seurauksena. Vahingoittumistapa ilmaisee tapaa, jolla vahingoittunut ruumiinosa joutui kosketuksiin vamman aiheuttajan kanssa. Useiden vahingoittumistapojen ollessa kyseessä kirjataan vakavimman vamman aiheuttanut.

Taulukko 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittumistavan mukaan 2010

Vahingoittumistapa (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	44 971	100	30 874	100	14 097	100
10 Sähkö, lämpötila, vaaralliset aineet	1 270	2,8	850	2,8	420	3,0
20 Hapen saannin estyminen	7	0,0	6	0,0	1	0,0
30 Iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten	13 321	29,6	8 667	28,1	4 654	33,0
40 Liikkuvan aiheuttajan osuma tai siihen törmääminen	4 404	9,8	3 324	10,8	1 080	7,7
50 Leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttama vahingoittuminen	6 611	14,7	5 148	16,7	1 463	10,4
60 Puristuminen, ruhjoutuminen	4 766	10,6	3 534	11,4	1 232	8,7
70 Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen	11 536	25,7	7 594	24,6	3 942	28,0
80 Eläimen tai ihmisen purema, potku jne	1 091	2,4	416	1,3	675	4,8
99 Muut luettelemattomat vahingoittumistavat	1 561	3,5	1 059	3,4	502	3,6
00 Tieto puuttuu	404	0,9	276	0,9	128	0,9

Kolmasosassa palkansaajien työpaikkatapaturmia vahingoittumistapaan liittyvä vamman välitön aiheuttaja oli erilaiset telineet, tasot ja pinnat: miehillä 32,5 % ja naisilla 37,2 %. Erilaiset aineet, tarvikkeet ja varusteet vammauttivat työtapaturman uhriksi joutuneita hieman yli neljäsosassa tapauksista (taulukko 6).

Tieto vamman aiheuttajasta kuvaa fyysistä tekijää, jonka kanssa vammautunut ruumiinosa on joutunut kosketuksiin. Useiden aiheuttajien ollessa kyseessä tapaturmailmoituslomakkeen täyttäjää on pyydetty ilmoittamaan vakavimpaan vammaan johtaneen aiheuttajan.

Taulukko 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2010

Välitön aiheuttaja (TVL) 1)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	44 971	100	30 874	100	14 097	100
1100–1399 Telineet, tasot ja pinnat	15 266	33,9	10 023	32,5	5 243	37,2
2100–2799 Työkalut, koneet ja laitteistot	7 114	15,9	5 852	18,9	1 262	8,9
2801–2899 Kuljetus-, siirto- ja säilytyslaitteet	2 037	4,6	1 379	4,4	658	4,7
3100, 3200 Kulkuvälineet	1 473	3,3	1 198	3,9	275	2,0
4100–4400 Aineet, tarvikkeet ja varusteet	11 671	26,0	8 635	27,9	3 036	21,5
5100 Ihmiset, eläimet, kasvit	3 042	6,8	929	3,0	2 113	15,0
5200 Irtojätteett	177	0,4	146	0,5	31	0,2
5300 Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi, vesistöt	399	0,9	264	0,9	135	1,0
9999 Muu aiheuttaja	2 733	6,1	1 750	5,7	983	7,0
0000 Tieto puuttuu	1 059	2,4	698	2,3	361	2,6

1) Muuttujan luokitus on kansallinen (TVL = Tapaturmavakuutuslaitosten liitto).

Palkansaajien työtapaturma-aineistossa on käytössä kansallinen luokitus vamman aiheuttajaa kuvaavassa muuttujassa. Luokitus on aiempaa huomattavasti yksityiskohtaisempi. Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä kaksi seikkaa. Ensinnäkin työtapaturman sattuminen on yleensä monen eri tekijän summa eikä yksittäistä aiheuttajaa aina voida osoittaa yksiselitteisesti. Muuttujan tiedot osoittavat kuitenkin sen, millaisella välineellä tai työkalulla uhri työskenteli, tai millaisessa työympäristössä uhri oli tapaturman sattuessa. Toiseksi, puutteellinen opastus tai työntekijän kokemattomuus ovat usein merkittäviä osallisia tapaturman syntyyn. Näiden tekijöiden tilastointi on hankalaa ja usein mahdotonta.

Neljässä työtapaturmassa kymmenestä (43,6 %) vamma oli jäsenen sijoiltaan meno, nyrjähdys tai venähdys (taulukko 7). Seuraavaksi yleisimpiä olivat haavat ja pinnalliset vammat (24,9 %) sekä erilaiset tärähdykset ja sisäiset vammat (15,6 %). Työtapaturmista aiheutui miehille useammin kuin naisille haavoja ja erilaisia pinnallisia vammoja, naisille taas jäsenen sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Tämä on sopusoinnussa edellä esitettyjen tulosten kanssa, joista ilmeni, että miehet loukkaavat itsensä työtapaturmissa naisia useammin teräviin esineisiin ja naiset loukkaantuvat vastaavasti miehiä useammin kaatumisen tai liukastumisen seurauksena.

Taulukko 7. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman laadun mukaan 2010

Vamman laatu (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	44 971	100	30 874	100	14 097	100
010 Haavat ja pinnalliset vammat	11 218	24,9	8 381	27,1	2 837	20,1
020 Luunmurtumat	4 436	9,9	3 159	10,2	1 277	9,1
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset	19 606	43,6	12 809	41,5	6 797	48,2
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset	174	0,4	152	0,5	22	0,2
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat	7 011	15,6	4 781	15,5	2 230	15,8
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat	984	2,2	606	2,0	378	2,7
070 Myrkytykset ja tulehdukset	101	0,2	80	0,3	21	0,1
080 Hukkuminen ja tukehtuminen	1	0,0	–	–	1	0,0
090 Äänen, värähtelyn ja paineen vaikutukset	11	0,0	8	0,0	3	0,0
100 Äärilämpötilojen, valon ja säteilyn vaikutukset	13	0,0	11	0,0	2	0,0
110 Sokki	112	0,2	56	0,2	56	0,4
120 Useita vammoja	181	0,4	111	0,4	70	0,5
999 Määrittelemättömät	247	0,5	163	0,5	84	0,6
000 Tieto puuttuu	876	1,9	557	1,8	319	2,3

Useampi kuin neljä kymmenestä (42,9 %) kaikista työpaikkatapaturmista kohdistuu yläraajoihin (taulukko 8). Vajaa 30 prosenttia (29,3 %) tapaturmista vahingoittaa alaraajoja, joihin lasketaan kuuluviksi lonkat, reidet, polvet, sääret ja nilkat.

Taulukko 8. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2010

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	44 971	100	30 874	100	14 097	100
10 Pää	1 660	3,7	1 256	4,1	404	2,9
20 Niska	505	1,1	314	1,0	191	1,4
30 Selkä, selkäranka	6 386	14,2	4 132	13,4	2 254	16,0
40 Vartalo, sisäelimet	2 241	5,0	1 729	5,6	512	3,6
50 Yläraajat	19 283	42,9	13 671	44,3	5 612	39,8
60 Alaraajat	13 182	29,3	8 817	28,6	4 365	31,0
70 Koko keho tai useat ruumiinosat	1 309	2,9	705	2,3	604	4,3
99 Muut	115	0,3	55	0,2	60	0,4
00 Tieto puuttuu	290	0,6	195	0,6	95	0,7

Poissaolon kesto keskimäärin kaksitoista päivää

Työtapaturmien vakavuutta voidaan arvioida tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden keston perusteella. Poissaolon kestoa kuvaavat luvut ennen vuotta 2002 eivät ole täysin vertailukelpoiset vuosien 2002–2010 lukujen kanssa, koska aiemmin aineistosta ei ole voitu erottaa tapaturmaeläkkeeseen johtaneita tapauksia. Tapaturmaeläkkeeseen johtaneet tapaukset ovat aina vakavia, mutta osassa tapauksia kirjautunut poissaolopäivien määrä on voinut olla vähäinen ennen eläkepäätöstä. Nyt eläketapaukset on rajattu työkyvyttömyyden kestoa koskevan tarkastelun ulkopuolelle.

Työpaikkatapaturmasta aiheutuneen poissaolon keskimääräinen pituus oli 12 päivää (11,9) vuonna 2010. Miesten työkyvyttömyyden keskimääräinen kesto oli 13,1 päivää ja naisten 9,6 päivää. Keskimääräinen tapaturmasta aiheutuneen poissaolon pituus kasvoi iän myötä sekä miehillä että naisilla (kuvio 7). Mukana laskuissa ovat myös alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat.

Kuvio 7. Palkansaajien työpaikkatapaturmien työkyvyttömyyden kesto keskimäärin sukupuolen ja iän mukaan 2010

Hieman alle kolmannes (29,7 %) kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneista tapaturmista johti 4–6-päivän työkyvyttömyyteen. Vakavia yli 30 päivän tapaturmia – mukaan lukien tapaturmaeläketapaukset – oli 18,1 prosenttia kaikista tapaturmista (taulukko 9).

Taulukko 9. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työkyvyttömyysajan mukaan 2010

Työkyvyttömyysaika	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	44 971	100	30 874	100	14 097	100
4–6 päivää	13 376	29,7	8 871	28,7	4 505	32,0
7–14 päivää	15 973	35,5	10 831	35,1	5 142	36,5
15–30 päivää	7 453	16,6	5 279	17,1	2 174	15,4
31–90 päivää	5 660	12,6	4 024	13,0	1 636	11,6
91–182 päivää	1 490	3,3	1 080	3,5	410	2,9
183–365 päivää	909	2,0	703	2,3	206	1,5
Tapaturmaeläke	110	0,2	86	0,3	24	0,2

Työmatkatapaturman riski kasvoi hieman

Vuonna 2010 palkansaajille sattui työmatkalla yhteensä 19 550 sellaista tapaturmaa, joista vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia. Tilastoissa työmatkatapaturmat erotetaan työpaikkatapaturmista ja työnteon yhteydessä sattuneista liikennetapaturmista. Työmatkatapaturmalla tarkoitetaan asunnon ja työpaikan välisellä matkalla sattunutta tapaturmaa. Käytännössä jonkin verran työmatkatapaturmia kirjataan vahinkoilmoitusten puutteellisten tietojen johdosta työpaikkatapaturmiksi ja päinvastoin.

Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työmatkatapaturmien määrä nousi hieman vuodesta 2009 (2,9 %). Työmatkatapaturmissa kuolleiden määrä sen sijaan nousi lähes kahdella kolmasosalla edellisvuodesta (63,6 %). Matkalla kotoa töihin tai töistä kotiin kuoli 18 palkansaajaa vuonna 2010. Vuonna 2009 vastaava luku oli 11. Vuonna 2008 vastaava luku oli 18 ja vuonna 2007 työmatkakuolemia oli 25. Näin ollen työmatkakuolemien määrä vaihtelee suuresti vuosittain. Työmatkatapaturmien lukumäärän kehittymistä pidemmällä aikavälillä on tarkasteltu tarkemmin liitetaulukossa 4.

Työmatkatapaturmat poikkeavat työpaikkatapaturmista siinä, että niitä sattuu naisille enemmän kuin miehille: yli kahdessa kolmasosassa (68,7 %) kaikista työmatkatapaturmista uhrina oli nainen. Sen sijaan kuolemaan johtaneita työmatkatapaturmia sattui miehille (12) kaksinkertainen määrä naisiin (6) verrattuna.

Työmatkatapaturmien tapaturmasuhde kasvoi hieman edellisvuodesta (4,0 %). Vuonna 2010 sattui 415 työmatkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Vuonna 2009 vastaava luku oli 399. Naisille sattui 545 (508 vuonna 2009) ja miehille 280 (284 vuonna 2009) työmatkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Samoin kuin työmatkakuolemien määrä, vaihtelee työmatkatapaturmien tapaturmasuhde selvästi vuosittain.

Miesten ja naisten välinen ero säilyy myös tarkasteltaessa tapaturmasuhteita eri ikäryhmissä (kuvio 8). Työmatkatapaturman riski kasvaa sekä miehillä että naisilla iän mukaan, mutta naisten riski on silti miehiä korkeampi kaikissa ikäryhmissä. 55–64-vuotiaiden naisten riski loukkaantua työmatkalla on 2,5-kertainen verrattuna nuorimpaan ikäryhmään. Miesten ja naisten välinen suhteellinen ero on myös suurimmillaan vanhimmassa ikäryhmässä.

Kuvio 8. Palkansaajien työmatkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2010

Suurin osa työmatkatapaturmista sattuu liikuttaessa jalan tai polkupyörällä: yli kuusi kymmenestä (62 %) työmatkalla loukkaantuneesta oli liikkeellä jalkaisin ja viidennes (20 %) ajoi polkupyörällä vahingoittumishetkellä. Miesten ja naisten välisten työmatkatapaturmien erot liikkumistavan mukaan eivät ole kovin suuria: naiset loukkaantuvat hieman miehiä useammin jalan liikkuessa, kun taas miehet loukkaantuvat henkilöauto-onnettomuuksissa naisia useammin (kuvio 9). Tilastossa ei ole mahdollista ottaa huomioon naisten ja miesten välisiä eroja esimerkiksi polkupyörän tai auton käytön yleisyydessä työmatkalla.

Kuvio 9. Palkansaajien työmatkatapaturmat liikkumistavan ja sukupuolen mukaan 2010

Liikkumistavat huomioon ottaen on luonnollista, että yleisin tapaturmatyyppi on kaatuminen, liukastuminen tai kompastuminen. Kolme neljästä (75,1 %) vuonna 2010 työmatkalla sattuneesta tapaturmasta oli seurausta kaatumisesta tai liukastumisesta. Toiseksi yleisin (10,9 %) tapaturmatyyppi on ’yhteentörmäys auton kanssa’ (taulukko 10).

Taulukko 10. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmatyypin mukaan 2010

Tapaturmatyyppi	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	8 769	100	2 904	100	5 865	100
Kaatuminen, liukastuminen ja kompastuminen	6 587	75,1	2 094	72,1	44 93	76,6
Esineiden päälle astuminen	56	0,6	19	0,7	37	0,6
Ajoneuvon ulosajo tai kaatuminen	527	6,0	220	7,6	3 07	5,2
Yhteentörmäys auton kanssa	960	10,9	370	12,7	590	10,1
Yhteentörmäys polkupyörän, mopon tms. kanssa	159	1,8	38	1,3	121	2,1
Yhteentörmäys kiskoilla kulkevan ajoneuvon kanssa	1	0,0	–	–	1	0,0
Väkivalta	21	0,2	8	0,3	13	0,2
Muut	458	5,2	155	5,3	303	5,2

Työmatkatapaturmista aiheutuneista vammoista suurin osa on lieviä, usein juuri kaatumisesta aiheutuneita vammoja. Yli neljässä tapauksessa kymmenestä uhrin vammat ovat olleet erilaisia jäsenten sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä (taulukko 11). Vammat kohdistuvat useimmiten raajoihin (taulukko 12).

Taulukko 11. Palkansaajien työmatkatapaturmat tapaturmahetken vamman laadun mukaan 2010

Vamman laatu (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	8 769	100	2 904	100	5 865	100
010 Haavat ja pinnalliset vammat	845	9,6	258	8,9	587	10,0
020 Luunmurtumat	1 735	19,8	579	19,9	1 156	19,7
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset	3 914	44,6	1 340	46,1	2 574	43,9
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset	2	0,0	–	–	2	0,0
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat	1 787	20,4	564	19,4	1 223	20,9
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat	7	0,1	3	0,1	4	0,1
070 Myrkytykset ja tulehdukset	2	0,0	1	0,0	1	0,0
090 Äänen, värähtelyn ja paineen vaikutukset	–	–	–	–	–	–
110 Sokki	11	0,1	3	0,1	8	0,1
120 Useita vammoja	137	1,6	49	1,7	88	1,5
999 Määrittelemättömät	28	0,3	10	0,3	18	0,3
000 Tieto puuttuu	301	3,4	97	3,3	204	3,5

Taulukko 12. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2010

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)	Yhteensä		Miehet		Naiset
	N	%	N	%	N	%
Yhteensä	8 769	100	2 904	100	5 865	100
10 Pää	298	3,4	83	2,9	215	3,7
20 Niska	434	4,9	138	4,8	296	5,0
30 Selkä, selkäranka	774	8,8	305	10,5	469	8,0
40 Vartalo, sisäelimet	629	7,2	273	9,4	356	6,1
50 Yläraajat	2 403	27,4	795	27,4	1 608	27,4
60 Alaraajat	3 164	36,1	1 015	35,0	2 149	36,6
70 Koko keho tai useat ruumiinosat	873	10,0	235	8,1	638	10,9
99 Muut	22	0,3	6	0,2	16	0,3
00 Tieto puuttuu	172	2,0	54	1,9	118	2,0

Lähde: Työtapaturmat 2010, Tilastokeskus

Lisätietoja: Tarja Seppänen 09 1734 3220, tyotapaturmat@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 30.11.2012