4. Tuotannontekijätulojen erot kasvaneet

Suomessa tuloerojen nopean kasvun taustalla 1990-luvun lopussa oli vuosikymmenen alun syvä lama ja sitä seurannut nousukausi. Laman aikana tuotannontekijätulojen erot (tuloerot ennen tulonsiirtoja) kasvoivat nopeasti, mutta käytettävissä olevien rahatulojen erot vasta laman taituttua. Tuotannontekijätulojen erot pysyivät 1990-luvun laman jälkeen pitkään melko vakaina, mutta viime vuosina ne ovat jälleen olleet kasvussa.

Tuotannontekijätuloja ovat palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot eli tuotantotoiminnasta ja omaisuudesta saadut tulot. Kun tuotannontekijätuloihin lisätään saadut tulonsiirrot, saadaan bruttotulot . Kun bruttotuloista edelleen vähennetään maksetut tulonsiirrot, saadaan käytettävissä olevat rahatulot. Tuotannontekijätulot eivät sisällä tulonsiirtojen vaikutusta, joten ne jakautuvat epätasaisimmin kaikkien kotitalouksien kesken.

Tuotannontekijätulojen erot suurimmillaan viiteenkymmeneen vuoteen

Tuotannontekijätulojen eroja havainnollistaa kuvio 15, jossa on esitetty tuotannontekijätulojen, bruttotulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen jakautuminen koko väestössä vuodesta 1966 alkaen.

Kuvio 15. Tuotannontekijätulojen, bruttotulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimet (%) 1966–2017

Kuvio 15. Tuotannontekijätulojen, bruttotulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimet (%) 1966–2017
Tulokäsitteet sisältävät myyntivoitot, mutta eivät asuntotuloa. Ekvivalentit tulot, jakauma muodostettu henkilöiden kesken. Lähteet: tulonjaon kokonaisaineisto 1995–2017, tulonjaon otosaineisto 1986–1995, kulutustutkimus 1966,1971,1976,1981. Puuttuvat välivuodet (1967–1985) on lineaarisesti interpoloitu.

Tuotannontekijätulojen erot kasvoivat huomattavasti 1990-luvun alussa laman vuoksi työttömyyden ja konkurssien myötä. Tulonsiirrot pitivät kuitenkin käytettävissä olevien rahatulojen erot lähes ennallaan. Laman jälkeen tuotannontekijätulojen erot eivät pienentyneet. Kun tulonsiirrot ja välittömät verot tasasivat kasvaneita tuotannontekijätulojen eroja aiempaa vähemmän, kasvoivat käytettävissä olevien rahatulojen erot nopeasti 1990-luvun puolivälistä vuosituhannen vaihteeseen asti. Suomen tuloerojen kasvu 1990-luvun lopussa oli suurta muihin OECD-maihin verrattuna .

Ennen talous- ja finanssikriisiä hyvä työllisyyskehitys tasasi hieman työtulojen eroja koko väestössä, mutta toiseen suuntaan vaikutti suurituloisille kohdentunut omaisuustulojen (mm. osinkotulojen ja myyntivoittojen) voimakas kasvu. Viime vuosina tuotannontekijätulojen erot ovat kasvaneet ja ne ovat nyt suurimmillaan viiteenkymmeneen vuoteen. Edellisvuoteen verrattuna vuoden 2017 tuotannontekijätulojen Gini-kerroin kasvoi 0,3 prosenttiyksikköä. Vuoteen 2010 verrattuna kasvua on 2,2 prosenttiyksikköä ja vuoteen 1995 verrattuna 3,5 prosenttiyksikköä.

Tuotannontekijätulojen erojen viime vuosien kasvun taustalla on palkkatulojen epätasaisempi jakautuminen koko väestössä 1) , joskin vuonna 2017 erojen kasvu aiheutui omaisuustuloista. Tätä havainnollistaa kuvio 16, jossa on esitetty palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulojen vaikutus tuotannontekijätulojen Gini-kertoimeen 2) . Kuvio on pinottu viivakuvio ja tulolajien vaikutukset summautuvat tuotannontekijätulojen Gini-kertoimeen.

Kuvio 16. Tuotannontekijätulojen Gini-kerroin (%) ja tulolajien kontribuutio Gini-kertoimeen (%-yksikköä) 1995–2017

Kuvio 16. Tuotannontekijätulojen Gini-kerroin (%) ja tulolajien kontribuutio Gini-kertoimeen (%-yksikköä) 1995–2017

Palkkatulojen vaikutus on selvästi suurin, sillä yli 80 prosenttia tuotannontekijätuloista on palkkatuloja. Palkkatulojen vaikutus tuotannontekijätulojen eroihin väheni 1990-luvun puolivälistä aina talous- ja finanssikriisin alkuun saakka. Sen jälkeen vaikutus on kasvanut. Ylimmän ja keskimmäisen viivan erotus kuvaa omaisuustulojen vaikutusta, joka kasvoi nopeasti 1990-luvun lopulla ja on pysynyt sen jälkeen verraten suurena. Vuonna 2017 omaisuustulojen vaikutus tuotannontekijätulojen eroihin kasvoi erityisesti myyntivoittojen kasvun vuoksi. Yrittäjätulojen vaikutus on keskimmäisen ja alimmaisen viivan erotus. Se on verraten pieni ja ajanjaksolla tasaisesti vähenevä.

Palkka- ja yrittäjätulojen eroihin koko väestössä vaikuttavat niitä saavien jakauman (mm. palkansaajien palkkaerot) lisäksi eläkkeellä, työttömänä tai muusta syystä työelämän ulkopuolella olevien osuus väestöstä. Esimerkiksi työttömyyden kasvu kasvattaa tuotannontekijätulojen eroja koko väestössä, vaikka palkkaerot eivät muuttuisi, koska suurempi osa talouksista ei työttömyyden lisääntymisen vuoksi saa tuotannontekijätuloja. Omaisuustulot puolestaan vaihtelevat paljon suhdannetilanteen mukaan, ja suurituloisille kohdentuvina niillä on merkittävä vaikutus tuotannontekijätulojen erojen muutoksiin.

Tulonsiirtojen uudelleenjakava vaikutus 1986–2017

Tuotannontekijätulojen eroja tasaavat saadut tulonsiirrot sekä välittömät verot ja veronluonteiset maksut. Tulonsiirtojen tasaavaa vaikutusta voidaan kuvata sillä, kuinka monta prosenttia Gini-kerroin pienenee, kun tuotannontekijätuloihin lisätään saadut tulonsiirrot ja edelleen kun bruttotuloista vähennetään maksetut tulonsiirrot. Kuviossa 17 on kuvattu tulonsiirtojen tuloeroja tasaavaa vaikutusta kolmenkymmenen viime vuoden aikana. Tuotannontekijätulojen jakauma voisi olla erilainen ilman tulonsiirtoja, mitä laskelma ei huomioi.

Kuvio 17. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus 1986–2017 (%)

Kuvio 17. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus 1986–2017 (%)
Lähteet: tulonjaon kokonaisaineisto 1995–2017, tulonjaon otosaineisto 1986–1995.

Vuonna 2017 saatujen tulonsiirtojen tasaava vaikutus väheni edellisvuoteen verrattuna 0,5 prosenttiyksikköä. Vuosina 1995–2000 tasaava vaikutus aleni yhtäjaksoisesti noin kahden prosenttiyksikön vuosivauhtia ja vuosina 2004–2007 noin prosenttiyksikön vuosivauhtia. Tulonsiirtoihin tai verotukseen tehtyjen muutosten lisäksi tasaavaan vaikutukseen vaikuttavat muutokset lähtöjakaumassa eli tuotannontekijätulojen eroissa. Tulonsiirtojen tasaava vaikutus korostuu heikossa taloussuhdanteessa, kun tulonsiirtojen merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa kasvaa.

Välittömät verot ja veronluonteiset maksut tasaavat edelleen tuloeroja niin, että käytettävissä olevien rahatulojen erot ovat pienemmät kuin bruttorahatulojen erot. Vuonna 2017 käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kerroin oli 15,4 prosenttia bruttotulojen Gini-kerrointa pienempi. Tasaava vaikutus väheni 0,4 prosenttiyksikköä edellisvuodesta ja oli noin vuoden 1999 tasolla. Se oli kuitenkin edelleen selvästi pienempi kuin vuonna 1995 (19,4 prosenttia). Verotuksen tasaava vaikutus heikkeni lähes yhtäjaksoisesti 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoleen väliin saakka. Tällöin ansiotuloverotus keveni ja samaan aikaan tuolloin pääosin tasaverona verotetut omaisuustulot kasvoivat voimakkaasti.


1) Ekvivalenttien palkkatulojen jakauma koko asuntoväestössä, mukaanlukien ne jotka eivät saa palkkatuloja (eläkeläiset, työttömät jne.). Tämä on eri asia kuin palkkaerot, joilla tarkoitetaan palkkatulojen jakautumista palkansaajien kesken.
2) Tulolajin kontribuution määräävät tulolajin osuus tuotannontekijätuloista, tulolajin jakautuminen koko väestön kesken sekä tulolajin korrelaatio tuotannontekijätulojen kanssa. Kontribuutio perustuu Gini-kertoimen tulolajihajotelmaan. Palkka-, yrittäjä- ja omaistuustulojen vaikutukset summautuvat tuotannontekijätulojen Gini-kertoimeen.

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 18.12.2018

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjaon kokonaistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-3279. tulokehitys alueittain 2017, 4. Tuotannontekijätulojen erot kasvaneet . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 20.8.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjkt/2017/01/tjkt_2017_01_2018-12-18_kat_004_fi.html