Tämä tilasto on lakkautettu.

Tilastotietoa tästä aiheesta julkaistaan toisen tilaston yhteydessä.

5.4.2022 jälkeen julkaistuja tilastotietoja tästä aiheesta

Tämä sivu on arkistoitu.

1. Tuloerojen kehitys Suomessa vuodesta 1995 vuoteen 2015

Tuloerot kasvoivat hieman vuonna 2015

Tuloerot kasvoivat hieman vuonna 2015 edellisvuoteen verrattuna. Yleisin suhteellisia tuloeroja kuvaava indikaattori eli Gini-kerroin sai vuonna 2015 arvon 27,3 (kuvio 1). Tämä oli 0,3 prosenttiyksikköä edellisvuotta enemmän. Tuloerojen muutos vuonna 2015 oli vähäistä pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna. Tuloerot olivat aavistuksen suuremmat vuonna 2015 kuin vuonna 2012, mutta jonkin verran pienemmät kuin vuonna 2010. Vuoteen 1995 verrattuna Gini-kerroin on kasvanut merkittävästi eli noin 5 prosenttiyksikköä. Tästä suuri osa aiheutuu tuloerojen nopeasta kasvusta 1990-luvun lopulla 1) .

Kuvio 1. Tuloerojen kehitys 1995–2015 Gini-kertoimella mitattuna.

Kuvio 1. Tuloerojen kehitys 1995–2015 Gini-kertoimella mitattuna.
Muutokset suhteellisissa tuloeroissa ovat olleet melko pieniä viime vuosina. Poikkeus on vuosi 2012, jolloin tuloerot kaventuivat selvästi omaisuustulojen vähenemisen ja perusturvaetuuksiin tehtyjen tasokorotusten seurauksena. Suurimmillaan tuloerot ovat olleet vuonna 2007, johon verrattuna Gini-kerroin oli noin 2 prosenttiyksikköä pienempi vuonna 2015.

Gini-kerroin saa arvon 0, jos kaikki saavat saman verran tuloja ja arvon 100, jos yksi tulonsaaja saa kaikki tulot. Mitä suurempi Gini-kerroin on, sitä suuremmat ovat tuloerot. Gini-kertoimen muutosta arvioitaessa on huomioitava, että tulonjaon kokonaistilaston tulokäsite on kattavampi vuodesta 2010 alkaen. Lisätietoja muutoksesta on laatuselosteen luvussa 6 “Tilastojen vertailukelpoisuus”. Uudella tulokäsitteellä Gini-kerroin on noin 0,3 prosenttiyksikköä pienempi kuin vanhalla.

Suurituloisimman kymmenyksen tulotaso kuusinkertainen pienituloisimpaan kymmenykseen nähden

Pienituloisimman kymmenyksen ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen keskiarvo oli 10 399 euroa henkeä kohti vuonna 2015 (kuvio 2). Suurituloisimman kymmenyksen keskiarvo oli 62 460 euroa. Suurituloisimman kymmenyksen tulotaso oli siis noin kuusinkertainen pienituloisimpaan kymmenykseen nähden vuonna 2015. Vuonna 2010 tulotasojen suhde oli hieman suurempi (6,3). Vuonna 1995 pienituloisimman kymmenyksen keskiarvo oli 8 420 euroa ja suurituloisimman kymmenyksen hieman yli nelinkertainen (4,3) eli 36 070 euroa, inflaatio huomioiden. Verrattuna 1990-luvun puoliväliin sekä suhteelliset että euromääräiset tuloerot ovat siten kasvaneet merkittävästi.

Kuvio 2. Reaalitulojen keskiarvo tulokymmenyksittäin vuosina 1995, 2010 ja 2015.

Kuvio 2. Reaalitulojen keskiarvo tulokymmenyksittäin vuosina 1995, 2010 ja 2015.
Jokaiseen kymmenykseen kuuluu noin 536 000 henkilöä eli kymmenen prosenttia koko asuntoväestöstä. I tulokymmenys on pienituloisin kymmenesosa ja X tulokymmenys suurituloisin kymmenesosa asuntoväestöstä. Asuntoväestöön kuuluvat henkilöt, kulutusyksikköä kohden lasketut asuntokunnan käytettävissä olevat rahatulot, keskiarvo henkeä kohti. Kuvion tiedot perustuvat tulonjaon kokonaistilaston tietokantataulukkoon 13.

Vuonna 2015 pienituloisimman kymmenyksen raja yhden hengen asuntokuntaan kuuluvalle oli 13 597 euroa, joka kuukausitasolla eli kahdellatoista jaettuna on noin 1 130 euroa. Kymmenellä prosentilla väestöstä asuntokunnan ekvivalentit nettotulot jäivät tämän rajan alle. Suurituloisimman kymmenesosan raja oli 41 435 euroa (n. 3 450 euroa kuukausitasolla). Tuloraja on nettotulojen raja yhden hengen asuntokunnalle. Muille kuin yhden hengen asuntokunnille euromääräiset luvut on kerrottava asuntokunnan kulutusyksiköillä (ks. käsitteet ja määritelmät ). Esimerkiksi kahden aikuisen ja kahden lapsen talouden rajat ovat 2,1-kertaisia yhden hengen talouteen verrattuna, riippumatta jäsenten henkilökohtaisista tuloista. Tuloista on vähennetty verot, ja ne sisältävät palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot sekä saadut tulonsiirrot.

Reaalitulot kasvoivat kaikissa tulokymmenyksissä vuonna 2015

Vuodesta 2014 vuoteen 2015 reaalitulot kasvoivat kaikissa tulokymmenyksissä, mutta keskituloisilla vähemmän kuin suuri- ja pienituloisilla (kuvio 3). Suurituloisimman kymmenyksen tulotaso oli 2,7 prosenttia edellisvuotta suurempi, kun koko väestön reaalitulot kasvoivat 1,3 prosenttia. Pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat 1,4 prosenttia ja neljän pienituloisimman kymmenyksen (I–IV) tulot keskimäärin 1,1 prosenttia edellisvuodesta. Tulokymmenysten V–IX eli keskituloisten tulotaso kasvoi 0,8 prosenttia edellisvuodesta.

Kuvio 3. Reaalitulojen keskiarvon muutos tulokymmenyksittäin 2014–2015, %

Kuvio 3. Reaalitulojen keskiarvon muutos tulokymmenyksittäin 2014–2015, %
Asuntoväestöön kuuluvat henkilöt, kulutusyksikköä kohden lasketut asuntokunnan käytettävissä olevat rahatulot, keskiarvo henkeä kohti.

Suurituloisimman prosentin tulot nousivat selvästi muita enemmän eli 6,1 prosenttia 2) . Ilman suurituloisinta prosenttia suurituloisimman kymmenyksen tulot nousivat 1,6 prosenttia.

Suurituloisimman kymmenyksen muita suurempaa tulotason nousua vuonna 2015 selittää omaisuustulojen ja työtulojen kasvu (kuvio 4). Omaisuustuloja kasvattivat eniten myyntivoitot, mutta myös osinko- ja vuokratulot kasvoivat. Seitsemässä pienituloisimmassa kymmenyksessä tulotasoa kasvattivat tulonsiirrot. Tulonsiirtoihin luetaan myös työeläkkeet.

Kuvio 4. Käytettävissä olevien rahatulojen muutos (%) ja tulolajien kontribuutio muutokseen (%-yksikköä) 2014–2015

Kuvio 4. Käytettävissä olevien rahatulojen muutos (%) ja tulolajien kontribuutio muutokseen (%-yksikköä) 2014–2015
Tulokäsite: kulutusyksikköä kohti lasketut tulot, keskiarvo henkeä kohti.

Saatuja tulonsiirtoja kasvattivat vuonna 2015 työeläkkeet, työttömyysturva ja asumistuet. Yleinen asumistuki kasvoi liki neljänneksellä, mihin vaikutti yleisen asumistuen uudistus vuonna 2015. Lapsiperheiden etuudet vähenivät. Lapsilisiä leikattiin, ja ne alenivat noin 7 prosenttia. Yleinen asumistuki kohdentuu suurelta osin pienituloisille, kun taas lapsilisät jakautuvat tasaisemmin tulojakaumalle (ks. tietokantataulukot 16 ja 5).

Vuoteen 2010 verrattuna pienituloisimman kymmenyksen tulotaso oli 4,7 prosenttia suurempi vuonna 2015 (kuvio 5). Suurituloisimman kymmenyksen tulojen keskiarvo oli lähes samalla tasolla, muutosta oli -0,1 prosenttia. Koko väestön keskimääräinen kehitys on ollut hyvin heikkoa. Reaalitulot olivat vuonna 2015 keskimäärin vain puoli prosenttia vuotta 2010 suuremmat. 3) .

Kuvio 5. Reaalitulojen keskiarvon muutos vuodesta 2010 vuoteen 2015 tulokymmenyksittäin, %

Kuvio 5. Reaalitulojen keskiarvon muutos vuodesta 2010 vuoteen 2015 tulokymmenyksittäin, %

Suurituloisimman prosentin tulokehitys

Suurituloisimman kymmenyksen sisällä tuloerot ovat suuret. Myös koko väestön tuloerojen kehitystä määrää usein suurituloisimman prosentin tulokehitys. Suurituloisimpaan prosenttiin kuului n. 53 600 henkilöä, joiden asuntokunnilla oli nettotuloja vähintään 82 232 euroa vuonna 2015 (nettotulot n. 6 850 euroa kuukausitasolla yhden hengen asuntokunnalle). Ryhmän ekvivalenttien tulojen keskiarvo oli 158 434 euroa ja mediaani 106 941 euroa vuonna 2015.

Kuviossa 6 on esitetty reaalitulojen kehitys siten, että suurituloisin prosentti on erotettu suurituloisimmasta kymmenyksestä. Suurituloisimman prosentin tulotaso on yli kaksinkertaistunut vuodesta 1995 vuoteen 2015, kun muun suurituloisimman kymmenyksen tulotaso on noussut noin 60 prosenttia. Keskituloisten (V–IX) tulotaso on noussut noin 47 prosenttia ja neljän pienituloisimman kymmenyksen tulotaso noin 33 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2015. Vuoteen 2007 verrattuna suurituloisimman prosentin tulotaso on kuitenkin alentunut.

Kuvio 6. Reaalitulojen kehitys vuodesta 1995 vuoteen 2015 tulojakauman eri kohdissa (1995=100)

Kuvio 6. Reaalitulojen kehitys vuodesta 1995 vuoteen 2015 tulojakauman eri kohdissa (1995=100)
Asuntoväestöön kuuluvat henkilöt, kulutusyksikköä kohden lasketut asuntokunnan käytettävissä olevat rahatulot, keskiarvo henkeä kohti.

Suurituloisimman prosentin tulotaso vaihtelee muita ryhmiä enemmän vuodesta toiseen, sillä tuloista noin puolet on omaisuustuloja. Omaisuustuloja ovat mm. myyntivoitot, osinkotulot ja vuokratulot. Merkittävä osa suurituloisimman kymmenesosan tulo-osuuden vuosimuutoksista selittyy suurituloisimman prosentin tulo-osuuden muutoksilla. Vuonna 2015 suurituloisimman yhden prosentin osuus tuloista kasvoi 0,26 prosenttiyksikköä edellisvuodesta ja oli 5,8 prosenttia. Vuonna 1995 suurituloisimman prosentin tulo-osuus oli noin 4 prosenttia ja suurimmillaan vuonna 2007 se oli 7,2 prosenttia.

Koko suurituloisimman kymmenyksen osuus tuloista oli 23 prosenttia. Se oli 0,3 prosenttiyksikköä edellisvuotta suurempi. Ilman suurituloisinta prosenttia suurituloisimman kymmenyksen tulo-osuus oli lähes ennallaan vuonna 2015. Pienituloisimman kymmenyksen osuus tuloista oli sama kuin vuotta aiemmin eli 3,8 prosenttia vuonna 2015.

Tulokehityksestä on yksityiskohtaisempia tietoja tulonjaon kokonaistilaston tietokantaulukoissa sekä Tulonjaon kokonaistilaston alueellista tulokehitystä kuvaavassa julkaisussa. Tässä katsauksessa kuvattu tulokehitys perustuu tietokantataulukon 13 lukuihin. Gini-kertoimet ovat tietokantataulukossa 7, myös alueittain.

Osa tulokymmenysten henkilöistä vaihtuu vuosittain. Tätä ns. tuloliikkuvuutta tarkastellaan tämän julkaisun katsauksessa 3.


1) Tässä käytetty tilastoaineisto eli tulonjaon koko asuntoväestön kattava kokonaisaineisto ulottuu taaksepäin vuoteen 1995 asti. Tätä aiempaa kehitystä voidaan kuvata otospohjaisella tulonjakotilastolla.
2) Kuluttajahintaindeksin vuosimuutos 2015 oli –0,2 prosenttia eli hinnat laskivat, mikä kasvatti reaalituloja nimellistuloja enemmän. Kaikki tässä julkaisussa esitetyt euromääräiset tiedot ovat reaalisia, eli kuluttajahintojen muutos on niissä huomioitu.
3) Tulonjaon kokonaistilaston tulokäsite on laajempi tilastovuodesta 2010 alkaen. Muutos vaikutti erityisesti pienituloisimman kymmenesosan tulotasoon. Tämän vuoksi vertailuvuodeksi on valittu 2010.

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 20.12.2016

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjaon kokonaistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-3279. Tuloerot 2015, 1. Tuloerojen kehitys Suomessa vuodesta 1995 vuoteen 2015 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 24.4.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tjkt/2015/02/tjkt_2015_02_2016-12-20_kat_001_fi.html