Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Suomessa varhaiskasvatukseen osallistuminen vähäisempää kuin OECD-maissa keskimäärin

25.11.2015

Alle kouluikäisiä lapsia hoidetaan Suomessa usein kotona. Suomi jääkin selvästi jälkeen EU:n asettaman varhaiskasvatukseen osallistumisen tavoitteesta.

U. Östlund

Piirros: Charlotta Östlund

Alle kouluikäisiä lapsia hoidetaan Suomessa usein kotona. Suomi jääkin selvästi jälkeen EU:n asettaman varhais­kasvatukseen osallistumisen tavoitteesta.

Varhais­kasvatus on elinikäisen oppimisen ensimmäinen ja erityisen tärkeä vaihe. Sen laatuun ja saatavuuteen kiinnitetään lisääntyvää huomiota esimerkiksi OECD:n koulutus­indikaattoreissa. Viimeaikainen tutkimustieto ja kansain­väliset vertailut ovat yhä enenevässä määrin osoittaneet, että laadukas varhais­kasvatus vaikuttaa positiivisesti lasten myöhempään koulutiehen ja menestymiseen opinnoissa.

Varhais­kasvatukseen osallistuminen ja sen saatavuus ovat viime vuosina jatkuvasti kasvaneet OECD-maissa.

OECD:n PISA-tutkimuksen mukaan oppilaat, jotka ovat saaneet vähintään vuoden verran varhais­kasvatusta tai esi­opetusta, menestyvät paremmin PISA-testeissä kuin lapset, jotka eivät ole osallistuneet varhaiskasvatukseen, vaikka vanhempien sosioekonomisen aseman vaikutus otetaan huomioon.

Näyttää siltä, että mitä pidempään varhais­kasvatusta on saatu, sitä myönteisempi on vaikutus PISA-tuloksiin. Myönteisesti vaikuttavat OECD:n mukaan myös keski­määräistä suurempi julkinen panostus varhais­kasvatukseen ja varhais­kasvatuksen pienemmät oppilas-opettaja -suhdeluvut.

OECD:n mukaan varhais­kasvatuksella on merkittävää vaikutusta myös maahan­muuttaja­taustaisten oppilaiden koulu­menestykseen. Varhais­kasvatukseen osallistuneet maahan­muuttaja­taustaiset oppilaat menestyivät PISA-tutkimuksessa huomattavasti paremmin kuin ne, jotka eivät olleet siihen osallistuneet. Suoritus­tason ero on huomattava ja vastaa OECD:n mukaan kahta koulu­vuotta. Ero kantaväestössä varhais­kasvatukseen osallistuneiden ja osallistumattomien taitojen välillä on pienempi, mutta silti merkittävä.

Suomen osallistumisasteet kansainvälisesti verraten alhaisia

Suomi sijoittuu koulutuksen kansain­välisissä laadullisissa ja määrällisissä vertailuissa yleensä kärki­päähän. Varhais­kasvatuksen osallistumis­asteet ovat olleet tästä poikkeus. Suomen varhais­asvatuksen osallistumis­asteet olivat ISCED-97 -luokituksen mukaan esimerkiksi eurooppalaisessa vertailuissa selvästi EU:n keski­arvoa alhaisempia (kuvio 1).

Kuvio 1. 4-vuotiaiden lasten osallistumisasteet varhaiskasvatukseen OECD-maissa 2012 (ISCED-97 aste 0)

Kuvio 1. 4-vuotiaiden lasten osallistumisasteet varhaiskasvatukseen OECD-maissa 2012 (ISCED-97 aste 0)

Lähde: OECD 2014

Varhaiskasvatuksen kansainvälinen tilastointi muuttui, kun käyttöön otettiin uusi kansain­välinen koulutus­luokitus ISCED 2011 (International Standard Classification of Education 2011). Uudessa luokituksessa varhaiskasvatus on mukana kattavammin kuin aikaisemmassa ISCED-97 -luokituksessa, joka otettiin käyttöön 1990-luvun lopulla (OECD 2015; ks. tietolaatikko artikkelin lopussa).

Luokitusmuutokset vaikuttavat osin huomattavastikin Suomen varhais­kasvatus­tietoihin kansain­välisissä koulutus­tilasto­vertailuissa.

Perhepäivähoidon sisällyttäminen uuden ISCED 2011-luokituksen mukaisiin vertailuihin nostaa Suomen ikävuosittaisia osallistumis­asteita noin 10 – 15 prosentti­yksikköä verrattuna tilanteeseen, jossa perhe­päivä­hoito ei olisi mukana. Osallistumis­asteet ovat kuitenkin edelleen EU- ja OECD-keski­arvon alapuolella (kuvio 2). Suomalainen erityispiirre on siis, että lapsia hoidetaan kotona varhais­kasvatuksen ulkopuolella kansain­välisesti verraten usein.

Kuvio 2. 4-vuotiaiden lasten osallistumisasteet varhaiskasvatukseen OECD-maissa 2013 (ISCED 2011 aste 0)

Kuvio 2. 4-vuotiaiden lasten osallistumisasteet varhaiskasvatukseen OECD-maissa 2013 (ISCED 2011 aste 0)

Lähde: OECD 2015

Korkeimmat 4-vuotiaiden varhais­kasvatukseen osallistumis­asteet ovat OECD-maista Ranskassa, Israelissa, Uudessa-Seelannissa ja Alankomaissa, joissa koko ikä­luokka osallistuu varhais­kasvatukseen. Suomessa varhais­kasvatukseen osallistuu kolme neljästä lapsesta. Muissa Pohjois­maissa 4-vuotiaiden osallistumis­asteet ylittävät 90 prosenttia ikä­luokasta. Alhaisin osallistumis­aste on Turkissa, 36 prosenttia. (Kuvio 2.)

EU:n asettaman varhais­kasvatukseen osallistumisen tavoitearvon (ET 2020 -ohjelma) mukaan päämääränä on, että EU-maissa 95 prosenttia lapsista osallistuisi varhaiskasvatukseen (European Commission 2014). Tavoitearvossa tarkastellaan osallistumista varhaiskasvatukseen 4 ikävuodesta oppivelvollisuuden alkuun.

Suomessa 4 – 6-vuotiaista lapsista 84 prosenttia osallistui varhais­kasvatukseen vuonna 2013 (ISCED 2011 luokitus). Vuonna 2012 ISCED 97 -luokituksen mukainen osallistumis­aste oli 75 prosenttia. EU-maiden keskiarvo on 93 prosenttia. Suomi jää siis selvästi varhais­kasvatukseen osallistumisen EU-tavoite­arvon alapuolelle. (European Commission 2015.)

Pohjoismaat panostavat eniten varhaiskasvatukseen

Pohjoismainen EduCare -malli on saanut runsaasti kiitosta ulkomailla esimerkiksi OECD:n tekemässä Suomen varhais­kasvatus­järjestelmän maa-arviossa 2000-luvun alkupuolella. EduCare -malliin kuuluu päivä­koti- ja perhepäivä­hoito­tyyppinen kokopäiväinen lasten varhaiskasvatus ja -hoito yhtenäisenä kokonaisuutena.

Monissa Euroopan maissa lapset osallistuvat jo varsin varhaisesta iästä koulumaiseen varhais­kasvatukseen. Esimerkiksi Ranskassa kaikki 3-vuotiaat lapset osallistuvat koulumaiseen varhais­kasvatukseen (école maternelle), joka on kuitenkin kestoltaan lyhyempää kuin päiväkoti­hoito (taulukko 1). Näin lapset tarvitsevat koulupäivän ohella myös muita hoito­palveluja esimerkiksi kotona.

Muiden Pohjoismaiden varhais­kasvatus­järjestelmät muistuttavat enemmän Suomen mallia, mutta eroja on myös Pohjoismaiden välillä.

Taulukko 1. Osallistumisasteet varhaiskasvatukseen iän mukaan eräissä OECD-maissa 2013 (ISCED 2011 aste 0), %

Taulukko 1. Osallistumisasteet varhaiskasvatukseen iän mukaan eräissä OECD-maissa 2013 (ISCED 2011 aste 0), %

Lähde: OECD 2015

ISCED-luokituksen uudistus näkyy myös varhais­kasvatuksen kustannusten kansain­välisissä vertailuissa. Perhepäivä­hoidon ja alle 3-vuotiaiden lasten mukaantulon lisäksi vertailuihin vaikuttavat muutokset kansainvälisessä koulutus­kustannusten tilastoinnissa. Aikaisemmin OECD:n ja Eurostatin tilastoinnissa päivä­kotien toiminnan kustannuksista estimoitiin opetuksen osuus ja lasten hoidon osuus jätettiin huomiotta. Tämä tarkoitti sitä että puolet päivä­kotien kokonais­kustannuksista ei ollut mukana esimerkiksi OECD:n kustannus­vertailuissa.

OECD:n uudet vertailut sisältävät sekä päivä­kotien että perhepäivä­hoidon kustannukset kokonaisuudessaan. Muutokset nostavat Suomen ja Pohjoismaiden varhais­kasvatuksen kustannuksia kansain­välisessä vertailussa verrattuna ISCED-97:n aikaisiin vertailuihin. Suomen tapauksessa ISCED-97 -luokituksen ISCED 0-asteen (3-vuotiaat ja sitä vanhemmat lapset varhais­kasvatuksessa) kustannukset olivat 0,4 prosenttia brutto­kansan­tuotteesta.

Uudessa tilastoinnissa vastaavan asteen kustannukset ovat 0,8 prosenttia brutto­kansan­tuotteesta. Kokonaisuutena ISCED 0 asteen kustannukset ovat  Suomessa 1,2 prosenttia bruttokansan­tuotteesta. 3-vuotiaiden ja sitä vanhempien lasten varhais­kasvatuksen lisäksi mukana ovat nyt myös alle 3-vuotiaiden varhais­kasvatuksen kustannukset, jotka ovat 0,4 prosenttia brutto­kansan­tuotteesta. (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Varhaiskasvatuksen menot suhteessa bkt:hen OECD-maissa 2012 (ISCED 2011 aste 0), %

Taulukko 2. Varhaiskasvatuksen menot suhteessa bkt:hen OECD-maissa 2012 (ISCED 2011 aste 0), %

x tieto sisältyy toiseen luokkaan, Lähde: OECD 2015

ISCED 2011 -luokituksen mukaisessa tilastoinnissa Pohjoismaat nousevat kustannuksissa OECD-maiden kärkeen sekä kokonais­kustannuksissa suhteutettuna brutto­kansan­tuotteeseen että lapsi­kohtaisissa kustannuksissa. Korkeimmat varhais­kasvatus­menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat Norjassa, 2,1 prosenttia (taulukko 2).

Korkeimmat lapsikohtaiset kustannukset ovat Ruotsissa, noin 12 800 US dollaria. Suomessa varhais­kasvatuksen kustannukset ovat OECD:n mukaan noin 11 600 US dollaria lasta kohti (kuvio 3).

Kuvio 3. Lapsikohtaiset kustannukset varhaiskasvatuksessa OECD-maissa 2012 (ISCED 2011 aste 0), PPP (ostovoimakorjattu) US dollaria

Kuvio 3.

Lähde: OECD 2015

 

Varhaiskasvatuksen kustannukset brutto­kansan­tuotteesta ovat Pohjoismaissa pienimmät Suomessa.

Kirjoittaja on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.

_____________________________

Uudistunut kansainvälinen koulutusluokitus muuttaa varhais­kasvatuksen kansain­välistä tilastointia

Uusi Unescon kansainvälinen koulutus­luokitus ISCED 2011 (International Standard Classification of Education 2011) otettiin käyttöön vuonna 2014 (UNESCO 2012). ISCED on tilastollisia tarkoituksia varten kehitetty koulutus­luokitus, jota käytetään mm. Unescon, OECD:n ja Eurostatin kansain­välisissä tilastoissa ja indikaattoreissa verrattaessa koulutusta eri maissa.

Suurimpia muutoksia aikaisempaan verrattuna on varhaiskasvatuksen tilastoinnissa. Muutokset parantavat varhaiskasvatustietojen kattavuutta ja vertailtavuutta. OECD julkaisi uuden luokituksen mukaisia tietoja ensimmäisen kerran Education at a Glance 2015 -julkaisussa marraskuussa 2015.

Aikaisemmassa ISCED 97 -luokituksessa alle 3-vuotiaiden saama varhais­kasvatus oli rajattu tarkastelujen ulkopuolelle. Tilastoidun varhais­kasvatuksen oli myös tapahduttava koulussa tai päivä­kodissa. Näin Suomen perhe­päivä­hoito ei ollut mukana esimerkiksi OECD:n koulutus­tilasto­vertailuissa. Kansainväliseen tilastointiin sisältyivät 6-vuotiaiden esiopetus ja 3 – 5-vuotiaat lapset päivä­kodeissa.

Uudessa luokituksessa myös koulun tai päiväkodin ulkopuolella tapahtuva varhais­kasvatus kuuluu tarkasteluun, mikäli annettu varhais­kasvatus täyttää ISCED 0-asteen kriteerit (taulukko 3).

Taulukko 3. Varhaiskasvatuksen sisältö Suomessa ISCED-97 ja ISCED 2011 –luokituksessa

Taulukko 3. Varhaiskasvatuksen sisältö Suomessa ISCED-97 ja ISCED 2011 –luokituksessa

Lähde: OECD 2015

Näiden kriteerien mukaan varhaiskasvatus on mm. suunnitelmallista ja organisoitua, se on viranomaisten valvomaa, toiminnalla on oppisisältö, henkilökunnalla on säänneltyjä kelpoisuus­vaatimuksia ja kasvatus täyttää tilastoitavan varhais­kasvatuksen vähimmäis­keston.

Suomalainen perhepäivähoito täyttää kriteerit: kunnat vastaavat päivähoidon ja varhaiskasvatuksen järjestämisestä ja valvovat sitä monin tavoin. Perhepäivä­hoito on päivä­kodin ohella keskeisin päivä­hoidon ja varhais­kasvatuksen järjestämis­muoto. Perhe­päivä­hoidossa lapsille tehdään henkilö­kohtainen varhais­kasvatus­suunnitelma samalla tavoin kuin päivä­kodissa oleville lapsille. Suunnitelma seuraa valta­kunnallisen varhais­kasvatus­suunnitelman antamia tavoitteita. Päivä­hoito­henkilö­kunnan kelpoisuus­vaatimukset on määritelty laissa ja asetuksessa sosiaali­huollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuuksista. Kansainväliset kriteerit 2 tunnin päivittäisestä vähimmäiskestosta ja 100 päivän vuosittaisesta kestosta täyttyvät, yleensä lapset ovat kokopäiväisessä perhepäivähoidossa 5 – 10 tuntia päivässä.

Keskeinen tilastointi­kriteeri kansainvälisessä vertailussa on siis varhais­kasvatuksen suunnitelmallisuus, organisointi ja viranomaisten valvonta. Näin esimerkiksi kotona tapahtuva vapaamuotoinen vanhempien tai isovanhempien suorittama lasten opetus ja oppiminen ei sisälly kansainvälisesti tilastoitavaan varhais­kasvatukseen. Leikkikenttä- ja puisto­toiminta, leikkikoulut ja avoimet päivä­kodit ovat myös tilastoinnin ulkopuolella.

Varhaiskasvatuksen järjestämis­muodot ja instituutiot poikkeavat eri maissa suuresti toisistaan, joten varhais­kasvatuksen vertailu­kelpoinen tilastointi on erittäin haasteellista.

 

____________________________________________________

Lähteet:

European Commission 2014. Education and Training Monitor 2014.

European Commission 2015. Education and Training Monitor 2015.

OECD 2014. Education at a Glance 2014. OECD Indicators.

OECD 2015. Education at a Glance 2015. OECD Indicators.

OECD 2015. ISCED 2011 Operational Manual. Guidelines for Classifying National Education Programmes and Related Qualifications. International Standard Classification of Education ISCED 2011

Tilastokeskus. Koulutustilastot.

UNESCO 2012.

 

 

 

 

 

 

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
18.11.2022
Marjut Pietiläinen

Syntyvyyden lasku on vähentänyt lasten määrää pitkällä aikavälillä merkittävästi. Toisaalta maahanmuutto on jossain määrin paikannut kehitystä – ja samalla moninaistanut Suomen lasten joukkoa. Enemmistö ulkomaalaistaustaisista lapsista on nykyisin Suomessa syntyneitä.

Artikkeli
1.11.2022
Johanna Lahtela

Lasten hyvinvointia koskevaa tietoa tuotetaan Suomessa paljon, mutta kehitettävää on. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä vähemmän subjektiivista tietoa on saatavissa. Myös haavoittuvassa asemassa olevien lasten hyvinvoinnista on vain vähän tietoa. Lapsilähtöisyys on keskeisessä osassa hyvinvoinnin indikaattoreiden kehittämisessä.

Blogi
9.6.2022
Anna Pärnänen

Suuri määrä eri mittareita kertoo monenlaista tarinaa lasten tilanteesta Suomessa, mutta tieto on hajallaan. Tilastokeskus suunnittelee lapsia ja nuoria koskevaa tietoa kokoavan portaalin – paitsi helpottaakseen tiedon käytettävyyttä myös palvellakseen kansallisen lapsistrategian toteutusta.

Artikkeli
8.6.2022
Kaisa-Mari Okkonen

Lasten elatusmaksujärjestelyt ovat 2010-luvulla harvinaistuneet selvästi aiemmasta. Yhä useammassa eroperheessä lapset asuvat vuoroviikoin vanhempiensa kodeissa ja lasten kulutusmenot jakautuvat tasaisesti ns. lähi- ja etävanhemman kesken. Kotitalouspohjainen tilastointi ei kuitenkaan tavoita tätä ilmiötä kunnolla. Asumisjärjestelyjen parempi huomioiminen tarkentaa kuvaa perheiden tulotasosta. 

Artikkeli
8.6.2022
Kaisa-Mari Okkonen

Lasten ja vanhempien erillään asuminen koskettaa lähes joka kymmenettä kotitaloutta. Noin 240 000 lapsen vanhemmat asuvat eri kotitalouksissa, ja noin 160 000 lasta viettää säännöllisesti aikaa etävanhempansa luona. Kahden kodin lapsista runsas neljännes on tosiasiallisesti vuoroasuvia. Lasten monipaikkainen asuminen haastaa tilastointia, joka ei tunnista vuoroasumisen vaikutuksia kotitalouksien toimeentuloon.

tk-icons