3. Tuloerot Euroopan maissa ja tuloerojen kehitys Suomessa pitkällä aikavälillä

Tuloerot ovat Suomessa edelleen Euroopan unionin keskitasoa pienemmät, vaikka ne kasvoivat kansainvälisesti verraten nopeasti erityisesti 1990-luvulla. Seuraavassa tarkastellaan tuloerojen nykytasoa Euroopan maissa sekä Suomen tuloerojen kehitystä 1966–2015 kansainvälisesti vertailukelpoisin käsittein 1) .

3.1 Tuloerot Euroopan maissa vuonna 2014

Pienimmät suhteelliset tuloerot Euroopassa ovat Islannissa ja Slovakiassa ja suurimmat Serbiassa ja Liettuassa (kuvio 10). Suomessa tuloerot ovat EU:n keskitasoa pienemmät. Tiedot ovat vuodelta 2014, joka on tuorein vuosi, jolta kansainvälisiä vertailutietoja on saatavilla.

Kuvio 10. Suhteelliset tuloerot Euroopan maissa vuonna 2014, Gini-kerroin (%), ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot)

Kuvio 10. Suhteelliset tuloerot Euroopan maissa vuonna 2014, Gini-kerroin (%), ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot)
Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotilasto (EU-SILC 2015, tulojen viitevuosi 2014, UK 2015).

Tuloeroja on kuvattu Gini-kertoimella. EU-maiden Gini-kertoimien keskiarvo oli 30,8 vuonna 2014, kun Suomessa kerroin oli 25,2. Mitä suurempi Gini-kerroin on, sitä suuremmat ovat tuloerot. Gini-kerroin saa arvon 0, jos kaikki saavat saman verran tuloja ja arvon 100, jos yksi tulonsaaja saa kaikki tulot.

Gini-kerroin kuvaa maan sisäisiä suhteellisia tuloeroja, eikä siten huomioi maiden välisiä elintasoeroja. Kuviossa 11 on esitetty ostovoimakorjattu 2) mediaanitulo ja Gini-kertoimet Euroopan maissa vuonna 2014. Suomi asettuu sekä tulotasojen että tuloerojen suhteen ryhmään, jossa on pääosin Keski- ja Pohjois-Euroopan maita (ostovoimakorjattu mediaanitulo 20 000–25 000 euroa vuodessa, Gini-kerroin alle 30).

Kuvio 11. Keskimääräinen ostovoimakorjattu tulotaso (mediaani) ja tuloerot (Gini-kerroin, %) Euroopan maissa 2014, ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot)

Kuvio 11. Keskimääräinen ostovoimakorjattu tulotaso (mediaani) ja tuloerot (Gini-kerroin, %) Euroopan maissa 2014, ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot)
Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotilasto (EU-SILC 2015, tulojen viitevuosi 2014, UK 2015). Kuvio perustuu tämän julkaisun liitetaulukon 1 tietoihin.

Tulotaso on matalin Itä- ja Etelä-Euroopassa, joissa usein myös suhteelliset tuloerot ovat suuret. Poikkeuksia ovat Tsekki, Slovakia ja Slovenia, joissa tuloerot ovat verraten kapeat. Sveitsi, Luxemburg ja Norja erottuvat hyvin korkean tulotason maina, joista Norjassa on Eurostatin tietojen mukaan selvästi pienimmät suhteelliset tuloerot.

3.2 Tuloerojen kehitys Suomessa 1966–2015

Suomessa tuloerot kaventuivat 1960-luvun puolivälistä 1980-luvulle (kuvio 12, tulonjakotilaston tietokantataulukot ). Muutokset olivat tämän jälkeen pieniä, kunnes tuloerot kasvoivat muutamassa vuodessa 1990-luvun loppupuolella lähelle nykytasoa. Tämän jälkeen muutokset ovat olleet vähäisiä. Tuloerot kasvoivat hieman vuoteen 2007 asti, jonka jälkeen ne ovat lievästi kaventuneet. Kuvion aikasarja perustuu Eurostatin tietojen (2003–) kanssa yhdenmukaisiin määritelmiin.

Kuvio 12. Tuloerot Suomessa 1966–2015, Gini-kerroin (%), käytettävissä olevat rahatulot (kv-käsite, ilman myyntivoittoja ja asuntotuloa)

Kuvio 12. Tuloerot Suomessa 1966–2015, Gini-kerroin (%), käytettävissä olevat rahatulot (kv-käsite, ilman myyntivoittoja ja asuntotuloa)
Lähde: Tulonjakotilasto (1986–2015, vuosittaiset tiedot), Kulutustutkimus (1966,1971,1976,1981), muut vuodet lineaarisesti interpoloitu.

Suomen tuloerojen kasvu 1990-luvulla oli kansainvälisesti verraten nopeaa. OECD-maista vain Ruotsissa Gini-kertoimen muutos on ollut suurempaa 1990-luvun puoliväliin verrattuna. Ruotsissa tuloerot (pl. myyntivoitot) ovat kasvaneet myös 2000-luvulla. Pitkän aikavälin kansainvälisiin vertailuihin soveltuvat OECD:n tiedot paremmin kuin Eurostatin tiedot, sillä Eurostatin vertailukelpoiset aikasarjat ovat huomattavasti lyhyempiä (2003–). Tietoja OECD-maiden tuloeroista ja niiden muutoksesta löytyy OECD:n tulonjakotietokannasta .

3.3 Tuotannontekijätulojen erot suurimmillaan viiteenkymmeneen vuoteen

Suomessa tuloerojen kasvun taustalla 1990-luvun lopussa oli vuosikymmenen alun syvä lama ja sitä seurannut nousukausi. Laman aikana tuotannontekijätulojen erot kasvoivat nopeasti ja käytettävissä olevien rahatulojen erot vasta laman taituttua. Tätä havainnollistaa kuvio 13, jossa on esitetty tuotannontekijätulojen, bruttotulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen jakautuminen koko väestössä vuodesta 1966 alkaen. Viime vuosien talouskriisin tulonjakovaikutukset ovat Suomessa pieniä 1990-lukuun verrattuna.

Kuvio 13. Tuotannontekijätulojen, bruttotulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimet 1966–2015, (kv-käsitteet, ilman myyntivoittoja ja asuntotuloa)

Kuvio 13. Tuotannontekijätulojen, bruttotulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimet 1966–2015, (kv-käsitteet, ilman myyntivoittoja ja asuntotuloa)
Lähde: Tulonjakotilasto (1986–2015, vuosittaiset tiedot), Kulutustutkimus (1966,1971,1976,1981), muut vuodet lineaarisesti interpoloitu.

Vuonna 2015 käytettävissä olevien rahatulojen (pl. myyntivoitot) erot olivat likimain samalla tasolla kuin vuosituhannen vaihteessa. Sen sijaan tuotannontekijätulojen erot ovat alkaneet viime vuosina jälleen kasvaa. Tuotannontekijätuloja ovat tuotantotoiminnasta ja omaisuudesta saadut palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot. Tuotannontekijätulot eivät sisällä tulonsiirtojen vaikutusta, joten ne jakautuvat epätasaisimmin koko väestön kesken.

Laman aikana 1990-luvun alussa tuotannontekijätulojen erot kasvoivat huomattavasti työttömyyden ja konkurssien myötä. Tulonsiirrot pitivät kuitenkin käytettävissä olevien tulojen erot lähes ennallaan. Laman jälkeen tuotannontekijätulojen erot eivät pienentyneet. Hyvä työllisyyskehitys toisaalta tasasi hieman työtulojen eroja koko väestössä, mutta toiseen suuntaan vaikutti suurituloisille kohdentunut omaisuustulojen (mm. osinkotulojen) voimakas kasvu. Kun tulonsiirrot ja verotus tasasivat kasvaneita tuotannontekijätulojen eroja aiempaa vähemmän, kasvoivat käytettävissä olevien tulojen erot nopeasti 1990-luvun puolivälistä alkaen vuoteen 2001 asti.

3.4 Tuloerojen kehitys vaihtoehtoisilla tulokäsitteillä

Edellä käytetty kansainvälisesti vertailukelpoinen tulokäsite ei sisällä ns. laskennallista asuntotuloa eikä veronalaisia myyntivoittoja (ks. Canberra Group , 2011; OECD , 2013), eivätkä ne ole mukana Eurostatin ja OECD:n tilastotiedoissa. Ennen tilastovuotta 2011 tulonjakotilastossa käytettiin pääasiallisesti tulokäsitettä, jossa nämä tuloerät luettiin omaisuustulona osaksi käytettävissä olevia tuloja.

Kuviossa 14 on kuvattu tuloerojen kehitys vuodesta 1986 lähtien vanhalla asuntotulon ja veronalaiset myyntivoitot sisältävällä tulokäsitteellä. Lisäksi kuviossa on mukana tulokäsite, jossa käytettävissä oleviin rahatuloihin on lisätty vain myyntivoitot (nettona).

Kuvio 14. Tuloerojen kehitys 1986–2015 kolmella erilaisella nettotulojen käsitteellä, Gini-kerroin (%)

Kuvio 14. Tuloerojen kehitys 1986–2015 kolmella erilaisella nettotulojen käsitteellä, Gini-kerroin (%)
Vaihtoehtoisilla tulokäsitteillä tuloerot muuttuvat hieman enemmän kuin kansainvälisiin vertailuihin soveltuvalla tulokäsitteellä. Asuntotulo kuvaa kotitalouden saamaa laskennallista etua verrattuna vastaavanlaisessa markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvaan kotitalouteen. Asuntotulon huomioiminen on yleensä kaventanut tuloeroja hieman, mutta ajallinen kehitys ei ole olennaisesti muuttunut. Parina viime vuotena laskennallisella asuntotulolla on kuitenkin ollut tuloeroja lievästi kasvattava vaikutus.

Kun veronalaiset myyntivoitot lasketaan tuloihin mukaan, kasvaa tuloerojen taso, ja niiden muutoksessa on enemmän suhdanneluonteista vaihtelua. Myyntivoittojen vaikutus on suurin suhdannehuipuissa (2000, 2007) ja ne voivat vaikuttaa merkittävästi tuloerojen vuosimuutokseen. Erityisesti 1990-luvun lopussa ja vuosina 2004–2007 kehitys poikkeaa.

Kuvio 14 perustuu tulonjakotilaston tietokantataulukon lukuihin. Asuntotulon ja/tai myyntivoitot sisältävät aikasarjat eivät ole täysin vertailukelpoisia vuosien 1986–1992 ja 1993–2015 välillä. Veronalaisista myyntivoitoista on vertailukelpoista tietoa käytännössä vain vuodesta 1993 alkaen; sitä ennen veropohja oli huomattavasti kapeampi. Asuntotulon laskentamenetelmää muutettiin vuonna 2006 ja aikasarjatiedot on laskettu uudella menetelmällä takautuvasti vuoteen 1993 asti (ks. laatuseloste).

3.5 Tilastoaineistoon liittyviä huomioita ja varaumia

Tässä katsauksessa esitetyt Suomen tiedot ovat vuosittaisia vuodesta 1986 eteenpäin ja ne perustuvat Tilastokeskuksen otospohjaiseen tulonjakotilastoon, johon EU:n tulo- ja elinolotilasto (EU-SILC) on sisältynyt vuodesta 2003 alkaen. Vuosien 1966–1981 tiedot perustuvat noin viiden vuoden välein tehtyihin kulutustutkimuksiin. Puuttuvat välivuodet on lineaarisesti interpoloitu.

Suomen tiedot ulottuvat yhtä vuotta pidemmälle kuin kansainväliset vertailutiedot tuloista eli vuoteen 2015. Tulonjakotilaston käytettävissä olevat rahatulot -käsite vastaa EU:n tulo-ja elinolotilaston (EU-SILC) tulokäsitettä sillä poikkeuksella, että tulonjakotilastossa palkkatuloihin luetaan rahapalkan lisäksi kaikki palkkatulojen luontoisetuudet, EU:n tulomääritelmässä ainoastaan autoetu.

Kansainvälisissä vertailuissa pieniä maiden välisiä eroja ei ole syytä korostaa. EU:n tulo- ja elinolotilaston tiedot perustuvat otostutkimuksiin, joten tiedot sisältävät otantaan liittyvää epävarmuutta. Lisäksi vertailukelpoisuutta heikentää se, että tietyissä maissa tulotiedot perustuvat pitkälti rekisteritietoihin (vuonna 2015 Pohjoismaat, Alankomaat, Slovenia, Ranska, Sveitsi; suurelta osin myös Itävalta ja Espanja) ja muissa kokonaan tai suurelta osin haastattelutietoihin. Tulot eivät myöskään sisällä yhteiskunnan rahoittamien julkisten palvelujen arvoa, joiden arvo suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin on suuri mm. Pohjoismaissa.

Eurostatin lisäksi keskeinen tietolähde tuloeroista on OECD:n tulonjakotietokanta. Näiden tiedot tuloeroista poikkeavat esimerkiksi muissa Pohjoismaissa, sillä OECD käyttää eri tietolähdettä kuin Eurostat. OECD:n tietojen mukaan Ruotsissa on Suomea suuremmat tuloerot ja Tanskassa pienemmät, mikä poikkeaa Eurostatin tiedoista. Suomesta sekä Eurostatin (2003–) että OECD:n (1987–) tiedot perustuvat samaan lähteeseen eli Tilastokeskuksen tulonjakotilastoon ja kuva tuloerojen kehityksestä on sama, vaikka OECD:n käyttämä erilainen kulutusyksikköasteikko aiheuttaa tasoeron myös Suomen tietoihin. Tilastotietoja OECD-maiden tuloeroista ja niiden muutoksesta löytyy OECD:n tulonjakotietokannasta .

Ensisijaisesti Tilastokeskus seuraa Suomen tuloerojen kehitystä nykyään koko väestön kattavasta täysin rekisteripohjaisesta tulonjaon kokonaistilastosta tässä käytetyn otosaineiston asemesta. Kokonaistilaston tulokäsite sisältää veronalaiset myyntivoitot, mutta ei laskennallista asuntotuloa. Tulonjaon kokonaistilaston tulo- ja kotitalouskäsitteet ovat rekisteripohjaisia ja tämän vuoksi ne poikkeavat jonkin verran kansainvälisistä suosituksista. Lisäksi tulonjaon kokonaistilaston tiedot alkavat vasta vuodesta 1995.


1) Tuloilla tarkoitetaan nettotuloja eli verojen jälkeisiä rahatuloja, jotka koostuvat työ- ja omaisuustuloista (ilman myyntivoittoja) ja tulonsiirroista. Mukana tarkastelussa on koko väestö eli palkansaajien lisäksi eläkeläiset, työttömät ja muut väestöryhmät. Kooltaan ja rakenteeltaan erilaisten kotitalouksien tulot on saatettu yhteismitallisiksi jakamalla ne kulutusyksiköillä. Kulutusyksikköasteikko on Eurostatin käyttämä asteikko, jossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut yli 13-vuotiaat painon 0,5 ja alle 14-vuotiaat painon 0,3.
2) Ostovoimakorjauksella huomioidaan maiden väliset hintaerot. Yksityisen kulutuksen hintataso oli lähtöaineistossa Suomessa yli viidenneksen korkeampi kuin EU:n keskiarvo. Eurostatin tietokannassa ostovoimakorjauksen perusta on EU:n yksityisen kulutuksen hintataso (EU-28=100). Tässä julkaisussa ostovoimakorjatut tiedot on skaalattu suhteessa Suomen hintatasoon (Suomi=100) eli ”Suomen euroiksi”.

Lähde: Tulonjakotilasto 2015, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408, Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 26.5.2017

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tulot, asuminen ja asumismenot 2015, 3. Tuloerot Euroopan maissa ja tuloerojen kehitys Suomessa pitkällä aikavälillä . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.10.2017].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2015/04/tjt_2015_04_2017-05-26_kat_003_fi.html

Jaa