Julkaistu: 12.11.2020

Avioituvuus jyrkässä laskussa – noin joka toinen naimisiin ennen 50. ikävuotta

Tilastokeskuksen mukaan avioituvuus on vähentynyt huomattavasti noin vuosikymmenen ajan. Vuonna 2008 solmittiin 32 900 eri sukupuolta olevien avioliittoa, mutta vuonna 2019 enää 21 900. Avioituvuuden aleneminen hidastui 2010-luvun puolivälissä, mutta aivan viime vuosina aleneminen on syventynyt edelleen. Tähän on vaikuttanut erityisesti se, että ensimmäisiä avioliittoja on solmittu vuosi vuodelta yhä vähemmän. Mikäli vuoden 2019 avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon olisi vallitsevana, niin naimattomista miehistä puolet ja naimattomista naisista 55 prosenttia solmisi avioliiton ennen 50. ikävuotta.

Avioituvuus¹, avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon² ja uudelleenavioituvuus³ 1990–2019, puolisot eri sukupuolta

Avioituvuus¹, avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon² ja uudelleenavioituvuus³ 1990–2019, puolisot eri sukupuolta
1. Avioliiton solmineet naiset vastaavan keskiväkiluvun 1 000 yli 15-vuotiasta ei-naimisissa ja ei-rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa naista kohti.
2. Ensimmäisen avioliiton solmineet naiset vastaavan keskiväkiluvun 1 000 yli 15-vuotiasta naimatonta naista kohti.
3. Uudelleen avioituneet naiset vastaavan keskiväkiluvun 1 000 naimisissa ollutta naista kohti.

Kuviossa esitetään naisten avioituvuuden kehitystä, koska se on samanlainen kuin miesten. Miesten mukaan lasketut luvut ovat vain suurempia kuin naisten paitsi ensimmäisen kerran avioituvuuden luvut, jotka ovat hieman pienempiä kuin naisilla.

Uudelleen avioituvuuden aleneminen on ollut viime vuosina hieman maltillisempaa verrattuna ensimmäiseen avioituvuuteen. Kun ensimmäisen kerran avioituvuus pieneni 22 prosenttia vuodesta 2015 vuoteen 2019, niin vastaavasti uudelleen avioituvuus väheni 16 prosenttia

Edellä olevasta kuviosta näkyy, että vuosi 2008 on ollut avioituvuuden huippuvuosi 2000-luvulla. Voidaan laskea, että mikäli vuoden 2008 avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon olisi pysynyt vallitsevana, niin naimattomista miehistä 70 prosenttia ja naimattomista naisista 76 prosenttia olisi avioitunut ennen 50. ikävuottaan. Aikaisemmin jo kerrottiin, että vastaavat luvut olivat vuonna 2019 huomattavasti pienemmät, mikä näkyy seuraavastakin kuviosta.

Ensimmäisen avioliiton ennen 50. ikävuottaan solmivien odotettavissa oleva osuus miehistä ja naisista vuosien 2008, 2012, 2016 ja 2019 avioituvuuden ensimmäiseen avioliittoon mukaan, puolisot eri sukupuolta

Ensimmäisen avioliiton ennen 50. ikävuottaan solmivien odotettavissa oleva osuus miehistä ja naisista vuosien 2008, 2012, 2016 ja 2019 avioituvuuden ensimmäiseen avioliittoon mukaan, puolisot eri sukupuolta

Avioliiton solmisella ei ole ikärajaa, joten on mahdollista arvioida eri vuosien avioituvuuden perusteella myös elinikäistä avioituvuutta. Mikäli vuoden 2019 avioituvuus olisi vallitsevana, naimattomista miehistä 54 prosenttia avioituisi elinaikanaan ja naisista 59 prosenttia. Vuonna 2008 vastaavat luvut olivat naimattomille miehille 73 prosenttia ja naisille 78 prosenttia. Vanhemmissa ikäryhmissä avioituvuus on vähäistä, mikä näkyy siten, että elinikäisen avioituvuuden luvut eivät ole olennaisesti suurempia kuin avioituneiden osuus ennen 50. ikävuotta.

On hyvä pitää mielessä, että vaikka avioliiton solmiminen edes kerran näyttää vähentyneen, se ei merkitse, että parinmuodostus olisi vähentynyt. Koska avoliittoa ei rekisteröidä, niin ei tiedetä, kuinka paljon niitä vuosittain muodostuu. Perhetilastosta nähdään vain avoparien määrä vuoden lopussa. Jotain kuitenkin kertoo, että määrä on jatkuvasti kasvanut. Esimerkiksi eri sukupuolta olevien avoparien määrä oli 263 000 vuonna 2000, mutta vuoteen 2019 mennessä määrä oli kasvanut 347 000:een. Vastaavana ajanjaksona aviopariperheiden, joissa puolisot ovat eri sukupuolta, määrä väheni 951 000:sta 930 000:een.

Edellä mainitut prosenttiluvut naimattomien odotettavissa olevasta avioitumisesta on tuotettu muodostamalla elinajantaulun laskentaperiaatteilla avioituvuustaulu. Laskennassa on käytetty viisivuotisikäryhmittäisiä ensimmäisen avioliiton solmineiden avioituvuuslukuja miehille ja naisille. Laskelmassa ei ole huomioitu kuolleisuutta. Se on kuitenkin vähäistä ennen 50. ikävuotta, minkä vuoksi lopputulos antaa hyvän kuvan avioituvuudesta.

Avioituvuus aleni kaikissa Manner-Suomen maakunnissa

Vuonna 2019 vihille mentiin suhteellisesti vilkkaimmin Pohjanmaalla ja vähiten Pohjois-Karjalassa. Avioituvuus väheni suhteellisesti eniten Satakunnassa, 18 prosenttia.

Avioituvuus¹ maakunnittain² ja koko maassa 2018 ja 2019, puolisot eri sukupuolta

Avioituvuus¹ maakunnittain² ja koko maassa 2018 ja 2019, puolisot eri sukupuolta
1. Avioliiton solmineet naiset vastaavan keskiväkiluvun 1 000 yli 15-vuotiasta ei-naimisissa ja ei-rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa naista kohti.
2. Aluejako 1.1.2020.

Avioliittoon vihkimisistä selvästi alle puolet kirkollisia

Vuonna 2019 kaikista eri sukupuolta olevien vihkimisistä 41 prosenttia oli kirkollisia. Kirkollisten vihkimisten osuus kaikista solmituista avioliitoista pieneni alle 50 prosentin vuonna 2012. Luvut perustuvat solmittuihin avioliittoihin, joissa jompikumpi tai molemmat eri sukupuolta olevista puolisoista asui vakinaisesti Suomessa avioliittoa solmittaessa.

Solmitut avioliitot vihkitavan mukaan 2006–2019, puolisot eri sukupuolta

Solmitut avioliitot vihkitavan mukaan 2006–2019, puolisot eri sukupuolta

Ensimmäisen avioliiton solmineista hieman yli 50 prosentilla vihkitapa on edelleen kirkollinen

Vuonna 2019 vihkiminen oli kirkollinen 52 prosentilla eri sukupuolta olevista Suomessa asuneista puolisoista, jotka vihittiin molempien ensimmäiseen avioliittoon. Prosenttiosuus on vähitellen pienentynyt, vuonna 2006 se oli vielä 70.

Ensimmäisen avioliiton solmineet vihkitavan mukaan 2006–2019, eri sukupuolta olevat Suomessa vakinaisesti asuvat

Ensimmäisen avioliiton solmineet vihkitavan mukaan 2006–2019, eri sukupuolta olevat Suomessa vakinaisesti asuvat

Mikäli kummankin Suomessa asuvan puolison avioliitto on jommankumman tai molempien puolisoiden toinen, niin siviilivihkimisten osuus solmituista avioliitoista on yli 60 prosenttia. Vuonna 2019 siviilivihkimisten osuus oli suurin, 66 prosenttia, kun kumpikin puoliso meni vähintään toisen kerran naimisiin. Edellä oleva tarkastelu perustuu vain Suomessa vakinaisesti asuviin naisiin ja miehiin, koska näissä tapauksissa kummankin puolison avioliiton järjestysnumero on tiedossa.

Kansainvälisten avioliittojen muutokset pieniä

Koko maan avioituvuuden aleneminen näkyi myös kansainvälisten avioliittojen vähenemisenä 1 547:stä 1 386:een vuodesta 2018 vuoteen 2019. Suomessa vakinaisesti asuvista suomalaistaustaisista naisista 6,8 prosenttia avioitui ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa vuonna 2019. Vuotta aiemmin osuus oli hieman suurempi, 7,0 prosenttia. Yleisesti ottaen suomalaistaustaisten naisten kansainvälisten avioliittojen osuus kaikista solmituista avioliitoista on kuitenkin vähitellen suurentunut. Vuosina 1990–2000 em. osuus oli 4–5 prosentin tasolla.

Suomessa vakinaisesti asuvien suomalaistaustaisten miesten ja ulkomaalaistaustaisten naisten solmimien avioliittojen osuus kaikista solmituista avioliitoista suureni 7,0 prosenttiin vuonna 2019 edellisvuoden 5,9 prosentista. Edellä mainitun kaltaisten avioliittojen määrä suureni 1 308:sta 1 449:ään.

Suomalaisten ja ulkomaalaisten välisistä avioliitoista ja avioeroista on enemmän tietoa Maahanmuutto ja kotoutuminen –teemasivuilla .

Edelleen lähes neljä kymmenestä ensimmäisestä avioliitosta päättyy eroon

Vuonna 2019 todennäköisyys, että naisen ensimmäinen avioliitto päättyy avioeroon, oli 38 prosenttia, mikä on yhden prosenttiyksikön suurempi kuin 2018. Vuoden 2019 luku on kuitenkin samalla tasolla kuin vuosina 2005–2018, jolloin se on vaihdellut 38:n ja 40:n prosentin välillä. Kiinnostava yksityiskohta on, että ensimmäisen avioliiton päättyminen leskeyteen on hieman todennäköisempää kuin avioliiton päättyminen avioeroon. Edellä mainitut todennäköisyydet perustuvat eri sukupuolta olevien avioparien yhden vuoden tapahtumiin, joiden avulla tuotetaan tapahtuman toteutumisen todennäköisyys. Tällöin esim. eronneisuus saadaan tiivistettyä yhteen lukuun. Samansuuntaisiin tuloksiin päästään seuraamalla eri vuosina eri sukupuolta olevien solmimien avioliittojen päättymistä eroon keston mukaan, mutta tällöin eronneisuuslukuja on yhtä monta kuin tarkasteltuja avioliittoja solmimisvuosittain.

Yleiskuva on, että 1990-luvulta lähtien avioeronneisuus avioliiton keston mukaan näyttää olevan hyvin samanlaista, eikä siten riipu avioliiton solmimisvuodesta. Esimerkiksi vuosina 1990–2010 solmituista avioliitoista viidesosa oli päättynyt eroon yhdeksäntenä vuonna.

Aivan viime vuosilta näyttäisi kuitenkin olevan viitteitä, että eronneisuus avioliiton alkuvuosina voisi olla hieman pienentymässä. Esimerkiksi vuonna 2014 solmituista avioliitoista 4,7 prosenttia päättyi eroon kolmantena avioliittovuotena, kun taas vuonna 2016 solmituista avioliitoista 4,0 prosenttia ja vuonna 2017 solmituista avioliitoista 3,7 prosenttia. Vastaavasti toisena avioliittovuotena päättyi eroon vuonna 2014 solmituista liitoista 1,7 prosenttia, vuonna 2017 solmituista 1,3 prosenttia ja vuonna 2018 solmituista 1,2 prosenttia. Tämä 0,5 prosenttiyksikön muutos tuntuu pieneltä, mutta pienten lukujen ollessa kyseessä, muutos on suhteellisesti suuri, 29 prosenttia.

Eräinä vuosina avioliiton solmineiden naisten avioerokertymä vuoden 2019 loppuun mennessä, puolisot eri sukupuolta

Eräinä vuosina avioliiton solmineiden naisten avioerokertymä vuoden 2019 loppuun mennessä, puolisot eri sukupuolta

Eronneiden osuus oli pitkään suurinta vuonna 1985 avioliiton solmineilla, kunnes vuonna 1989 solmituista avioliitoista muutaman kymmenyksen suurempi osuus oli päättynyt eroon vuoteen 2017 mennessä. Järjestys ei ole muuttunut vuoden 2019 aikana. Vuonna 1989 solmituista avioliitoista 42,1 prosenttia oli päättynyt avioeroon vuoden 2019 loppuun mennessä. Sen sijaan vuonna 1988 avioliiton solmineiden eronneiden osuus, 41,5 prosenttia, on kivunnut yhden kymmenyksen verran suuremmaksi kuin 1985 solmineiden eronneiden osuus. 40 prosentin eronneiden prosenttiosuuteen päätyvät myös edellä mainittujen vuosien lähivuosina avioliiton solmineet: 1982–1984, 1986–1987 ja 1990–1993. Mikäli eronneisuus pysyy samalla tasolla kuin se on jo pitkään ollut, on hyvin mahdollista, että myös muut 1980-luvun ja 1990-luvun avioliittokohortit yltävät samalle tasolle eronneisuudessa kuin vuonna 1985 ja 1989 avioliiton solmineet.

Avioeron riski kasvaa voimakkaasti avioliiton ensi vuosina

Avioeron riski kasvaa jyrkästi heti avioliiton alkuvuosina, kuten seuraavasta kuviosta näkyy. Riski on ollut huipussaan kolmantena tai neljäntenä vuotena, kun on tarkasteltu vuodesta 1990 lähtien eri vuosina avioliiton solmineiden eronneisuutta. Eroamisen huipun saavuttamisen jälkeen eron riski pienenee hyvin samalla tavalla kaikissa avioliittokohorteissa. Kuviosta näkyy jo edellä mainittu aivan viime vuosien kehitys, jonka mukaan eron riski avioliiton alkuvuosina on hieman pienentynyt verrattaessa vuosia 2015 ja 2017. Tulevat vuodet näyttävät, onko pienenemisessä kyse vain satunnaisvaihtelusta.

Avioerot avioliiton solmimisvuoden ja avioliiton keston mukaan, naiset, puolisot eri sukupuolta

Avioerot avioliiton solmimisvuoden ja avioliiton keston mukaan, naiset, puolisot eri sukupuolta

Samaa sukupuolta olevat solmineet avioliittoja lähes saman verran kuin edellisenä vuonna

Vuonna 2019 samaa sukupuolta olevien solmittujen avioliittojen määrä väheni 376:een edellisen vuoden 387:stä. Vuoden 2017 lakimuutoksen jälkeen tapahtunut voimakas lasku vuonna 2018 ei jatkunut vuonna 2019. Tosin miespareilla määrän lasku jatkui edelleen, mutta tätä paikkasi naisparien solmimien avioliittojen määrän kasvu verrattuna edelliseen vuoteen.

Vuodesta 2006 lähtien naiset ovat rekisteröineet parisuhteita vuosittain miehiä enemmän. Tähän ei ole tullut muutosta, kun vuonna 2017 alettiin solmia avioliittoja rekisteröidyn parisuhteen sijasta. Joinakin vuosina uusien naisparien määrä on ollut kaksinkertainen uusien miesparien määrään verrattuna.

Parisuhteiden rekisteröinnit 2002–2016 sekä parisuhteiden rekisteröinnit ja samaa sukupuolta olevien solmimat avioliitot 2017¹–2019

Parisuhteiden rekisteröinnit 2002–2016 sekä parisuhteiden rekisteröinnit ja samaa sukupuolta olevien solmimat avioliitot 2017¹–2019
1. Vuosi 2017 sisältää sekä rekisteröidyt parisuhteet että solmitut avioliitot. Vuodesta 2018 lähtien solmitut avioliitot.

Miesparin vanhemman puolison keski-ikä selvästi korkeampi kuin naisparin vanhemman puolison

Tarkasteltaessa ensimmäisen rekisteröidyn parisuhteen tai ensimmäisen avioliiton solmineita samaa sukupuolta olevia pareja, miesparien vanhemman puolison keski-ikä on ollut koko ajan naisparien vanhemman puolison keski-ikää selvästi korkeampi: pienimmillään keski-ikien ero oli vuonna 2006. Vuonna 2019 ensimmäisen avioliiton solmineiden miesparien vanhemman puolison keski-ikä oli 44 vuotta, kun naisparien vanhemman keski-ikä oli 36 vuotta. Vastaavasti miesparien nuorempien puolisoiden keski-ikä oli 37 vuotta vuonna 2019, kun naisparien nuoremmilla puolisoilla se oli 32 vuotta.

Koko tarkastelujaksolla vuodesta 2002 lähtien ensimmäisen rekisteröidyn parisuhteen tai ensimmäisen avioliiton solmineiden naisparien keski-iät osoittavat lievää laskusuuntaa. Toisin sanoen nykyisin ensimmäisen avioliiton solmineiden naisparien puolisot ovat hieman nuorempia kuin aiemmin. Miespareilla tällaista ei ole havaittavissa.

Ensimmäisen avioliiton solmineiden samaa sukupuolta olevien puolisoiden keski-ikien trendi ei näytä seuraavan eri sukupuolta olevien puolisoiden keski-ikien suuntaa. Ensimmäisen avioliiton solmineiden eri sukupuolta olevien puolisoiden keski-iät ovat olleet pitkään nousussa, esimerkkinä vaimojen keski-ikä .

Miesten ja naisten keski-ikä ensimmäistä parisuhdetta rekisteröitäessä 2002–2016 ja ensimmäistä avioliitto solmittaessa 2017–2019, puolisot samaa sukupuolta

Miesten ja naisten keski-ikä ensimmäistä parisuhdetta rekisteröitäessä 2002–2016 ja ensimmäistä avioliitto solmittaessa 2017–2019, puolisot samaa sukupuolta

Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus edelleen alenemassa

Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus on vuoden 2015 jälkeen koko ajan vähentynyt. Aivan viime vuosina eronneisuus on vähentynyt aiempaa jyrkemmin. Sen sijaan eri sukupuolten avioeronneisuus on pysynyt lähes muuttumattomana.

Vuonna 2019 eronneisuuden muutos oli pieni eri sukupuolta olevilla pareilla edellisvuoteen verrattuna toisin kuin samaa sukupuolta olevilla pareilla. Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus aleni 10 prosenttia, kaksi prosenttiyksikköä edellisvuotta enemmän. Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus oli 18 tuhatta paria kohden, edellisenä vuonna luku oli 20. Vastaava eri sukupuolten avioeronneisuusluku pysyi ennallaan ollen 13 tuhatta paria kohden.

Mies- ja naisparien eronneisuuden välillä on ollut selvä ero, sillä naisparien eronneisuus on ollut vuodesta 2004 lähtien huomattavasti yleisempää kuin miesparien. Vuonna 2019 sekä nais- että miesparien eronneisuus aleni, mutta naisparien eronneisuus paljon enemmän kuin miesparien. Sen vuoksi koko saman sukupuolen parien eronneisuus pieneni edellsvuotta paljon voimakkaammin.

Rekisteröityjen parien eronneisuus¹ ja avioeronneisuus 2003–2019

Rekisteröityjen parien eronneisuus¹ ja avioeronneisuus 2003–2019
1. Erot rekisteröidystä parisuhteesta 2003–2019. Vuodesta 2017 lähtien sisältää myös samaa sukupuolta olevien avioparien erot.

Lähde: Siviilisäädyn muutokset 2019. Tilastokeskus

Lisätietoja: Timo Nikander 029 551 3250, info@tilastokeskus.fi

Vastaava osastopäällikkö: Hannele Orjala

Julkaisu pdf-muodossa (336,3 kt)

Taulukot

Tietokantataulukot

Liitetaulukot

Laatuselosteet

Päivitetty 12.11.2020

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Siviilisäädyn muutokset [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6413. 02 2019. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 28.11.2020].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ssaaty/2019/02/ssaaty_2019_02_2020-11-12_tie_001_fi.html