Tästä tilastosta on olemassa uudempi julkaisu

Tuorein julkaisu: Kuluttajahintaindeksi 2017, marraskuu

Laatuseloste: Kuluttajahintaindeksit

1. Tilastotietojen relevanssi

1.1 Yhteenveto tuotteen tietosisällöstä ja käyttötarkoituksesta

Kuluttajahintaindekseihin kuuluu neljä indeksiä eli kuluttajahintaindeksi, elinkustannusindeksi, yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi ja kiinteäveroinen yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi. Indeksit mittaavat kuluttajien tavaroista ja palveluista maksamien hintojen kehitystä. Ne kertovat kuinka paljon tavaroiden ja palvelujen hinnat ovat muuttuneet vertailuajankohtaan nähden.

Kuluttajahintaindeksi on yleisin inflaatiomittari. Sitä käytetään rahan ostovoiman muutoksen mittarina talouspolitiikassa sekä talouden eri aloilla.

Elinkustannusindeksi -nimitystä on Suomessa käytetty vuoteen 1958 asti nykyisen kuluttajahintaindeksi -nimityksen synonyymina. Elinkustannusindeksi 1951:10=100 -indeksi on aikasarja, joka kehittyy perusvuodeltaan uusimman kuluttajahintaindeksin mukaan. Elinkustannusindeksiä käytetään esimerkiksi vuokrasopimuksissa ja eräiden etuuksien, kuten lapsilisien ja eläkkeiden tarkistuksissa kompensoimaan rahan ostovoiman muutoksia. Elinkustannusindeksin etuna sopimuskäytössä on se, että lukusarja jatkuu katkeamatta myös silloin, kun kuluttajahintaindeksin sarjoihin tulee katkoksia indeksiuudistusten yhteydessä.

Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot tuottavat yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä (Harmonised Index of Consumer Prices, HICP). Näistä EU:n tilastovirasto Eurostat laskee painottamalla EU- ja Euroalueiden indeksit. Yhdenmukaistettujen kuluttajahintaindeksien pääasiallinen käyttötarkoitus on EU-maiden välinen inflaatiovertailu. Euroopan keskuspankki käyttää yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä rahapolitiikassaan inflaation mittarina. Erona kuluttajahintaindeksiin yhdenmukaistetusta kuluttajahintaindeksistä on jätetty pois kansainvälisen vertailukelpoisuuden saavuttamiseksi omistusasumiseen, korkoihin ja rahapeleihin liittyvät menot sekä veroluonteiset maksut. Kiinteäveroinen yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi mittaa markkinainflaatiota siten, että verokanta pidetään kiinteänä perusajankohtaan nähden. Perusajankohta on edellisvuoden joulukuu.

1.2. Tilastojen keskeiset käsitteet, luokitukset ja aineistot

Kuluttajahintaindeksin ja yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin keskeinen käsite on vuosimuutos, jolla tarkoitetaan indeksin kuvaaman kulutuskorin keskimääräistä hinnanmuutosta edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta. Kuluttajahintaindeksistä julkistetaan myös muutos edellisestä kuukaudesta.

Elinkustannusindeksin keskeinen käsite on pisteluku, joka kuvaa kuluttajahintojen muutosta vuoden 1951 lokakuusta. Pistelukuja vertaamalla voidaan laskea inflaatioarvio mille tahansa indeksin kattamalle aikavälille. Elinkustannusindeksistä ei julkaista alaindeksejä, ainoastaan kokonaispisteluku.

Tilastossa käytetään yksityisen kulutuksen käyttötarkoituksen mukaista hyödykeluokitusta (Classification Of Individual Consumption by Purpose, COICOP). COICOP on yksi Yhdistyneiden Kansakuntien kansantalouden tilinpitojärjestelmän mukaisista luokituksista. Kuluttajahintaindeksissä käytettävä luokittelu on vahvistettu Euroopan Unionin Komission asetuksella (EC) No 2214/96. Kansallista käyttöä varten luokitusta on edelleen jonkin verran tarkennettu.

Tilastokeskuksen haastattelijat keräävät kuluttajahintaindeksiä varten kuukausittain noin 50 000 päivittäistavaroiden, kestokulutushyödykkeiden ja palvelujen hintaa 483 hyödykkeestä noin 2700 liikkeestä. Nämä hinnat kattavat noin 50 prosenttia kulutuskorin arvosta. Lisäksi hintatietoja kerätään keskitetysti Tilastokeskuksessa. Lähteenä käytetään myös muita tilastoja, mm. Tilastokeskuksen vuokratilastoa, asuntojen hintatilastoa, kiinteistöjen hintaindeksiä ja rakennuskustannusindeksiä. Tietoja tuottavat myös muut viranomaiset, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Kela.

1.3. Lainsäädännöllinen perusta ja suositukset

Kuluttajahintaindeksin ja elinkustannusindeksin laadinta perustuu Kansainvälisen työjärjestön ILO:n työtilastokonventioon n:o 160, jonka Suomi on ratifioinut vuonna 1987. Indeksien laadinnassa noudatetaan konventioon liittyviä kansainvälisiä suosituksia.

Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin laskentaa ohjaavat EU-säädökset. Perusasetuksena on Euroopan neuvoston asetus numero 2494/95, jossa säädetään EU-jäsenmaiden vertailukelpoisen kuluttajahintaindeksin laadinnasta. Lisäksi on useita Komission asetuksia, joissa on säädetty yhdenmukaistetun indeksin laskentamenettelyistä sekä sen kattavuudesta.

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Kulutuskorin muodostamisessa arvioidaan yksityisten kotitalouksien kulutuksen rakenne eli kuinka paljon kuluttajat käyttävät vuoden aikana rahaa erilaisten tavaroiden ja palveluiden ostamiseen. Pääasiallisena lähteenä käytetään kansantalouden tilinpidon yksityistä kulutusta koskevia tietoja, jotka perustuvat Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen tietoihin. Niiden lisäksi käytetään mm. keskusliikkeiden ja toimialajärjestöjen aineistoja. Kulutuskorin rakenne ja siihen liittyvät hyödykeotokset uusitaan viiden vuoden välein.

Kuukausittaisen hintaseurannan peruslähde on kuluttajahintaindeksin oma tiedonkeruu, joka päivittäistavaroiden osalta perustuu liikevaihdolla painotettuun otokseen vähittäiskaupoista. Kestokulutus- ja puolikestävien tavaroiden keruu perustuu harkinnanvaraiseen liikeotokseen suurimmista kaupungeista. Muista tilastojärjestelmistä tulevat hintatiedot on kuvattu erikseen näiden tilastojen omien kuvausten yhteydessä.

Kerätyistä hintatiedoista muodostetaan hintasuhteita, joissa verrataan tarkalleen saman hyödykkeen hintaa perus- ja vertailuajankohtana samassa liikkeessä. Hintasuhteista lasketaan edelleen ns. mikroindeksiluokissa (hyödyke x alue) painottamattomat geometriset keskiarvot. Näistä mikroindekseistä lasketaan aritmeettiset painotetut hintaindeksit hyödykeluokituksen eri tasoille. Indeksissä käytetään mikroindeksien aggregointiin perusajankohdan kulutusrakenteeseen perustuvia painoja. Tällaista menettelyä kutsutaan Laspeyres-tyyppiseksi hintaindeksiksi.

Elinkustannusindeksi lasketaan ketjutuskertoimella aina perusvuodeltaan uusimmasta kuluttajahintaindeksistä.

Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi perustuu kuluttajahintaindeksiin, joten indeksin laadintamenetelmät ovat pääasiassa samat kuin kuluttajahintaindeksissä. Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi on kuitenkin ketjuindeksi, jossa vertailuajankohdan hintaindeksejä verrataan aina edellisen vuoden joulukuun hintaindekseihin. Kulutusrakenne päivitetään ketjuindeksissä vuosittain. Suomessa tämä on tehty vuoden 2010 loppuun saakka indeksin painojen hintapäivityksen avulla. Vuoden 2011 alusta painot on päivitetty kansantalouden tilinpidon tietojen pohjalta.

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

3.1. Tilastojen kattavuus

Kuluttajahintaindeksin ja elinkustannusindeksin perustana olevat hyödyke- ja liikeotokset kattavat kuvattavan ilmiöalueen varsin yksityiskohtaisesti. Yksityistä kulutusta koskeva tietopohja perustuu vakiintuneisiin tilastojärjestelmiin. Tilastoalueelta on olemassa lukuisia kansainvälisiä suosituksia. Tilastoa koskevan ulkoisen arvion (Kansainvälinen valuuttarahasto, IMF 2005) mukaan Suomen kuluttajahintaindeksin laadinnassa noudatetaan näitä suosituksia.

Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi kattaa kansallisesta indeksistä vajaat 90 prosenttia. Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin kulutuskoriin eivät kuulu omistusasuminen, rahapelit, korot ja veroluonteiset maksut.

3.2. Tilastojen tarkkuus

Tilasto perustuu moniin aineistoihin ja otantajärjestelmiin. Laskentaratkaisussa otannoista johtuvaa satunnaisuutta vähentää se, että tilasto perustuu paneeliasetelmaan. Tämä menettely varmistaa sen, että indeksin tuottamat hinnanmuutosarviot ovat otantateknisessä mielessä hyvin tarkkoja.

Otantojen suuren määrän ja toisistaan poikkeavien otanta-asetelmien johdosta indeksille on kuitenkin hyvin vaikeaa arvioida tilastollista keskivirhettä. Yleisesti on arvioitu indeksin olevan niin tarkka, että sen tulosten julkaiseminen nykyisellä yhden desimaalin tarkkuudella on tilastollisesti järkevää.

Markkinoille tulevien uusien liikkeiden ja palveluiden tarjoajien sisällyttäminen kuluttajahintaindeksiin tapahtuu periaatteessa samalla tavalla kuin uusien tuotteiden. Uusien liikkeiden aiheuttama harha on todennäköisesti vähäinen, koska vanhat (hintaindeksin otokseen kuuluvat) samalla segmentillä toimivat yritykset reagoivat usein uuden liikkeen markkinoille tuloon hintoja alentamalla (esim. eräiden ulkomaisten kauppaketjujen tulo Suomeen).

Kuluttajahintaindeksiin vaikuttaa myös ns. substituutioharha: perusperiodille arvioitu kulutusrakenne ei pysy muuttumattomana, koska kuluttajien kulutustottumukset vaihtuvat hyödykkeiden suhteellisten hintojen muuttuessa. Jos esimerkiksi lihan hinta nousisi nopeasti, kuluttajat saattaisivat ostaa enemmän kalaa ja vihanneksia. Tällöin kuluttajahintaindeksi kuvaisi perusajankohdan kulutuksen mukaisen eikä muuttuneen ostoskorin hinnan muutosta. Talousteorian mukaan kuluttajahintaindeksin vanhan kulutuskorin mukaisella indeksillä on taipumus näyttää suurempaa inflaatiota kuin tuoreemman kulutuskorin mukaisella indeksillä. Substituutioharha pienenee, kun painorakennetta päivitetään riittävän usein.

Elinkustannusindeksi 1951:10=100 ja yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi perustuvat kuluttajahintaindeksiin ja näin ollen indeksin yleiset virhelähteet ovat samat kuin kuluttajahintaindeksissä.

4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Tiedot kerätään tilastokuukauden 10.-20. päivä tai koko kuukautta koskevana. Tilastot laaditaan kuukausittain ja ne julkaistaan tilastokuukautta seuraavan kuun 14. päivänä tai lähimpänä arkipäivänä. Tammikuun indeksit julkaistaan helmikuun 19. tai lähimpänä arkipäivänä. Indeksit ovat ilmestyessään lopullisia.

5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Kuluttajahintaindeksi julkaistaan Tilastokeskuksen internetsivuilla. Sieltä löytyy tilaston pdf-julkaisu, joka on tilattavissa myös maksullisena paperijulkaisuna. Lisäksi tilastoista on saatavissa tietoa tietokantapalvelusta.

Tilastojen keskeiset kuvailutiedot on selvitetty tässä dokumentissa, joka sisältyy kuluttajahintaindeksin tilastosivustoon. Tilastokeskuksen verkkokoulussa on oma opintojakso hintaindekseistä. Sen yksi osuus käsittelee kuluttajahintaindeksin (tällä hetkellä kuluttajahintaindeksi 2005=100) laadintamenettelyjä tässä esitettyä tarkemmin. Kuluttajahintaindeksin www-sivustolla on mm. selvitys käytetyistä luokituksista ja käsitteistä ja indeksin yksityiskohtaisempi painorakenne.

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

6.1. Vertailtavuus muihin aineistoihin

Hintavertailutietoja tuottavat myös muut viranomaiset kuten Kilpailu- ja kuluttajavirasto ja Kuluttajatutkimuskeskus sekä yksityiset yritykset. Erilaisten menetelmien ja suppeampien otosten vuoksi ne saattavat antaa hintakehityksestä kuluttajahintaindeksistä poikkeavan kuvan. Hintakehitysarviot ovat kuitenkin usein lähellä toisiaan.

Kuluttajahintaindeksiä arvioidaan usein myös suhteessa tiedonkäyttäjän omiin kokemuksiin hinnanmuutoksista. Esimerkiksi euron käyttöönoton yhteydessä viitattiin usein siihen, että kuluttajan oman kokemuksen mukaan hinnat nousivat selvästi, vaikka kuluttajahintaindeksi ei näyttänytkään nousua. Kokemus yleistä inflaatiota suuremmasta (tai pienemmästä) hinnannoususta on mahdollinen, koska yhdenkään yksittäisen kuluttajan kulutuskori ei ole täysin samanlainen kuin kuluttajahintaindeksin perustana oleva keskimääräinen kulutuskori. Esimerkiksi alkoholin hinnanmuutokset näkyvät keskimääräisessä inflaatiossa, koska alkoholiin käytetään huomattava summa rahaa. Raittiin henkilön oman kulutuskorin hinta ei tässä tapauksessa kuitenkaan muutu.

6.2. Vertailtavuus historiatietoihin

Kuluttajahintaindeksin hyödykekoria tai luokituksia muutettaessa tilastosarjat kytketään toisiinsa ketjuttamalla. Menettelyn avulla saadaan pitkiä aikasarjoja yleisestä inflaatiosta. Varhaisin virallinen inflaatiosarja alkaa vuodesta 1914. Jälkikäteen on tuotettu sarja, joka alkaa vuodesta 1860.

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Kuluttajahintaindeksi on osa vakiintunutta makrotaloudellista tilastotuotantoa. Indeksin tietoja käytetään mm. kansantalouden tilinpidon yksityisen kulutuksen deflaattorina, joten tilinpidon kulutusaikasarjat ja kuluttajahintaindeksin sarjat ovat teknisistä syistä varsin yhtenäisiä. Tärkeimpänä käsitteellisenä poikkeamana suhteessa kansantalouden tilinpitoon on omistusasuminen, jossa tilinpidon käyttämä vuokraekvivalenssimenettely saattaa johtaa erilaiseen tulokseen kuin kuluttajahintaindeksin hankintakustannusten mittaamiseen perustuva menettely.

Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi kattaa vajaat 90 prosenttia kansallisen indeksin kulutuskorista. Yhdenmukaistettuun kuluttajahintaindeksiin eivät kuulu omistusasuminen, korot, rahapelit ja veroluonteiset maksut, jotka ovat mukana kansallisessa kuluttajahintaindeksissä. Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot tuottavat yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä (Harmonised Index of Consumer Prices). Näistä EU:n tilastovirasto laskee EU- ja Euroalueiden indeksit.


Lähde: Kuluttajahintaindeksi, Tilastokeskus

Lisätietoja: Juhani Pekkarinen 09 1734 3476, Johanna Leivo 09 1734 3397, kuluttajahintaindeksi@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Leena Storgårds


Päivitetty 14.1.2013

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuluttajahintaindeksi [verkkojulkaisu].
ISSN=1796-3524. joulukuu 2012, Laatuseloste: Kuluttajahintaindeksit . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 17.12.2017].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khi/2012/12/khi_2012_12_2013-01-14_laa_001_fi.html

Jaa