Kulttuurin rooli aluetaloudessa vaihtelee - pääkaupunkiseutu omaa luokkaansa

Korjaus: Katsauksen tekstiä muokattu 9.2.2010 klo 10:25

Kulttuurialojen merkitys aluetaloudessa vaihtelee voimakkaasti. Intensiteettimittarina voidaan käyttää kulttuurialojen osuutta maakunnan arvonlisäyksestä (alue-bkt:sta). Suomi jakaantuu useaan luokkaan kulttuuri-intensiteetin mukaan. Ennen muuta pääkaupunkiseutu erottuu selkeästi muusta Suomesta. Vuonna 2007 kulttuurin osuus arvonlisäyksestä oli pääkaupunkiseudulla reilusti yli 5 prosenttia. Vastaava kahtiajako on löydettävissä useimmista Euroopan maista. Tilanne on toisenlainen esimerkiksi Saksassa, joka on liittovaltio useine keskuksineen.

Yhtenä tärkeänä syynä pääkaupunkiseudun talouden korkeaan kulttuuri-intensiteettiin voidaan pitää jalostusarvoltaan suurten kulttuurialojen, erityisesti audiovisuaalisten ja muotoilualojen, keskittymistä sinne. Toisaalta myös monet perinteisen, painetun joukkotiedotuksen isot toimintayksiköt sijaitsevat pääkaupunkiseudulla.

Maakunnista ainoastaan Varsinais-Suomi ylittää maan keskiarvon (3,2 %), jonka pääkaupunkiseutu nostaa korkealle. Varsinais-Suomen keskus Turku on perinteinen kulttuurialue. Varsinais-Suomen talouden painoarvo ja alueellinen bkt ovat hieman pienemmät kuin Pirkanmaan, mutta kulttuurin merkitys on siellä sekä suhteellisesti että absoluuttisesti selvästi suurempi.

Varsinais-Suomen lisäksi kakkosryhmään kuuluvat 2,5 prosentin osuuden ylittävät maakunnat: Etelä-Savo, Ahvenanmaa, Pirkanmaa, Kanta-Häme ja Päijät-Häme. Etelä-Savon kolmossijaa selittää ennen kaikkea painoviestintä, toki Savonlinnan Oopperajuhlillakin on vaikutuksensa.

Kulttuuri-intensiteetti on matalin Etelä-Karjalassa, jossa on vain vähän taloudellisesti merkittäviä kulttuuritoimintoja. Aluetalouden rakenne painottuu siellä edelleen perinteisesti jalostusarvoltaan suureen metsätalouteen. Samaan ryhmään kuuluu myös muita alueita, joissa ei ole suuria kaupunkeja eikä isoja kulttuuritoiminnan yksiköitä.

Työllisyyden kulttuuri-intensiteetti voidaan laskea samaan tapaan kulttuurialojen työntekijöiden osuudella kaikista alueen työllisistä. Vuonna 2007 koko maassa kulttuuritoimialojen työllisiä oli 4,2 prosenttia kaikista työllisistä. Kulttuurityöllisyyden intensiteetti on kaikilla alueilla selvästi suurempi kuin arvonlisäysintensiteetti. Ero on keskimäärin yksi prosenttiyksikkö työllisyyden hyväksi. Tämä kertoo kulttuuritoiminnan työvoimaintensiivisyydestä.

Pääkaupunkiseudulla kulttuurityöllisyyden ilme on omanlaisensa. Suurimmat alaryhmät siellä ovat mainonta, arkkitehti- ja muotoilupalvelut, radio- ja televisiotoiminta sekä kulttuuritapahtumien järjestäminen.

Suurin ero kulttuurin työllisyysosuuden ja arvonlisäysosuuden välillä on Itä-Uudellamaalla, jonka kulttuurinen työllisyysindeksi ainoana pääkaupunkiseudun ohella ylittää koko maan keskiarvon, vaikka arvonlisäyksellä mitattuna maakunta kuuluu vasta kolmanteen ryhmään. Perinteinen painettu joukkotiedotus on merkittävä kulttuurialojen työllistäjä Itä-Uudellamaalla, sen osuus oli puolet alueen kulttuurityöllisistä.

Alueiden järjestys työllisyysintensiteetin mukaan on suurin piirtein sama kuin arvonlisäysosuuden mukaan mitattuna. Arvonlisäyksen kautta mitatulla intensiteetillä toiseksi nouseva Varsinais-Suomi kuitenkin putoaa työllisyysintensiteetin vertailussa Itä-Uudenmaan taakse kolmanneksi ja jää myös alle maan keskiarvon. Pirkanmaa on työllisyysintensiteetilläkin mitattuna Hämeen ykkönen.

 


Päivitetty 10.2.2010

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kulttuuri [verkkojulkaisu].
ISSN=2341-7315. kulttuurityövoima Suomessa 2007, Kulttuurin rooli aluetaloudessa vaihtelee - pääkaupunkiseutu omaa luokkaansa . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 17.10.2017].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/klt/2007/01/klt_2007_01_2010-02-10_kat_001.html

Jaa