Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

6. Lainsäädännön ja sääntelyn vaikutus innovaatiotoimintaan

Lainsäädännön ja sääntelyn vaikutuksista innovaatiotoimintaan kysyttiin yrityksiltä tarkemmin nyt ensimmäistä kertaa. Kysymys kattoi usean alan lainsäädäntöä, eli vastauksissa näkyy se, että yritykselle toinen lainsäädäntö voi vaikuttaa innovaatiotoimintaa edistävästi ja toinen taas voidaan kokea pikemminkin kehittämistoimintaa haittaavana tilanteesta riippuen.

Neljäsosa innovaatiotoimintaa harjoittaneista arvioi ettei lainsäädäntö aiheuttanut merkittäviä ongelmia innovaatiotoiminnalle vuosina 2014–2016. Kaikkiaan 16 prosenttia vastasi vähintään jonkin lainsäädännön stimuloineen yrityksen innovaatiotoimintaa. Lähes joka kolmas, 30 prosenttia, arvioi jonkin lainsäädännön aiheuttaneen epävarmuutta innovaatiotoimintaan ja neljäsosa innovoineista koki lainsäädännön aiheuttaneen ylimääräistä taakka toiminnalle eli esimerkiksi liian ohjailevan lainsäädännön myötä enemmän rasitetta yritykselle kuin lainsäädännön tavoitteiden toteutumisen kannalta olisi tarpeen.

Noin joka viidennelle innovoineelle mainittu lainsäädäntö ei ollut innovaatiotoiminnan kannalta lainkaan relevantti.

Kuvio 20. Lainsäädännön ja sääntelyn vaikutus innovaatiotoimintaan teollisuudessa ja palvelualoilla 2014–2016, osuus innovaatiotoimintaa harjoittaneista

Kuvio 20. Lainsäädännön ja sääntelyn vaikutus innovaatiotoimintaan teollisuudessa ja palvelualoilla 2014–2016, osuus innovaatiotoimintaa harjoittaneista

Mainitusta lainsäädännöstä yleisimmin innovaatiotoimintaa stimuloivaksi noteerattiin ympäristölainsäädäntö, ja toiseksi yleisimmin tuoteturvallisuus- ja kuluttajansuojalainsäädäntö. Jälkimmäinen arvioitiin yleisimmin myös ylimääräistä taakkaa aiheuttavaksi sääntelyksi, ja se koettiin mainitusta sääntelystä yleisimmin myös kansallisesti pirstaloituneeksi EU-maissa. Kukin mainitusta lainsäädännöstä sai neljältä kymmenestä innovaatiotoimintaa harjoittaneesta arvion, ettei lainsäädäntö aiheuttanut merkittäviä ongelmia. Eniten epävarmuutta innovointiin näyttäisi tulosten perusteella aiheuttavan tietosuojalainsäädäntö ja immateriaalioikeudet.

Lainsäädännön ja sääntelyn vaikutukset innovaatiotoiminnalle nähtiin yleisesti palveluissa ja teollisuudessa pitkälti samansuuntaisesti. Yritysten, jotka arvioivat, ettei mainittu lainsäädäntö aiheuttanut merkittäviä ongelmia innovaatiotoiminnalle, osuus oli suurempi teollisuudessa kuin palveluissa. Palvelualoilla taas suurempi osa yrityksistä katsoi, ettei lainsäädäntö ollut relevantti kysymyksen tarkoittamassa mielessä.

Kokoluokittainen tarkastelu osoitti, että mainittu lainsäädäntö oli vähemmän relevantti pienten yritysten innovaatiotoiminnalle kuin suurille yrityksille. Tuoteturvallisuus- ja kuluttajansuojalainsäädäntö, työturvallisuuslainsäädäntö stimuloivat suurimpien yritysten innovaatiotoimintaa muita yleisemmin. Ympäristölainsäädäntö ja immateriaalioikeudet stimuloivat etenkin teollisuusyritysten innovaatiotoimintaa ja tietosuojalainsäädäntö innovaatiotoimintaa palvelualoilla.

Taulukko 1. Lainsäädännön ja sääntelyn eri osa-alueiden vaikutus innovaatiotoimintaan yrityksen kokoluokan mukaan 2014-2016, osuus innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä

Yrityksen henkilöstön kokoluokka / Lainsäädäntö            Stimuloi
innovaatio-
toimintaa
Ei aiheuttanut
merkittäviä ongelmia
Aiheutti
epä-
varmuutta
Aiheutti
ylimääräistä taakkaa
Oli epä-
yhtenäinen EU-maissa
Ei
relevantti
  % % % % % %
Henkilöstö 10–49  
Tuoteturvallisuus/kuluttajansuojalainsäädäntö 4,9 36,3 6,3 10,2 2,0 43,2
Operatiivinen ja työturvallisuuslainsäädäntö 3,3 38,7 5,9 9,1 0,8 43,3
Ympäristölainsäädäntö 4,4 38,7 5,5 7,8 1,7 44,0
Immateriaalioikeudet 3,8 39,3 9,1 5,7 0,5 43,1
Verolainsäädäntö 0,9 40,7 7,4 5,9 1,2 45,0
Työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntö 1,5 38,1 5,6 6,3 0,8 48,1
Tietosuoja 2,7 41,1 9,8 8,2 0,9 39,2
Muu lainsäädäntö 1,7 38,0 6,5 5,5 1,8 48,3
Henkilöstö 50–249  
Tuoteturvallisuus/kuluttajansuojalainsäädäntö 9,4 35,6 6,9 11,8 2,3 38,3
Operatiivinen ja työturvallisuuslainsäädäntö 7,7 46,5 3,3 8,6 1,4 34,3
Ympäristölainsäädäntö 10,2 37,9 5,8 8,7 1,9 39,2
Immateriaalioikeudet 3,8 45,8 9,2 3,9 0,4 38,6
Verolainsäädäntö 1,0 43,4 7,2 4,4 1,4 44,7
Työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntö 1,9 44,1 4,7 4,9 1,2 44,5
Tietosuoja 4,4 42,6 13,8 8,5 1,1 32,5
Muu lainsäädäntö 2,8 42,3 6,6 6,7 1,9 41,5
Henkilöstö 250–  
Tuoteturvallisuus/kuluttajansuojalainsäädäntö 16,2 39,8 10,7 12,7 6,8 25,9
Operatiivinen ja työturvallisuuslainsäädäntö 12,1 54,9 4,6 3,9 0,7 25,5
Ympäristölainsäädäntö 23,5 39,6 9,9 8,2 3,1 24,9
Immateriaalioikeudet 11,2 45,1 11,5 8,7 2,1 28,5
Verolainsäädäntö 2,0 49,6 5,5 6,3 2,2 36,0
Työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntö 2,0 55,5 2,5 4,1 1,4 36,9
Tietosuoja 11,1 40,3 17,2 14,1 2,2 21,9
Muu lainsäädäntö 6,5 43,9 8,1 6,8 5,3 35,1

Lähde: Innovaatiotoiminta 2016, Tilastokeskus

Lisätietoja: Mervi Niemi 029 551 3263, Heidi Pirkola 029 551 3246, tiede.teknologia@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Sami Saarikivi


Päivitetty 12.4.2018

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Innovaatiotoiminta [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-4380. 2016, 6. Lainsäädännön ja sääntelyn vaikutus innovaatiotoimintaan . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 28.3.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/inn/2016/inn_2016_2018-04-12_kat_006_fi.html