Käsitteet ja määritelmät

Ammoniakki (NH3)

Ammoniakkia syntyy pääasiassa lannoitteiden käytöstä maataloudessa. Ammoniakki aiheuttaa rehevöitymistä ja happamoitumista.

Bioperäinen hiilidioksidi (CO2-bio)

Biomassasta peräisin olevat hiilidioksidipäästöt syntyvät biomassan polttamisesta. Biomassaksi lasketaan esimerkiksi puu, biokaasu, jätevesilietteet sekä biohajoavat jätteet. Noin puolet Suomen eloperäisistä hiilidioksidipäästöistä syntyy metsäteollisuudessa mustalipeän poltosta ja toinen puoli puun energiapoltosta. ..

Dityppioksidi (N2O)

Dityppioksidi on otsonikatoa aiheuttava aine. Vaikka dityppioksidipäästöjen määrä on painossa mitattuna esimerkiksi hiilidioksidiin verrattuna selvästi alhaisempi, ovat sen vaikutukset painoyksikköä kohden yli 300-kertaiset hiilidioksidiin verrattuna. Suurin dityppioksidipäästöjen aiheuttaja on maatalous lannoitteineen.

Ekvivalenttinen hiilidioksidi

Kasvihuonekaasupäästöjen yhteismitta, jonka avulla voidaan laskea yhteen eri kasvihuonekaasujen päästöjen vaikutus kasvihuoneilmiön voimistumiseen.

Epäsuorat kasvihuonekaasut

Hiilimonoksidi (CO), typen oksidit (NOx), ja muut kuin metaania sisältävät haihtuvat orgaaniset yhdisteet (NMVOC) vaikuttavat epäsuorasti kasvihuoneilmiöön mm. otsoninmuodostuksen (O3) kautta. Näiden kaasujen päästöjä rajoitetaan muiden kansainvälisten sopimusten puitteissa, eivätkä Kioton pöytäkirjan päästöjen rajoitus- ja vähennysvelvoitteet koske niitä. Niiden päästöistä on kuitenkin raportoitava ilmastosopimukselle kansallisessa inventaarioraportissa.

F-kaasut

Yhteinen nimitys HFC-yhdisteille (fluorihiilivedyille), PFC-yhdisteille (perfluorihiilivedyille), rikkiheksafluoridille (SF6) ja typpitrifluoridille (NF3), joiden päästöjä Kioton pöytäkirja pyrkii rajoittamaan ja vähentämään.

Fossiilinen hiilidioksidi (CO2-fos)

Eniten kasvihuonekaasuista syntyy hiilidioksidia, jonka päästöt liittyvät valtaosin fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Ilmapäästöt toimialoittain -tilastossa turve lasketaan fossiiliseksi polttoaineeksi. Suurin osa fossiilisista hiilidioksidipäästöistä vapautuu sähkön ja lämmön tuotannon yhteydessä.

Haihtuvat orgaaniset yhdisteet pl. metaani (NMVOC)

NMVOC on yleisnimitys helposti haihtuville orgaanisille yhdisteille. Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä vapautuu muun muassa palamisprosessissa sekä liuottimien käytöstä. Otsonia syntyy, kun typen oksidit (NOx) ja NMVOC-yhdisteet reagoivat auringon säteilyn vaikutuksesta.

Hiilimonoksidi (CO)

Hiilimonoksidilla on välillisesti ilmastoa lämmittävä vaikutus, sillä se nostaa ilmakehän metaani- ja otsonipitoisuuksia. Hiilimonoksidia syntyy hiiltä sisältävien yhdisteiden osittaisessa hapettumisessa. Hiilimonoksidia käytetään laajalti kemianteollisuudessa.

Kasvihuonekaasu

Kioton pöytäkirjan kattamat seitsemän kasvihuonekaasua ovat hiilidioksidi CO2, metaani CH4, dityppioksidi N2O sekä HFC-yhdisteet (fluorihiilivedyt), PFC-yhdisteet (perfluorihiilivedyt), rikkiheksafluoridi SF6 ja typpitrifluoridi NF3. HFC- PFC-yhdisteitä sekä rikkiheksafluoridia (SF6) ja typpitrifluoridia (NF3) kutsutaan yhteisellä nimellä F-kaasuiksi. Muita merkittäviä kasvihuonekaasuja ovat vesihöyry, otsoni sekä nk. CFC- ja HCFC-yhdisteet. Kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä haittaamalla auringon lämpösäteilyn pääsyä ilmakehästä takaisin avaruuteen.

Kasvihuonekaasuinventaario

Kasvihuonekaasujen päästöinventaario on kansallisten kasvihuonekaasupäästöjen vuosittainen laskenta, jonka tulokset kootaan määrämuotoisiin raportointitauluihin ja kansalliseen inventaarioraporttiin ja toimitetaan vuosittain ilmastosopimuksen sihteeristölle, Kioton pöytäkirjalle sekä EU:n komissiolle.

Kotipaikkaperiaate

Ympäristötilinpidon toimialoittaiset tilastot noudattavat kotipaikkaperiaatetta,

jolloin tilastoihin sisältyy myös kotimaisten talousyksiköiden toiminta ulkomaille, kuten

maa-, vesi- ja ilmaliikenne ja suomalaisisten kalastusalusten toiminta ulkomailla.

Vastaavasti ulkomaisten talousyksiköiden toiminta, kuten maa-, vesi- ja ilmaliikenne

Suomen alueella eivät sisälly tilastoihin.

Tämä kotipaikkaperiaate -lähestymistapa on erilainen kuin mm. energiatilastojen ja

kasvihuonekaasuinventaarin noudattama alueperiaate, jossa tilastoon sisältyy ainoastaan kaikki Suomen alueella tapahtuvan toiminta.

Metaani (CH4)

Metaania syntyy orgaanisten ainesten - esimerkiksi lannan, jätevesilietteen tai biohajoavan jätteen - mätänemisen ja mädätyksen yhteydessä. Kaatopaikat ovat suurin metaanipäästöjen lähde.

Pienhiukkaset (PM2.5 ja PM10)

Pienhiukkaset, joiden läpimitta on alle 2.5 mikrometriä ja vastaavasti alle 10 mikrometriä. Näitä pienhiukkasia vapautuu muun muassa palamisprosessissa, liikenteestä ja joistain teollisuusprosesseista. Pienhiukkasilla on haitallisia terveysvaikutuksia.

Rikkidioksidi (SO2)

Rikkidioksidia syntyy fossiilisten polttoaineiden käytön sekä rikkipitoisten malmien sulattamisen yhteydessä. Veteen yhdistettynä rikkidioksidi muodostaa rikkihappoa ja happamia sateita. Happamilla sateilla puolestaan on syövyttäviä vaikutuksia. Lisäksi ne vaikuttavat metsien häviämiseen ja happamoittavat vesistöjä.

SEEA

SEEA = System of Integrated Environmental and Economic Accounting, suomeksi Ympäristötilinpito

Toimiala

Toimialaluokitus jaottelee yksiköt toimialaluokkiin niiden pääasiallisen taloudellisen toiminnan mukaan. Pääasiallista toimintaa on se, jolla tuotetaan suurin osa yksikön arvonlisäyksestä eli jalostusarvosta. Luokituksena käytetään Euroopan yhteisön tilastollisesta toimialaluokituksesta (NACE) johdettua Suomen kansallista versiota (TOL).

Typpidioksidi (NO2)

Typpidioksidi on epäsuora kasvihuonekaasu, joka muodostaa maan pinnan lähellä otsonia. Typpidioksidi voi aiheuttaa myös happosateita ja rehevöitymistä. Päästöjä syntyy erityisesti korkeassa lämpötilassa tapahtuvassa palamisessa, mutta myös joidenkin teollisuusprosessien yhteydessä.

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Ilmapäästöt toimialoittain [verkkojulkaisu].
ISSN=2323-7589. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.10.2017].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tilma/kas.html

Jaa