tk-icons
Sivuston näkymät

Työolot ovat osiensa summa – liiallinen kiire syö kehittymis- ja vaikutusmahdollisuuksien painoarvoa

9.9.2020
Kuva: Shutterstock

Kehittymis- ja vaikutusmahdollisuudet, sosiaalinen ympäristö sekä työn intensiivisyys näyttävät työhyvinvoinnin, työtyytyväisyyden ja sitoutumisen kannalta merkittävämmiltä tekijöiltä kuin työaikajoustot ja työympäristön fyysiset tekijät. Profiloitujen ryhmien väliset erot työtyytyväisyydessä, hyvinvoinnissa ja oirehtimisessa selittyvät todellisilla eroilla työoloissa.

Tilastokeskuksen vuoden 2018 työolotutkimuksen erityisteemana oli työelämää viime vuosina mullistanut digitalisaatio. Tutkimuksen tulokset kertovat ristiriitaisesta kehityksestä työoloissa.

Yhtäältä nähtävissä on paljon myönteistä aina parantuneesta sosiaalisesta tuesta vahvistuneeseen työn imuun, mutta toisaalta erityisesti naispalkansaajien kokema kiire ja jaksamisongelmat ovat kasvaneet ennätyslukuihin. (Sutela & Pärnänen & Keyriläinen 2019)

Mikä ristiriitaa selittää?

Olemme profiloineet suomalaispalkansaajat viiteen eri ryhmään työolojen eri ulottuvuuksien perusteella. Työolotutkimuksen aineistolla näin syntyvä ryhmittely osoittaa, että työelämän ilmiöt eivät ole kohdelleet kaikkia palkansaajaryhmiä tasapuolisesti, vaan näkyvissä on työolojen selkeää polarisaatiota.

Hyviksi töiksi kutsumassamme ryhmässä (35 % palkansaajista) kaikki mittaamamme työn eri ulottuvuudet (kehittymis- ja vaikutusmahdollisuudet, sosiaalinen ympäristö, työajan joustavuus, fyysinen työympäristö, työn intensiivisyys) toteutuvat hyvin. Myös suorittavissa kelpo töissä (18 %) yleisvaikutelma on hyvä, vaikka työajat eivät juuri joustakaan ja työympäristön fyysisiä haittatekijöitä esiintyy keskimääräistä enemmän.

Kiireen pilaamissa töissä (17 %) kaikki olisi muuten mainiosti, mutta aikapaineet ja työn henkinen rasittavuus ovat kovemmat kuin muissa ryhmissä. Kuormittavia töitä (11 %) vaivaavat paitsi kehittymis- ja vaikutusmahdollisuuksien sekä sosiaalisen ympäristön puutteet, myös kiire ja työn henkinen rasittavuus – toisaalta työaikojen joustojen ja fyysisen ympäristön kannalta asiat ovat keskimääräistä paremmin.

Suorittavissa rankoissa töissä (20 %) kaikki mitatut työolojen ulottuvuuden näyttävät toteutuvan keskimääräistä huonommin.

Tässä artikkelissa tarkastelemme eri työoloprofiileja lähemmin siitä näkökulmasta, miten työelämän läpäisseen digitalisaation vaikutukset työhön, työtyytyväisyys ja ennen kaikkea työhyvinvointi ilmenevät eri ryhmissä.

Vahvistaako tällainen näkökulma ensihavaintoa polarisoituneesta palkansaajakunnasta vai jääkö työoloprofiilien yhteys esimerkiksi koettuun hyvinvointiin heikoksi? Entä onko tällä tavoin mahdollista erottaa työoloista tekijöitä, joiden vaikutus työtyytyväisyyteen ja työhyvinvointiin on erityisen suuri?

Digitalisaation myönteiset puolet kasautuvat hyviin töihin…

Yhdeksän kymmenestä palkansaajasta käytti vuonna 2018 työssään erilaisia digitaalisia sovelluksia ja välineitä. Käytön yleisyys vaihtelee sosioekonomisen aseman mukaan, mikä heijastuu myös työoloprofiileihin.

Toimihenkilöpainotteisissa kiireen pilaamissa töissä käytännössä kaikki käyttivät digivälineitä. Samoin hyvissä töissä ja kuormittavissa töissä osuus nousi yli 90 prosentin. Suorittavien kelpo töiden ja suorittavien rankkojen töiden tekijöillä käyttö oli vähäisempää, mutta niissäkin noin 80 prosentin luokkaa. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Digitaaliset laitteet ja sovellukset työssä työoloprofiileittain
                            Hyvät työt Suorittavat kelpo Kiireen pilaamat Suorittavat rankat työt Kuormittavat työt Yhteensä
Käyttää digitaalisia välineitä tai sovelluksia työssään 93 % 78 % 99 % 83 % 95 % 90 %
Käyttää vähintään 5 eri laitetta tai sovellusta työssään 33 % 13 % 49 % 15 % 41 % 30 %
Käyttää vähintään puolet työajastaan digitaalisia välineitä tai sovelluksia 66 % 35 % 83 % 36 % 80 % 59 %
             
Digi lisännyt työn tehokkuutta* 67 % 49 % 67 % 43 % 52 % 58 %
Digi lisännyt työn nopeatempoisuutta* 52 % 39 % 73 % 50 % 65 % 55 %
Digi lisännyt työn kuormittavuutta* 22 % 24 % 54 % 45 % 46 % 35 %
Digi lisännyt työntekoa koskevaa valvontaa* 38 % 39 % 44 % 56 % 47 % 44 %
Digi lisännyt luovuuden käyttöä työssä* 44 % 27 % 41 % 25 % 31 % 36 %
Erittäin tyytyväinen digitalisaation mahdollistamiin työnteon tapoihin* 28 % 15 % 20 % 8 % 17 % 20 %
             
Tietoteknisten sovellusten toimintahäiröt keskeyttävät työntekoa päivittäin* 17 % 14 % 29 % 30 % 28 % 22 %
Toistuva uusien järjestelmien opettelu heikentää työviihtyvyyttä* 5 % 5 % 15 % 21 % 22 % 12 %
Saa aivan riittävästi tukea tietotekniikan tai sovellusten käytössä* 63 % 61 % 38 % 36 % 31 % 49 %
Pelkää, ettei opi käyttämään uutta teknologiaa riittävän hyvin 7 % 10 % 15 % 20 % 17 % 12 %
Pelkää, että oma työpanos korvataan teknologialla 5 % 5 % 7 % 12 % 14 % 8 %
* Vain digilaitteita tai tietotekniikkaa käyttävät

Lähde: Työolotutkimus 2018, Tilastokeskus

Digitaalisten välineiden käytön määrä noudattelee edellä kuvattua jaottelua. Kiireen pilaamissa, kuormittavissa ja hyvissä töissä digilaitteita oli käytössä useita, niitä käytettiin suurempi osa työajasta ja omat digitaidot arvioitiin paremmiksi kuin suorittavissa kelpo töissä ja suorittavissa rankoissa töissä.

Kun tarkastellaan digilaitteita käyttävien palkansaajien kokemuksia niistä, kuvasta tulee kuitenkin hieman monivivahteisempi.

Hyvissä töissä painotettiin keskimääräistä useammin digitalisaation lisänneen työn tehokkuutta, kun taas työn kuormittavuutta se oli lisännyt keskimääräistä vähemmän. Suorittavissa rankoissa töissä ja kuormittavissa töissä tilanne oli täysin päinvastainen: työn koettiin tehostuneen digilaitteiden myötä keskimääräistä vähemmän, mutta kuormituksen kasvaneen keskimääräistä enemmän.  

Kaiken kaikkiaan digitalisaation myönteiset puolet tuntuvat kasautuvan hyviin töihin.

…ja ongelmat hiertävät muissa

Ilmiön ongelmallisemmat puolet – kasvanut kuormitus, työn keskeytyminen toimintahäiriöiden vuoksi, ahdistus toistuvasta uusien järjestelmien opettelusta, pelko digikelkasta putoamisesta, tietoteknisen tuen riittämättömyys – korostuvat kiireen pilaamissa töissä, suorittavissa rankoissa töissä ja kuormittavissa töissä.

Suorittavissa rankoissa töissä lisäksi koetaan erityisen usein digitalisaation lisänneen työtä koskevaa valvontaa. Myös pelko siitä, että oma työpanos korvataan tulevaisuudessa teknologialla vaivaa keskimääräistä useammin tätä ryhmää sekä kuormittavia töitä tekeviä.

Kiireen pilaamissa töissä, erona näihin kahteen muuhun ryhmään, nähdään digitalisaation kielteisten puolien lisäksi kuitenkin keskimääräistä useammin myös myönteisiä puolia: ei vain kuormituksen vaan myös työn tehokkuuden ja mahdollisuuden luovuuden käyttöön katsotaan kasvaneen digivälineiden myötä. Digitalisaatio näyttäisi ylipäänsä muuttaneen työnteon tapaa voimakkaimmin juuri kiireen pilaamissa töissä.

Työtyytyväisyydessä sekä työn ja muun elämän yhteensovittamisessa myös selvä polarisaatio

Työoloprofiilien perusteella muodostettujen ryhmien polarisoituminen näkyy selvästi myös yleisessä työtyytyväisyydessä, tyytyväisyydessä työn ja muun elämän yhteensovittamiseen, nykyiseen työhön sitoutumisessa sekä eläkeaikeissa. (Taulukko 2.) 

Taulukko 2. Tyytyväisyys, työn merkitys, sitoutuminen ja eläkeaikeet työoloprofiileittain
                        Hyvät työt Suorittavat kelpo Kiireen pilaamat Suorittavat rankat työt Kuormittavat työt Yhteensä
Erittäin tyytyväinen nykyiseen työhönsä 50 % 34 % 28 % 8 % 4 % 30 %
Erittäin tyytyväinen työn ja muun elämän yhteensovittamiseen 42 % 34 % 18 % 14 % 16 % 28 %
Työn ja vapaa-ajan raja on kohdallani häilyvä 27 % 13 % 47 % 24 % 34 % 28 %
Pitää työtään erittäin tärkeänä ja merkittävänä 39 % 39 % 43 % 34 % 25 % 37 %
Näkee työnsä tuloksellisena tai hyödyllisenä 42 % 43 % 32 % 28 % 18 % 35 %
Vaihtaisi työpaikkaa, jos voisi samalla palkalla 36 % 39 % 48 % 68 % 74 % 49 %
Ajatellut usein eläkkeelle jäämistä ennen alinta eläkeikää* 14 % 21 % 22 % 30 % 29 % 22 %
Ansiotyö erittäin tärkeä elämänalue 65 % 64 % 68 % 58 % 59 % 63 %
*Yli 50-vuotiaat

Lähde: Työolotutkimus 2018, Tilastokeskus

Hyviä töitä tekevillä erityisesti työtyytyväisyys, mutta myös tyytyväisyys työn ja muun elämän yhteensovittamiseen on hyvällä tolalla. Myös suorittavissa kelpo töissä sekä yleinen työtyytyväisyys että tyytyväisyys työn ja muun elämän yhteensovittamiseen on yli keskiarvon.

Tämä on mielenkiintoista, sillä työaikojen joustot sekä työn ja vapaa-ajan välinen raja piirtyvät näissä kahdessa ryhmässä täysin eri tavoin. Hyvissä töissä on paljon työntekijälähtöisiä joustoja, mutta raja työn ja vapaa-ajan välillä on keskitasoa. Suorittavissa kelpo töissä joustoja ei juuri ole, mutta toisaalta raja elämänalueiden välillä on erityisen selvä.

Kiireen pilaamissa töissä ongelmana on ennen kaikkea työn ja muun elämän yhteensovittaminen, vaikka yleinen työtyytyväisyys onkin lähes keskitasoa. Hyvistä työaikajoustoista huolimatta työn henkinen rasittavuus heijastunee myös työn ulkopuolelle jäävään aikaan. Tässä ryhmässä raja työn ja muun elämän välillä onkin erityisen häilyvä.

Suorittavissa rankoissa töissä ja kuormittavissa töissä työhönsä tyytyväisten osuus on huomattavan alhainen. Kehumista ei ole tyytyväisyydessä työn ja perheen yhteensovittamiseenkaan. Viimeksi mainittu osuus on näissä kahdessa ryhmässä lähes yhtä pieni huolimatta siitä, että kuormittavissa töissä työajat usein joustavat, suorittavissa rankoissa töissä taas eivät.

Tilanteeseen vaikuttaneekin se, että työn ja muun elämän välinen raja on kuormittavissa töissä selvästi häilyvämpi kuin suorittavissa rankoissa töissä.

Varhainen eläkkeelle jäänti mielessä suorittavissa rankoissa töissä ja kuormittavissa töissä

Eroja näkyy myös oman työn tulokselliseksi tai hyödylliseksi taikka erittäin tärkeäksi ja merkittäväksi kokemisessa. Kiireen pilaamissa töissä mielenkiintoista on se, että niissä korostuu työn tärkeys ja merkittävyys, mutta työn kokeminen tulokselliseksi ja hyödylliseksi jää alle keskitason. Tämä kertonee jonkinasteisesta turhautumisesta työnteon olosuhteisiin. Pohjanoteeraus oman työn arvottamisessa nähdään kuormittavissa töissä.

Halu vaihtaa työpaikkaa samalla palkalla joko samalle tai eri ammattialalle korostuu kuormittuneilla ja suorittavaa rankkaa työtä tekevillä, joista enemmistö olisi ollut valmis lähtemään nykyisestä työstään. Vähiten halukkuutta työpaikan vaihtoon ilmeni hyvissä töissä ja suorittavissa kelpo töissä (36–39 %).

Hyvissä töissä vain harva yli 50-vuotias on ajatellut saattavansa jäädä eläkkeelle ennen alinta vanhuuseläkeikäänsä. Mielenkiintoista on se, että varhaista eläkkeelle jäämistä on ajateltu yhtä usein – muita ryhmiä yleisemmin – suorittavissa rankoissa töissä sekä kuormittavissa töissä. Kuormittavat työt rasittavat vain henkisesti, suorittavat rankat työt myös fyysisesti.  

Ansiotyön arvostuksen suhteen ryhmät ovat yllättävän tasaisia. Kaikissa ryhmissä yli puolet, 58–68 prosenttia, pitää ansiotyötä erittäin tärkeänä elämänalueena.

Erilaiset työolot heijastuvat työhyvinvoinnin jakautumisena

Käyttämämme työoloprofilointi tekee työolojen ja hyvinvointiseurausten polarisoitumisen niin ikään näkyväksi (taulukko 3).

Taulukko 3. Työhyvinvointi työoloprofiilien mukaan
                          Hyvät työt Suorittavat kelpo Kiireen pilaamat Suorittavat rankat työt Kuormittavat työt Yhteensä
Työhyvinvointipisteet, keskiarvo 8,6 8,3 8,0 6,8 6,6 7,8
Työkykypisteet, keskiarvo 8,9 8,7 8,6 7,7 8,0 8,5
Sairaslomapäivät 12 kk aikana, keskiarvo 6,2 7,5 6,0 15,2 9,7 8,5
Tehnyt sairaana töitä 12 kk aikana (kaikki) 48 % 41 % 65 % 60 % 64 % 54 %
Kokee vakavan työuupumuksen selvänä vaarana 5 % 4 % 19 % 31 % 29 % 15 %
Palautuu työpäivän jälkeen henkisesti hyvin 39 % 37 % 10 % 15 % 10 % 26 %
Palautuu työpäivän jälkeen fyysisesti hyvin 37 % 26 % 21 % 12 % 16 % 25 %
Terveydentila hyvä 61 % 55 % 53 % 39 % 40 % 52 %
Kokee itsensä stressaantuneeksi, paljon tai melko paljon 7 % 7 % 31 % 23 % 36 % 18 %
Haluton töihin lähtiessä, viikoittain 8 % 12 % 21 % 40 % 42 % 21 %
Vaikeus muistaa asioita, viikoittain 15 % 15 % 38 % 35 % 43 % 26 %
Vaikeus keskittyä, viikoittain 14 % 11 % 42 % 35 % 49 % 26 %

Lähde: Työolotutkimus 2018, Tilastokeskus

Henkinen ja fyysinen työhyvinvointi toteutuu parhaiten hyvissä töissä työskentelevillä. Tilanne on suurelta osin lähes yhtä hyvä suorittavissa kelpo töissä, keskittymisvaikeuksien osalta jopa parempi. Erona hyviin töihin on lähinnä se, että fyysinen palautuminen on heikommalla tolalla.

Kiireen pilaamat työt -ryhmässä korostuvat henkisen kuormituksen ongelmat, vaikka työkyky ja työhyvinvointi sinänsä arvioidaan melko keskimääräiseksi.

Suorittavien rankkojen töiden sekä kuormittavien töiden tekijöillä kaikki henkistä ja fyysistä työhyvinvointia kuvaavat mittarit sen sijaan jäävät selvästi keskiarvon heikommalle puolelle.

Ryhmien rakenne-ero kuitenkin näkyy: työntekijävaltaisissa suorittavissa rankoissa töissä ongelmana on useammin fyysinen palautuminen ja sairauspoissaolojen yleisyys, toimihenkilövaltaisissa kuormittavissa töissä taas henkinen palautuminen ja stressin kokemus.

Omaa tarinaansa kertoo se, että erityisesti kiireen pilaamissa ja kuormittavissa töissä, mutta myös suorittavissa rankoissa töissä, on varsin yleisesti tehty töitä myös sairaana.

Työoloilla on väliä

Tuloksista voi tehdä monia työelämän kehittämisen kannalta keskeisiä johtopäätöksiä. Ne ensinnäkin osoittavat, että työolojen laadulla on väliä. Työoloilla on merkitystä niin työtyytyväisyyden, hyvinvoinnin kuin työhön sitoutumisenkin kannalta. Tällä kaikella taas on paitsi yksilön hyvinvointia koskevia myös paljon laajemmalle ulottuvia vaikutuksia: motivoituneet ja sitoutuneet työntekijät ovat tuottavia ja haluavat jatkaa työelämässä pidempään. 

Tulokset saavat myös pohtimaan, miten työelämän uudet ilmiöt vaikuttavat eri ryhmiin. Vahvistaako esimerkiksi työn digitalisaatio eriarvoisuutta entisestään vai onnistuttaisiinko sen läpiviennissä niin, että mahdollisuudet hyvään, merkitykselliseksi koettuun ja tuottavaan työntekoon jakautuisivat kaikentyyppistä työtä tekevien kesken?

Tällä hetkellä digitaalisia välineitä tai sovelluksia on yleisesti käytössä kaikissa työoloprofiileissa. Käytön määrä kuitenkin vaihtelee. Mielenkiintoista kyllä, käytössä olevien eri laitteiden tai sovellusten lukumäärä ja niiden parissa kuluva työaika ei ole suoraan yhteydessä siihen, millaisiksi vaikutukset työlle koetaan. Esimerkiksi suorittavissa kelpo töissä ja suorittavissa rankoissa töissä digivälineitä tunnutaan käyttävän yhtä laajasti, mutta digitalisaation koetut vaikutukset ovat huomattavasti kielteisemmät suorittavissa rankoissa töissä kuin kelpo töissä.

Työolot ovat osiensa summa

Tuloksista voi myös päätellä, mitkä työolosuhteiden vahvuudet voivat kompensoida puutteita toisilla osa-alueilla silloin, kun kaikin puolin optimaaliset olosuhteet eivät vaikkapa työtehtävien luonteen vuoksi ole mahdollisia.

Kun verrataan esimerkiksi suorittavat kelpo työt- ja kiireen pilaamat työt -ryhmiä, huomataan että kiire ja henkinen kuormittavuus näyttävät heikentävän hyvinvointia enemmän kuin työaikajoustojen vähyys tai työympäristön fyysiset haittatekijät: työhyvinvointi toteutuu kiireeltä välttyneissä suorittavissa kelpo töissä jopa paremmin kuin kiireen pilaamissa töissä.

Näin siis siitä huolimatta, että suorittavissa kelpo töissä työajat eivät paljonkaan jousta ja työympäristöön sisältyy fyysisiä haittatekijöitä, kun taas kiireen pilaamissa töissä kyseiset seikat ovat mallillaan. Kiire kuitenkin vaivaa kiireen pilaamia töitä, ei suorittavia kelpo töitä.

Kiireen pilaamia töitä yhdistää kuormittaviin töihin keskimääräistä paremmat työaikajoustot ja ”siisti sisätyö”, mutta myös työn intensiivisyys. Kuormittavissa töissä voidaan kuitenkin ratkaisevasti huonommin kuin kiireen pilaamissa töissä. Selittyykö ero ryhmien hyvin erilaisilla kehittymis- ja vaikutusmahdollisuuksilla sekä sosiaalisella ympäristöllä?

Suorittavissa rankoissa töissä kaikki työolojen osatekijät toteutuvat keskimääräistä huonommin.  Kuormittavissa töissä valopilkkuja sentään löytyy työaikajoustoista ja fyysisten haittatekijöiden vähäisyydestä. Voisikin kuvitella, että kuormittavissa töissä työhyvinvointi toteutuisi paremmin kuin suorittavissa rankoissa töissä.

Näin ei kuitenkaan ole, vaan tilanne on miltei lohduttomampi juuri kuormittavissa töissä.  Joustot ja keskimääräistä parempi fyysinen työympäristö eivät kompensoi sitä tosiasiaa, että kehittymis- ja vaikutusmahdollisuuksien, sosiaalisen työympäristön ja työn intensiivisyyden osatekijät toteutuvat tässä ryhmässä vieläkin huonommin kuin suorittavissa rankoissa töissä. 

Liiallinen kiire syö kehittymis- ja vaikutusmahdollisuuksien painoarvoa

Tulosten perusteella näyttää siis siltä, että kehittymis- ja vaikuttamismahdollisuudet, sosiaalinen ympäristö sekä työn intensiivisyys ovat työhyvinvoinnin, työtyytyväisyyden ja sitoutumisen kannalta merkittävämpiä tekijöitä kuin työaikajoustot ja työympäristön fyysiset tekijät. Tosin ei viimeksi mainittujenkaan merkitystä voi vähätellä.

Tulos onkin pitkälti Herzbergin ym. (1959) klassisen kahden faktorin teorian mukainen. Sen mukaan työtyytymättömyyttä selittävät niin sanotut ulkoiset (hygiene), mutta työtyytyväisyyttä sisäiset (motivation) tekijät.   

Toisaalta näyttää myös ilmeiseltä, että liiallinen kiire työssä kumoaa osan niistä myönteisistä vaikutuksista, joita hyvät kehittymis- ja vaikutusmahdollisuudet tarjoavat. Suorittavissa kelpo töissä voidaan paremmin kuin kiireen pilaamissa töissä huolimatta siitä, että viimeksi mainitussa ryhmässä kehittymis- ja vaikutusmahdollisuudet ovat paljon laajemmat.

Tämä on varsin huolestuttava tulos paitsi työelämän kehittämisen, myös sukupuolten tasa-arvon kannalta. Vuoden 2018 työolotutkimuksen tulosten perusteella haittaava kiireen kokemus on lisääntynyt naispalkansaajilla ennätyslukemiin ja sukupuolten välinen ero on tässä suhteessa vain kasvanut. Tämä lienee yksi keskeinen tekijä siinä, että sukupuolten mukainen segregaatio näkyy työoloprofiileissa niin selvänä: miehet työskentelevät yleisemmin tämän mallin mukaan hyviksi tai vähintäänkin kelpo töiksi luokitelluissa töissä kuin naiset.  

Lopuksi on syytä vielä palata taulukon 2 lukuihin, jotka näyttävät ansiotyön arvostuksen vaihtelevan varsin vähän eri työoloprofiileissa. Tämä jos mikä osoittanee, etteivät profiloitujen ryhmien väliset erot työtyytyväisyydessä, hyvinvoinnissa ja oirehtimisessa selity yksilöiden ”asenneongelmilla”.

Taustalla ovat todelliset erot työoloissa. Työoloissa, joiden jatkuva kehittäminen on mahdollista, jos tahtoa on.

Hanna Sutela työskentelee erikoistutkijana ja Jere Immonen yliaktuaarina Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastoissa.

Menetelmäseloste

Työolotutkimuksen aineistolla muodostetut työoloprofiilit muodostettiin faktorianalyysin ja ryhmittelyanalyysin menetelmillä. Käyttämiemme faktoreiden pohjana on käytetty Euroopan elin- ja työolosäätiön Eurofoundin toteuttamasta Euroopan työolotutkimuksesta (European Working Conditions Survey) muodostettuja työn laatua kuvaavia indeksejä (ks. Green & Mostafa 2015).  Näitä indeksejä on käytetty Euroopan työolotutkimuksen vuoden 2015 aineistolla palkansaajaryhmien luokittelussa. (Eurofound 2017, 128 - 135)

Eurofoundin luokittelussa on käytetty Latent class analysis -menetelmää. Omassa luokittelussamme käytimme niin kutsuttua kaksivaiheista ryhmittelyanalyysia (TwoStep clustering). Tämä menetelmä soveltuu laajoille aineistoille ja eri asteikollisten aineistojen luokitteluun. (Trpkova & Tevdovski 2009, 303)

Muodostimme työolotutkimuksen muuttujista indeksejä valiten Eurofoundin käyttämiä muuttujia vastaavat kysymykset omasta aineistostamme. Lisäsimme myös muita muuttujia Työolotutkimuksen aineistosta harkintamme mukaan indekseihin, jos ja kun ne toimivat saman ulottuvuuden mittareina.

Tämän jälkeen muodostimme pääosin 0–1-välillisiä muuttujia, joskin oman harkintamme ja aiempaa luokittelua mukaillen, annoimme joillekin muuttujille suuremman painoarvon indeksissä. Faktorien sisäistä yhdenmukaisuutta testattiin ja korjattiin faktorianalyysin avulla.

Muodostettujen faktorien reliabiliteettia arvioitiin Cronbachin alfa- kertoimella. Ryhmittelyanalyysissa käytettävien faktorien muuttujien välinen korrelaatio oli vahva (korkeimmillaan r =0,55), mutta jäi selkeästi alle kriittisenä pidettävän raja-arvon (r =0,9) (Kaasalainen & Saari 2019, 100).

Eurofoundin (2017) luokittelussa tunnistettiin viisi työprofiilia kuudella työoloja mittaavalla faktorilla sekä yhdellä ansioiden suuruutta mittaavalla luonnollisella logaritmilla. Muodostimme työolotutkimuksen aineistolla kuusi faktoria.

Yritimme myös rakentaa työolotutkimuksen muuttajilla ansioiden oikeudenmukaisuutta ja suuruutta kuvaavan faktorin. Emme onnistuneet muodostamaan muuttujilla yhdenmukaista faktoria, joten tarkastelimme erikseen, kuinka ansiot ja kokemus niiden oikeudenmukaisuudesta ilmenevät lopullisissa ryhmissä. 

Myös työn epävarmuutta kuvaava faktori jätettiin loppuvaiheessa pois, koska huomasimme epävarmuuden olevan monilta osin palkansaajajoukkoa poikkileikkaava ilmiö. Epävarmuuden faktorin ollessa mukana ryhmittelyssä muodostui epävarmuutta kokevien ryhmä, joka ei kuitenkaan erottunut muilla faktoreilla keskiarvosta. Epävarmuus on vahvasti läsnä työelämässä, mutta ei ollut tässä tapauksessa selkeästi palkansaajien työn laatua erotteleva tekijä.

Tutkimusmenetelmän kanssa saimme tukea ja ohjausta yliaktuaari Juhani Saarelta, kiitos!

 

Lähteet:

Eurofound (2017), Sixth European Working Conditions Survey – Overview report (2017 update), Publications Office of the European Union, Luxembourg.

Green, F. & Mostafa, T. (2012) Trends in job quality in Europe, based on 5th European Working Conditions Survey, Eurofound.

Herzberg, Frederick & Mausner, Bernard & Snyderman, Barbara (1959). The Motivation to Work. New York: John Wiley.

Kaasalainen, K. & Saari, J. (2019) Sport motivation scale- mittarin validiteetti korkeakouluopiskelijoilla ja motivaatioprofiilien erot liikunta-aktiivisuudessa, liikuntapalvelujen koetussa tärkeydessä ja käytössä. Liikunta & Tiede 56 (2–3), 97–106.

Sutela, Hanna & Pärnänen, Anna & Keyriläinen, Marianne (2019) Digiajan työelämää – Työolotutkimuksen tuloksia 1977–2018. Tilastokeskus.

Trpkova, M. & Tevdovski, D. (2009) Twostep cluster analysis: Segmentation of largest companies in Macedonia. Julkaisussa: Challenges for Analysis of the Economy, the Businesses, and Social Progress, Reviewed Articles. (2009) s. 302–318.

 

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Blogi
23.9.2020
Hanna Sutela

Yli 55-vuotiaat palkansaajat ovat nykyisin koulutetumpia ja hyväkuntoisempia, arvostavat ansiotyötä tärkeäksi elämänalueeksi huomattavasti useammin ja ovat valmiita jatkamaan työelämässä selvästi pidempään kuin ikätoverinsa vuosituhannen vaihteessa, kertoo vuoden 2018 työolotutkimus.

Artikkeli
11.9.2020
Laura Lipasti, Marjut Pietiläinen

Vuonna 2019 Suomessa oli perhetilaston mukaan 873 sateenkaariperhettä. Näistä saman sukupuolen avioparien ja rekisteröityjen parien lapsiperheistä miltei kaikki oli naisparien lasten muodostamia perheitä. Yksilapsisten perheiden osuus on sateenkaariperheissä suurempi kuin lapsiperheissä yleensä, ja sateenkaariperheiden lapset ovat myös nuorempia.

Blogi
17.6.2020
Sampo Pehkonen

Palkansaajien palkkatulot supistuivat toukokuussa 5 prosenttia edellis­vuoteen verrattuna Tilasto­keskuksen ennakko­tietojen mukaan. Yksityisellä sektorilla palkka­tulot pienenivät 8 prosenttia. Julkisella sektorilla palkkatulot kasvoivat 2 prosenttia edellis­vuodesta, sillä lomarahoja maksettiin jo touko­kuussa.