2. Tuloerot Suomessa pitkällä aikavälillä

Seuraavassa tarkastellaan tuloerojen kehitystä Suomessa pitkällä aikavälillä ja kansainvälisesti vertailukelpoisin käsittein. Tiedot ulottuvat yhtä vuotta pidemmälle kuin kansainväliset vertailutiedot tuloista eli vuoteen 2011. Vuosien 1987–2011 tiedot perustuvat tulonjakotilastoon, johon EU:n tulo- ja elinolotutkimus (EU-SILC) on sisältynyt vuodesta 2003 alkaen. Tulonjakotilaston käytettävissä olevat rahatulot vastaa EU:n tulo-ja elinolotilaston (EU-SILC) tulokäsitettä sillä poikkeuksella, että tulonjakotilastossa palkkatuloihin luetaan rahapalkan lisäksi kaikki palkkatulojen luontoisetuudet, EU:n tulomääritelmässä ainoastaan autoetu. Vuosien 1966–1981 tiedot perustuvat kulutustutkimuksen tietoihin.

Suomen tuloerojen kehityksen kannalta merkityksellistä on, että kansainvälisissä vertailuissa käytettävä tulokäsite ei sisällä myyntivoittoja (ks. tämän julkaisun luku 2.3). Tilastokeskus seuraa tuloerojen kehitystä myös tulonjaon kokonaistilastosta , jonka tulokäsitteeseen myyntivoitot sisältyvät. Tulonjaon kokonaistilasto ei sisällä otantavirhettä ja soveltuu siten paremmin esimerkiksi vuosimuutosten tarkasteluun 1) . Se ei kuitenkaan ole hyvä lähde kansainvälisiin vertailuihin, sillä sekä tulo- että kotitalouskäsite poikkeavat suosituksista. Kokonaistilaston tiedot alkavat lisäksi vasta vuodesta 1995.

2.1. Tuloerojen muutos vuosina 1966–2011

Tuloerot kaventuivat Suomessa 1960-luvun puolivälistä 1980-luvulle (kuvio3, tietokantataulukko 4b). Muutokset olivat tämän jälkeen pieniä, kunnes tuloerot kasvoivat muutamassa vuodessa 1990-luvun loppupuolella lähelle nykytasoa. Käytettävissä olevien rahatulojen (pl. myyntivoitot) Gini-kerroin kasvoi 4,1 prosenttiyksikköä vuodesta 1990 vuoteen 2000. Tämän jälkeen vuodesta 2000 vuoteen 2011 kasvua oli yksi prosenttiyksikkö. Vuodesta 2010 vuoteen 2011 suhteelliset tuloerot pysyivät ennallaan, kun käytetään kansainvälisesti vertailukelpoista tulokäsitettä.

Kuvio 3. Tuloerot Suomessa 1966–2011, Gini-indeksi (%).

Kuvio 3. Tuloerot Suomessa 1966–2011, Gini-indeksi (%).

Reaalitulot ovat nousseet pitkällä aikavälillä merkittävästi (kuvio 4, tietokantataulukko 4a). Vuodesta 2000 vuoteen 2011 mediaanitulo on noussut reaalisesti noin 29 prosenttia. Yhden hengen kotitaloudessa tämä merkitsee 5 100 euron kasvua. Vuoteen 1990 verrattuna nousua on 42 prosenttia. Tulojen muutosprosentit vaihtelevat huomattavasti sekä ajallisesti että tulojakauman eri kohdissa. Pienituloisimman kymmenesosan yläraja nousi yhden hengen kotitaloudessa 20,6 prosenttia (n. 2 100 euroa) ja suurituloisimman kymmenesosan alaraja 32,5 prosenttia (n. 9 500 euroa) vuodesta 2000 vuoteen 2011. Vuodesta 1990 vuoteen 2000 tulotaso aleni pieni- ja keskituloisilla, kun taas suurituloisten reaalitulot nousivat. Vuosikymmenen alun laman seurauksena (1990–1995) myös suurituloisten reaalinen tulotaso aleni.

Kuvio 4. Mediaanitulo ja pieni- ja suurituloisimman tulokymmenyksen raja Suomessa 1966–2011. Reaaliset kotitalouden ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot) vuodessa, henkilöiden kesken.

Kuvio 4. Mediaanitulo ja pieni- ja suurituloisimman tulokymmenyksen raja Suomessa 1966–2011. Reaaliset kotitalouden ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot) vuodessa, henkilöiden kesken.

2.2. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus vuosina 1987–2011

Käytettävissä olevat rahatulot koostuvat tuotannontekijätuloista ja saaduista tulonsiirrosta vähennettynä maksetuilla tulonsiirroilla. Tuotannontekijätuloja ovat tuotantotoiminnasta ja omaisuudesta saadut palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot. Bruttorahatulot kuvaavat saatujen tulonsiirtojen ja tuotannontekijätulojen yhteismäärää ennen välittömien verojen vähentämistä. Kuviossa 5 on esitetty näiden kolmen keskeisen tulokäsitteen jakautuminen koko väestössä vuodesta 1987 alkaen. Tulokäsitteet eivät sisällä myyntivoittoja ja laskennallista asuntotuloa.

Kuvio 5. Tuotannontekijätulojen, bruttorahatulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen Gini-indeksit (%) 1987–2011.

Kuvio 5. Tuotannontekijätulojen, bruttorahatulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen Gini-indeksit (%) 1987–2011.

Tuotannontekijätulot eivät sisällä tulonsiirtojen vaikutusta, joten ne jakautuvat epätasaisimmin kaikkien kotitalouksien kesken. Tuotannontekijätulojen erot kasvoivat 1990-luvun alun laman aikana työttömyyden ja konkurssien myötä. Sen jälkeen erot ovat pysyneet lähes ennallaan. Hyvä talouskehitys on tasannut hieman työtulojen eroja koko väestössä, mutta toiseen suuntaan on vaikuttanut suurituloisille kohdentuvien omaisuustulojen (mm. osinkotulojen) kasvu.

Julkisen vallan tulonsiirtomekanismi tasaa tuotannontekijätulojen eroja saatujen tulonsiirtojen välityksellä, ja edelleen bruttotulojen eroja maksetuilla tulonsiirroilla. Lamavuosina 1990-luvun alussa erityisesti saadut tulonsiirrot (eläkkeet, työttömyyskorvaukset, perheavustukset, asumis- ja opintotuet ym.) tasasivat kasvaneita tuotannontekijätulojen eroja. Niinpä bruttorahatulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen erot kasvoivat vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen aina 2000-luvun alkuun saakka. Tämän jälkeen tuloerojen taso on vaihdellut hieman, mutta kokonaisuutena kasvua on ollut vähän. Vuonna 2011 kaikkien päätuloerien erot olivat likimain samalla tasolla kuin vuosituhannen vaihteessa.

Tulonsiirtojen tuloeroja tasaavaa vaikutusta voidaan kuvata sillä, kuinka paljon Gini-kerroin suhteellisesti muuttuu, kun tuotannontekijätuloihin lisätään saadut tulonsiirrot ja bruttorahatuloista vähennetään maksetut tulonsiirrot (välittömät verot ja veronluonteiset maksut). Kuviossa 6 on kuvattu tulonsiirtojen tuloeroja tasaavaa vaikutusta vuosina1987–2011.

Kuvio 6. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus 1987–2011.

Kuvio 6. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus 1987–2011.
Saadut tulonsiirrot: Gini-kertoimen suhteellinen muutos (%) siirryttäessä tuotannontekijätuloista bruttotuloihin. Maksetut tulonsiirrot: Gini-kertoimen suhteellinen muutos (%) siirryttäessä bruttorahatuloista käytettävissä oleviin rahatuloihin. Yhteisvaikutus: Gini-kertoimen suhteellinen muutos (%) siirryttäessä tuotannontekijätuloista käytettävissä oleviin rahatuloihin.

Saatujen tulonsiirtojen tuotannontekijätulojen eroja tasaava vaikutus korostuu heikossa taloussuhdanteessa. Tasaava vaikutus voimistui merkittävästi erityisesti 1990-luvun alun laman aikana aina 1990-luvun puoleenväliin saakka. Tämän jälkeen tasaava vaikutus heikkeni aina vuoteen 2007 saakka hyvän talouskehityksen myötä, kun tulonsiirtojen merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa väheni. Viime vuosien heikon talouskehityksen myötä saatujen tulonsiirtojen tasaava vaikutus on jälleen jonkin verran kasvanut. Vuonna 2011 saatujen tulonsiirtojen tasaava vaikutus pysyi kuitenkin otantavirhe huomioiden käytännössä ennallaan.

Välittömät verot ja veronluonteiset maksut tasaavat edelleen tuloeroja niin, että käytettävissä olevien rahatulojen erot ovat pienemmät kuin bruttorahatulojen erot. Verotuksen tasaava vaikutus heikkeni lähes yhtäjaksoisesti 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoleen väliin saakka. Tällöin työtulojen verotus keveni ja samaan aikaan pääosin tasaverona verotetut pääomatulot kasvoivat voimakkaasti. Vuonna 1990 käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kerroin oli noin 20 prosenttia bruttotulojen Gini-kerrointa pienempi. Vuonna 2011 se oli noin 14 prosenttia pienempi.

2.3. Tuloerot Suomessa vaihtoehtoisilla tulokäsitteillä

Edellä käytetty tulokäsite ei sisällä myyntivoittoja eikä niistä maksettuja veroja, kansainvälisten suositusten mukaisesti. Ennen vuotta 2011 tulonjakotilastossa käytettiin tulokäsitettä, jossa myyntivoittojen lisäksi ns. laskennallinen asuntotulo laskettiin osaksi tuloja. Kuviossa 7 on kuvattu tuloerojen kehitys vuodesta 1987 lähtien yhtäältä myyntivoitot ja toisaalta myyntivoitot ja asuntotulon sisältävien tulokäsitteiden pohjalta. Kuviossa y-akseli on katkaistu erojen havainnollistamiseksi.

Vaihtoehtoisilla tulokäsitteillä tuloerot ovat kasvaneet hieman enemmän kuin tulonjakotilastossa käyttöön otetulla kansainvälisiin vertailuihin soveltuvalla tulokäsitteellä. Kun veronalaiset myyntivoitot lasketaan tuloihin mukaan, nousee tuloerojen taso, ja niiden muutoksessa on enemmän suhdanneluonteista vaihtelua. Erityisesti 1990-luvun lopussa ja vuosina 2004–2007 kehitys poikkeaa. Laskennallisen asuntotulon huomioiminen taas yleensä kaventaa tuloeroja, mutta ajallinen kehitys ei olennaisesti muutu.

Kuvio perustuu tulonjakotilaston tietokantataulukon 4b lukuihin. On huomattava, että aikasarja ei ole täysin vertailukelpoinen. Myyntivoitoista on vertailukelpoista tietoa käytännössä vain vuodesta 1993 alkaen; sitä ennen veropohja oli huomattavasti kapeampi. Asuntotulo ei myöskään ole menetelmämuutoksen vuoksi täysin vertailukelpoinen ennen vuotta 1993.

Kuvio 7. Tuloerojen kehitys 1987–2011 kolmella erilaisella nettotulojen käsitteellä, Gini-indeksi (%) .

Kuvio 7. Tuloerojen kehitys 1987–2011 kolmella erilaisella nettotulojen käsitteellä, Gini-indeksi (%) .

Kuviossa 8 tarkastellaan vielä suurituloisimman kymmenesosan tulo-osuutta vaihtoehtoisilla tulokäsitteillä 2) . Pienituloisimman kymmenesosan tulo-osuus on lähes sama kaikilla tulokäsitteillä. Pienituloisimman kymmenesosan osuus tuloista oli 4 prosenttia vuonna 2011. Korkeimmillaan osuus on ollut 1990-luvun puolivälissä, likimain viisi prosenttia.

Suurituloisimman kymmenesosan tulo-osuuden muutos on pitkälti yhtenevä Gini-kertoimen kehityksen kanssa. Suurituloisin kymmenesosa sai tuloista 21,6 prosenttia vuonna 2011, kun tulokäsite on käytettävissä olevat rahatulot ilman myyntivoittoja. Osuus on ollut suurimmillaan noin 22 prosenttia vuosina 2004–2005. Jos veronalaiset myyntivoitot lasketaan tuloihin mukaan, on suurituloisimman kymmenyksen tulo-osuus suurempi. Vuonna 2011 se oli 22,5 prosenttia, kun se korkeimmillaan on ollut suhdannehuipuissa vuosina 2007 (24,2 prosenttia) ja 2000 (23,7 prosenttia).

Kuvio 8. Suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuudet 1987-2011, käytettävissä olevat rahatulot ilman myyntivoittoja ja niiden kanssa.

Kuvio 8. Suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuudet 1987-2011, käytettävissä olevat rahatulot ilman myyntivoittoja ja niiden kanssa.

1) Tulonjaon kokonaistilaston mukaan tuloerot kasvoivat hieman vuodesta 2010 vuoteen 2011 (Gini-kertoimen muutos 0,3 prosenttiyksikköä). Otospohjaisen tulonjakotilaston Gini-kertoimen (25,9) 95 prosentin luottamusväli oli +/- 0,45 prosenttiyksikköä vuonna 2011.
2) Tulokymmenysten tulo-osuuksia eri tulokäsitteillä on tulonjakotilaston tietokantataulukossa 4a.

Lähde: Tulonjakotilasto 2011, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 09 1734 3680

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 22.5.2013

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. Tuloerot (kansainvälinen vertailu) 2011, 2. Tuloerot Suomessa pitkällä aikavälillä . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 2.7.2016].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2011/05/tjt_2011_05_2013-05-22_kat_002_fi.html

Jaa