Tästä tilastosta on olemassa uudempi julkaisu

Tuorein julkaisu: Kuluttajahintaindeksi 2014, lokakuu

Laatuseloste: Kuluttajahintaindeksit

1. Tilastotietojen relevanssi

1.1 Yhteenveto tietosisällöstä ja käyttötarkoituksesta

Kuluttajahintaindekseihin kuuluu neljä indeksiä eli Kuluttajahintaindeksi, Elinkustannusindeksi, Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi ja Kiinteäveroinen yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi. Indeksit mittaavat kuluttajien tavaroista ja palveluista maksamien hintojen kehitystä. Ne kertovat, kuinka paljon tavaroiden ja palvelujen hinnat ovat muuttuneet vertailuajankohtaan nähden.

Kuluttajahintaindeksi on yleisin inflaatiomittari. Sitä käytetään rahanarvon muutosten mittarina talouspolitiikassa sekä talouden eri aloilla.

Elinkustannusindeksi-nimitystä on Suomessa käytetty vuoteen 1958 asti nykyisen kuluttajahintaindeksi-nimityksen synonyymina. Elinkustannusindeksi 1951:10=100-indeksi on aikasarja, joka kuvaa kuluttajahintojen kehitystä käyttäen kulloinkin laadittavan ajantasaisen kuluttajahintaindeksin tietoja. Se kuvaa siis inflaatiota samalla tavalla kuin perusvuodeltaan uusin kuluttajahintaindeksi. Elinkustannusindeksi on tarkoitettu käytettäväksi erityisesti vuokra- ja muissa sopimuksissa kompensoimaan rahanarvon muutoksia. Elinkustannusindeksin etuna sopimuskäytössä on se, että lukusarja jatkuu katkeamatta myös silloin, kun kuluttajahintaindeksin sarjoihin tulee katkoksia indeksiuudistusten yhteydessä.

Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot tuottavat yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä (Harmonised Index of Consumer Prices). Näistä EU:n tilastovirasto laskee painottamalla EU- ja EMU-tasoiset indeksit. Yhdenmukaistettujen kuluttajahintaindeksien pääasiallinen käyttötarkoitus on EU-maiden välinen inflaatiovertailu. Euroopan keskuspankki käyttää yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä rahapolitiikassaan inflaation mittarina. Erona kuluttajahintaindeksiin on se, että yhdenmukaistetusta kuluttajahintaindeksistä on kansainvälisen vertailukelpoisuuden saavuttamiseksi jätetty pois omistusasumiseen, korkoihin ja rahapeleihin liittyvät menot. Kiinteäveroisessa yhdenmukaistetussa kuluttajahintaindeksissä hyödykeverot pidetään kiinteinä, jolloin indeksi mittaa markkinainflaatiota.

1.2. Tilastojen keskeiset käsitteet, luokitukset ja aineistot

Kuluttajahintaindeksin ja yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin keskeinen käsite on inflaation vuosimuutos, jolla tarkoitetaan indeksin kuvaaman kulutuskorin keskimääräistä hinnanmuutosta edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta. Kuluttajahintaindeksissä julkistetaan myös hinnanmuutokset edellisestä kuukaudesta.

Elinkustannusindeksin keskeinen käsite on pisteluku, joka kuvaa kuluttajahintojen muutosta vuoden 1951 lokakuusta. Pistelukuja vertaamalla voidaan laskea inflaatioarvio mille tahansa indeksin kattamalle aikavälille. Elinkustannusindeksistä ei julkaista alaindeksejä, ainoastaan kokonaispisteluku.

Tilastossa käytetään yksityisen kulutuksen käyttötarkoituksen mukaista hyödykeluokitusta (COICOP, Classificiation Of Individual Consumption by Purpose). COICOP on yksi Yhdistyneiden Kansakuntien kansantalouden tilinpitojärjestelmän mukaisista luokituksista. Kuluttajahintaindeksissä käytettävä luokittelu on vahvistettu Euroopan unionin Komission asetuksella (EC) No 2214/96. Kansallista käyttöä varten luokitusta on edelleen jonkin verran tarkennettu.

Tilastokeskuksen haastattelijat keräävät kuluttajahintaindeksiä varten kuukausittain noin 50 000 päivittäistavaroiden, kestokulutushyödykkeiden ja palvelujen hintaa 483 hyödykkeestä noin 2700 liikkeestä. Nämä hinnat kattavat noin 50 prosenttia kulutuskorin arvosta. Lisäksi kerätään hintatietoja keskitetysti Tilastokeskuksessa ja käytetään mm. Tilastokeskuksen vuokratilaston, asuntojen hintatilaston, kiinteistöjen hintaindeksin ja rakennuskustannusindeksin tietoja. Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Kela ja eräät muut viranomaiset tuottavat tietoja kuluttajahintaindeksiä varten.

1.3. Lainsäädännöllinen perusta ja suositukset

Kuluttajahintaindeksin ja elinkustannusindeksin laadinta perustuu ILO:n työtilastokonventioon n:o 160, jonka Suomi on ratifioinut vuonna 1987. Indeksien laadinnassa noudatetaan konventioon liittyviä kansainvälisiä suosituksia.

Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin laskentaa ohjaavat EU-säädökset. Perusasetuksena on Euroopan neuvoston asetus numero 2494/95, jossa säädetään EU-jäsenmaiden vertailukelpoisen kuluttajahintaindeksin laadinnasta. Lisäksi on useita Komission asetuksia, joissa on säädetty yhdenmukaistetun indeksin laskentamenettelyistä sekä sen kattavuudesta.

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Kulutuskorin muodostamisessa arvioidaan yksityisten kotitalouksien kulutuksen rakenne eli kuinka paljon kuluttajat käyttävät vuoden aikana rahaa erilaisten tavaroiden ja palveluiden ostamiseen. Pääasiallisena lähteenä käytetään kansantalouden tilinpidon yksityistä kulutusta koskevia tietoja, jotka perustuvat Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen tietoihin. Niiden lisäksi käytetään mm. keskusliikkeiden ja toimialajärjestöjen aineistoja. Kulutuskorin rakenne ja siihen liittyvät hyödykeotokset uusitaan 4–5 vuoden välein.

Kuukausittaisen hintaseurannan peruslähde on kuluttajahintaindeksin oma tiedonkeruu, joka päivittäistavaroiden osalta perustuu liikevaihdolla painotettuun otokseen vähittäiskaupoista. Kestokulutus- ja puolikestävien tavaroiden keruu perustuu harkinnanvaraiseen liikeotokseen suurimmista kaupungeista. Muista tilastojärjestelmistä tulevat hintatiedot on kuvattu erikseen näiden tilastojen kuvausten yhteydessä.

Kerätyistä hintatiedoista muodostetaan hintasuhteita, joissa verrataan tarkalleen saman hyödykkeen hintaa perus- ja vertailuajankohtana samassa liikkeessä. Hintasuhteista lasketaan edelleen ns. mikroindeksiluokissa (hyödyke x alue) painottamattomat geometriset keskiarvot. Näistä mikroindekseistä lasketaan aritmeettiset painotetut hintaindeksit hyödykeluokituksen eri tasoille. Indeksissä käytetään mikroindeksien aggregointiin perusajankohdan kulutusrakenteeseen perustuvia painoja. Tällaista menettelyä kutsutaan Laspeyres-tyyppiseksi hintaindeksiksi.

Elinkustannusindeksi lasketaan ketjutuskertoimella aina perusvuodeltaan uusimmasta kuluttajahintaindeksistä.

Koska yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi perustuu kuluttajahintaindeksiin, ovat indeksin laadintamenetelmät pääasiassa samat kuin kuluttajahintaindeksissä. Yhdenmukaistetussa kuluttajahintaindeksissä kulutusrakenne päivitetään painojen hintapäivityksen avulla vuosittain.

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

3.1. Tilastojen kattavuus

Kuluttajahintaindeksin ja elinkustannusindeksin perustana olevat hyödyke- ja liikeotokset kattavat kuvattavan ilmiöalueen varsin yksityiskohtaisesti. Yksityistä kulutusta koskeva tietopohja perustuu vakiintuneisiin tilastojärjestelmiin. Tilastoalueelta on olemassa lukuisia kansainvälisiä suosituksia. Tilastoa koskevan ulkoisen arvion (Kansainvälinen valuuttarahasto IMF vuonna 2005) mukaan Suomen kuluttajahintaindeksin laadinnassa pyritään noudattamaan näitä suosituksia.

Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksi kattaa kansallisesta indeksistä noin 86 prosenttia. Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin kulutuskoriin eivät kuulu omistusasuminen, rahapelit, korot ja veroluonteiset maksut.

3.2. Tilaston tarkkuus

Tilasto perustuu moniin aineistoihin ja otantajärjestelmiin. Laskentaratkaisussa otannoista johtuvaa satunnaisuutta vähentää se, että tilasto perustuu paneeliasetelmaan. Tämä menettely varmistaa sen, että indeksin tuottamat hinnanmuutosarviot ovat otantateknisessä mielessä hyvinkin tarkkoja.

Otantojen suuren määrän ja toisistaan poikkeavien otanta-asetelmien johdosta indeksille on kuitenkin hyvin vaikeaa arvioida tilastollista keskivirhettä. Yleisesti on arvioitu indeksin olevan niin tarkka, että sen tulosten julkaiseminen nykyisellä yhden desimaalin tarkkuudella on tilastollisesti järkevää.

Markkinoille tulee myös uusia liikkeitä ja palveluiden tarjoajia. Näiden mukaantulo kuluttajahintaindeksiin tapahtuu periaatteessa samalla tavalla kuin uusien tuotteiden mukaantulo. Uusien liikkeiden aiheuttama harha on todennäköisesti vähäinen, koska vanhat (hintaindeksin otokseen kuuluvat) samalla segmentillä toimivat yritykset reagoivat usein uuden liikkeen markkinoille tuloon hintoja alentamalla (esim. eräiden ulkomaisten kauppaketjujen tulo Suomeen).

Kolmas, hintaindekseille ominainen harhatyyppi on ns. substituutioharha. Kuluttajahintaindeksin tapauksessa substituutioharha liittyy siihen, että perusperiodille arvioitu kulutusrakenne ei välttämättä pysy ajan tasalla, koska kuluttajien kulutustottumukset muuttuvat hyödykkeiden suhteellisten hintojen muuttuessa. Esimerkiksi, jos lihan hinta nousisi nopeasti, saattaisivat kuluttajat ryhtyä ostamaan enemmän kalaa ja vihanneksia. Tällaisessa tilanteessa kuluttajahintaindeksi kuvaa edelleen oikein perusajankohdan mutta ei yhtä hyvin muuttunutta kulutuskoria. Talousteorian mukaan kuluttajahintaindeksin vanhan kulutuskorin mukaisella indeksillä on taipumus näyttää suurempaa inflaatiota kuin tuoreemman kulutuskorin mukaisella indeksillä.

Elinkustannusindeksi 1951:10=100 ja yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi perustuvat kuluttajahintaindeksiin ja näin ollen indeksin yleiset virhelähteet ovat samat kuin kuluttajahintaindeksissä.

4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Tiedot kerätään tilastokuukauden 10.-20. päivä tai koko kuukautta koskevana. Tilastot laaditaan kuukausittain ja ne julkaistaan tilastokuukautta seuraavan kuun 14. päivänä tai lähimpänä arkipäivänä. Tammikuun indeksit julkaistaan helmikuun 19. päivänä tai lähimpänä arkipäivänä. Kaikki neljä indeksiä ovat ilmestyessään lopullisia.

5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Kuluttajahintaindeksi julkaistaan Tilastokeskuksen internetsivuilla. Sieltä löytyy tilaston pdf-julkaisu, joka on tilattavissa myös maksullisena paperijulkaisuna. Lisäksi tilastoista on saatavissa tietoa tietokantapalvelusta.

Keskeiset, yleiset kuvailutiedot on selvitetty tässä dokumentissa, joka sisältyy kuluttajahintaindeksin tilastosivustoon. Tilastokeskuksen verkkokoulussa on oma opintojakso hintaindekseistä. Sen yksi osuus käsittelee kulloinkin voimassa olevan kuluttajahintaindeksin (tällä hetkellä kuluttajahintaindeksi 2010=100) laadintamenettelyjä tässä esitettyä tarkemmin. Kuluttajahintaindeksin www-sivustolla on mm. selvitys käytetyistä luokituksista ja käsitteistä ja indeksin yksityiskohtaisempi painorakenne.

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

6.1. Vertailtavuus muihin aineistoihin

Hintavertailutietoja tuottavat myös muut viranomaiset ja yksityiset yritykset kuten Kuluttajavirasto, Kuluttajatutkimuskeskus ja tiedotusvälineet. Erilaisten menetelmien ja suppeampien otosten vuoksi ne saattavat antaa hintakehityksestä hieman poikkeavan kuvan kuin kuluttajahintaindeksi. Hintakehitysarviot ovat usein lähellä toisiaan.

Kuluttajahintaindeksiä arvioidaan usein myös suhteessa tiedonkäyttäjän omiin kokemuksiin hinnanmuutoksista. Esimerkiksi euron käyttöönoton yhteydessä usein viitattiin siihen, että oma kokemus sanoo hintojen nousseen selvästi vaikkei kuluttajahintaindeksi näyttäisikään nousua.

Kokemus yleistä inflaatiota suuremmasta (tai pienemmästä) hinnannoususta on mahdollinen, koska yhdenkään yksittäisen kuluttajan kulutuskori ei ole täysin samanlainen kuin kuluttajahintaindeksin perustana oleva keskimääräinen kulutuskori. Esimerkiksi alkoholin hinnanmuutokset näkyvät keskimääräisessä inflaatiossa, koska alkoholiin käytetään huomattava summa rahaa. Raittiin henkilön oman kulutuskorin hinta ei tässä tapauksessa kuitenkaan muuttuisi.

6.2. Vertailtavuus historiatietoihin

Kun kuluttajahintaindeksin hyödykekoria tai luokituksia muutetaan, tilastosarjat kytketään toisiinsa ketjuttamalla. Menettelyn seurauksena on saatavissa pitkiä aikasarjoja yleisestä inflaatiosta. Varhaisin virallinen inflaatiosarja alkaa vuodesta 1914. Jälkikäteen on tuotettu sarja, joka alkaa vuodesta 1860.

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Kuluttajahintaindeksi on osa vakiintunutta makrotaloudellista tilastotuotantoa. Indeksin tietoja käytetään mm. kansantalouden tilinpidon yksityisen kulutuksen deflaattorina, joten tilinpidon kulutusaikasarjat ja kuluttajahintaindeksin sarjat ovat teknisistä syistä varsin yhtenäisiä. Tärkeimpinä käsitteellisinä poikkeamina suhteessa kansantalouden tilinpitoon on omistusasuminen, jossa tilinpidon käyttämä vuokraekvivalenssimenettely saattaa johtaa erilaiseen tulokseen kuin kuluttajahintaindeksin hankintakustannusten mittaamiseen perustuva menettely.

Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi kattaa noin 86 prosenttia kansallisen indeksin kulutuskorista. Yhdenmukaistettuun kuluttajahintaindeksiin eivät kuulu omistusasuminen, korot, rahapelit ja veroluonteiset maksut, jotka ovat mukana kansallisessa kuluttajahintaindeksissä. Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot tuottavat yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä (Harmonised Index of Consumer Prices). Näistä EU:n tilastovirasto laskee EU- ja EMU-tasoiset indeksit.


Lähde: Kuluttajahintaindeksi, Tilastokeskus

Lisätietoja: Juhani Pekkarinen (09) 1734 3476, Christina Telasuo (09) 1734 3472, Mari Ylä-Jarkko (09) 1734 3310, kuluttajahintaindeksi@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Kari Molnar


Päivitetty 18.2.2011

Julkaisun sisällysluettelo (Kuluttajahintaindeksi 2011, tammikuu)

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuluttajahintaindeksi [verkkojulkaisu].
ISSN=1796-3524. tammikuu 2011, Laatuseloste: Kuluttajahintaindeksit . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 26.11.2014].
Saantitapa: http://tilastokeskus.fi/til/khi/2011/01/khi_2011_01_2011-02-18_laa_001_fi.html

Linkkipolku

Olet sivulla: Etusivu > Tilastot > Hinnat ja kustannukset > Kuluttajahintaindeksi > 2011 > tammikuu > Laatuseloste: Kuluttajahintaindeksit

Navigointi

Tilastot

Hinnat ja kustannukset

Kuluttajahintaindeksi

Linkki rss-syötteeseen

På svenska In English Tulostusversio
Hakemisto| Sivukartta| Palaute| Yhteystiedot
Förstasidan| Home
Etusivu Tilastot Tietoa tilastoista Tiedonkeruut Tuotteet ja palvelut Ajankohtaista Tilastokeskus

Haku

Tilastokeskus
Tilastokeskus PalloVaihde 029 551 1000 PalloYhteystiedot PalloTekijänoikeudet ja käyttöehdot PalloPalaute