Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Faktalle kyytiä USA:n vaaleissa

17.12.2012

Jos ajatellaan tilastojen ja faktojen merkitystä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, niin Yhdysvallat on ollut edelläkävijämaa maailmassa.

Jussi Melkas

Jos ajatellaan tilastojen ja faktojen merkitystä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, niin Yhdysvallat on ollut edelläkävijämaa maailmassa. Jo vuonna 1787 voimaantullut perustuslaki mainitsee väestönlaskennan yhdeksi valtakunnan perusinstituutioista.

Perinne on jatkunut ja poliittinen päätöksenteko on vuosikymmenten ajan hyödyntänyt aktiivisesti tilasto- ja tutkimustietoa ja tukenut hallintoa palvelevan tiedon tuotantoa. Tilastoihin ja tosiasioihin perustuvalla hallinnolla on edelleenkin vankka asema Yhdysvalloissa. Jotain on ehkä kuitenkin muuttumassa.

Tosiasiat eivät saaneet suunvuoroa

Yhdysvaltain tämän syksyn presidentinvaali oli erityisen kiinnostava suhteessa faktojen ja tilastollisen ajattelun arvostukseen.

Vaikka esimerkiksi varapresidenttiehdokas Joe Biden totesi demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaan valintatilaisuuden puheessaan, että ”facts matter”, tosiasiat puhuvat, faktoilla ei ollut kovin suurta sananvuoroa vaalitaistelussa. On selvää, että vaalikampanjoissa ei levitellä taulukoita, vaan käytetään retoriikkaa ja muita viestintätaitoja. Tällä kertaa tunnelma oli kuitenkin erityisen kiihkeä ja varsin paljon kuului syytöksiä siitä, että kampanjoissa levitettiin valheita.

Joukko fact checking -laitoksia seurasi presidentinvaalin kampanjointia ja osoitti, että ehdokkaiden esittämät faktat eivät läheskään aina täyttäneet laatuvaatimuksia. Faktojen tarkastuksen ylevänä tausta-ajatuksena oli paljastaa valheet, jotta niiden käyttö vähenisi.

Tulokset jäivät kuitenkin laihoiksi: huolimatta siitä, että ehdokkaat ja heidän kampanjakoneistonsa todistettavasti esittivät virheellisiä tietoja, niiden paljastaminen ei vaikuttanut ehdokkaiden kannatukseen.

Faktoilla valehdeltiin ja niihin suhtauduttiin myös muutoin väheksyvästi. Kun Yhdysvaltain työttömyystilastot osoittivat lokakuussa työllisyystilanteen parantuneen, ehätti presidentinvaalien kuumentama republikaanien mielipiteenmuokkauskoneisto julistamaan tilaston Barack Obaman kampanjaorganisaation tilaamaksi hämäykseksi. Saman kohtelun sai mielipidetutkimuksia analysoinut tilastoasiantuntija Nate Silver, kun hän totesi datan viittaavan siihen, että Obama voittaa.

Tärkeä rooli tässä faktojen ylikävelyssä on televisiolla, jonka nopea tahti ei yksinkertaisesti anna katsojalle mahdollisuutta tarkistella puhuuko joku totta vai ei. Yhdysvaltain nykyistä poliittista elämää onkin luonnehdittu totuudesta riippumattomaksi (post truth politics). Se on politiikkaa, jossa kenelläkään ei ole aikaa miettiä, mikä on totta ja mikä ei.

Väärä fakta lyö leiville

Presidentinvaalin paljastama ylenkatse tosiasioita kohtaan on vain yksi ajan merkki. Myös taloudelliset intressit ovat olleet yhä yleisempi syy hyökätä tosiasioita vastaan. Tupakan ja keuhkosyövän syy-yhteyden toteaminen oli ensimmäinen iso tapaus, jossa taloudellisen hyödyn tavoittelu vaikutti oikean tiedon hyväksymiseen. Sen jälkeen taloudellisten intressien vaikutus on noussut uudelle tasolle.

Kun tupakkakeskustelussa kiisteltiin yhdestä syy-seuraussuhteesta, nyt leimataan koko tiedon tuotannon järjestelmä (ennen kaikkea tiede) ilkeämieliseksi ja omaa hyötyä tavoittelevien ihmisten joukoksi. Öljy-yhtiöiden ja ilmastonmuutoskeskustelun arveluttava suhde on ollut otsikoissa esillä. Myös ravintotutkimus on yhä enemmän erilaisten intressien repimää.

Eri ravintoaineiden, esimerkiksi sokerin ja rasvojen, vaikutuksista kiistellään tavalla, joka saa aikaan sen, että ainakin maallikon on lähes mahdotonta saada luotettavaa tietoa siitä, mikä olisi paras ravintomalli. Nämä asiat ovat olleet esillä myös muualla maailmassa, mutta taistelu faktoista on ollut erityisen kiihkeätä Yhdysvalloissa. Tiedosta on tullut rahanarvoinen hyödyke, joka kannustaa väärennöksiin.

Lopputuloksena tällaisesta eritasoisten argumenttien ja vasta-argumenttien synnyttämästä häsläyksestä on tieteenvastaisuus ja tosiasioiden väheksyminen. Sitä heijastelevat puheenvuorot, joilla on perusteltu (muun kuin sotilaallisen) tutkimuksen rahoituksen supistamista ja Yhdysvaltain tilastotuotannon karsimista.

Media hylkää tosiasiat

Media on faktan vihollisten edessä voimaton tai haluton. Taloustieteilijä Paul Krugman on luonnehtinut median asennetta faktoihin seuraavalla esimerkillä: kun yksi sanoo, että maapallo on pyöreä ja toinen väittää sitä pannukakuksi, media raportoi samalla näkyvyydellä molemmat näkemykset. Tosiasioista on medialle tullut mielipidekysymyksiä, joita raportoidaan ainakin näennäisen tasapuolisuuden periaattein.

Faktantuottajien itsepuolustusta ei helpota se, että he itsekin ovat onnistuneet suhmuroimaan näkyvästi. Tiedemaailmasta paljastuu jatkuvasti väärinkäytöksiä: aineistoja manipuloidaan, niitä keksitään tyhjästä, tuloksia varastetaan ja niin edelleen. Lääketeollisuuden suhde lääkkeiden vaikutuksia koskeviin tutkimuksiin herättää kansalaisissa sekä perusteltua että perustelematonta epäluottamusta.

Tosiasiat puhuvat sittenkin?

Presidentin vaalien jälkeen faktan voima nousi kuitenkin juhlapuheiden keskiöön. Julkisuus täyttyi optimistisista puheista siitä, että data ja järki osoittivat vaalissa voimansa. Lopputuloksen oikein ennustanut Nate Silver julistettiin vaalien voittajaksi.

Bloggarit ja lehdistö kaivoivat tilastoista niin selkeitä perusteluja Obaman voitolle, että todella hämmästyttää, ettei niitä oivallettu jo ennen lopputulosta. Tilastojen sanottiin kertovan myös, että republikaanien on muututtava, jos he aikovat pärjätä tulevaisuuden vaaleissa.

Tosiasiassa on vaikea sanoa, olivatko vaalit todellinen voitto faktalle ja niihin pohjautuvalle ajattelutavalle vai ei.

Vaalikamppailun erityispiirteiden taustalla on mediakentän muutos eikä vaali sitä muuttanut. Internetin ja sosiaalisen median liitto pinnallisen television kanssa oli yksi syy koetun vaalimylläkän tunteenomaisuuteen ja kiihkeyteen.

Se tuotti disinformaatiota (tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa tietoa) ja kauhukuvia. Toisaalta internet ja sosiaalinen media ovat tehneet faktojen hankinnan, muokkauksen, analyysin ja jakelun hyvin helpoksi. Ne taas antoivat eväät faktan vastaiskulle. Tämän taistelun voittajaa on kuitenkin liian aikaista nimetä.

 

tk-icons